Ennen ei ollut elokuvateattereita. Ravintolat oli harvinaista herkkua. Ruoka piti kasvattaa itse ja tehdä itse. Miten ihmiset treffaili? Minusta nykyaikainen treffailu vaikuttaa keinotekoiselta konstruktiolta. Näkeekö naiset treffailun kaiken alkuna ja pakollisena vaiheena, vaikka tuntisi jo miehen? Treffailulla tarkoitan menemistä paikkoihin tai aktiviteetteihin, mitkä ei välttämättä kumpaakaan kiinnosta. Jos elokuvateatterissa ei pyöri mielenkiintoista leffaa, niin en minä sinne halua.
nimim. mies joka ei ole koskaan ollut treffeillä, vaikka kokemusta naisista onkin
nimim. mies joka ei ole koskaan ollut treffeillä, vaikka kokemusta naisista onkin
Vastaukset 166
Vanhimmat
Kyllähän se on keinotekoiselta kuulostavaa vaikka luontoonkin voi mennä esim..Niin eiköhän ne entisajan luolamiehet -ja naiset ole törmänneet metsissä, rannoilla jne
Ei ne ainakaan ravintoloissa ehkä nuotion ääressä löytäneet jonkun yhteisen saaliin, paistin ovat eksyneet samalle haaskalle?
Miksi ihmiset sotivat?
Sotaan oli kaksi syytä. Ensiksi luonnon resurssien hallinnointi ja toinen syy oli vierasheimojen naisten ryöstäminen. Naisia tarvittiin laajentamaan geenipohjaa. Tietysti sodassa myös raiskattiin vieraan heimon naisia, mutta lopputulos jäi hyödyttämään tätä hyökkäyksen kohteena ollutta heimoa.
Toi on hitsin hyvä kysymys! Niinpä! Väkinäisyyksistä vois luopua. Miksei tehdä asioita mistä tykkää. Ennemmin menisin eräilemään, metsään, kävelylle tai vaikka hiihtämään.
Onko se jotenkin epämiellyttävää tutustua treffikumppaniin kahvikuppien äärellä? Miten hiihtäessä tutustuu toiseen?
Jos on tuiki tuntematon, niin ihan hyvä. Aloituksessa oli enemmän kyse siitä, että tuntee jo henkilön. Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut summamutikassa kuvan perusteella valituista henkilöistä. ap.
No, vaikka jonkun entuudestaan tuntisikin, niin jotain kahdenkeskistä tekemistä kai kuitenkin pitää keksiä, jos haluaa viedä sen tuntemisen seuraavalle tasolle. Tätäkö tarkoitit? Luulisi tuon tilanteen olevan aika helppo, kun jotain toisesta jo tietää ja sen kuin vaan sopii sellaista tekemistä, mistä molemmat voisi pitää ja missä voi jatkaa tutustumista.
Tuntemattomien kanssa se ensi tapaaminen on aika neutraalia varmaan ihan tilanteen takia. Pitää olla sellainen ympäristö ja tilanne, mistä pääsee helposti pakoon.
Tuota samaa mietin, että pakko sitä kahdenkeskistä aikaa on jostain repäistä, jos aikoo suhdetta syventää. Itse tosin en pidä vaikka nyt elokuvateatteria hyvänä treffipaikkana. Ei siellä voi mitään jutella, eikä siellä oikeastaan juuri vietetä aikaa yhdessä. Ollaan vaan samassa tilassa ja tuijotetaan elokuvaa.
Hyvä huomio😁 Olen kaksi kertaa ollut treffeillä naisen kanssa joka halusi "liikunnalliset treffit". Molemmissa tapauksissa puhuminen oli todella hankalaa.
En itse asiassa ees kokenut niitä treffeiksi.
Enkä minä ja hiihtäjä hiihtelee vaan kovaa ohi ei ehdi varmaan montaa sanaa lausumaan⛷
Ajattelin aina, että kun vastaan tulee tarpeeksi kiinnostava nainen, niin varmaan haluan viedä hänet treffeille. Nyt jo ikää tullut sen verran niin tiedän, ettei se ole siitä kiinni. Haluan vain tehdä muita asioita, kuin olla ihmispaljouden keskellä leikkimässä normaalia. ap.
Ainiin. Ei niin kauan sitten oli lavatansseja. Se olisi voinut sopia minullekkin. ap.
Lavatansseja tulee olemaan vielä kunhan koronahössötys laantuu.
Joko PK on auki?
Tuollainen tapa pariutua on kehittynyt "välttämättömyydestä" kun nuorten itsenäistymisestä on tullut niin iso juttu ja kaupungit ovat isompia ja tekeminen rajoittuu siihen mitä kaupungissa on tarjolla. Koropassi näytti sen, että se kaikki mitä kaupungeilla on tarjota, voidaan ottaa hetkessä pois.
Itsekään en halua treffeille. Koska en halua puhua muiden naisten kanssa. Yhden kanssa voisin keskustella rakkaudesta jos hän tykkäisi minusta.
Kuka nyt niin pöljä olisi, että sopisi treffit sellaiseen paikkaan mistä kumpikaan ei tykkää.
Jos kumpikin vain myötäilee ja olettaa toisen haluavan sinne, niin on hyvin mahdollista. On näitä varmasti nähty. Mennään leffaan. Kumpaakaan ei kiinnosta ja tehdäänkin jotain muuta.
Kuten mitä?
Oluelle viereiseen pubiin.
