Kun tietää kuolevasi piakkoin sairauteen
jota on sairatanu pitkään,
--- se hämmentää,
mieli lainehtii laidasta laitaan,
välillä kuvittelee että voidaan hoitaa vielä terveeksi,
välillä toivoo että valot vaan äkkiä summuu,
haluu jutella kuolemasta,
halu elää arkea kuin olisi terve ,
tavallaan ei haluis kuolla
toisaaltaan haluis kuolla kun ei enään mistää tuu mitää,
kuinka sen sanoisi, elämän loppu on ihmisen vaikeinta aikaa,
kun sen tiedostaa.
jota on sairatanu pitkään,
--- se hämmentää,
mieli lainehtii laidasta laitaan,
välillä kuvittelee että voidaan hoitaa vielä terveeksi,
välillä toivoo että valot vaan äkkiä summuu,
haluu jutella kuolemasta,
halu elää arkea kuin olisi terve ,
tavallaan ei haluis kuolla
toisaaltaan haluis kuolla kun ei enään mistää tuu mitää,
kuinka sen sanoisi, elämän loppu on ihmisen vaikeinta aikaa,
kun sen tiedostaa.
Vastaukset 172
Vanhimmat
Vanhan on pakko tiedostaa elämän rajallisuus,
eläm on kuin pahaa unta yht-äkkiä tajuaa nyt se on ohi,
mitä se oli
se oli taistelua jaksamisesta
työtä työtä työtä loputtomiin työtä,
mitä sai aikaan,,, parheen ,,,, jälkeläiset ,,, tekemään työtä loputtomiin, sama oravanpyörä,
kannattiko ???
vai menikö kaikki hukkaan ???
kuka mittaa kannattiko ,,, missä on mitta,
millä mitataan
kannattiko syntyä kannattiko elää vanhaksi,,,,
oliko kaikki turhaa,
" kaikki muu on turhaa paitsi purjehtimen " Lasse Mortesson aikoinaa,,,
en omistanu purjelaivaa, en edes venettä,
revi siitä sitten oliko kaikki turhaa,,,,
Kamalalta tuntuu. Yritän olla ajattelematta kuolemaani.
vaikee olla ajattelemaatta, joka päivä mielessä,
Kamalalta tuntuu. Yritän olla ajattelematta kuolemaani
Syntymä on kivuliaampi,kuon kuolema ystävät.
Ette te koskaan ole täällä pysyviä,koska kotinne on muualla.
Keho on vain väliaikanen,sillä meillä kaikilla on sielu.
Keho on meidän matkan väline,jotta saamme käydä matkaa.
Älkää koskaa miettikö,kuka on vanha tai kuka kuolee.
Se on vain matkan loppu ja uuden alku.
Olkaa rauhallisia,teidän tehtävä jatkuu ...
Kamalalta tuntuu. Yritän olla ajattelematta kuolemaani.
Ei itsestäni tunnu pahalta,paitsi että kituisin,sen takia armo murha olisi tärkeä.
Kuolema vapautaa oikeasti,väsynyt vanha keho ei jaksa ja on siirryttävä eteeriin.
Älkää peljätkö,siellä on edesmenneet ystävät.
Kun menette pois, kuin jokainen menee..ja joillain voi tuntua tyhjältä/eksynyt..
Ne meidän perustajat auttavat,kysy heitä missä te olette? jos ei löydy heti.
Yleisesti auttajat on vastassa.
Evoluutio tähtää aina tulevaisuuteen, siinä suvunjatkamisensa toimittaneet ihmiset jäävät tarpeettomiksi sukupolvi toisensa jälkeen.
Koko ihmislajikin jää evoluution puristuksessa tarpeettomaksi, vain kevyen vaikutuksen jättänee hiilenä kosmoksessa matkatessaan.
Ihan niin sehän tulee tässä iässä mieleen , kun ei haluais jättää tätä maailmaa vaikka tietää että on jätettävä .
Minulle sanoi kerran yksi potilas että ” kun niin haluaisin elä vielä” hän oli melkein satavuotias, joten elämän halu on meissä ihmisissä oltiin miten vanhoja tahansa
Joku kirjoitti syntymä on kivuliaampi kuin kuolema. Itse omaa syntymää en muista. Mutta ystäväni kuolin vuotella olin .Hänellä oli alzmerin tauti.Hyvin tuskainen oli siinä palaatiivisen ostaston sairaalan yksityishuone. Silmät kiinni tuskasta äänteli ja liikkui!Silitin tuon vanhan naisen hiuksia ja lauloin Tuu tuu tupakki rulla...Sanoen saat laskea irti. vuosi oli 2016 Suursuonsairaala Helsinki.Moneen kertaan laulun udeleen aloitin ja muistin koko ajan silittä hiuksia,pää lakea.Kun hän nukahti uneen,ei iki uneen viellä.Mielessäni hyvästelin häntä.Huoneesen ei kerralla saannut mennä kuin 2 henkilöä.Huonesen menessä meitä kuitenkin 3 kpl. Mutta 2 henkilöä kun kanssani tuli.Joitaikin sukua matkan takaa? Järkyttyivät näky ja kääntyivät pois.Jäin siihen yksin ja lauloin.Kun huoneesta lähdin hän nukkui rauhallisesti. Sanoin muille olijoille aulassa. Hän nukuu sinne voi mennä ,minä lähden.Hän oli kuolut oliko 1h lähtöni jälkeen? Menetyksiä kuolemalle viimeiset 2 vuotta paljon.Aika kellon on jäänyt pois tuo tapahtuma 2016. kirjotus alueelta Itä Helsinki. 30.12.22. Vanha Nainen.
Voimia sinulle !
Ei ollut kaikki turhaa ! Elämää vaan kaikki. Koita nukkua hyvin ja herätä aamulla
iloisemmissa ajatuksissa. Et ole yksin. Samoja miettii moni.
Noina hetkinä, kun ollaan lähestymässä kuolemaa ollaan aivan oleellisten kysymysten parissa. Niissä hetkissä jos saa olla mukana voi jakaa jotain todella hienoa elämästä. Kun elämä on pakenemassa se on jollain kummallisella tavalla eniten läsnä. Olen jakanut sellaisia hetkiä muutaman ihmisen kanssa. Silloin elämä ja kuolema yhdistyy ikuisuuden kanssa. Ne on elämäni hienoimpia hetkiä. Kerron sen näin. Näin voin olla läsnä sinun elämässä juuri nyt. Tsemppiä näihin hetkiin.
Omaiseni kun kuoli , niin ennen sitä hän heilautti nyrkillä sängyn si vuun ja huudahti kovalla äänellÄ EI mutta ei hän sillä silmäräpäyksellä kuolut hän kuoli myöhemmin sairaalass muutaman päivän päästä , , , silloin kun kuuliin hänen huutava kovalla äänellä EI niin kysyin kuolemanko kansssa sinä neuvottelet ? Ei puhunnut mitään vaaan käänsi katseensa pois eikä puhunnut mitään , , ambulanssi tuli ja vei sairaalaan , , kuoli sielä muutaman päivän päästä. Muuten muutama viikko aikaisemmin oli sellainen pelottavan painostava ilmapiiri. Samoin oli omaisellanikin.
Hän ei halunnut luopua elämästään vaikka sanoivat hänelle,että on aika.
Moni ihminen rakastaa elämäänsä ja haluaa pitää kiinni siitä.
Mutta näin on,matka jatkuu vielä.
Kokonaisvaltainen alamäki on nykyään sen verran "haastavaa", etten usko eläväni enää monta vuotta. Fyysinen terveydentila tämän osoittaa.
Päivittäinen liikkuminen, kävelyn typistyminen tämän selkeästi osoittaa. Nivelrikko on edennyt nilkkaan. Jokainen otettu askel on kivulias.
Nykyään uskotaan tiedettävän, että tuleva sijoituspaikkamme on kvarkkipilvi, kasa atomeita. Toivon, että siellä olisi kivutonta, ilman mitään tietoisuutta.
Siellä olisi kaikkien aikojen eläimien ja ihmisten "sielut" samassa rykelmässä.
Omat perheenjäsenet ja sukulaiset tunnistetaan siellä jonkunasteisella värähtelytasolla.
Katos; sinäkin jo täällä ajattomuudessa ...moi.
Mikä sairaus sinua vaivaa .
Td. 00:18
"Mikä sairaus sinua vaivaa?
Mikään erityisesti vaivaa. Sekä ylä -ja alaraajassa on korjaamattomat vauriot. Liikkuminen menee vaan kivulloisemmaksi vuodenaika vuodenajalta.
Pientä muistisairauttakin on jo.
Oikeastaan onnellinen, että vaimo pääsi jo pois, toiseen ulottuvuuteen.
