Että olet samannäköinen kaivattusi kanssa?
Oletko huomannut
Anonyymi
751260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Olen! Samoja kasvonpiirteitä.
En oikein osaa siten katsoa itseäni, että näkisin miltä näytän. Sisältäpäin on vaikea katsoa ja peili on vaan peili. Hän näyttää ihanalta.
Siihen on jokin selitys olemassa, miksi ihmiset ihastuvat suurinpiirtein itseään ulkonäöllisesti muistuttaviin.
Nojuuh iha kui peiliin kattos
En oo, mutta kaksi kaunista sielua täydentää toisiaan.
Niin tekee 💗
Varsinkin sinä ja minä. Kuulutaan yhteen.
En oo.
Kadonnut kaksonen
*naurua*
Heheh, ei kyllä olla yhtään saman näköisiä. :"D
Hän on kaunis, liki aristokraattinen (mun mielipide). Minä olen niin tavis kun tavis voi olla, mutta nään meidän henkisessä olemuksessa ja arvoissa yhteisiä piirteitä. Erilaisuuttakin sopivasti.
Aristokraattinen? Jotenkin itsetunto korkeammalla tasolla kuin muilla vai?
Ulkonäköä tarkoitin, mutta kyllä hänellä itsetuntokin taitaa hyvä olla. Katse on itsevarma.
Kuninkaallinen olemus ei voi olla huono asia :) olemuskin itsevarma varmaan?
Ainakin se minuun vetoaa. :)
Sellainen elegantti ja hienostunut tyyli juhlassa, siisti rento ja kotoisa vapaalla, töissä jälleen virallisempi tyyli työn mukaan.
Tulee mieleen sellainen täydellisen kaunis ja miltei virheetön ulkonäkö. Aika harvassa nämä täällä suomessa, maailmallakin, mut kuka perinteisen suomalaisen näköiseen tykästyisi:)
No mä katselen häntä sydämelläni, en vain silmilläni. Siksi en näe "virheitä". :)
Mä ihastuin tähän miten kauniisti kirjoitat hänestä. Jospa joskus uskallat kertoa tämän hälle:)
Uskallan, ei se uskaltamisesta ole koskaan kiinni jäänyt. Hän ei vaan taida haluta kuulla sellaisia juuri minulta. Siksi olen jättänyt paljon sanomatta hänelle itselleen henkilökohtaisesti, kun huomaan vaivautumisen. Eikä mulla ole enää väyliäkään mitä pitkin kertoisin.
Ovet on suljettu. Olen ulkona.
En nyt kovin suuria ylistyssanoja sanoisi jos muitakin läsnä, saattaa johtaa toisen nolostumiseen. Sillä ei silloin ole merkitystä onko se sanojen lausuja ihastus vai vihastusta. Harmillista ettei hän näitä koskaan saa kuullua. Suljitko itse ovet?
Tämä kuvio on kinkkisempi, kun kuvailemasi. Kuulun kategoriaan ei vaikutusta, ei merkitystä mitä tunnen tai sanon. En ole varteenotettava ehdokas romanttisella saralla. Sen olen jo hoksannut. Olen se jolle jää luu käteen. Ja joka ulvoo kuuta kuurojen kylässä.
Itse ensin hiljenin, etten tuppaudu tunteineni kun ne on ymmärtääkseni niitä asioita mitä ei pitäisi olla, että ylipäänsä mitään.
Sitten huomasin, että ⛔🚫lock out. Joten 1 1 on älä lähesty enää.
Kuvittelin et ne tunteet saan poistettua, kun hetken kokoilen ja en ruoki kontaktilla. Vaan meni aikaa, meni ovi kii. Ja yhä ulvon kuuta eli poden 😍.
Pitäisi keksiä unohduspilleri. 💊
Mistä voit tietää ettet ole ole mitään noista?
Hiljenit ja annoit olettaa että oli sinulle vaan hetken huuma tai hän ei enää vastannut ja hiljenit..