Kaljalle🙉kaljakapakkaan🤖😱
En tiedä miten kaukaista aikaa ajattelet, kun sanot ettei ollut teattereita ja ravintoloita? Kyllä niitä on ollut jo monta sataa vuotta olemassa. Ihmiset ovat treffanneet ihan samalla tavalla aina ja väittäisin että se on ollut paljon romanttisempaa kuin nykyaikana. Kirjeitä ja kortteja on lähetelty. Tavattu ihmisiä enemmän irl, kuin nyt. Jotenkin hassua, että ihmisistä on tullut paljon sulkeutuneempia tällaisena modernina sähköisten vimpaimien aikana. Kaikenlaista ghostailua harrastetaan ja ollaan ilkeitä anonyymeinä netissä. Netti ja kännykät on ollut monien hyötyjen ohella, myös todella pahasta ja huonoa kehitystä.
On niitä ollut, mutta ei ne ole olleet rahvasta varten. Jos lihatiskit kuten tinder poistettaisiin, olisi meillä varmasti aidompia kohtaamisia eikä tätä liukuhihna-deittailukulttuuria. Olen sitä mieltä, että ilman internettiä olisi asiat paremmin. Pelkkä lankapuhelin hidastaisi sopivasti kaikkien elämää.
Tämäpä juuri. Onneksi olen elänyt sen ajan, kun netti oli vielä kaukainen haave. Paljon sosiaalisempaa oli elämä tuolloin. Voihan toki olla, etten osaa enkä tiedä tarpeeksi miten some toimii, mutta nähdäkseni moni nuori elää täysin sen kautta. Otetaan ig ja muut heiltä pois, niin se olisi varmaan maailmanloppuun verrattava asia. Kuin elämä lakkaisi olemasta. Poikkeuksia toki aina on.
Kyllä nuoret toisiaan tapaavat IRL, ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Vielä opiskeluaikana kaikenlaiset illanistujaiset ja pippalot ovat ihan peruskauraa. Tuo tapaamattomuus astuu kuvaan vasta kun ollaan työelämässä.
Ok. Hyvä sentään. Koulut ovatkin työpaikkoja mukavampia ympäristöjä siinä mielessä.
Luulen ihmisten kulkeneen luonnossa.
https://youtu.be/oK3tlnYxghs
Ennen tapailtiin iltamissa, latotansseissa, kioskilla, maitolaiturilla ja piha-aitoissa
Ja seurakunnan kinkereissä ja kirkossa sunnuntaina. Sitten vaan tehtiin asiaa ja käytiin jututtamassa.
Tätä minä hain. Ennen oli asiat paremmin. ap.
No, itsestäni kuulostaa ihan karsealta. Joutua nyt ravaamaan jossain kirkossa ja kissanristiäisissä.
Tuo se vasta keinotekoselta kuullostaakin. Tavataan paikoissa, joihin kukaan ei oikeasti vapaaehtoisesti haluais edes mennä.
Tarkoitin noita ylempiä enemmänkin. ap.
No ihan yhtäläisiä joukkokokoontumisia ja kissanristiäisiähän nuokin on olleet. Ei siellä ladossa kaksitaan juuri niitä ensitapaamisia ole ollut.
Eli sinä menet mieluummin kahvilaan tai elokuvateatteriin. Sovitaan niin. ap.
Kahvilaan kyllä. Siellä on paljon rauhallisempaa ja vähemmän ihmisiä kuin vaikka tansseissa.
Elokuvateatteri taas on aikalailla maailman typerin paikka yrittää tutustua keneenkään. Ei siellä voi mitään puhua. Elokuviin voi mennä pariskuntana ihan vaan katsomaan elokuvaa, ei treffeille.
Minä en korona-aikana mene mielelläni julkisiin paikkoihin. Pitää ajatella muita, vaikka ei itselle olisi taudista vaaraa. Minun pointti oli se, että jos on keskusteluyhteys, niin miksi pitäisi hakea vauhtia julkisilta paikoilta. ap.
Minä taas en missä tapauksessa tapaisi tuntematonta ihmistä muualla kuin ihmisten ilmoilla. Sitä kun ei tiedä millainen sekopää onkin kyseessä.
Jos ihmistä ei tapaa muualla kuin kahvilassa, niin aika yksioikeinen suhde se olisi. Ei ainakaan minua varten. ap.
Onko ihminen tuntematon, kun hänet tuntee?
Ei ketään voi tuntea täysin. Jossain vaiheessa täytyy vain yrittää luottaa tai sitten antaa olla. ap.
Jos ei, suostu ensimmäisiä kertoja julkisella paikalla tapaamaan, niin varmasti on vaikea naisiin tutustua. Harva on niin hullu, että lähtisi tuntemattomia kahden kesken tapaamaan. Lievästi sanoen arveluttavaa, jos ei tapaaminen julkisesti kelpaa. Joko jotain salattavaa tai pahat aikeet miehellä.
Tuntematonta ei voi edes kuvitella tuntevansa.
Ihmisen tuntee, kun käy kahvilla? ap.
Ihmisen tuntee, kun häneen tutustuu. Paikalla on merkitystä vain turvallisuuden kannalta. Itse voin tavata vaikka keskellä päivää, supermarketin hyllyjen välissä. Oleellista on, että paikka on julkinen ja siellä on muitakin ihmisiä (miehen kaverit eivät niiksi muiksi ihmisiksi kelpaa).
Nyt ei puhuta tinder-treffeistä. Lue aloitus. Minä en tinder-treffeillä ole käynyt. ap.
Ei puhuta ensitapaamisista. En ole kiinnostunut sokko-treffeistä. Kiinnostun ihmisistä vain luonnollisten tapaamisten kautta. En etsimällä etsi mitään. ap.
Mä taas en ole ikinä käynyt treffeillä ylipäänsä. Silti en lähtisi tuntemattoman kanssa kahdenkesken tapaamaan, jos sellainen tilanne tulisi.
Miten sinä etenisit? ap.
Ei ihmistä toisellakaan tapaamisella tunne. Tutustuminen vie aikaa.
Itse olen tutustunu ihmisiin vain luonnollisesti. Varsinaisilla treffeillä olen käynyt kerran elämässäni. Niistä treffeistä ei seurannut toisia.