Haluaisin sitkistellä vielä 3 kalenterivuotta, että saisin makseltua lainani pois. Olisin silloin jo
84 vuotias äijänkäppänä.
Mutta jo "käsky" käy - sitten lähdetään. Mieluumin joskus kesän mentyä. Kuolema ei pelota.
Monisairaisuus on merkki lopun alkuun.
Hirveän vaikea arvata? En muta tiedä kuin sen että mustalainen povasi Laajasalon pussipysäkillä 1970 kädestäni kuolen 69 vuotiaana .Päivänkin kertoi en muista mikä,Muuta kuin kesäkuu. Nyt sit olaan 69v. Kuolin siivousta teen.Pyrin hävitää kaiken ,vain jättä käyttö vaateet, Helpompa kuolin sivous jos olisi auto,Tai mies jolla auto.Mutta mies ystävä kuoli sydänkohtaus 20.3.21. sellastasta.Kaikii van lopuu kuoleman.Ei kai kuollut tiedä on kuollut?
Takavuosina ennustajilla oli tapana kertoa uhrilleen kuolinvuosi. Tunnen parikin ihmistä, joiden elämän suunnan tällainen törkeä "ennustus" muutti vaikeaksi ja ahdistuneeksi. Molemmat tuttavani elävät edelleen vaikka ennustetusta kuolinvuodesta on jo kauan.
On helppo sanoa, ettei tuollaisia ennusteita pidä uskoa. Se kirpaisee niin läheltä, ettei sitä ole helppo unohtaa.
Sinulle 69-vuotias uskallan ennustaa, että voit hyvin vielä vuodenkin päästä. Älä heit'ä kaikkea pois.
Minulle taas mustalainen sanoi Piritorilla talvella 2013, että maksaa lainaamansa rahan takaisin. Arvaa tapahtuiko näin todella?
En muta tiedä kuin sen että mustalainen povasi Laajasalon pussipysäkillä 1970 kädestäni kuolen 69 vuotiaana..
ja huh,huh..mustalaisilla ei ole uhtään mitään selvinnäkemistä,he eivät ole niin,kuin vain omasta mielestään.
En ikinä uskoisi mustalaisen ennustukseen,missä pyhä,rikkovat käskyjä osin..
Se on vanhaa roskaa ja perua,että mustalainen näkee..no rahaa he vain keräävät tyhmiltä ihmisiltä.
Sanon suoraan,mitä LEVOTON NÄKEE,LEVOTON IHMINEN joka ei ole maassa kiinni,ei taivaassa vaan vaeltaja. Ei mitään vaikka sanovat !
Äitini kuoli aivokasvaimeen. Asia oli siksi hänelle helppo, koska ei sairautensa vuoksi ymmärtänyt paljoakaan.
Luulen,,, en aivan vielä kuolekkaa,
ajattelin elää hieman pitempään, kuin arvellaan,
niin kauan kuin luoja suo,
käyn uimassa parikertaa viikossa,
menen fysioterapiaan,
liikun sen minkä fysiikka antaa periksi,
hitaasti, mutta askel kerrallaan, kivuista huolimatta,
menen tutkimuksiin, vihdoin rohkenin / uskalsin
köpittää lääkäriin, kylläki tavallaan pakotettuna, sydän syrjällään kauhusta peloissani,
turhaan pelkäsin,
--- oliki nuori fiksu asiallinen sympaattinen lääkäri, oikea ihminen,
joka oli lukenu sairauskertomukseni perusteellisesti ,
tiesi minusta jo kaiken etukäteen, luojalle kiitos hänen olemassa olostaan,
nyt tutkitaan sisäkaluja
etsitään
" elämän moottori vikaa " mikä oikein on vikana,
jos voidaan jotain korjata vielä,
tai sitte ei,
siihenki on pakko sopeutua,
olen päättäny kolla sitten kun se minulle i t s e l l e sopii
nain tuumaan,,,
Lapsellista
Ei kuolemassa mitään ylevää ole eikä perimmäistä
Jane Austen Ylpeys ja ennakkoluulo totesi minuutin ennen kuolemaansa
I want nothing but death
Mä haluun kuolla
Olen hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta henkisesti olen täysin loppu. Itken itseni uneen joka ilta. Ihmissuhteet ovat tunannen solmussa ja olen yksin. En näe mitää syytä elämään, ei ole mitään tarkoitusta, miksi eläisin.
Outoa on, että kuoleman kolkuttaessa ovea monet ovat pitämässä kiinni elämästään, mutta minä olisin valmis lähtemään nyt.
Perilliset odottavat, että saisivat vähäiset säästöni, heillä on pohjaton rahanhimo. Menee kuukausia, laittavat tekstarin, että näkevät vieläkö olen hengissä. Luultavasti olen yksi niistä jotka löytyvät hajun perusteella.
Olet maailman ihanin ihminen,
meitä on täällä monta muutaki samassa asemassa,
itse ole jo luovuttanu jälkeläisetni suhteen, eläköön omaa elämäänsä, mä elän nyt yksin, kun puolisoki on kuollu,
jälkeläiset saa mennä menojaan odottaa perintöään, heillä on omat elämänsä taistelut menossa,
itse en pidä kiirettä, kuoilen sitten kun luoja suo, saa se kuolema tulla vaikka tänä päivänä mutta kun se ei tule,
joten jatkan tätä yksinäistä elämääni omalla tavallani sinnitellen,
mutta sinun kaltaista tahtoisin rakastaa ja auttaa koska olemme samassa veneessä,
samat itkut olen itseny, tavallaan itken vieläki, mutta en näytä
porskutan kipujeni kanssa päivästä toiseen, luoja on kuitenki mun kaverina menin minne vaan, en koskaan ole todellisuudessa yksin,
Yritä löytää elämääsi mukavia ihmisiä kesän lähestyessä. Srk:n toiminnasta, asukastuvalta tai kansalaisopistolta kenties? Heidän kanssaan voisit viettää laatuaikaa ja käyttää säästöjäsi omaan hyvinvointiisi.
(En tiiä läheistesi tilannetta mutta entä jos ei heillä itsellään ole kaiikki hyvin? Väsymystä oravanpyörässä juoksemisen takia tai korona-ajan tuomia murheita joilla eivät sinua halua rasittaa?)
Piristystä sinulle.
Olen aloittanut kuolinsiivouksen. Pihan panen kuntoon viimeisen kerran ja nautin siitä kesän. En hanki enää mitään, tuskin ruokaakaan tarvi ostaa, kun tyhjennän kotivarani.
Suhteet lapsiin ovat historiaa. Olen hoivannut ja hyysännyt, auttanut joka asiassa ja rahaakin olen avokätisesti antanut, silloin kun on ollut.
Lopullinen lähtö ehkä elo- tai syyskuussa, riippuu miten saan kaikki kuntoon. Toivottavasti perintö tuo iloa lapsille ja lapsenlapsille.
On todella ikävä huomata, että vierailut tai soitot ovat niin vaikeita, ilmeisesti heillä on kiire bisneksissä. Minulla ei myöskään ole halua joutua hoidettavaksi, sen pelko onkin varman suurin syy, joka ajaa minua. Lastenlapset olivat elämäni suola, mutta he ovat aikuisia eivätkä enää tarvitse minua, mutta rahalle on varmasti tilausta.
Toivottavasti rajan takana ei ole mitään.
Nyt liikkeelle ja pistä säästösi haisemaan ennen sitä. Pistä ranttaliksi. Matkusta. Tuhlaa ja satsaa itseesi.
Siinäpähän tekstarin laittajat nuolevat kännyköitään kun mitään ei tulekaan 🤣😁
Uskoisin "2022-02-10" että olet hengissä vielä.
Hänen pitäisi haistattaa perillisilleen mieluummin, mielestäni. Mutta totta, että kannattaa elää rahoillaan itse, eikä säästellä lapsille, jotka eivät osaa tai viitsi vaivautua edes velvollisuudesta saatika lähimmäisyydestä.
Minä en pelkää kuolemaa, tosin, en halua olla paikalla kun se saapuu.
-Woody Allen-
10:06
heh heh,,, mä aion olla paikalla kun se tapahtuu,
haluun kokea oman kuolemani,
haluun nähdä kun lamppu sammuu,,
Arvelen, että olemme useat kokeneet häivähdyksen kuolemaa.
Harvan vanhemmat elävät enää. Ystävien puolisot, pitkäaikaiset tutut nukkuvat pois.
Monen läheisen kohdalla on ollut läheltä piti tilanne.
Tulee se meidänkin aikamme.
Kun heräsin leikkelepöydältä ajattelin, miten helppoa olisi ollut nukkua pois.