Esti sinut somessa? Se kertoo jotain.
On tehty selväksi, ettei minun olomuotoni kelpaa, useampaa reittiä pitkin. Se pitää hyväksyä. Ei edes hetken huumaksi, joten ei ole ehtinyt tapahtua mitään mistä hän voisi olettaa mitään tuollaista.
Ongelma on yksi ja vain yksin mun ja mulle jäävä.
Vaikka hyväksyn, en kykene kylmettämään tunteitani. Jokin estää. Joten odotellaan niitä tulevia elämiä, jos olisi parempi onni matkassa. :)
Suru kestää vaan yhden ihmiselämän, ei pidempään jos on kestääkseen. Jäljellä tuskin on enää montaa vuotta. Ehkäpä sen kanssa pärjää.
Kunhan se reitti ei ole palstalla.. Voi olla hetken huuma ilman fyysistä kosketustakin. Olit selvästi ihastunut ja teit u-käännöksen yllättäen. Niin ihminen tekee kun kiinnostus loppuu eikä uskalla sanoiksi sitä rakentaa.
Ei ole. Ei kukaan kahta vuotta tunteile hetken huuman perään jatkaen yhä vaan. Kiinnostus on loppunut kaikkeen muuhun paitsi häneen. Eikä sekään ole hyvä asia niiden muiden kannalta. Mä kuljen tuhon tietä ja siksi mä yritän seistä jarrun päällä. En halua satuttaa ketään, korkeintaan itseäni.
Tässä kuviossa ei ole voittajia, jos tämän antaa jatkua. Siksi riittää, että vain mä kärsin, muut saa jatkaa autuaan tietämättöminä siitä. Ei rikota kenenkään onnellista elämää.
Sellaista se elämä on.
https://youtu.be/YzEqR7_iCAc
Vetäydyn kilpeeni miettimään.
https://youtu.be/Q3wqyh11hk8
...
Sinä se lapioit syvällä... osanottoni.
Itse olen tunteillut pidempään mutta sen kanssa oppii elämään. Huuma voi kestää kolmekin vuotta.. Minä uskon että kuljet tuhon tietä koska olet sen jarrun päällä. Jos hänellä oli/on tunteita sinua kohtaan niin miltä oletat hänestä tuntuvan kun toimit miten toimit?
Onko se onnellista jos se perustuu valheeseen? Eiköhän nämä välillänne olevat tunne kysymykset ole teidän välistä eikä muiden. Hankalat kuviot on osa elämää. Joskus voi olla hulluna toiseen ja silti ei voi olla yhdessä. Onko siis parempi valehdella vai kertoa miten asia on? Vaikka tunteet olisi molemminpuoliset ei tarkoita sitä että kannattaisi ryhtyä samantien suhteeseen, ei se siihen aina johda mutta tietää miksi välillänne on niin hankalaa.
Selvitään pienillä vaurioilla, jos vain minä olen ainoa joka lapioi ja tuskailee enkä kaada sitä ympärilläni oleville, tärkeilleni, hänelle ja kanssani eläville. Niin sen on oltava, muitten en halua nähdä kärsinvän yhtään.
Pahin asia mitä voi tapahtua jos kerrot mitä tunnet?
Eoköhän nämä ole yksipuolisia tunteita kaikesta päätellen mitä on sanottu ja tehty. Kaitpa hän olis kertonut tunteistaan, jos niitä olis. Minäkin kerroin.
Kuten kerroin en ole katekoriassa kelpaavat. Ymmärrän sen. Joten ei mitään romanttisia juttuja voi ikinä olla meidän välillä, vain mun mielessäni. Ja se onkin koko ongelman ydin, minun mieleni ja tuntemukset. Miksi kiusata häntä niillä enempää jauhamalla, kun jo vastauksen sain. Hänelle mä en voisi tarjota koskaan mitään mitä hän tarvitsee ollakseen rakastettu.. Tunteilu ei riitä.
Niinpä toivotaan, että se onni löytyy niistä joilla on annettavana se mitä pitää olla.