Tutun ihmisen kanssa vai? Ihan samoin kun olen toiminut tähänkin saakka. Olen tavannut tuttavapiirissä, harrastuksissa ja työn kautta. Aluksi on tavattu jonkin porukan läsnäollessa, juteltu ja otettu siinä tilanteessa sellaista vähän kahdenkeskisempää aikaa (mm. käyty hakemassa porukalle pari pitsaa lähipitseriasta tai kävelty jostain pirskeistä yhdessä junalle). En mä ole ikinä tarvinut yksiäkään sovittuja treffejä.
En mä ole muuten ikinä käynyt sellaistakaan keskustelua kuin "seurustellaanko me nyt?". Mun parisuhteeni ovat aina alkaneet täysin orgaanisesti. Niitä leffareissuja jne. on tehty niin, että on jo käytännössä lähes asuttu yhdessä ja mietitty mitä tehtäis.
Oletko nyt sama tyyppi joka puolustelee kahvilassa istumista? ap.
Olen. Jos lähtisin tuntemattoman kanssa treffeille, niin kahvila olisi ihan ok. Ravintolaan en välttämättä haluaisi. Ei kuulosta mukavilta treffeiltä. Tosin olen mä sellaisen puolitutun kanssa mennyt opiskelijabileistä kaksin hampurilaiselle (kun kolmas pyörä päättikin lähteä kotiin) ja seurustellut sitten sen ihmisen kanssa 8 vuotta.
Minä en puhu tuntemattomasta ihmisestä. Vaan on tunnettu vaikka jollain tapaa jonkin aikaa. Kysyin sitä aloituksessa, että eikö syvempi tutustuminen onnistu naiselle ilman, että hakee vauhtia julkiselta paikalta. Että onko se joku pakko, mihin homma kaatuu, jos sitä ei tapahdu. Että miehen on pyydettävä nainen muodon vuoksi johonkin. Siitä kyse. ap.
Tuo käveleminen taitaa olla yleisimmät "treffit" joilla olen ollut. Olen ollut jossakin vaikka isutumassa iltaa ja sitten poistunut kotia kohti jonkun seurassa. Bussilla olisi päässyt myös, mutta onkin todettu, että jospa käveltäisiin se puoli tuntia tai jopa tunti. Olen ollut kolmesti parisuhteessa ja jokaisen alussa on tuota yhdessä kävelemistä ollut.
Hyvä tuo edellinen kommentti on. Hyvin luontevasti on munkin pisimmät suhteet alkaneet. Ensin tutustuttu jossain isommassa porukassa ja sen jälkeen pikkuhiljaa alettu viettää aikaa yhdessä. Tietty tuo edellyttää, että on sitä kuuluisaa kemiaa molemmin puolin. Silloin sitä hakeutuu toisen seuraan melkein automaattisesti eikä sen yhteisen tekemisen keksiminen ole yhtään vaikeaa. Toisesta kun tykkää, niin se kahvilassakin istuminen kihelmöi ihanasti eikä ole yhtään hankalaa teeskentelyä.
Romanttista suhdetta on mahdotonta rakentaa ilman kemiaa ja keskinäistä vetovoimaa ja silloin kun sitä on, niin tuo "treffailu" on juuri sitä, että haluaa viettää aikaa toisen kanssa.
Enkö juuri kertonu oman näkemykseni tuohon. En mä ihan helposti lähtisi puolituttuakaan täysin kahdenkeskisesti tapaamaan. En näe mitään syytä olla täysin kahden kesken, jollen jo kaipaa intiimimpää tuttavuutta.
Sillä tavalla minunkin jutut on aina lähteneet. Minä ihmettelen sitä, että nykyään tuntuu joillain naisilla olevan vaatimus tietyistä vaiheista tai tempuista, ennen kuin kelpaa. ap.
Enpä ole tuollaisiin törmännyt omien tuttavieni puheissa. Osa voi sitten ehkä kokea kaipaavansa jotain sijaistoimintoa, jollei juttu kuljekaan.
Minä puhun omasta puolestani. Jos keskusteluyhteys on olemassa, niin en näe miten naamakkain kahvilassa istuminen sitä syventäisi. Ja korona-aikana en halua istua kahviloissa. ap.
Mulle taas on ihan sama missä jutellaan, kunhan tilanne tuntuu turvalliselta. Kuten sanottu niin en kaipaa "syventymistä", ellen oikeasti kaipaa jo intiimimpää tilannetta. Esimerkiksi toisen kotiin en kaksin menisi, jollei siinä jo jotain seksuaalista olisi. Mä vaan en kaipaa sellasia epämukavia tilanteita, joissa tarvitsisi liiallisia lähentelyjä torjua.
Minä luulen, että olet niin epäluuloinen henkilö, että kahvilla istuminen tuskin muuttaisi tilannetta suuntaan tai toiseen. Sinun kannattaa vain pysyä niissä tuttavapiirin ihmisissä, niin ei tarvitse pelätä. ap.
Joillakin naisilla varmaan onkin. Mä luulen, että moni nainen tapaa mieluummin jossain muualla ensin ennenkuin uskaltaa ihan kahden kesken vaikka jommankumman kotiin. Ihan turvallisuussyistä jo. Mutta tosi yksilöllisiä nää jutut kuitenkin on. Mun kokemus on se, että siinä vaiheessa, kun siirrytään tapaamisessa toisen kotiin, niin kyse on jo siirtymisestä seksiin. Jos tätä ei halua tai ole siihen valmis, niin kyllä se näkeminen tapahtuu jossain muualla.
Saat luulla mitä haluat. Mulle riittää, että itse tiedän totuuden - olen realisti, vaikkakin hieman luottavaisemman puoleinen sellainen. Ympäristö on ehdottomasti se helpoin tapa välttyä ikäviltä tilanteilta. Saat toki olla hyväksymättä sitä. Omaa elämääsi sä sillä vaan vaikeutat.
