Veljeni tilanne: Entisestä liitosta 6v.poika ja nyt uuden kanssa vauva.6-vuotias asuu äitinsä luona ,mutta on tietysti säännöllisesti veljelläni.Nyt onkin sitten näin että tämä uusi avovaimo vihaa 6-vuotiasta,ei pysty olemaan esim. samassa huoneessa tämän kanssa.Kun lapsi tulee heille joka toinen viikonloppu,hänet viedäänkin Mummille yökylään.
Huhun kuulin jo että avovaimo on sanonut veljelleni ,että valinta pitää tehdä!!!!!!!!Joko hän ja uusi vauva tai 6-vuotias.
Mitä mieltä olette?
Huhun kuulin jo että avovaimo on sanonut veljelleni ,että valinta pitää tehdä!!!!!!!!Joko hän ja uusi vauva tai 6-vuotias.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Onkohan ihan totta!? Kuullostaa kyllä uskomattomalta!! Kerran kyseessä on veljesi perhe, ja olet "sekaantumassa" veljesi asioihin (enkä tarkoita tätä negatiivisesti, en vain keksinyt oikeita termejä), niin JUTTELE veljesi kanssa asiasta!!! Vältyt huhuilta, kuulet tosiasiat!!
Mun veljellä oli kans vastaavanlainen avokki,veljellä 2 lasta edellisestä suhteesta,avolla 1 lapsi edellisestä ja sitten vielä heillä 1 yhteinen.Avovaimo ei koskaan hyväksynyt veljen lapsia kun tulivat viikonloppua viettään isän luokse,avokki järjesti aina jonkinmoisen kohtauksen ja isä lapset joutuivat viettään viikonloput jossain sukulaisissa tai ystävillä.Veljeni piti avokin lasta kuin omaansa,kun tämän lapsen isä ei ollut missään yhteydessä häneen ja muutenkin hyväksyi samanvertaisena kuin omatkin lapsensa.Sattui sitten niin että veljen exä,eli kahden lapsen äiti kuoli ja veljestä tuli yksinhuoltaja,sepä olikin avokille liikaa että,nämä lapset muuttaisivat nyt heille!(yrittivät 2 kuukautta yhteisasumista).Eipä auttanut muu kuin erota tästä naisesta ja muuttaa lasten kanssa eri osotteeseen.
Tämä kertomani avovaimo sanoi joskus vihaavansa poikalapsia yleensäkkin,hänen lapset ovat tyttöjä mutta nämä veljen 2 lasta ovat poikia.Kumpaakos sukupuolta tämä veljesi ja vaimonsa vauva on?
Joopa, ei voi muuta kuin sääliä ja syvästi tätä 6-vuotiasta lapsiparkaa.
Juuri tämän takia en voi käsittää näitä uusioperheitä. Eikö veljesi jo huomannut seurusteluaikana (vai tehtiinkö vauva heti saman tien) miten tuleva äiti suhtautuu lapsipuoleensa. Siinä sen näkee miten raadollisia ja pahoja ihmiset on!
ei ihmisen tarvitse paha olla. Näissä uusioperheissä vaan on hiton vaikeaa ja kaikki tunteet nousevat pintaan. ei todellakaan ole helppoa sietää toisen lasta, vaikka sitä kuinka itsekin haluaisi ja vaikka yhteenmuuttaessa homma tuntuisi hyvältä ratkaisulta. Pidemmän päälle monesti homma vaan alkaa ärsyttää. Jokainen tietää ettei se ole lapsen eikä kenenkään vika mutta tunteet ovat tunteita, niille ei mitään voi. Tsemppiä kaikille uusioäideille!
Rakkautta ei voi vaatia, mutta aikuiselta voi vaatia aikuisen käyttäytymistä, oikeudenmukaisuutta, oman käyttäytymisen kontrollia, ystävällisyyttä toisenkin lasta kohtaan. Kunnioitan miestä, joka ex-vaimonsa kuoltua otti vastuun lapsistaan ja jätti oikuttelevan uuden vaimonsa.
suurempi osa edes yrittää selvitä näistä hässäköistä paremmin, moni mies ei tekis tikkuakaan ristiin vieraan lapsen edestä - toki poikkeuksiakin on, mut noin yleensä...
Mulla taas ihan lähipiiristä useampikin tapaus joissa nimen omaan mies on ottanut avokin lapset avosylin vastaan ja pitää kuin olisivat omiaan.Naisista taas mun tuttavapiirissä ei samaa voi sanoa...Mutta meitä on moneks,lapsia vaan käy aina sääli jos aikuinen ei kykene oleen aikuinen.
mielenkiinoista olisi nähdä teidätkin siinä tilanteessa kun perheeseen muutta puolison lapsi. Katsokaa pari vuotta ja tulkaa sitten tänne kertomaan miten on mennyt. Sana aikuistukaa on todennäköisesti muuttanut merkitystä.
Kyllä se on aikuisen asenteesta kiinni,miten sen puolison lapsen kanssa sujuu!Jos asenne on jo heti alkuunsa sellainen,ettei voi sietää muiden lapsia,kannattaa jättää haaveet uusperheestä.Totuushan on ettei monikaan mies/nainen pysty sopeutuun pitemmänpäälle uusperhekuvioihin,mutta niitäkin on jotka siihen kykenee,on omakohtaista kokemusta !