Beng
10:27
Minä itse olen kokenu kuoleman läheisyyden ja sen kun lamppu sammuu,
olen ollu usein leikkaupöydällä, lapsena en osannu kuolemaa jatella leikauspöydällä kun nukutettiin, olin useamman kerran jo silloin lähtemässä tuonpuoleiseen,
MUTTA
olin 64 v kun yllättäin jouduin syd. leikaukseen, olin niin loppu väsyny ettei kukaan ihminen vois sitä ikinä käsittää,
silloin annoin elämälle periksi,
sanoin mielessän HYVÄSTI ELÄMÄLLE,
tunsi kun sanottiin, sinä kohta nukut etkä tiedä mistään mitään
lääkäri sanoi "minä lasken kuuntele "
kuulin 1 2 muuta en kuuluukkaa heräsin monen momen monen tunnin päästä teho-osatolta,
OI kuinka pettynyt olinkaan,,, EN OLLUKKAA KUOLLU,
joten tiedän kuolemaa EI ikinä tarvi pelätä, kuolema ON hyvä ja lempeä ikuisuus,
MUTTA ainoa mitä voi ja kannattaa pelätä ON ELÄMÄ ,,,
--
MIETI SITÄ,
Todennäköisesti kuolen sydänkohtaukseen, sydän "pettää".
Se on armollinen kuolema ilman pitkää kitumista sairauden kanssa.
Max minuutti, etkä ehdi tajutakaan mitään.
Ei ole tietenkään mahtavaa elää sydänoireitten kanssa.
Pelko ja kuolema on tavallaan läsnä koko ajan.
10:41
niin,
minulla on joka päivä rintakipuja,
en tiedä onko ne sydän peräsiä,
mutta minulla on SYD.tahdistin joka estää syd. pysähdyksen mahdollisuuden,
toden totta
kuolema on joka päivä mielessä,
mutta kun en kaikesta huolimatta näytä kuolevan,
olen vaan hemmetin kipee ja liikkunin hidasta kun rintakehä pistää hantii kävelyssä aina, kävely aina muutama askel ja taas pysähtyä miettimään miten jaksaa ottaa seuraavat askelee,
sänky potilaaksi EN suurin surminkaan ALA
helekutti, vaikka oisin kuinka kipee ja vaikka kuinka hittaasti kävelen ja vaikka kuinka kipeetä tekee lähden ja toimtan asioitani ihmisten ilmoilla,
enkä välitä yhtää vaikka kuolisin kadulle,
eihän täältä kukaan ole hengissä selvinny vielä
kaikkihan me kuollaan jossain vaiheessa,
nyt jälkeenpäin kun miettii,
niin ihmisen pitäisi kuolla nuorena, säästyisi paljolta vaikeuksilta elämässään,,
no nyt elän tätä aikaa loppu tulee silloin kun luoja on sen päättäny eli minä itse päätän että se on loppu nyt,
Kuolema on ystävä sitä odottaa ilolla
Sydänkohtaus ilman hoitoa ei saa hoitaa
anteeksi, en ymmärtäny,,
" sydänkohtaus ilman hoitoa ei saa hoitaa "
siis oletko kokenu sydänkohtauksen
etkä halua hoitoa,
vai mistä on kysymys, ,,,
Kuolemanlaakson passi on
Vähän sen jälkeen, kun täyttää 70 alkaa lähisukulaiset muistuttaa rahanjaosta. Se on ahdistavaa. En voi jättää ihmisille jotka eivät ole ystävällisiä juuri mitään. Pahvit on tehty ja jätän rahani niille joista on ollut iloa ja apua elämän varrella.
Haluaisin vain elää ikuisuusperiatteella. Ei kuolema pelota, mutta se ettei hitto saa tavaroita mukaansa kun siellä olisi sitten aikaa lueskella ja korjailla romuja. Voi, voi en haluaisi vaan käyskennellä jollain vihreällä nurmella. Ellei saa edes lempi töppösiä mukaan. Että avojaloinko sitä sitten kävellään. Ei ole yhtään kiva.
heh heh,
mulle on hailee tänne jäävä omaisuus,
ja sitäpaitsi
olen varma, kun mä kuolen mä en tiedä mistään mitään, ei ole olemassa minua enään missää muodossa,
tuonpuoleinen ei pelota, se on pelkää tyhjyyttä ,
mutta mua pelottaa tämä loppu elämä tämä ei ole kivaa, kaikki vituttaa,
kun on kipee eikä mitään jaksa enää,
haluis niin paljon kaikkea ihanaa vieltä tehdä oa osta ja rakentaa ja matkustaa,
se kaikki on menneisyyttä,
Tuo toinen kappale jo hymyilyttää....
Luulen, että ymmärrämme, miksi
Beng
12:19 oli kohdistettu 11:13
Beng
Minä uskon aika vahvasti siihen.
Että toisella puolella saa tasan tarkkaan sellaisen yli-leveän rulla-tuolin minkä ikinä päästään keksiikään.
Saattaa saada ihan Sähkö-Moottorillakin varustetun.
Hups! Tuli ihan hyvä mieli, tois-puoleinen...siihenhän mahtuu kaksi Satu-Tätiä!
Setä vaan katselee Puiston-Penkillään. :):):)
H.
Juu, tämä kommentti on minun.
H.
Kun olen itse jo 89-vuotias, voi ajatella kaiken aikaa, että tämä tapahtuma on nyt sitten viimeinen. Noutajaa odottelen.
Iltaisin katselen tv:tä ja keittiössä kolahtaa. Kuuluu selvästi, että ulko-ovi aukeaa, kukaan ei tule, ja ovi on lukossa, kun käyn katsomassa. Viesti tuonpuoleisesta varmaan, puoliso on tulossa vastaan. Eilen aamulla ikkunaverho lepatti ikkunassa ja ihmettelin, oliko ikkuna auki. Ei ollut
Yritän tyhjennellä laatikoita ja kaappeja, jälkipolville kamalasti työtä, kun joutuvat kaiken purkamaan.
Väistämätöntä on turha enää pelätä. Kyllähän tässä jo on yhtä ja toista vuosikymmenten varrelle kertynyt. Ei kaipaa enää mitään.
jaaa ,,
hauska juttu,
mulla ikkinaverhot lepataa kun ikunan reijästä vaihtuu ilma,
meillä taloyhtiön ilmastointi on rakennettu toimimaan ikunoista,
portaissa aina joku kolistelee,
siellä naapurit tulee yö-juoksuistaan kotiinsa,
eikä meillä muut puhu kuin radio ja tv,
joskus minä itsekseni tupisen nääneen jotain
enimmäkseen kirosanoja kun mikään ei oikein enään onnistu,
kauheesti on ikävä omia rakkaitani siellä taivassa,
olen ootellu milloin minä alan näkemään kuoleita,
niitä ei vaan näy
vaikka kuinka ikävä on,
kaipaan kaikkia pois nukkuneita rakkaitani ,
mutta eivät tule mua kattomaan,
tuolla ne taivaassa tanssii mua oottavat ,
niillä on silti yhtä ikävä mua sen tiedän
tätä maallista roinaa en kaipaa ollekaan taivaaseen mukaani,
jälkeläiseni ovat jo sanoneet että mun pitäisi tyhjentää jo osa turhasta roinasta ettei vaiva jäisi heille, mä taas aattelen että kun perivat ja saavat vähän rahaaki niin tehköön tyhjennystyön vaan itse, mä jätätän kaiken heille,
kaunis päivä tänään, auriko paistaa
vihdoinki kevät keikkuen tulee,
jaksaisi vaan lähteä hiukan ulos, olisi kyllä pikkusen asiantynkääki , mutta kun saisi aikaseksi lähteä, laiskan suoni vetää kummmasti sohvaan,
kuolemaa ottan jo hartaasti
aion homestua tähän,,, katotaan ny,,, miten käy,,,
Otan kuoleman mahdollisuutena. Jos se on paratiisi niin heiloja on sit jonoksi asti. Ja pussata saa aamusta iltaan. Myös pääsee ajaa jotain rollaattoria misä on ferrarin moottori. Nk joku jo tossa maalaili. Uskontojen taivas vaan on niukka sapuskasta ja viinasta. Joten minulle käynee hyvin kumpi vaan puoli kunhan on herkkuja tarjolla. Jos tuo ei toteudu. Niin jään leijumaan pienenä valopalloina avaruuteen. Ku hajoan kuitenki atomeiksi. Olen tyytyväinen kun pääsen eroon hankalista sukulaisista.
turha toivo, ei siellä pussauskavereita ole,
on vain musta-aukko
jonne sielut sukeltaa
kun maallinen maja irtisanoo työsopimuksen sielun kanssa,
et hajoa atomeiksi
Agricola luuli että madot syövät sinut
etkös näitä mielesäs äkkää, haiseva raato olevas ja matoin eväs kuoltuas
KORJAAN VÄHÄN AGRICOLAA MUTTA VAIN VÄHÄN
eli sekään ei ole aivan totta
hajoat aminohapoiksi
UUSI VERSIO
etkös näitä mielesäs äkkää, haiseva pureskiini olevas ja XXX eväs kuoltuas
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4551835/
joita siis syö XXX siis mikä?