Sinä ilmeisesti taas olet sellainen ihminen, joka ei tajua lainkaan naisena elämisen realiteetteihin. Naisena nämä jutut vaan on pakko ottaa aina huomioon. Miehenä sun voi olla hyvin helppo vaan olla olematta "epäluuloinen henkilö". Tosin luulen, että sinäkin välttelisit tietynlaisia tilanteita, vaikket sitä ehkä edes tiedosta.
No siis juuri nimenomaan noin. Valtaosa naisista haluaa sen ympäristön itsessään torjuvan ikäviä tilanteita ja siksi se valitaan lopputulemaa silmälläpitäen.
Valitettavasti tuo suhteen syventyminen tapahtuu aina sen aremman ja hitaammin lämpiävän osapuolen ehdoilla. Ei siinä mun mielestä ole mitään outoa tai keinotekoista. Jos väkisin yrittää työntää suhdetta eteenpäin, niin se arempi nostaa kytkintä käytännössä aina. Ja se voi olla kumpi vaan, nainen tai mies.
Kyllä minä sen ymmärrän, että tuntemattoman kanssa haluaa tavata julkisella paikalla. Minä en puhu tuntemattomien tapaamisesta. En harrasta tinder-treffejä. Montako kertaa toistan. Koska jos sille linjalle lähdetään, niin kaikki ihmiset on tuntemattomia toisilleen. Ei ketään tunne läpikotaisin. Meneehän jotkut naimisiin ihanan miehen kanssa, sitten vuosien päästä alkaa perheväkivalta. ap.
Niinpä. Ja mikään ei riko sitä orastavaa suhdetta tehokkaammin kuin toisen rajojen ylittäminen, vaikka se olisi täysin tahatontakin. Jos toisesta on oikeasti kiinnostunut, niin täytyy vaan mennä sen hitaamman kaavan mukaan, jos hän niin haluaa. Tämän olen ihan henkilökohtaisestikin kokenut, vaikkanainen olenkin. Jo pelkän hieman liian aikaisessa vaiheessa tehdyn olkavarren koskettamisen korjaaminen vaati multa paljon vaivaa.
Jatkat jankuttamista tuntemattomista ja Tinderistä,vaikka tein jo selväksi, että minäkään en puhu tuntemattomista tai Tinderistä. Miksi? Olisko mitenkään puhua suoraan samasta asiasta, kun kerta todellisuudessa koko ajan puhutaan samasta asiasta?
"Ja mikään ei riko sitä orastavaa suhdetta tehokkaammin kuin toisen rajojen ylittäminen, vaikka se olisi täysin tahatontakin."
Tämä. On ehdottomasti molempien etu kontrolloida sitä ympäristöä, jossa tavataan, suhteen tilaan sopivaksi. Näin varsinkin, jos on aidosti toisesta kiinnostunut. Silloin ei niin helposti tule tehtyä just tollasia tahattomia rajojen ylityksiä, joita voi olla mahdotonkin jälkikäteen korjata.
Joskus arkuus on sitä luokkaa, että toinen kokee tulevansa torjutuksi. Monesti naiset tuntuu olevan siinä käsityksessä, että mies jaksaa kyllä yrittää, jos on aidosti kiinnostunut. Johtuu siitä, että nainen on törmännyt vain miehiin, jotka jaksavat juosta naisen perässä. Kyllä niitä riittää. Silloin saa miehen, joka jaksaa juosta naisen perässä. Muuta se ei miehestä kerro. ap.
Onko ap:lla siis kiikarissa joku tuttu nainen, ja nyt tuskailet, että miten saisit syvennettyä tutustumista ilman kahviloita ja muita julkisia paikkoja?
Siinäpä mietittävää. Voithan sä kutsua hänet vaikka kotiisi kahville ja katsoa mitä tapahtuu.
Mitä ihmeen juoksemista se muka vaatii, jos tulee tapaamaan julkiselle paikalle? Onko mies niin laiska, että treffienkin pitäisi tapahtua miehen kodissa? Mitä ihmettä noin laiskalla ja eristäytyneellä miehellä tekee.
En mä itsekään niin suuresti julkisilla paikoilla viihdy, mutta jos toisesta olen kiinnostunut niin menen kyllä.
Kahvila on ihan jees ja vielä parempi jos voi jutella jossain ennen sitä kunhan ei suo…
Menikö se koronahommeli ohi? ap.
Minua ei voi tinderistä löytää mutta ihan ok niille jotka siellä tapaavat.
On. Mutta tässä pohdin yleisesti ja haen näkökantoja. Siksi tämä avaus. ap.
Ei sen julkisen paikan tarvitse olla sisätila, jossa ollaan kuin sillit purkissa. Valitse väljä ulkotila, jossa kuitenkinnon muitakin ihmisiä.
p.s. Voi kai sen koronan siltä treffikumppaniltakin saada?
Niin ehkä. Tai sitten se arka nainen ei ole myöskään yhtään kiinnostunut. Tällöin hänellä ei ole mitään syytä edes yrittää mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Yksi torjunnan muoto tuo tietysti on ja sitä pitäisi uskoa. Kyllä arkakin ihminen signaaleja antaa ja yrittää, jos on oikeasti kiinnostunut. Jos näitä ei näy, niin jättäisin rauhaan.
Enemmän luulen, että kyse on tuosta mitä joku ylempänä kirjoitti. Ei uskalla luottaa kuin tuttavapiirin ihmisiin. ap.
Sanoisin, että kaikki riippuu siitä naisesta ja sun pitäisi nyt vain nähdä se vaiva, että otat asiasta selvää. Jos nainen tyrmää heti tai ehdottaa jotain, johon et voi taipua (vaikka sit se kahvila), niin hommahan on sillä selvä.
