Olen todella yksinäinen, tuleva ylioppilas jolla ei ole todellisia ystäviä, kavereitakaan en ole nähnyt viikkoihin kun niillä on omat piirinsä missä ne liikkuu ja asuvat muualla. Toisinaan mietin, mikä tarkoitus minulla täällä on, eihän minulla ole kuin vanhemmat ja muutama sukulainen joiden kanssa silloin tällöin juttelen, mutta enimmäkseen joudun olemaan yksin... Tiedän, että tämä johtuu osittain minusta itsestäni sillä olen välillä sulkeutunut ja epävarma (olen myöskin entinen koulukiusattu) mutta miksi en löydä ystäviä vaikka olen huumorintajuinen ja älykäskin??? En vihaa ketään ja haluaisin kuunnella ihmisiä, mutta kukaan ei tule juttelemaan tai halua kuunnella minua. Tuntuu kuin olisin kaikille jokin itsestäänselvyys ilman mitään arvoa. Toki aivan lähimmät sukulaiseni yhä välittävät minusta, mutta olen todella onneton kun minulla ei ole ketään ystävää, jonka kanssa voisin jutella kaikista asioista, ei ketään jonka kanssa viettäisin vapaa-aikaani tai jolle itse uskaltaisin avautua tietäen, että häntä kiinnostaa murheeni ja iloni...
Minulla ei ole tulevaisuutta.
Minulla ei ole tulevaisuutta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet oikeassa kaikki toivo on jo menny...
sama juttu mullaki...ei kukaan välitä... turhia sitä enää toivoa elätellä...
Paitsi että elämä voi yllättää joskus mukavallakin tavalla)))).
Ja juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa.
mutta mulla ikää jo enemmän.
Ajattele sitä ilonjuhlaa kun valmistut kuukauden kuluttua ylioppineeksi(tippa linssissä muistelee itsekin). Sitten aloitat jatko-opinnot todennäköisesti myöhemmin. Uskon kyllä sinun löytävän ystäviä uudesta oppilaitoksesta. Minä olen kyllä ollut myös aika huono löytämään itselleni ystäviä. Koulukaverit olleet lähinnä vain "työkavereita", joita ei vapaa-ajalla näe. Nyt sitä on vain jämähtänyt yksinäisyyteensä ja toivottomuuteen. Pitäis yrittää jotain konkreettista keinoa, eikä vain toivoa iltarukouksen avulla saavansa ystäviä.
ja tutustu toisiinne. Sehän olisi mitä yksinkertaisinta toteuttaa!
Hetkessä olisi jo useampi tuttu ja ei tarvitsisi pingottaa tavatessa, koska kumpikin tietää toisen olevan ujonpuoleinen.
Eikä siinä ainakaan mitään menettäisi! Minä itse olen tähän touhuun kyllä reippaasti yli-ikäinen.
Olisin aivan yhtä hyvin voinut kirjoittaa tuon itse. Minullakin oli yksinäistä juuri samana keväänä kun aikanaan kirjoitin. Olemassaolo tuntui täysin merkityksettömältä ja tuntui kuin olisi katsellut kaikkea maailman menoa aivan ulkopuolisena. Senkin jälkeen on ollut samanlaisia aikoja, esim nyt. Jostain syystä ne tuntuu ajoittuvan enimmäkseen kevääseen... Masentaa vitusti ja menee vähäinenkin aloitekyky asioihin. Kavereita on, mutta niiden kuvioista on joutunut aika ulos. Osa on aika lailla alkoholisoitunut ja toisilla on seurustelujuttuja ym. Joskus menee viikkoja, ettei oikein tapaa ketään, eikä viitsi soitella, kun turhaa se on kuitenkin; kellään ei ole aikaa ja muut on kännissä. Välillä on ollut paremminkin ja toivottavasti siihen suuntaan taas ollaan menossa. Itsekin olen ujo ja epävarma, eikä ole helppo solmia uusia ystävyyssuhteita, vaikka olen pohjimmiltani mukava ja fiksu, enkä muutenkaan mitenkään vajavainen. Tiedän kokemuksesta senkin, että hyvät välit vanhempiin ja sukulaisiin on arvokkaat, mutta ne eivät korvaa hyviä ystäviä.
Mutta koitahan jaksaa. Usein asiat järjestyy. Joku kaunis päivä sattuu vielä muutos, joka vie asiat parempaan suuntaan. Sanovat, ettei ihmiselle anneta isompaa taakkaa kuin minkä se jaksaa kantaa, mikä on kyllä paskapuhetta, mutta parhaansa pitää yrittää. Jäädään odottelemaan parempia aikoja.
olikohan tuo minun kirjoittama tekstini? :D
tuntui ihan siltä.. kuin suoraa omasta aivo nystyröistäni nyhtäisty..