Ei se ole pelkästään toisen aikuisen asenteesta kiinni!
Omakohtainen kokemukseni on, että minä kyllä tulin toimeen puolisoni lapsen kanssa ja hyväksyin hänet täysin meidän uusperheeseen.
Karvat nousivat pystyyn ja asenteeni muuttui sinä päivänä, kun mieheni ilmoitti minulle ettei halua ottaa minua huomioon missään asioissa mitkä liittyvät hänen lapseensa.
Minulle tuollainen "ilmoitus" ei vaan käy!
Meillä on yhteinen perhe, jossa KAIKILLA täytyy olla sanan- ja mielipidevalta.
Perheen aikuisilla TÄYTYY olla samanlainen komentovalta lapsiin, olivatpa ne sitten omia tai eivät!
Meillä mies on tehnyt elämämme ihan mahdottomaksi!
lapsellisen mielipidettä ei kysytty tähän asiaan!
joo mun siskolla on aivan sama homma...
siskoni lapsi on 7 vuotias..hän sai pikkususkon isänsä puolelta..isällä on aina ollut parenpaa tekemistä kuin olla oman lapsensakanssa..
nyt kun on syntynyt toinen lapsi niin nyt yrittää olla hyvä isä..ja pitää lasta joskus viikonloppusin..kun tytö tulee takasin kotiin hän on surullinen..uusi äiti puoli kuulema inhoo häntä..ja äitipuoli on myöskin sanonut että lapsi ei voi tulla heille, koska hän ei jaksa..lapsen suusta se totuus tulee..
en epäile hetkeäkään sitä mitä lapsi kertoo..
minä kyllä sanon asiasta isälle ja äitipuolelle kunhan vaan näen heidät..
elän uusioperheessä, meillä on neljä lasta yhteensä. Minulla kolme ja miehellä yksi. Yhteisiä ei ole. Vain kaksi minun lasta asuu jatkuvasti luonamme, kaksi muuta käyvät silloin kun itse haluavat. Ovat jo sen verran isoja. Ydinperheessämme kaikki sujuu hyvin. Mies on todella hyvin kohdellut lapsiani, myös sitä joka vain joskus käy. Minä yritän myös kohdella hänen lastaan hyvin. Pyrimme siihen että kaikki ovat samanarvoisia. Mielestämme meidän kahden suhde on se alku ja juuri. Sen on oltava kunnossa jotta muutkin asiat toimivat. Olemme ne aikuiset jotka asioista päättävät, eivät lapset päätä. Hoidamme suhdettamme silloin kun lapset ovat muualla. Olemme kokeneet samankaltaisia tunteita näitä kahta lasta kohtaan jotka asuvat ex-puolisojen luona. Tuntui aluksi että lapselle piti hyvittää asioita. Huomasimme ettei sellainen toimi. Paras malli toimia olisi siis normaali perhe-elämä. Aikuiset aikuisia ja lapset lapsia. Kunnioitusta toinen toiselle ja yhteistä päätösten tekoa ja neuvottelua. Olemme olleet yhdessä jo monta vuotta ja näin tämä homma pyörii.... puhukaa hyvät ihmiset asioista toistenne kanssa, ei raivareista ja kiukutteluista ole mitään hyötyä. Vain yhdessä rakentamalla voi onnistua.
Avoni on ollut aviossa 2 kertaa. Ensimmäisestä liitosta on 2 tytärtä, 26 ja 2o vuotiaat. Toisesta liitosta on 16 ja 14 vuotiaat pojat.
Toiseen liittoon mentäessä (avoni kertonut), oli rva2 ollut tyttöjen kanssa aivan norm. Kun poika oli syntynyt, oli tyttöjen tapaaminen jäänyt. Rva oli pyytänyt miestään valitsemaan: joko hän ja pojat, tai tytöt. Mutta kumpaakaan ei yhtäaikaa.
No, kuten huomaatte, oli mies lähtenyt 2liitostaan, ja minä tulin kuvioihin.
Kun poika 16v. kiukuttelee isälleen ja sanoo, ettei tule hänen luokseen , eikä halua nähdäkään isäänsä(avoni ei ole nähnyt toista tyttöään 16 vuoteen)ja vertaa itseään tähän tyttöön.
Mieleni tekisi monta kertaa sanoa, että äitisi takia isäsi ei tätä tyttöä ole nähnyt.Rva2 vaati miestään jättämään entisen liiton lapset, omatlapset saatuaan. Mies teki näin ja on erittäin katkeroitunut siitä.
kuka sellaista miesreppanaa kauaa jaksaa katsoa jota voi taluttaa narusta kuin koiraa?
ihmiset miksi ette jo seurustellessanne tarkkaile uuden kumppanin suhtautumista lapseen? Lpasen pitäisi kuitenkin mennä kaiken edelle, ei huonolta kohtelulta saisis sulkea silmiä...
Omalla avokillani on 6 ja8 vuotiaat tytöt edellisestä avioliitosta ja vaikka aluksi oli rankkaa nii lapsista on tullut minulle hyvin rakkaat! ja enpä usko että mieheni olisi kestänyt jollen olisi hänen tyttäriään rakastanut. älkää olko lapsille mustasukkaisia, sillä keinolla onnistutte vain pahoittamaan kaikkien miele...