Jos teiltä molemmilta löytyy kiinnostusta, niin etteköhän te jonkun ratkaisun löydä. Jos taas ei, niin ei siinä mikään auta sitten.
On tämä nainen siis kiinnostava. Mutta avasin tämän keskustelun saadakseni yleisesti muita näkökantoja, koska en aio jumiutua yhteen ihmiseen jos homma on liian hankalaa. ap.
Kahvila voi olla ahdistavaa aluksi itse lähtisin mielummin lenkille ensin tai vielä mielummin voisin vaan jutella muuta kautta sittemmin voi jossain mutkassa kysyä, että lähdetkö mukaa johonkin??? Olis jotenkin luontevampaa.
Oleellista lienee sen tietyn naisen näkökanta, ei yleinen näkökanta. Sitä miten se tietty nainen asian ajattelee et saa selville kuin kysymällä. Jos hän on sinulle liian arka, niin vaihdat kiinnostiksen kohdetta. Eipä tuo kiinnostuksesi nyt muutenkaan kovin vakavanpuoleista vaikuta olevan.
Vakavaa tai ei - mitä se voi tässä vaiheessa olla. Eikai sitä kannata suoraan syvään päätyyn hypätä.Hyviä näkökantoja tullut. Kiitos. ap.
No toivottavasti niitä sait. Tuo arkuus, luottamuksen rakentaminen ja hidas syttyminen on ominaispiirteitä, joita ei ihmisestä pois saa. Joko sitä on kärsivällinen jos kiinnostusta on, tai sitten tosiaan jatkaa matkaa eteenpäin. Harkitsevasta introvertistä ei kuitenkaan tule heittäytyvää ekstroverttiä, vaikka kuinka harmittaisi.
Aionkin nyt rakentaa omalle asunpaikkakunnalleni maitolaiturin. Kokeilen toimiiko se koppi. :)
Tuokin on niin luonnekysymys. Itse esimerkiksi kiinnostun harvoin ja jos kiinnostun niin kiinnostun tosissani, vaikka en vielä hirveän hyvin tuntisikaan.
Niin en menis heti kotiin minäkään kumankaan se ei nyt tarkoita etten ollenkaan myöhemmin.
Sanoo se joka elää omassa sokeuden kuplassaan.
Niin ja rengit jahtasi piikoja.
Näin mäkin ajattelen. Koskaan ei tiedä tulevasta mitään tai treffikumppani onkin raiskari.
Juu ei siihe kelpaa kaveruus pitää olla enempi.
Jaa-a, en ole koskaan moiseen tarpeeseen törmännyt
nm. nainen, joka ei ole koskaan käynyt treffeillä ... eikä ajatellut käydäkään
Vielä kun oppisi lukemaan ajatuksia.
Saattaa joku sellastakin taitoa tarvita. Itselleni on riittäneet kuvyt puhua ja kuunnella.
Minä ainakin pystyn keskustelemaan avoimesti ja rehellisesti.
Varmaan tultu kahville tai kävelty pellonlaitaa.
Sen tiedän että nuoret on viettäneet porukalla viikonloppuiltaisin aikaa ja siinä on tavattu tulevia puolisoita. Puoliso otettu usein naapuritalosta tai vähintään samasta kylästä tai pitäjästä.
Aika paljon mutkattomampaa.
Ei treffailu ole välttämätöntä. Kun joku oikean tunteen herättää niin suoraan vaan suhteeseen.. Ihmiset rakastuvat mitä oudoimmissa paikoissa. Ei tarvita leffoja eikä treffejä. Katso pari vanhaa suomileffaa niin näet miten nuoriso rakastui ennen. Tanssilavoilla, kylän raitilla, kaikkialla missä ihmiset toisiaan tapaa.
Aitoa kohtaamistahan se vaatii. Ei sitä juuri kuvaan ihastu jossain somessa, taikka tinnerissä. Ei varsinkaan kun voi pyyhkiä vasemmalle kaikki joitten kuvat ei siinä sekunnissa miellytä yhtään. Kovin on pinnalliseksi maailma mennyt.
Mun mielestäkin kaikki on sattuman kauppaa. Vähän vaan riippuu, missä suunsa aukaisee :)
Ei tietenkään voi somessa rakastua. Se on enemmän niille, jotka haluaa suhteita, joissa toisella tietyt kriteerit täyttyy. Ei mitään tekemistä rakkauden ja kemian kanssa. Mutta kyllähän sillä yksinäisyyden poistaa. Varautuu vaan eroon jos jompikumpi kohtaa sen oikean.
Niin onkin sattuman kauppaa. Itse uskon, että aidoimmat tunteet herää suunnittelematta. Jos lähdet jonnekin tinderiin etsimällä etsimään ja treffailet eri ihmisiä, siinä on liian haku päällä, tunteita ikäänkuin laitaa väkisin päälle.. ei se ole aitoa.
Samaa mieltä. Ja lisäksi nykyisen ero entiseen on se, että nyt on joka asiassa, ei vain ihmissuhteissa, ihan rajattomasti mahdollisuuksia. No sitä myöten ihmisestä on tullut itsekäs, monesti vain itseään ajatteleva, hyvin lyhyellä sietokyvyllä. Se osaltaan piilottaa ja vie pois aitouden, ehkä jopa jo ne lempeämmät tunteet ja herkkyyden aistia ihan todella aidosti loppuun asti mitään. Siitä sitten saamme ns.väkisin tekemisen aikaan ja kehittelemme keinotekoisia, nopeita mukalähestymiskanavia, mitkä eivät oikeasti ole reitti minkään inhimillisen rinnalle.
