koulu ja yhteishaku ahdistaa

Hei. Mua stressaa ja ahdistaa tosi paljon, eikä mulla oo ketään kelle puhua asiasta, joten kirjotan nyt tänne toiveikkaana et joku näkis ja osais antaa minkäänlaista neuvoo. Ja ihan sama vaikkei osaiskaan, kerron silti.

Oon yhdeksännellä luokalla, ja yhteishaut alkaa parin viikon päästä. Mulla on ollu pitkään selvä suunnitelma siitä mihin lukioon haluan, ja keskiarvo on aina ennen sinne riittäny, joten en oo oikein huolinu asiasta. Ala-asteella se oli n. 8,8 aina, ja ylä-asteelle mennessä tippu 8,5:een, joka silti oli riittävän hyvä, sillä kyseisen lukion keskiarvoraja on ollut aina 8.2-8.3 luokkaa.

Tän takia en 7-ja 8.luokilla ollut kovin huolestunu mun keskiarvosta tai kokeisiin lukemisesta, ja aattelin että ei sillä niin paljon väliä kun ysillä ehtii vielä nostaa. En siis koskaan pahasti ole opintoja laiminlyönyt, mutta en kyllä extra vaivaakaan nähnyt niiden eteen.

Seurauksena muutamat numerot laskivat, ja nyt mun lukuaineiden keskiarvoraja on tasan 8.25.
Lukion, johon haluan, keskiarvoraja on 8.25.
Mä oon kusessa.
Miks mä oon kusessa?
Koska yhteishaun stressin ja kevään suorituspaineiden takia mun mielenterveys on lähteny meneen alaspäin hyvinkin vauhdikkaassa syöksykierteessä, ja en tiiä mitä mä teen. Tutut joille puhun haluu samaan lukioon kun mä, ja niillä kaikilla on parempi ka kun mulla, eli jos paljon ihmisii yli 8,5 ka:lla hakee sinne, en pääse. paikoja n. 144 ja on paikkakunnan suosituin lukio. En haluu mun 2. valintaan, ihan perseestä koko paikka ja motivaatio opiskella olis 0 jos sinne joutuisin. Alkuvuodesta yritin opiskella tosi paljon ja extraa, mutta nyt musta tuntuu että se on vaan johtanu alkuperästäki huonompaan tilanteeseen -->

Oon aina ollu aika huono matikassa, mutta viime kokeessa en osannu vastata yhteenkään kysymykseen, ja sain nelosen. Oon aina ollu tosi hyvä englannissa ja saanu kaikista kokeista helppoja kymppejä, mutta nyt sain sanakokeesta 9 ? Opettaja on jo hetken uhkaillu laskee mun numeron 9:sään, koska en jaksa viitata joka tunnilla joka kysymykseen. Ja vaikka oon kuitenkin käsi pystyssä ehkä 95% ajasta (en ees liiottele), niin ei se sitten näköjään riitä koska "10 oppilas viittaa aina". HAISTA VITTU, MÄKIN OON VAAN IHMINEN. Englanti on se yks asia missä oon aina ollu tosi hyvä, enkä kestä jos se laskis, koska sit tuntuis etten olis enää hyvä missään.

Kaikki mun numerot on lähteny meneen huonommaks, ja joka aamu kun avaan silmäni mietin et ei helvetti taas, en jaksa. Oon niin väsyny henkisesti että fyysisesti etten jaksa tehä mitään, joudun istuun alas aina kun tulee tilaisuus, ja tuntuu et pienimmästäkin vastoinkäymisestä alakaa itkettään. Tanssitreeneissä opettaja ihmettelee ja vittuilee kun en yhtäkkiä pysykkään pystyssä piruettisarjoissa, ja siinä pitää sit kaikkien eessä ruveta itku kurkussa selittään että kun vaan "väsyttää tosi paljon". Sama homma joka kerralla ja nyt se opettaja on ruvennu ottaan mua eturivistäki pois. Koulussa mulla ei oo kavereita ja treeneissä ainoot "kaverit" vittuilee siitä että kädet on chasséssa väärin päin ja jalat aina koukussa ojennuksii tehdessä. Anteeks kauheesti heille, ei oo tarkotus mutta kun en vaan meinna pysyy hereillä hyppiessäni siellä monta tuntia ilta yheksältä.

Musta tuntuu etten pysty ees kuvaileen mille musta tuntuu tai muistaan kaikkee mitä on tapahtunu, mut sen tiiän, että mun olo on kamala. Yritin nostaa ka:tani et pääsisin hyvään lukioon, ja prosessissa monta numeroo laski. En jaksais tehä mitään, opiskella, käydä harrastuksissa, puhua muille, tai vaan olla olemassa. Musta tuntuu PASKALTA, ja haluun et se loppuis. Mulla ei oo ketään kelle puhua tai kuka auttais, ja tauonkaan ottaminen mistään ei käy nyt kun on jo kevät. En jaksa enää. Kuraattori ja psykologi kokeiltu vuosi sitten, ei auttanu yhtään mitään.

Kiitos kun sain valittaa.