ja kaipaan sinua niin että sattuu. Tämä tyhjyys ja torjunta syö minut sisältä päin. Suljettujen luomien alta vierähtää kyynel, mutta pyyhin sen pois, koska sillä ei ole merkitystä enää kellekään. Tuskin itsellenikään. Tuleehan niitä nykyään niin usein. Puren posken sisäpintaa, ettei kyynel vaihtuisi nyyhkytykseen. Ihan kohta olen kunnossa taas, tavallisen turta. Tällaisena minusta ei ole apua kellekään, on vaikea olla iloinen ja pirskahteleva, kiinnostava ja ulospäinsuuntaunut, kekseliäs, valoisa, älykäs tai edes hyvää seuraa. Tällaisena minulla ei ole mitään antaa. Onneksi kohta on taas arki, puuduttava, tylsä, kiireinen arki, jolloin ei ehdi miettiä ylimääräisiä. Kuten tunteita tai tarpeita... kun vain saisin nukkua. Pois.
Suljen silmät
Anonyymi
168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrän sinua mutta pois nukkuminen ei ole hyvä asia. Silloin kun miettii pois nukkumista niin on hyvä samalla ajatella lähimmäisiä. Heillä saattaisi olla vaikeaa jos nukkuisit pois.