Siinä on vissi ero, meneekö tapaamaan entuudestaan jostain tuttua vain tuntematonta ihmistä. Tutun kanssa voi tavata ihan kahdenkesken, mutta tuntemattoman kanssa pitää olla julkisempi ja sitä kautta turvallisempi tapaamisympäristö.
Juurikin noin. Tuntemattomampaa kanssa vaikka kahville huoltoasemalle tai kävelemään kaupunkiympäristöön missä liikkuu paljon muitakin. Tuttua voi vaikka pyytää kaveriksi huonekalukauppaan, lampun vaihtoon ym
Tärkeintä on se huomiointi että ENNEN pariuduttiin nykyään ei.
Niin. Ennen se oli varsinainen päämäärä, tarkoitus ja pysyvyys.
Nythän kaikki on sen suhteen nurin niskoin.
Ennen käytiin lavatansseissa.
Ja halkopinon takana.
Ennen oli lavatanssit, kyläjuhlat, vuodenaikojen mukaan menneet riennot ja sen lisäksi ihan oikeasti vielä ns. puhemiehet.
Rantakalaillat, sadonkorjuujuhlat, heinänteko, juhannusjuhlat, kirkonmenot, eläinten paimennus, marjankeruu, pyykkiranta, uittotuvat, kyläkaupat, maitolaiturit, uintiretket, soutelut järvellä, nuoret ihmiset löysivät kyllä yhteisiä hetkiä tavatakseen ja tutustuakseen.
Pyöräiltiin kylänraitilla.
Talvella sitten mäenlasku, hiihdot, luistelu, napakelkassa pojat pyörittivät tyttöjä jne.
Siellä sitä pääsivät jutulle.
Ennen solmittiin vahvoja liittoja.
Tanssit olivat ylivertainen keksintö. Me 70-80 -luvun nuoret saimme ne vielä kokea. Kiitos.
Näitä on kiva kuulla ja vähän kateellisena luen. ap.
Julkinen tapaamispaikkahan ne tanssitkin olivat. Jos ei nyt koe voivansa tavata julkisella paikalla niin miksi tanssit olisivat tapaamispaikaksi kelvanneet?
Ei ollut koronaa ja sinne saattoi mennä haku päällä. Näin olen ymmärtänyt. Minä en juo, niin baarit ei kiinnosta minua. ap.
Että lavatanssien tungokseen ja meteliin voisit mennä, mutta esim. kahvilan rauhallinen ja hiljainen ilmapiiri ei kelpaa. Taidat olla ekstrovertti. Minä introvertti en vapaaehtoisesti lavatansseihin menisi.
Olen ambivertti. Voisin kyllä mennä sinne kahville jos hän suostuisi pyyntööni. Hain vain nakökantaa tähän asiaan ja ymmärrän asiaa nyt paremmin. ap.
Treffit sovittu huomisillaksi! ap.
Nykyäänhän molemmat osapuolet ovat tulleet toisilleen niin m u lu kui ksi ettei muuta ole kuin vieraantuminen kokonaan.
Pa-riutuminen on toinen juttu kokonaan 😂🤣😅 don`t forget
Treffejä+ei+ollenkaan+ollut.+Vielä+60-+ja+70-illa+ylivoimaisesti+yleisin+liittoon+johtava+tapaaminen+tapahtui+tansseissa.+Nykyisin+tansseja+on+vain+10+%+silloisesta+ajasta,+eivätkä+ne+ole+nuorison+paikkoja,+vaan+aikoinaan+tansseissa+käyneitten+nostalgiatilaisuuksia,+joissa+nuoria+ei+lainkaan+näy.
En ainakaan kotiinsa lähtis tai veis omaanikaan edes puolituttua kaljalla en käy enkä kapakoissa leffa ei dinneri liian aikaista ekalle sit jos tokat en tiedä😌joku hotelliehdotus olis järkytys🤓että jostain niiden ulkopuolelta olenkohan vähän vaikea luonne tällä listalla varmaan sais jonkun mielestä jäädä lehdille soittelemaan.
Hyvin samalla tavalla hankala olen minäkin. 😂👍
Tai rannoille ruikuttamaan tässä tapauksessa😂
Ennen oli humppa, jenkka ja jatsi.
Ja niityillä luvaton naima matsi
Ennen elämä oli paljon yksinkertaisempaa. Oli pakko tarttua hetkeen tai jäi muuten ilman? Nyt ollaan moninaisempia ja aktiivisempiakin toimimaan myös itselläänkin. Ahneempia maksimoimaan omia hyötyjä, jos mahdollisuus mahdollistaa?
Niinku sammakottii, utuitui, tui tui
Ennen miehet juoksivat heinäladossa toiseen, alasti.
-sta*
😂🤣😅😎😋👆👌
Ennen vain otettiin samalta kylältä joku. Ei siinä paljon mietitty haiseeko kainalot hieltä.
Noh..on tansseja ennenkin ollut mutta paljon ovat kohdanneet tavallisen arkielämän puitteissa. Rehtiä ja suoraa. Miehetkin katsoneet kun neito ensin varttuu aikuiseksi kenestä mieleisensä vaimon saa. Ujoilla on olleet puhemiehet ja rohkeammat on ottaneet itse kontaktia.
Heinä pelloilla.Heiniä seipälle laittaessa,pikoja palkatessa ja illalla aitan oveen kolkutelemassa oli kolit hepa pystyssä.
Kauan sitten: kopsautettiin viehättävää naista nuijalla päähän, raahattiin hänet miehen kotiluolaan ja tehtiin temput, ennen kuin taju palaa.
1900-luvun alussa: pidettiin miellyttävää neitoa kädestä ensimmäinen vuosi, käytiin pyytämässä tyttären kättä ja perinteisin menoin.
1950-70-luvut: tansseissa ramppaamista ja neitin saatille pääsyn ruinaamista.
1980-90 luvut: dallattiin ympäri kaupunkia ja heilutiin diskoteekissä houkuttelevasti kolmen promillen humalassa epätoivoisesti seuraa etsien.