Sit voi varmaan tokasta : ”Taisi olla kusetusta koko juttu” toivottavsti se Pietari kuulee. Jossei kukkaan muu.
Kun miettii ikää 70 niin väkisinkin elämän rajallisuus käy mielessä hyvin usein.
Kaksikymmentä vuotta on taakse päin ajateltuna lyhyt aika, mutta harvalla meistä on elämää enää seuraavat kaksikymmentä vuotta.
Kun katselee kuolinilmoituksia niin suurin osa kuolleista on 70-80 vuoden väliltä.
Äitini eli yli 90-vuotiaaksi, hänene tätinsä 100 -vuotiaaksi.
Äitini suku on pitkäikäistä, isän suvussa on syöpää ja muitakin sairauksia enemmän.
En halua elää vanhaksi jos ei enää pysty huolehtimaan itsestään.
Olen eutanasian kannalla, olen tehnyt hoitotahdon sen varalta jos eutanasia laillistetaan joskus.
Tietenkin haluan elää kauan jos tämä kunto säilyy.
joo ja pitäisikö lähteä palstoilta pois että ei näe ihmisten viimeistä viestiä
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16157992/tornion-tkssa-koettua-!#comment-100264424
Miten äitisi ja tätisi elivät viinmeiset vuotensa? Kaikille ei suinkaan tule muistihäiriöitä tms. jatkuvaa huolehtimista tarvitsevaa tilaa. Monet ikääntyneet ovat elämänsä loppuun asti täysissä sielun voimissaan :Tellervo Koivisto, Aira Samulin, juuri edesmennyt Kirsi Paakkanen.
Varmasti vähemmän nimekkäitä vaikka kuinka paljon.
Ei ikä ole sairaus.
Äitini oli lähes kuolemaansa asti hyväkuntoinen. Muisti oli hyvä ja liikkui hyvin. Oli sydämen vajaatoimintaa, ottivat pois Digoxin (en ole varma tuliko nimi oikein) sydänlääkkeen ja kunto romahti. Alkoi kertyä nestettä ja henkeä ahdisti.
Sanoivat että lääkettä oli kertynyt liikaa elimistöön.
Kun kunto huononi ja käytiin kaikki katsomassa niin sanoi: "Kuolenko mä nyt kun te kaikki ootte siinä."
Alkoi uudelleen puhumaan kielillä kun sellaista oli tapahtunut hellutailaisena. Hoitajat kysyivät että puhuuko äitisi venäjää, sanoin että ei varmasti puhu. Harmi kun en ehtinyt äänittää, minäkin kuulin saman.
Äidin tädistä en tiedä muuta kuin sen ttä oli ollut hyvin tiukoilla taloudellisesti. Mies oli lähtenyt amerikkaan ja jättänyt hänet ja lapset oman onnensa nojaan. Äidin isä oli huolehtinut heistä
Ei liika yltäkylläisyyskään ole hyväksi, ehkä puute oli pitkän iän salisuus. Oli Kristiinankaupungin vanhin asukas.
Ei ikä ole sairaus, mutta se tuo sairauksia. Aira Samulinia on viety sairaalaan pään verenkiertohäiriöistä emmekä tiedä muistakaan henkilökohtaisesti kuinka terveitä
he ovat tai ei, mutta hyväkuntoisina ovat päällisin puolin saaneet pysyä ikäänsä nähden. Tasan ei käy onnen lahjat. Se on geeneissä.
Tänään oli Hesarissa testi, olisitko jo kuollut jos terveydenhoito ei olisi niin kehittynyt. Lopputulosta ei sanottu, se olisikin vähän kornia, mutta päättelin vastauksistani etten olisi.
Oli siis lueteltu sairauksia mistä lääketiede on pelastanut. Yksi esimerkki rintasyöpä, johon melkein aina kuoltiin ennen, kun hoito oli vaatimatonta. Virtsatietulehdus kuulemma paranisi lähes jokaisella noin viikossa vaikka ei ottaisi antibiottikuuria.
Otin onkeeni erään lääkärin vinkistä. Lääkäri sanoi, että kun virtsa pysyy happamena
siinä ei bakteerit viihdy, voi syödä vaikka tuhdin annoksen C-vitamiinia päivässä,
se pitää virtsan happamena.
Ajattelin (seitsemän vuotta sitten) kokeilla.
Ostin Pitkävaikutteista Multivita Ascorbin Long 500 mg tabuja,
joita otan ohjeen mukaan 1-2 päivässä.
Ei ole virtsatietulehdukset vaivanneet sen koommin.
Karpalot ajaa saman asian, olen kuullut.
Lääketiede on mennyt harppauksin eteen päin viime vuosisadan aikana. Vielä 100 v sitten tuberkuloosi oli suorastaan kansantauti. Lapset saivat kurkkumädän tai muun tulehduksen, ja siihen ei mikään auttanut, keuhkokuume oli myös hyvin yleinen kuolinsyy. Ja "sydänhalvaus"!
Nyt ovat nämä jo kaukana takana päin. Vielä 70-luvulla ei sydän. ja verisuonitaudeille paljonkaan voitu, Myöhemmin tuli sitten sydämen ohitusleikkaukset ja muut helpommatkin hoidot, joista ei vielä omaisteni sairastuessa mitään tiedetty.
Itselläni on ollut mm. kolme syöpäleikkausta, silti olen terveitten kirjoissa tällä hetkellä. Niinpä vain porskuttelen, suvussani on yksi minuakin vanhempi serkku, Hyvänä kakkosena tulen perässä Kuulumme ehkä pitkäikäiseen sukuun, sillä koko äitini sisarusparvi eli pitkän elämän.
Kukaan ei sentään 100 vuoteen ylettynyt.
Kaikki on hyvin jos saa lähteä kertalaakista. Mutta sitten menee surkeaksi, jos vaikka saa jonkun virtsatietulehduksen tai jonkun muun tulehduksen joka sekottaa pään. Kun monet iäkkäät alkaa potea harhoja ja vanhuuden vainoharhaisuutta. Johtuen juuri erilaisista tulehduksista. Siihen päälle sitten uni-ja kipulääkkeet, niin hyvästi entinen elämä. Se olisi ihan pahinta, sekoilla jossain hoitokodissa tajuamatta enää mistään mitään. Sitä en kestäisi ollenkaan, jos tilanteen tajuaisi. Toinen paha juttu olisi maata letkuissa ja ymmärtää, että on elossa, mutta ei voisi enää tehdä tai ilmaista mitään.
JUST tuon vuoksi mun tahto ja mielipide on
jos tommonen tilanne tulee kohdalleni h a l u u n PILLERIN jolla pääsee nukkumaan ijäistä untaan,
seuraavan kerran kun menen lääkäriin, esitän asia ja vaadin pillerin valmiiksi jotta sitten kun i t s e katson ajan tulleen täyteen kohdallani, nielsen pillerin ja menen nukkumaan, aamulla ei tarvikkaan enään herätä,
hyvästi maailma,
ja kiitos kaikesta ,,,,,,,,,,,,
Äiti sairasti Alzheimeriä 9v. Kahta päivää ennen kuolemaansa muisti minutkin ja totesi nimelläni että "mie taidan olla kuolemassa" - ja niin hän kuoli.
Olen ollut lähimpänä kuolemaa
ollessani läheisteni vierellä kun kuolema on tullut heidät noutamaan.
Yksi sanoi, Kuule, en jaksa enää...
yksi vain nukkui rauhallisesti kun enkelin siipi
kosketti sänkyn kaidetta... yksi... jne
Kaikki ovat läjteneet rauhallisesti, jättäneet minut siihen sängyn laidalle istumaan.
Rauhallinen ja levollinen oli myös oma oloni. Elämä antoi, elämä otti.
Kuvittelen, että milloin kuolema vihdoin tulee luokseni,
kun sen hetki tulee, olen valmis. Tule vaan kun aikani on.
Mutta siihen asti en mieti tuota hetkeä,
elän päivän kerrallaan, iloineni ja suruineni kera kipujen ja kolotusten.
Odottajan aika on pitkä, erityisen pitkä se on jos kuolemaa odottaa.