Ja että omalla kohdallani olo helpottuisi vielä joku päivä. Järkiintyisin.
Kyllä hän tietää mitä mä tunnen, en tiedä tietääkö että tunnen yhä. Hölmönähän hän mua muutenkin pitää, eihän kukaan voi ihastua näkemättä toista kasvokkain. Joten whats the point olis kertoa enempää?
Pöpilään toivottaakseen lisää ävp:tä? :)
Menetin jo kaiken uskottavuuteni hänen silmissään.. Game over.
Et ole koskaan nähnyt häntä kasvokkain?
En, enkä koskaan tule näkemään. Ellei kohtalo halua tehdä pirullista kiusaa kustannuksellani. :D
Todennäköisempää on saada kuula kalloon, kun nähdä kasvokkain. Järjestyy helpommin.
Eli olet pakkomielteinen mielikuvaan toisesta ihmisestä..? Mielikuva voi olla oikeassa tai kaiken takana voi olla mies naisen kuvilla. on melko kuviot :)
Kyllä se ihan oikea ihminen on. Toiset tarvii kuukausia ymmärtääkseen toisesta ihmisestä sen minkä minä saan selville parissa päivässä kommunikoimalla. Juu mielipuolen puhetta.
Kurjaa olla oikeessa ja teeskennellä tyhmää, mutta niin se menee enemmistön näkemyksien mukaan, aina. :)
Hyvä ystäväni erosi joitakin vuosia sitten puolisostaan. Syyt eroon olisin voinut jo kertoa heidän naimisiin mennessään, mulle ei ole suotu kirjatieto älyä. Mulle on suotu ihmissilmää. Kyky ymmärtää mitä ihminen todella sanoo, kun se huijaa ja luulee et uskon mitä se sanoi.
Se on ehkä siunaus, mutta myös riesa. Tuntea ihmiset jo ennen kun he oikeestaan itse edes tajuvat mun jo tuntevan heidät.
Paskapuheeksi tätä sanotaan. Ihan kuten lahjakkaan matemaatikon laskupäätä lunttaamiseksi tai tempuksi. :)
Tuolla mentaliteetilla saattaa joskus tulla virhearvioita mut jos toimii sinulle niin anna mennä.
Asiat menee kuin itse haluaa kunhan on varmuutta.
Joskus tuli virhearvioita, kunnes opin luottamaan vaistooni ja intuitiooni. Ihmiset jättää aina sanomatta jotain ja sanoo sen sijaan jotain, mutta sen huomaa keskustellessa. Miten ihminen asettelee sanansa, miten vähän tai paljon se asiaan panostaa tai painottaa paljastaa aika usein asioita, kuuluisia rivienvälejä.
Joskus ihmiset lipsauttaa ja mulla on norsun muisti. Ei auta jälkikäteen kertoa uutta versiota.
Omat kaveritkin vetää mua nenästä, jättää kertomatta asioita joihin voisin suhtautua nurinkurisesti tai kääntää ne päinvastoin.
Ihmiset on vähän hönttejä. :)
Helpointa olis olla avoimen rehellinen, eikä selitellä höpöjuttuja. Niistä jää kiinni aina. Ihmiset on oikeesti huonoja valehtelijoita.
Niin, heitä pelko pois ja voit saavuttaa haluamasi asiat. Tiedän. Mun kohdalla ei ole kyse pelosta, vaan välittämisestä. Koitan huomioida muut, kuin itsekkäät tarpeeni. Siksi jätän monesti telemättä asioita mitä janoan, etten ahneuksissani tuhoa muiden hyvää elämää.
Uhraatko oman onnesi tässä? 😳🙄
Sisäinen huono vointisuus saattaa sairastuttaa fyysisesti vakavammin.
Entä jos ne muutkin on lopulta onnellisempia kun sinä löydät elämän liekin uudestaan?