2000-luku: nyhrätään kotona peiton alla kännykän kanssa ja koitetaan etsiä rehviseuraa erilaisista palveluista, missä vaan retusoituja kuvia sekä ylimeikattuja profiilitietoja.
Tuosta voisi päätellä, että paras pariutumiskausi miehille on ollut kivikausi.
On naisillakin ollut helpompaa. Ei ole tarvinnut kestää feministien paineita. Nykyään kotiäitejä mollataan yms.
Ai että kaikki miehet tykkäävät raiskailla vai? Eipä onneksi taida mennä läheskään noin, vaikka haluatkin omia taipumuksias puolustella.
Tanssilavoilla kai sitä ennen tavattiin, rippikoulu piti ensin olla käytynä että sai sen naimaluvan sitte.
No pienemmissä pitäjissä oman ikäsistä katottiin se sopiva jo aika varhain, ei sitä sen kummemmin etsiskelty. Sisäsiittoisuushan se siinä hommassa sitten vähän toi kierrettä kuvioon.
Nykypäivän ongelma on ihmissuhdeshoppailu. Ihmiset kärsimättömiä ja ajattelevat, että jossain on aina parempaa tarjolla. Vaihtoehtoja on liikaa. Ei ihminen ole sillä tavalla onnellinen.
Ennen mentiin baariin, juotiin kännit ja iskettiin nainen. Sitten mentiin kotiin harrastamaan seksiä ja alettiin seurustelemaan. Nykyään on nettideitit ja tinderit eli pinnallista touhua eikä sinkut tutustumaan pääse vastakaiseen sukupuoleen joten ei ihmiset pariudu koska naiset ei lähde treffeille miesten kanssa. Onneksi oma liittoni on kestänyt 18 vuotta sentään. Tosiaan menin vaan baariin ja aloin juttelee yhdelle naiselle. Siitä se lähti, nainen pyysi mukaansa kotiin ja me pantiin ja 3 viikon päästä nainen sanoi että haluaa seurustella. Silloin ei ollut tindereitä 18 vuotta sitten ja oli helpompaa päästä naiselle juttelee. Nykyään kaikki tuijottaa vaan kännykkää.
No onko tän nettideitin kautta Suomeen kuitenki tullu nyt hieman tätä amerikkalaista treffikulttuuria, jossa käydään katsastamassa useampaa ja ehkä pidempäänki ollaan kahden tai useamman vaiheilla ennenkuin vasta tehdään se päätös siitä olemaan alkamisesta tietyn kanssa. Se tietenkin voi käydä lompakonkin päälle jos miehen odotetaan kustantavan. Seuranhakuilmoituksiahan ollut lehdissä kauan. Viime vuosikymmenethän tapa on ollut ottaa se ensimmäinen tuiskeessa eteen tuppautunu tallaaja ja sopeutua sitten siihen arpapeliin. Tanssilavat kai nyt jo 70-luvulla alkoivat menettää merkitystään, maaltahan muutettiin silloin kaupunkeihin. No festarit varmaan olleet ja ovat yhä.
No aloittajalla on jo suurin este raivattu jos nyt ylipäänsä jostain naisen kehitellyt, jonka kanssa näitä jatkotekemisiä miettiä. Se jonkun tavoittaminen tähän vaiheeseen kai se suurempi kynnyskysymys. Nettideitti on nykyään yleisin, sitten ovat omat kuviot, työ. Ravintoloiden rooli on muuttunut, sieltä ei enää niinkään mennä etsimään seuraa. Sinne mennään joko viettämään kavereiden kanssa aikaa tai juuri näille treffeille. Jos ihmisen kanssa ei löydy sen vertaa yhteistä säveltä että keksisi tuolle ensitreffille paikkaa niin tuskin edellytyksiä enempäänkään sitten kyllä on. Siis jos ihmisen kanssa synkkaa se paikka on yhdentekevä missä sitä hengailee.
Ihmeellistä, ja ihan ilman Orbitrekkiä.
Ihmiset näki ennen ihmiset ihmisinä. Ihastui ja rakastui ihmiseen. Tänään ihmisiä ohjailee himot,seksi ja porno. Liitot ei enään kestä koska ne ei perustu aitoon rakkauteen niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Oma muna on ykkönen ja kaikki muu on toisarvoista. Hyi helvetti että oksettaa tämä kaikki pska. Ei ole syy nykynuorison tämä ,jotka tähän höttöön ovat kasvaneet. Syy on meidän aikuisten jotka olemme nuorison heitteille jättäneet. Ilman rajoja ei ole rakkautta. Tässäkin saamme mitä tilaamme. Nuorisogengejä ja kaikenlaista rikollisuutta. Äiti opetti että luksuslaukut on tärkeitä. Isä että porno . Hyi helvetti☀️
Oikiassa olet, Taidat olla viisas mies.
Toivottavasti tulee sota pian ja hävittää turhan kerman, luksuslaukkujen kantajat ja audimiehet.
NAINEN OLEN
Et sie tiijä? No lavatansseissa tietenkin kesällä.
Kaupan kassajonoissa tapaa paljon mielenkiintoisia ihmisiä.
Siellä on ihan aikuisen oikeasti valinnanvaraa.
Se tyhmää öristä baaritiskillä ja vanhanaikaista tavata elämänsä miestä sieltä.
Eikä ole uskottavaa.
Kaupan kassajonossa vaan ei kukaan puhu toisilleen, paitsi jos on jonkun tutun kanssa samassa jonossa. Vieraille ei sanota mitään. Sellaisia suomalaiset on.
minä juttelen ihan kassajonossa tai ostoksia tehdessä,meilläpäin on ihan luonnollista pysähtyä juttelemaan ventovieraillekin tai jos joku kysyy kaupassa apua..en asu Helsingissä
Pariutuminen - ompa aivan sssstanan vanhanaikaista.