TOsin ainut ero tuossa oli vain että olen lähihoitaja opiskelija. Mut koulukiusattu ja muuten saman lainen stoori..
Saisko sulta udella mailioskua?
olisi kiva saada sinusta ehkä uusi ystävä :)
Onpa mukava kuulla että täällä riittää meitä yksinäisiäkin ja hyljeksittyjä. Toivottavasti ymmärrät minua kun kieltäydyn julkistamasta sähköpostiosoitettani täällä keskustelupalstalla, mutta tiedän kokemuksestakin, ettei sellaiset ystävyyssuhteet aina oikein onnistu jotka näin netin kautta solmitaan... todellisuudessa olen varmaan aikamoinen pahvi tyyppi. Menen aina lukkoon ja sanon vääriä asioita silloin kun haluaisin olla kaveri, eli jos jokin luonnonoikku saa meidät tapaamaan toisemme, tunnistat minut kyllä ;)
Olisi muuten aikas jänskää jos meille yksinäisille jotka kovasti ystäviä kaipaamme, keksittäisiin jokin yhteinen merkki, jokin pinssi vaikka takin kauluksessa, josta näkee, että "hei, olen yksinäinen mutten uskalla esittäytyä" ja sitten joku toinen yksinäinen voisi tulla ja alkaa kaveriksi =)
Mikähän ihme meitä ihmisiä oikein riivaa kun täälläkin kaikki vaikuttaa niin mukavilta ja rennoilta tyypeiltä, mutta silti ei ole ystäviä? Toisaalta, on jo lohduttavaa nähdä että muut kohtalotoverit välittää, siitäkin saa voimia jatkaa. Kunpa keksittäisiinkin jokin "yksinäisten asuntola" jonne kaikki yksinäiset ja ujot ja rumat ja tyhmätkin voisi muuttaa ja siellä ihmiset voisivat olla omana itsenään ja ystävystyä. Siitähän tulisi kuin yksi suuri perhe!
Noh, mutta haaveillen siitä taidan nyt painaa pääni yksinäiselle tyynylleni ja nähdä makeita unia ystävyydestä. Hyvää yötä kaikille!
Tuo kuullosti aivan omalta tilanteeltani tuo kirjoituksesi.
Itse en edes muista milloin olisin kouluajan ulkopuolella ollut kaverin kanssa.. Ystäviä ei ole yhtäkään ja koulussa vain pari kaveria.
Yksin oleminen aina arki-iltaisin ja viikonloppuisin on todella turhauttavaa.
Sitä on alkanut miettiä, että minkä takia sitä täällä elää? No varmaan siksi, että tietää että äiti ja pari muuta sukulaista välittää, eikä halua tuottaa heille tuskaa...
Muuten ei kyllä elämällä ole paljoa tarjottavaa.
Haluaisin kyllä olla sosiaalinen, mutta aina onnistun möhlimään kaikki tilanteet lohkasemalla jotain köyhää..aivot ei varmaan toimi semmosissa tilanteissa..
ei ole oikeata ystävää.Minun oli pakko kokeilla jotain,että saisin yhteyttä muihin ihmisiin.Niinpä olen ruvennut olemaan chat-palstoilla. Kuulostaa tyhmältä ja epätoivoiselta, mutta sitä kautta olen saanut edes hiukan yhteyttä muihin ihmisiin.Eipä tuollainen virtuaali kaveri tietenkään ole niin kuin oikea ystävä, jonka kanssa voisi viettää aikaa.Eikä virtuaali kaveriin voi syntyä samanlaista luottamusta kuin oikealle ystävälle. Nämä chat- jutut myös tuppaavat loppumaan kovin lyhyeen, kun toinen lopettaa yhteyden pidon, kun ei ole tarpeeksi mielenkiintoinen ihminen. Monet ovat sitä jo sanoneetkin, miksei me yksinäiset voitaisi tutustua. Eikö se olisi vain hyvä asia. Yksinäiset kun kohtaavat, niin ei olisi enää niin paljoa yksinäisiä :)Eihän se nyt aivan näin helppoa tietenkään ole, mutta kuitenkin. Kaikkea kannattaa yrittää, vaikka kuinka tuntuisikin turhalta. P.s Sinulla on vielä loistava tulevaisuus edessä ja löydät ystäviä, jonka kanssa voit viettää aikaa.Olen siitä aivan varma!
Olet vielä nuori tossa iässä on paljon todella yksinäisiä ihmisiä löydät aivan varmasti muutaman vuoden sisällä ihmis-suhteita. koeta pärjäillä
ps. apua voit myös löytää terapeutilta älä pidennä omaa tuskaa