Mieki pyyän pillerit seuraavalla kerralla lekurilta. Toivon vaan et koppa toimii ku on pillerin aika. Etten jahkaa turhan pitkään asiaa. Ei täsä hätiä mitiä jos ei tarvi hyppää stadionin tornista. Huumori onneksi vielä pelittää.
Muistelenpa, kun kerran tehtiin Jessen kanssa jotain juttua.
Olikohan se tasannetta Araratin huipulle...
Kysyin miltä se tuntuu, kun tietää uhrautuvansa isälleen kuolemaan saakka?
Fundsi nyt ite, puuskahti Jesse.
Faija kertoi että Kämmenieni läpi lyödään ronskit Naulat.
Samoin kun Jalka-Pöytieni lävitse.
Pää-Nahkaani hakataan piikkejä ja Kylki puhkotaan Keihäällä.
Sanoin faijalle että Eeli, Eeli Laama saatanaktani.
Painuin tekemään muita hommiani.
Ja enkö vaan lyönyt Vasaralla Peukalooni.
Eikä silloin vielä oltu keksitty edes Kiro-Sanoja.
Faija oli kääntänyt päätään ja katseli muualle vihellellen.
H.
Olen kokenut nukkuessani kehostani poislähdön, katselin sängyssä olevaa minääni henkenä, sellaista keveyttä en osaa kuvailla, mutta se tuntui ihanalta. Jos se oli käynti tuonpuoleisessa, ei pidä pelätä. Pettymys oli paluu takaisin siihen sängyssä nukkuvaan minääni. Mieleeni vahvasti jäänyt omituinen kokemus. Terveys oli tuolloin hyvä, elämä tasapainoista. Mistä lie ollut kyse, en tiedä.
"Anonyymi"
Höpö, höpö.
-
Muistanpa minäkin joskus katselleeni nuorena James Bond-Leffaa.
Siinä Bondin Sitikka 2CV laski alas rappusia kuin yli-leveä Rulla-Tuoli konsanaan.
Heräsin hyvään, virkeään oloon ja nousin keittämään Aamu-Kahvit.
H.
Höpise sinä mitä höpiset. Yliälykkyyttäsi et näytä pystyvän hallitsemaan. Sitikalla ajeltiin merenrannalla niin että rätti vaan sitikoi taivahan leiskuvissa bondeissa. Että oikeenpa niin!
"Anonyymi"
Saattaa olla noinni.
:)
For Your Eyes Only
https://www.youtube.com/watch?v=CvJp1X3qiog
H.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a692efd9-e6ab-48f2-8d6a-f1c9f295d9d8
Hyvästi ystävä ketjusta pääsee suurempaan ketjuun.
Onkoha tuossa enää jörkee. Ookoha hyö tulleet pöhilöiks. Muutama oma kolmesti rokotettu tuttu makkoo lasretissa henkitoreis ja bailaamaan on kiire päästä.
Kuoleman läheisyys !
Kuolema on rakkauteni
missä viivyt rakkaani
tie elämän pitkä oli
usein mutkainen
kuoppainen ,
kiitos elämä ja anteeksi,
silloin elämää rakastin
kuljin tietä iloiten
joskus itkien ,
kaiken antoi elämä
kaiken otti pois,
vuodet vieri
uupui vanhus
missä viivyt rakkauteni
milloin annat levon uupuneelle ,
kuolema on ystäväni
sinua sinua odotan
rakkani kuolema.
kirj: " tuntematon "
Karmea runo.
Jörkkakin oli mörrillään Ku laahusteli viimeisiä metrejään.
Ihmettelen ettei todennut ääneen, pian kuolevansa, vaikka sen kuitenkin ymmärsi.
Oli kuitenkin ylimalkaan aikalailla rehellinen kulttuuripersoona.
Kuolemaaki voi rakastaa,,,
se rakkaus on vanhana jopa toivottua,
Tuskin kukaan ra-kas-taa kuolemaa. Karmea ajatus.
Vahvasti toista mieltä,
kuolema on monesti ihmiselle helpotus,
kuhan tulet vanhaksi ja kipeeksi huomaat kuinka kuolema alkaa pyöriä päivittäin jossainvaiheessa mielessä,
ja kun on monta kaveria lyhyen ajan sisällä yllättäin kuollu
niin kyllä alkaa miettimään, miksen minä pääse pois,
kun kaikki rakkaat ovat jo siellä minne mekin vanhat olemme matkalla,
EI ollenkaan ole karmea ajatus,
kuolema on helpotus
monen vanhuksen toive
että pääsi jo pois,
Paree siitä on opetella tykkäämään, kun se vääjämättä on edessä yhtenä päivänä ennemmin tai myöhemmin joka ikisellä iikalla.
alotukseen:
tuntuu tuntuu tuntuu tuntuu kyllä tuntuu ja tajuaa,
pakko sopeutua loppuelämään,
joka päivä on kuolema lähempänä kuin eilen,,
eräs sanonta on: Vasta sitten uskaltaa elää kun tietää kuolevansa. Eli eipä tässä oo mittää hättää.
jooo
ei tarvi pitää kiirettä
hauta jaksaa odottaa,,,
Paha juttu, että on niin huonossa kunnossa ettei oikeasti enää pysty elämään.
Rakkaat ystäväni,
kuolemme kaikki aikanaan. Kuitenkaan kuolema ei ole niin tuskallinen,kuin syntymä.
-elämä jatkuu, Rakkautta -
Mutta,,,,
kuolema on aina niin lopullista,
vanhuksen kuolema tietenki tuntuu enemmän normaalilta,
mutta
jos ja kun nuori elämää vielä olisi kymmeniä vuosia edessäpäin
sairastuu vakavasti se tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta,
se suru on valtavan suuri,
nuorempaa ihmistä ei millää antaisi pois kesken elämän,
luoja armahda meitä,
anna ymmärrystä,
anna sairaan sopeutua yllättävään tilanteeseen,
anna kaiken kääntyä parhain päin ,
- luojamme Jumalalle on kaikki mahdollista, paranna auta,
anna läheisille ja sairaan puolisolle voimia kohdata suuri suru,
elämä on rajallista
jokainen sen kohtaamme kerran
kaikki ohi on jossaki vaihessa,
anna meille viisautta elää elämämme oikein
sinua Jumala Jeesus Kristus kunnioittain,
auta sairasta maailmaamme,
Kun minulla oli jokunen vuosi sitten vakava sairaus joka olisi voinut päätyä kuolemaan. Elin monta vuotta niin että en tiennyt saanko vielä elää. Silloin opin elämään täysillä. Sen jälkeen elämä aukeni niin, että arvostan sitä, että olen elossa. En marise yhtään mistään. Olen iloinen aivan joka asiasta. Kunhan saa olla elossa vielä hetken. Koskaan ei ole elämä ollut tämän parempaa. Olen kuoleman läheisyyden tiedostamisesta kiitollinen. Se vapautti elämään.
Tässä iässä kuolema on aina nurkan takana. 40-luvulla syntyneitä on puolet kuolemanilmoituksissa ja nuorempiakin.
Olen hämilläni,
olen jotenki sairas, voimat loppuu kesken "matkan " uupumus on valtavaa,
toisaaltaan kun oleskelen ja liikkuminen on vähäistä tuntuu elämä jatkuu
pystyn vielä vaikka mihin, en ole lähelläkää kuolemaa,
tietenki ymmärrän, olen vanha jo elämän sivuriteilla,
mutta
kaksinainen mieli, tai keho,
toisaaltaan pystyn vielä suunittelemaan vaikka mitä ihanaa tulevaa elämää, matkoineen tapamisineen,
mutta
sitten se todellisuus, voimat tyssää heti alku-metreillä,
pitääkö antaa periksi, antaa elämän vaan mennä
ja minä kattelen sitä täältä sivusta,
harmittaa ja suuresti huolettaa hullu sota, ei ikinä olisi voinu kuvitella vielä joutuvansa näkemään sotaa euroopassa,
joten kaikki tuleva on arvoitus,
yksi jälkeläiseni suunnitteli mahdollisesti muutoa pois suomesta,
lähtiuskö mukaan,
mutta tämä huono terveys, pystyisinkö lähtemään mukaan,
tahtoisin,
mutta epäilen
" siipirikkoisena " jään maahan talven kylmyyteen,
kuolen,
on aika tullut mennä pois,
oi kuinka olisin tahtonu vielä taistella suomen puolesta,
nyt pystyn sentään rukoilemaan rauhaa suojelua varjelua viisautta maailmaan ja suomen päättäjille,
Tntuuhan se murheelliselsta,
pakko on todeta ,
elämä on rajallista,
ei vaan olisi ikinä uskonu että ittekki sen vielä ehti kokea,
,,,, hups,
Vanhuus tulee niin äkkiä ja huomaamatta kuin talvi syksyn jälkeen.
