Sensuuri ja toimittajien moraali

Tein viime viikolla aloituksen jossa mietin toimittajien moraalia ja saako kansa objektiivista tietoa. Syytin myös toimittajia itsesensuurista ja omien sanojen laittamisesta haastateltavien suuhun. Laitoin sen ensin Iltalehden keskusteluun, sitä ei julkaistu. No, laitetaan sitten höpöhöpö-kanavalle eli vauva-lehden keskusteluun. Löytyi sieltä n 5 minuutin ajan, sitten se katosi. Arvasin tämän, kuten sen, ettei se täällä suoli24:ssäkään kauaa pysy, ei pysynyt.

Toimittajat käyttävät todella suurta valtaa joten toivoisi heillä olevan kykyä ajatella koko yhteisön parasta. En ole persu joka ajaa vallankumousta, päin vastoin, yhteiskunnan rauhallinen toiminta ja kehittyminen väestön tarpeita tyydyttäen on pääajatukseni.

Ilmeisesti propaganda-persut ja muut äärihihhulit ovat jo tökkineet sensuurin hereille ja myös tavallisen kansan ajatukset tukitaan siinä samalla. Tämähän nähtiin jo pakolaiskriisin yhteydessä 2015. Mielipidepalstat suljettiin. Nyt niitä on availtu mutta sensuroituna. Ehkä parasta olisikin että joku sensuuri on, hihhuleita on niin paljon. Rokote-uskonto-trumpismi-putinismi jne jne.

Onko suomessa toimittajat alistettu kirjoittamaan jutut tietyllä tavalla? Toki ymmärrän valtion tiedotustoimiston eli Ylen toiminnan, samoin suurien sanomalehtien toimittajat kirjoittavat asiat kuten valtiovalta haluaa. Internet antoi sananvapautta, mutta se myös tukahduttaa sitä. Eräät uskonnolliset ryhmät ovat siirtyneet taas tupa-iltoihin, äärinationalisteilla on internetissä omat kanavat jne. Missä tavallinen kansa saa näkökantansa esiin?

Sen verran yliopistossa tuli tiedotusta luettua, että tieto ei ole aina totuus, se riippuu mitä tietää ja mitä pitää totuutena, tieto voi olla oikeaa tai väärää. En tiedä, alkuperäinen ajatus hukkui nyt tähän turhautuneeseen purkautumiseen sensuurin vallasta. Meistä tehdään yhden aatteen ihmisiä kuten kommunismissa kuuluu, eikä kukaan saa edes ajatella vaihtoehtoja, ilmeisesti vaihtoehtoisen ajattelun ääneen lausuminen on ehdottomasti kielletty.