Kuulostaa ikävältä ja siltä että kituutat :(
Meillä on vaan tämä yksi elämä missä tällä hetkellä ollaan. Entä vanhana kiikkustuolissa , voitko sanoa sillon nykyiselle minällesi ”elit hyvän elämän”,
Vai meneekö niin et kadut kiikkustuolissa kun uhrasit oman onnen muiden vuoksi? Oletan että puhut lapsista tässä ja lapset on yllättävän viisaita ja saattaa huomata ettet ole onnellinen?
Tekemällä päätöksen itseäsi arvostaen osoitat lapsille myös sen et itseä kannattaa kuunnella sekä arvostaa.
Eikä elää puolivillaista elämää.
Ollaan ääripäät,hän(n) vaatimattomampi.
On erilaisia piirteitä. Toinen tuntuu tutulta.
Naimanaamat. E T ❣️
Joo 😄 samaa tyyliä on.
Ei olla. Toinen on tumma, toinen vaalea, silmätkin on eriväriset. Hän on siististi pukeutuva, minä yritän parhaani, mutta olen homssuinen: hiukset sekaisin ja vaatteissa on milloin mitäkin tahroja ja roskia.
Vai niinkö sä yrität
Hyvin usein huomaa, että parisuhteessa olevilla on samantapainen hymy, tai jotain yhteisiä ilmeitä, tai tapa puhua/kuunnella.
Sehän on opittua. Lapsellakin on samoja ilmeitä kuin vanhemmalla, koska niitä aina näkee. Kun toista paljon katselee, tottakai peilaa ilmeitä ja eleitä sekä puhetapaa.
Tää on tosiaan totta. Olen huomannut. Sit joskus tällaiset jollain tapaa samanlaiset tyypit vaan löytää toisensa.
Ei, vaan sen huomaa jo seurusteluvaiheessa. Toisen hymy on se esim. joka vetää puoleensa.
kävelytyylikin periytyy usein
Vanhemmuuttaa molemmilla länkisääret, kun polvet antavat periksi. Ovat, kuin lännenmiehiä. Ratsastaneet ikänsä.
Kultakaivos.
Olen tästä hänellä joskus sanonutkin. T: T :)
On minun joskus sanottu tulleen mummooni ja hänen sisaruksiin. Siis ulkonäöllisesti.
Kaksoisliekkini 👅👁
Se juna meni jo.
Mun kaivatussa on yksi tosi outo juttu. En koskaan unohda häntä ja näenkin silloin tällöin, mutta unohdan usein miltä hän tarkalleen näyttää. Ja se johtuu vain siitä, että olen hänen lähellään jossain "tiloissa" missä ulkonäkö ei merkitse mitään.
Tää on tuttua. 😁 Sitä menee ihan hurmokseen sen ihmisen lähellä.
Kiva kuulla, että muilla on samanlaista. Etten ole ihan sekopää kuitenkaan..
En koskaan tavannut itseni näköisiä vastakkaista sukupuolta olevia henkilöitä enkä olisi koskaan sellaisista kiinnostunut. Jotenkin omituinen tuo aloituksen kysymys. Luulen myös, että on puhtaasti biologiaa, että etsii erilaista tai vastakohtaa ulkoisessa mielessä geneettisesti muutenkin kuin vastakkaista sukupuolta olevaa. Se, että kumppani on erinäköinen ja omaa erilaiset ulkonäkögeenit koituu hyödyksy jälkeläisille, siis jos molemmat on fyysisesti viehättäviä tai edes jossain määrin fyysisesti viehättäviä.
En ole. Hän on toiselta puolen maailmaa. Mutta sielumme ovat hyvin samanoloiset.
Kerro lisää
Mitä haluat tietää?
On meissä paljon samaa. Ja samanlainen tyyli pukeutumisessa. Samoja värejä mm. Silmät on lähes identtiset joissain kuvissa. Ilmeet on samanlaisia välillä.
Kyllä, näin s e on 🥰😉💚
Oletko mies?
Nainen
Siis tämän kirjoittaja on nainen.
En ole huomannut