Ei ole helppoa todeta, että elämä meni jo, kohta en ole enää tässä maailmassa.
Lopustakaan ajasta ei pysty nauttimaan sairauksien ja vaivojen takia,
jotka myös pitävät ajatuksen kuolemasta usein mielessä.
olisi vaan jotenki lohdullisempaa surra maailman pahuutta ja uhkaa jos olisimme me vanhukset toinen toistemme tykena ja kainalona,
mutta
meistä suurin osa on menettäny jo puolisonsa taivaankotiin,
olemme ihan yksin koneittemme äärellä,
suremassa maailman pahuutta,
oi kuinka meillä olikaan ihan lintu-kodomme, on tietenki vielä, mutta meillä on nyt sydän syrjällään huolestuttavien uutisten takia,
sota oli menneisyyttä 80 vuoden takana, uskoimme ettei sotaa enään ikinä tule SIVISTYNEISEEN maailmaan,
EIKÖ putin ollukkaa sivitysny henkilö, missä tynnyrissä se oikein on kasvatettu,
voi sanoa, putin oli tynnyrissä kasvettu poika raukka,
syrjässä sivistyneestä kehittyneestä maailmasta,
ikävämpi juttu meille sivitykseen uskoville sinisilmäisille naapurimaille,
Kuolemanläheisyys hönkii pahaenteisenä lähialueella,
ukrinaa pommitetaan maantasalle, suru ja huoli on suuri,
-- sotajan kauhut palaa elävänä suomalaistenki mieliin,
putinin petturi valtio riehuu mielisairaantavoin euroopan liepeillä,
kylvää vain surua ja murhetta maailmaan,
Tuskin se kuoleva on asiaa sinulle tällä kertomassa. Eiköhän voimat uupuneet ja todella odota kuolemaa,ymärtäen se on helotus.
Valhetta se on että sairas kuolemantuomittu alkaisi elää kuin
viimeistä päivää.
Kauhusta siinä jähmettyy jos ei ole ikäloppu vielä että muutenkin olisi
poismeno odotettavissa.
EI kuolema ole ollenkaa kauhun hetki,
se on aina helpotus ihmiselle,
pääsee maallisista vaivoistaan eroon,
samalla kaikki huolet itsestä ja läheisistä
ja koko maailman pahuuksista pääsee eroon,
maailma on paha,
maailmassa on enemmän pahuutta kuin hyvyyttä,
katsoin Airan synttäreitä TV 2, ja ei tässä 70v tarvii kuolemaa pelätä vielä, hän jo 95 v täytti 🌹
Ihme nainen. Jaksaa vetää discotanssia ja nauraa vielä 95v ja näytti pääkin pelaavan ihan nk nuoremmilla. Täytyy koittaa päästä samaan lopputulokseen. Alan bailaa. Hienoa, se ettei ajatellut vain itseään vaan on tuottanut iloa laajalti muille sekö kannustanut liikkumaan myös veteraaneja.
Kyllähän kuolema muistuttaa aina olemassa olostaan,
eilenki kuoli nuori 57 v tv: ohjelmien tekijä Sipilä,
me ollaan jo lähempänä sata vuotiaita, kyllä se vaan josski aina tuntuu ja muistuu mieleen kysymyksenä kuika kuan vielä me saamme täällä vaeltaa,
ja siksi me koitetaan tehdä tästä loppuelämästä mahdollisimman mielekästä ,
jokainen sinnittelee ja koittaa pitää ittensä josski kunnossa ettei tavis joutua kenekään vastuksiksi ,,
Onko joku jumala taannut sinulle, että elät 95-vuotiaaksi ?
Kuolemanilmoituksissa puolet on alle 80 vuotiaita,
alle 70-vuotiaitakin on paljon.
Muistaakseni vain muutama kymmenentuhatta ihmistä elää yli 90-vuotiaaksi.
Eihän kukaan tiedä päiviensä määrää,
vain jumala tietää
mutt ei sano,
Suomessa EI ole eutanasia laki voimassa,
JOTEN
kukaan toinen ihminen EI saa tappaa toista ihmistä
EI edes lääkärit, saa antaa määräyksiä että joku vanhus jätetään ilman sydän lääkkeitä ja seurauksena on kuolema
siis suomessa ei saa tappaa ihimistä edes siten ettei anneta potilalle sen tarvitsemia lääkeitä
ja jos ei saa lääkkeitä on kuolema jonkin ajan kuluttua seurauksena, se on tapoo, hengen riisto, siis lääkäri joka on kieltäytyny kirjoittamasta sydä lääkkeitä esm nitroja niin lääkäri on syyllistyny ihmisen murhaan, tappamiseen, enneaikaiseen kuoleman tuotamukseen,
elämän loppu on ihmisen vaikeinta aikaa,
kun sen tiedostaa.
Ja se on uuden alku myös.
Palaat kotiin mistä lähdit,mistä me olemme lähteneet !
En pelkää kuolemaa vaan hidasta kuolemaa.
Haluan nopean pois lähdön,kuten Isäni.
Me ihmiset ja muut olemme energiaa ja energia ei kuole koskaan mikä on luotu.
Uskon,että Rakkaus on täydellinen,kun ihminen siirtyy !
Niin
kuoleman läheisyys pyörii nykyisin voimakkaana ympärillä,
olen sen ikänen että kohdallani kuolema on ihan luonnollinen
jos se tulee
ja tulee sitten milloin tahansa, nyt tai myöhemmin,
liian moni läheinen , tuttava tai sukulainen on jo taivaankodissa,
itseä en sure
suren elämää ja sen vaikeutta,
maanpäällä elämä ei kenelläkään ole helppoa,
vaikeudet on joko psykkisiä , fyysisiä tai taloudellisia,
ja
nyt tuo Ukrainan sota säikäytti,
välähti kuin salama ukkosmyrsyn yllättäessä rajusti jylisten taivaanrannan yllä,
nosti menneisyyden sota muistot nykyisyyteen
ja mahdolliset suuret huolet kotimaammeki ylle,
itseä en sure, suren lähialueen kansakuntia
ja suurta tyhmyyttä
josta ihmiskunta joutuu vieläki kärsimään,
vallan himo ei ole kadonnu minnekkää tuhansien vuosienkaa aikana,
edeleen se nostaa päätään raivokkaasti sotien ja tuhoten
vihan kohteeksi joutuneita kansakuntia,
m i k s i ihminen ei ikinä viisastu
vaikka Jeesus toi tedon, totuuden ja rakkauden olemassaolon maailmaan,
rukoilkaamme suojelua varjelua ja sotien loppumista maailmassa,
AAMEN.
Kuoleman läheisyys tulee vanhetessa monisairaaraana, elämä voi jatkua hyvinkin pitkään lääkityksen avulla sanottiin minulle.
Vanhuus ja kuolema on kammottavaa ja pelottavaa eikä kukaan halua puhua siitä,
mutta onneksi täällä voi.
on se läsnä,
nyt varsiki kun tuo ryssä hyökkäsi Ukrainaan,
noin hullua ei olisi ikinä unissaankaa osannu odottaa,
mutta meillä on hullu naapurimaassa,
siltä voi odottaa ihan kaheleita tekoja, se on kylmäverinen tappaja,
toivottavasti se saadaan pian kiinni,
Jospa joku (nainen) laittaisi Putinin kalsareihin novitšokkia ....?
Toivokaamme, uskokaamme, luottakaamme. - Nm. Kädet ristiin
Anonyymi
09.02.2022 21:18
"Kun tietää kuolevasi piakkoin sairauteen"
Toivottavasti sinulla on Lapsenlapsia
niin voit kääntää katseesi heihin.
Lapset voivat kuolla ennen vanhempiaan tai lapsenlapset ennen isovanhempiaan.
Turha on katsella ympärilleen, jos hakee jotain pysyvää.
Ainoa, mikä pysyy on Kosmos ja sekin muuttuu.
Kuoleman pelko katosi nähtyäni lapseni syntymän ja kuoleman.
Tämä Ukrainan tilanne panee ajattelemaan jälkikasvua ja heidän tulevaisuuttaan.
Ei viikatemies Putiniakaan unohda. Ei auta minkäänlaiset bunkkerit.
Toivottavasti kuoleman jälkeen häntä vastaan tulevat tappamansa ihmiset, saattvat helvetin portille.
Surkeaa oli lukea, että joku 95 v keskitysleiriltä elävänä selvinnyt vanhus kuoli nyt Ukrainassa. Surullista. Kuoliko pommituksessa vai ampuiko venäläinen hänet jäi epäselväksi. Olen tyytyväinen, kun olen elänyt näinkin pitkälle. Ja toivoisin että elämä sujuisi edelleen rauhallisesti kaikilla ihmisillä.
