Larssi

.. avauksella, kun kysyin siellä ketjussa parikin kertaa samaa, ilman vastausta.
Liekkö hukkuneet huomaamatta sinne ketjun sisään?

Tästä ainakin luulisi asian huomaavan, jotta saadaan kysymykseen vastaus, tai vastauksiakin?

Näin ei tarvisi jäädä suu auki ihmettelemään ilman vastausta.

Vastaamattomuutesi on arvatenkin johtuva siitä että et ole tykännyt näistä tivaamisistani ,ja olet pahentunut asiasta, ja syy on minun. Siksi haluan vilpittömästi pyytää sinulta anteeksi aiheuttamaani mielipahaa.
Enkä aio enää tivata mitään.

Kyselemiseni tarkoitus olisi ollut kuitenkin saada keskustelua aikaan ja sen seurauksena jotenkin päästä myös auttamaan sinua.
Mutta nyt ei ilmeisesti ollut Jumalan aika, niin kai se täytyy ymmärtää.

Meillä uskovaisilla kun on halu oman uskon lisäksi muistaa ja kantaa muös toisia uskovia, ja auttaa, neuvoa ja keskustella vaikeistakin asioista.
Sisarina ja veljinä, toinen toistamme tukien ja rukouksin muistaen me jaksamme tällä taivastiellä loppuun asti taivaan kotiin. Josta sinäkin tai joku toinen larssi on selvästi päämääräkseen asettanut seuraavassa viestissä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000057&posting=22000000000492706#22000000000492706

Tuli sydämelle niin liikuttava olo kun ajattelen että sinäkin olet saanut olla valittuna maailmasta tähän Jumalan lasten joukkoon. Ja noin ihanasti ilmaiset sen mikä on päämäärä. (Toivottavasti se olit sinä), jos et niin varmaan ainakin helposti voit tuohon yhtyä.

Ei tarvi todellakaan vastata minun kyseilyhini, mutta saat toki jos niin haluat.


Lopuksi haluan toivottaa sinulle Runsasta Jumalan siunausta elämällesi.


vielä tuli mieleen iionin laulun sanat, jossa on meille kaikille sanomaa:

On suuri isän rakkaus,
mua kurjaa kohtahan,
kun laski tänne vaivaan,
hän ainoon poikansa.
Ei suurempaa nyt kellään,
voi olla rakkautta,
kuin panna oma henki,
edestä lampaansa.

Ei Reliaalin aallot,
ei upottava vuo,
eisuurten vetten paljous,
nyt sammutusta tuo,
kun syttyy Herran rakkaus,
liekkinä palaamaan,
nyt langennutta kohtaan,
suuressa voitossaan.

Kun omistamaan pääsin,
sun valtakunnassas,
tään siunauksen armon,
veressä Jeesuksen,
se rakkauden liekin,
sytytti rintaani,
näin pyhän seurakunnan,
Kristuksen ruumihin.

Sen jäsen olla tahdon,
rakastaa veljiä,
iloiten sydämestä,
jos yks saa kunniaa,
kärsiä kaikkein kanssa,
kun yksi sairastaa,
myös kantaa pesumaljaa,
synnistä puhdistaa.

Tää tuntomerkki pyhä,
suo meidän säilyttää,
josta sun lapses yhä,
maan päällä tunnetaan.
On Hengen yhdysside,
rakkaus Jeesuksen,
se liittää, yhdistääpi,
perille kotiin vie.


Jrt. yksi vähäinen uskonveli!