Toivon jotta saadaa asiat laboratorion hoidettaviksi, lei tarvitse lapsen tekoa varten tehdä itsestään pelleä jonkun surkean vastakkaisen sukupuolen takia.
Heittäkää ihmiset älypuhelimet ja netit helvettiin ja alkakaa elämään oikeaa elämää. Voin luvata että elämänlaatu paranee.
Tuo voisi tavallaan toimia, mutta nykynuoret ovat kasvaneet netti ja kännykä kourassa. Olisi melkoinen kulttuurishokki, siirtyä elämään kokonaan ilman niitä. Eikä tämä maailmakaan enää toimisi ilman niitä. Olemme tulleet riippuvaisiksi tekniikasta, hyvässä ja huonossa mielessä.
Ei ihmiset jaksa nykyään panostaa mihinkään. Puhelimesta voi näpytellä viestiä jonkun kanssa ja saada hetken helpotusta helposti.
Haluatko palata takaisin menneisyyteen?
Vanhoista Suomi filmeistä päätellen monet päätyivät yhteen lavatansseista.
Ennen alfa heitti mammutinnahan hartioilleen, otti nuijan kotiluolan seinältä ja lähti kävelemään lähimetsään. kun vastaan tuli sopiva naaras kumautettiin nuijalla taju pois ja raahattiin kotiluolaan naaras. Helppoa ja tehokasta. Ainoa joka piti muistaa oli raahata tajuton naaras kädestä kotiluolaan, jos raahasi jalasta, meni pilluun hiekkaa ja suhteen alku vähän kärsi.
Seniori tietää. Maalla kasvaneena vanhemmilta miehiltä kuultuna tuli asia esiin. Ennen asunnot oli pieniä niin jollain tavoin vanhemmat sen homman hoitivat. Yleistä varmaan oli että "iltalypsyn" aikaan se karjasuojissa tehtiin. Kesällä Kainuussa ja lapin selkosilla kun heinäväki oli viikon jossain jokivarressa heinällä niin siellä. Keväällä nuoret parit lähti hiihtelemään kevät hangille ja sopivassa paikassa aurinko rinteessä "pälvi pillua" ja kesällä kallio luodoilla. Kyllä siitä panot on tehty vaikka muita nukkuu samassa huoneessa. Takaapäin, ei sitä tarvii roustoomalla jyystää. Niin mikä on ennätys aika kun olet tavannut miehen/naisen ja homma on hoidettu? Kirjoittajalla se on alle 30 min kun juotiin aamukahvia seksin jälkeen. Sitten kahvi pöydässä tutustuttiin. Lopuksi kysymys. Kun sotilaat tuli lomalle rintamalta niin mitä he tekivät toiseksi teoksi?
Djigitovka
Miten ihmiset treffaili aikaisemmin? En ole asiantuntija aiheesta, enkä varmaan osaa vastata siihen.
Itse en naisena näe tuota julkisiin paikkoihin treffeille raahautumista pakollisena. Yhdessä tekeminen sitten myöhemmin on eri asia. Ei kai siinä sinällään vikaakaan ole, itse en juurikaan nauti liiallisesta väenpaljoudesta. Käyn kyllä kahviloissa ja leffassakin. Päivästä kai kiinni sekin.
Toisaalta, jos mies on mielestäni kiinnostava sekä jo jollain tavalla tuttu, en näe sitäkään pois suljettuna, että joustaisin välillä asiassa. Oletuksella, että hän haluaisi kahvilaan tai elokuviin (no p*ska leffa, on toki p*ska leffa). Ne on ihan kivoja juttuja jo tutun ihmisen kanssa, mutta jos itseäni ei kiinnostaisi kyseinen ihminen ne voisivat olla vaivaannuttavia ja ahdistavia kokemuksia. Silloin en itse myöskään hakeutuisi hänen seuraansa.
Jos haluan tutustua toiseen ihmiseen, kyllä silloin haluan tutustua siihen, kuka hän on ja parhaiten se onnistuu kahden kesken sopivassa ympäristössä ilman ulkopuolista häiriötä. Koti voi olla arka paikka heti ensi alkuun, mutta tutumman kanssa sekin on ok. Ei kai siinä vaatteita heti tarvitse olla repimässä. Vaikka ei kai siinäkään mitään vikaa oikean henkilön kanssa olisi, jos se olisi molemmista ok.
En minäkään harrasta tindereitä tai sokkotreffejä. Haluan tutustua ihmiseen muilla keinoilla luonnollisemmissa ympäristöissä. Oikeastaan tarkemmin, kun pohdin treffit lienee outo käsite minulle. :D
Treffien sijaan alkuun kirjoittaminen kai on yksi hyvä vaihtoehto, jos ei pääse näkemään. Hieman vanhanaikaista, mutta aina söpöä. Oikeastaan kai tärkeintä olisi saada se oikea keskusteluyhteys, ettei oleteta asioita.
Jostain nukkumisesta ihan vaikka esim noin lähtökohtaisesti oli jotain juttua 😂🤣😅 https://youtu.be/9wRR7Nbins0
Joskus on ollu puhemiehiä,jotka ovat toimineet välikäsinä puolisoiden välillä,tansseista löytäneet,tansseissahan käytiin ennen paljon tai koulussa tavanneet...tai taloon on tullut talkooväkeä,joista joku ihastunut talon tyttäreen tai poikaan tai piika ja renki tavanneet samalla tilalla...
lisään,että en tarvitsisi treffailua suhteen alkamiseksi,jos toinenkaan ei sitä halua...tehtäis mitä huvittaa ja kiinnostaa...voihan sen yhteiselämän aloittaa heti ilman erillistä treffeillä käyntiä jos haluaa :)