95-vuotias voi kuolla myös ihan vain siksi, että on jo 95 ja tuli hänen aikansa mennä pois. - Nm. Meinaatko jäädä tänne iankaikkisesti
Se olisi tavotteissa. Se olisi kaikkein parasta. Edelleen tykkään elämästä.
Venäläiset tappoivat.
Venäläiset ampuivat kuoliaaksi.
Et selvästikään tiedä ja / tai ymmärrä, mistä puhut ja mitä toivot. - Nm. Keskenkasvuinen
hyvä sinä, mikä sinua elämässä kiehtoo,,,,
mä haluun jo pois, elämässä ei kiinosta enään mikään, einostaan jos ihme tapahtuu ja mua joku vielä oikeesti tarvitsee täällä maan päällä voisin jatkaa elämää,
turha toivo,
haluun pois
mutt ku luoja on unohtanu minut tänne, harmi,
Ööööö ... Tärkein ihminen sinulle - sinä - tarvitsee sinua kyllä aivan jumalattomasti, kun ajatuksen kulku on tuota tasoa. - Nm. Kenelle sinusta on apua, jos ei itsellesikään
ei mua ei kiinosta enään maailmassa mikään,
haluun kuolla
minusta ei ole kellekkää mitään iloa
joten olen erittäin joutilas jo kuolemaan,
mutta kun jumala on minut tänne unohtanu,
--- vain jos saan s u u r e n lottovoiton
että rahalla voi vielä rakentaa ja tehdä hyvää ja hyödyllistä läheisille ym. niin voisin jonkun aikaa vielä jatkaa elämää maanpäällä,
muuten en haluu elää enään päivääkää,
vaikka kylläki pitää elää kituutaa kykynsä mukaan niin kauan
kun jumala hakee mut pois,
en vaan käsitä miksi se pitää mua vielä hengissä,
kun kaikki muut mua paremmat ihmisetki ovat jo kuolleet ajat sitte,
kai jumalaki on mut hyljänny, ku on unohtanu tänne kitumaan köyhyydessä,
Henkilökohtaista poislähtöä elävienkirjoista on hyvä päivittää kun ollaan jo keskimääräisen eliniänodotteen ikä ohitettu.
https://www.google.com/search?channel=crow5&client=firefox-b-d&q=suomi miesten elinajanodote
Olen jo ohittanut tuon iän vuosia sitten. Tärkeimmät olen jo nähnyt. Ei enää harmita lähtä ns.pilvimaisemiin.
Vielä mietin mennäkkö ylä-vai alakertaan. En millään viittis leikata nurmea iänkaikkisesti. Se olisi hemmetin tylsää. Voi olla että alakerrassa olisi paremmat pöperöt ja saisi vaikka bilettää tuhat vuotta putkeen.
Tulet yllättymään.
Ai niin että joutuu tapaamaan kaikki vanhat heilat. Kun siellä eletään ikuisesti. Siksi juuri jarruttelen vielä hetken. Ei kukaan kestä sellasta ihmistulvaa.
Googlasin juuri äsken Krematorien hintoja, että mitä maksaa? No halpaa oli, joten ruokakassin hinta voi kohota ainakin hetken kunnes kuolen nälkään ja pakko on kai se kalmo johonkin saada.
Isältäni kysyin, siis toivoin, että hän tulisi minulle kuolemansa jälkeen näyttäytymään, niin oli masentava tieto, että hän ei tule koskaan, sodan käynyt mies, joka oli,.....niin mitä?
Ainakin sen muistan, kun sodan loputtua mekin menimme Joulukirkkoon hevosella tietenkin ja matka oli pitkä, noin 50 km.
Ei ole isää näkynyt, eikä miestäni, mutta veljeni tuli kuitenkin. Heräsin istualtani ja tunsin edelleen hänen halauksensa. No, se oli se kerta, sillä ei ole tullut hänkään enää.
Erikoinen ja koskettava kirjoitus. Kiitos siitä sinulle, vaikka en ihan ymmärtänyt sitä
kokonaisuudessaan.
Pointti on se, etten minäkään jaksaisi jatkaa jotain sukuriitoja enää taivaassa tai hel kutissa. En todellakaan halua tavata poismenneitä sukulaisia tuvan täydeltä. Se olisi kauhia rangaistus. Niin fiksuja he ei olleet, että olisi vielä jotain juteltavaa. Eteenpäin elävän mieli. Jotain parempaa saisi olla luvassa. En myöskään haluasi keskustella uskonasioista raamatullisten henkilöiden kanssa siteeraamalla uskonnollisia kirjoja tämän tästä. Toivon hajoavani vain avaruuspölyksi.
Kuoleman "odotus" on kamalaa, jos ei pääsekään äkkiä pois vaan joutuu kitumaan
letkuissa tuskissaan.
JOOOOOOO,
odotus pitkästyttää
mutta
jokainen kuolee kerran
se tieto on varma,
ootellaan ny vaan aivan rauhassa
kyllä se tulee,,
kesitään jotain tekemistä sitä ennen
vaikka kirjoittamalla tänne,
jotta aika ei tuntuisi niin pitkältä odottaa.....
Kuoleman läheisyys tuntuu pahalta,
kun tajuaa
elämä on kohdallamme ohi,
olemme vanhoja sairaita, uupuneita,
jotkut meistä saa elää vielä sairauksista huolimatta vuosia,
jopa sänkyyn sidottuna,
jotkut saa armon lähteä yllättäin,
vanhuus on luopumisen aikaa,
on pakko luopua monista elämään kuuluvista asioista.
elämä on ohi,,
kiitos elämä kaikesta,,
Jos / kun on vanha, sairas, uupunut ja on jo "luopumisen aika" ja "elämä on ohi", niiin eikö kuoleman ja sen läheisyyden pitäisi olla helpotus? - Nm. Helpotus hyvästä
Itse kuolemahan on helpotus, kai tajuatki,
mutta
ne sairaudet, uupumus ja kipujen kourissa kuoleman oottelu on todella paha juttu,
monet joutuu kitumaan vuosia toisten ihmisten pyöriteltävissä, jotkut jopa sänkypotilaana , semmonen kuoleman oottelu ON lähinnä maanpäällinen helvetti,
äkkikuolema on todellaki helpotus, mutta sitäkää ei kaikille luoja suo,
Luettelemasi kuuluvat elämään ja elämä on asennejuttu. Niissä kitujissakin on monenlaisia tyyppejä, toiset ovat tyytyväisiä, sopeutuneita käänneltäviä, toiset taistelevia, eripuraisia vastaan hannaajia, joista tyytyväisyys yms. elämän hyväksyminen ovat kaukana. - Nm. Kumpaan ryhmään kuulut
Usko,kuolema ei ole elämän loppu.
Sielu jättää vanhan kehon ja matka jatkuu !
Aivan varmasti jatkuu !
Minä en pelkää kuolemaa,koska tiedän paljon.
Se on vain portti uuteen !
Lakkaa levittämästä tuota dualismisoopaa joka palstalle.
Yeap, jostain kummallisesta syystä kaikille tyypeille ei ole koodattu sitä tietoa sisältöelämään. - Nm. Kuolemaa ei ole
Onko vai ei,,, ken tietää,, en minä,,,
ainaki olemme pois
sen jälkeen kun olemme käyneet krematorissa
ja tuhkana tulemme sieltä ulos,,
Saanko kysyä, mistä sinulle on sellainen kuolemattoman sielun tieto koodattu.
Mistä sinulle yleensäkään on koodattu sana "sielu"?
Jos et ole niitä opiskellut mistään "ihmisen kirjoittamasta", niin silloinhan on kysymys vain sinun omasta vikkaasta mielikuvituksestasi, jolla kuoleman pelossasi yrität rauhoittaa itseäsi, että "kuolemaa ei ole".
Missä ja milloin olen kertonut pelkääväni kuolemaa? - Nm. Pidä huolta vain omista peloistasi
Selvästi pelkäät, koska haluat karkoittaa ajatuksen uskomalla vain jatkavasi elämää heti viimeisen henkäyksen vedettyäsi.
En, enkä ala pelkäämään siksi, että sinä sanot niiin. Eikä se sanonta varmasti tarkoita, että elämä jatkuisi mitenkään tämän kaltaisena "viimeisen henkäyksen" huikattuani. - Nm. Voisitko nyt vain keskittyä omaasi
Karmealta tuntuu.
HÖH,
kuolema ON normaali tapahtuma
meidän j o k a i s e n kohdalla joskus,
kuolema EI ole ollenkaan karmea tunne,
se on luonnollinen tapahtuma kaikkien kohdalla joskus,
joka pelkää kuolemaa,
hän ei ole vielä tutustunu ihmisen koko elämänkaareen,
itse kävin läpi kuoleman pelkoni nuorena noin kolmekymmenvuotiaana,
silloin minulla oli pienet lapset ja uupumus iski
tlui kuoleman pelko
kuka hoitaa mun pienokaiset jos kuolen,
sen jälkeen kun tajusin ja elin kuoleman pelkoni läpi,
kuoleman pelko katosi täysin,
nyt vanhana jopa usein toivon kuoleman tulevan jo,
Kukaan ei pysty todistamaan sitä eikä tätä tuonpuoleisesta.
Järjellä voi tehdä johtopäätöksiä.
Usko auttaa. Uskoa ei järki häiritse.
Sinne asti ei kenenkään järki yllä, Ei, vaikka luulisi muuta. - Nm. Väärä päätös
alotuksen kysymykseen :
kuoleman läheisyys omalla kohdalla on itsestään selvyys se lähestyy joka päivä päivän kerrallaan,
olen hyväksyny mahdollisen äkkilähdön
ei ongelmia
kuhan ei joudu letkuihin vihaneksena makoileen
niin kaikki on hyvin
elämä on valmis, voin lähteä,
Tuskin kuoleman läheisyys sinällään miltään tuntuu, enemmän tuntuvat varmaan omat ajatukset menneestä ja tulevasta ja pelko elämän menetyksestä. Jos sairastaa esim. syöpää tai muuta vakavaa sairautta, silloin tuntuu kuoleman läheisyys kivulta vaikka sen sairaus aiheuttaa. Minua ei ainakaan vielä, terveenä vanhuksena, kuolema tai sen läheisyys huoleta, tulee kun tulee.
Kuolema hiipii mieleen, kun terveys alkaa horjua. Siihen asti on "kuolematon".
höpön höpö,
menneitä tai tulevaa ei enään mietitä,
elämä on eletty,
nyt on nyt
ja kaikki on valmista lopulliseen lähtöön,
enään vaan tarttis luojan muistai hakea vanha pois kitumasta,
---
13:26
silloin on elämä kesken jos vielä menneisyys kavaa mieltä
tai tulevaisuudesta huolta kantaa,
jos ja kun kuolema jo lähestyy,
onko huono omatunto jokin asian takia,
vai oletko jotain pahaa tehny joskus ja ne kalvaa mieltä ,,, ?
vai miksi meneisyyttä vielä miettisit,,
Järjen käyttö auttaa tajuamaan, että loppu mikä loppu.
Ei tarvitse ajatella tuonpuoleisia, ne on uskon asioita, usko ei ole järjen asia.
Istun tai makoilen, persne tavoittaa sävelen.
Kuolema on koko ajan läsnä
vanhan ihmisen elämässä,
kuolema on ystävä,
kuolemaa ei tarvi pelätä,
Normaalilat,,,
katos,,, kun elämä on kuolemista,,,,,,,,
kuolema kuuluu elämään ja elämä jatkuu lapsissa,,,
Ihmisen kannattaa nattia elämästä ja pohtia kulemaa tällä palstalla eläkkeen juostessa ja ruumiin maatessa
ai jaaa,
no nousetko ollenkaan jaloillesi,
vai nousetko sen verran että pääset wc:n hätä tapuksia toimittamaan,,
vai onko sinulla vaipat johon teet tarpeesi,,
Kuoilema on nukkumista
ihana tila,
ikuista nukkumista,
sitä minäki tavoittelen sitten kun se kohdalleni tulee,, hyvää yötä,,
Vaimoni oli 52v kun hänellä todettiin luuytimen syöpä.
Ko. syöpään ei ole teoriassakaan mitään parannuskeinoa.
Tervettä, raitista, savutonta elämää eläneen naisen elinikäennusteen haarukka oli lavea. 3 - 12 vuotta.
Teimme kaikki mieleen tulleet testamentit ja tahdot.
20 vuotta tuon diagnoosin jälkeen alkoivat oireet. Nuo vuodet selvittiin sytosstaateilla mutta sitten oli luuydin muuttunut kuituiseksi.
Nyt 74v ikäinen nainen käy kerran kuukaudessa hönkimässä antibioottihöyryjä ja ka. 6:n viikon välein punasolutankkauksessa.
Kaikki veriarvot ovat reilusti viitearvojen ulkopuolella.
Immuniteetti on olematon.
Vaimoni diagnoosin aikoihin minä lopetin palkkatyön ja ehdimme elämään yhteisiä ja antoisia vuosia toissa syksyyn saakka.
NO voi kauheeta,
luojaa satte kiittä että kaikesta huolimatta saanu elää kuitenki 74 vuotiaaksi
jossaki vaiheessahan me vanhat ihmiset alamme tekemään loppu,
vanhuksella kun ei juurikaan tulevaisuutta ole, mutta jos saa vielä elää niin nauttikaamme joka hetkestä jos se on mahdollista,
kunkaanhan meistä vanhoista ei tiedä milloin se loppu tulee,
viime yönäki meikäläiseltä meinasi hengitys päsähtyä väkisin,
sain sen vihdoin toimimaan ja taas ole elossa ainaki tämän päivän,
hyvää jatkoa elämäänne
luoja teitä auttakoon vaivojenne jaksamisessa,,
luojaan turvaten toivotan
hyvää uuttavuotta,,,,,, ja jaksamista,,,
Kiitos myötätunnosta ja toivotuksista!
Huomenna on vuorossa 500g:n punasolutankkaus. Noin 4 tuntia. Tankkauksen jälkeen noudan energiaa puhkuvan Naisen kotiin.
Alkaa tasainen hiipuminen jota ei oikeastaan huomaa mutta 6 - 8 viikkoa kestävä muutos on varsin huomattava.
Olemme tottuneet tuohon rytmittelyn. Oikeastaan "totuttelu" alkoi jo useita vuosia aikaisemmin jolloin vaimoni joutui luopumaan hormoonien käytöstä. Sen jälkeen olemme eläneet vaimoni ehdoilla ja aikataululla ajatellen aviollista elämää.
Tuo tankkaus määrittää täysin rytmin.
On se vaan kamalaa kun 79v ikäinen ukko vielä ajattelee 74v ikäistä vaimoaan "tuossa mielessä"!
Kiitoksia osanotosta ja toivotuksista!
Huomenna on vuorossa punasolutankkaus. 500g tiivistä tavaraa 4:n tunnin ajan.
Noudan melkeinpä energiaa uhkuvan, hyväntuulisen Naisen jonka hiljainen hiipumisen huomaa parin viikon jälkeen. Hiipuminen tapahtuu todellakin "hiipumalla" ilman dramaattista romahdusta.
Helpottavalta tuntuu. Kivut poistuvat. Ilkeät ihmiset poistuvat. Kyttäävät ja kuiviin imevät viranomaiset poistuvat. Pelkkää plussaa.
Jokainen tiedostaa kuoleman, vahana enemmän. Hyväksy tai ole hyväksymättä kuolet kumminkin.
Tähän ketjuun sopii loistavasti Juice Leskisen biisi
Klovni heittää veivin.
Kuunnelkaa, noin juuri pitää ajatella tulevasta elävien kirjoista poistumisesta.
Kuoleman läheisyys tuntuu hyvältä,
koska elämä on kuolemista,
Näin ihanaa onnellista unta äidistäni,,,
jos hän eläisi hän olisi nyt 111 vuotta vanha,
MUTTA
unessa hän tuli luokseni terveenä pirteenä suurinpiirtein saman ikäsenä kuin minä
ME olimme unessa hirvaan kauheen onnellisia , oi sitä rakkauden määrää, nyyh,, ku uni häipyi pois,,
aloimme asua samassa huushollissa,
oi sitä onnen tunne
äiti touhusi kaikkea asunnon viihtyisyyden puolesta
ja minä suunittelin kuinka ihana elämä meillä tuleekaan elää yhdessä
voin pitää äidistäni huolta ja olemme turvassa kaikelta,
siihen päättyi uni,
en millää olisi halunnu herätä siitä unesta,
kauheee ikävä ÄITIÄ, ,,
MITÄ merkitee näkemäni uni,, kertokaa jos joku tietää ???????????
Ihmettelen kuinka paljon huomiota saa jalkapallo tähti Pelen kuolema, harva valtiomies saa saman huomion.
Ei ihminen ole kuolematon, ilman kuolemaa ei olisi elämää.
Juuuuu, niin,,,
kuoleman läheisyys tuntuu lohdulliselta,
---
muinoin eräs vanhus meni lääkäriin
valitti väsymystä,
lääkäri antoi lääkityksen ja sanoi
lepoa, lepoa haudan lepoa,
tämä on tosi tarina oikeesti tapahtunu,,,