HS: sähköhoito reboottaa aivot kuin "tietokoneen"

Oletko koskaan miettinyt, mitä tarkoittaa heikossa asemassa olevien ihmisten hyväksikäyttö? Entä potilaslaissakin säädetty oikeus tietoon perustuvaan suostumukseen? Monet psykiatrit ovat kannattaneet puoskarilakia, joka kieltäisi uskomushoitojen tarjoamisen. ECT on uskomushoito niin kauan, kuin toiseksi todistetaan. Aivojen reboottausteoria on teoriana samaa sarjaa kuin homeopatia erona se, että homeopatiaa on tutkittu enemmän lumekontrolloiduissa kokeissa. Oletko koskaan miettinyt, että mikä on sellaisten potilaiden kohtalo, joita hoidetaan vastoin heidän tahtoaan heikkotehoisilla, terveydelle vaarallisilla hoitomuodoilla tai hoidoilla, joita ei ole edes kunnolla tutkittu? 1900-luvun alkupeuollla eräät tutkijat ajattelivat, että sähköshokkihoidolla voitaisiin ihmisen aivot rebootata eräänlaiseen infatiiliin alkutilaansa. Reboottauksen idea oli juurikin regression eli taantumisen aiheuttaminen potilaille, ja siitä sentään onkin jo näyttöä lumekontrolloiduista kokeista.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt, mitä tarkoittaa heikossa asemassa olevien ihmisten hyväksikäyttö? Entä potilaslaissakin säädetty oikeus tietoon perustuvaan suostumukseen? Monet psykiatrit ovat kannattaneet puoskarilakia, joka kieltäisi uskomushoitojen tarjoamisen. ECT on uskomushoito niin kauan, kuin toiseksi todistetaan. Aivojen reboottausteoria on teoriana samaa sarjaa kuin homeopatia erona se, että homeopatiaa on tutkittu enemmän lumekontrolloiduissa kokeissa. Oletko koskaan miettinyt, että mikä on sellaisten potilaiden kohtalo, joita hoidetaan vastoin heidän tahtoaan heikkotehoisilla, terveydelle vaarallisilla hoitomuodoilla tai hoidoilla, joita ei ole edes kunnolla tutkittu? 1900-luvun alkupeuollla eräät tutkijat ajattelivat, että sähköshokkihoidolla voitaisiin ihmisen aivot rebootata eräänlaiseen infatiiliin alkutilaansa. Reboottauksen idea oli juurikin regression eli taantumisen aiheuttaminen potilaille, ja siitä sentään onkin jo näyttöä lumekontrolloiduista kokeista.

Lue lisää

Olen saanut sähköhoitoa, tosin muuhun tarkoitukseen kuin masennukseen.
Itse hyödyin siitä, ei tullut muistihäiriötä, eikä muutakaan " aivovauriota ".

Hoitoa ei myöskään annettu vastoin tahtoani, lääkärin kanssa käytiin pitkät keskustelut, ja hän halusi nimenomaan suostumukseni. Sähköä ei anneta, jos potilas ei siihen itse suostu.
Näin ainakin siinä laitoksessa, jossa kauan sitten olin ja sain sitä sähköä.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt, mitä tarkoittaa heikossa asemassa olevien ihmisten hyväksikäyttö? Entä potilaslaissakin säädetty oikeus tietoon perustuvaan suostumukseen? Monet psykiatrit ovat kannattaneet puoskarilakia, joka kieltäisi uskomushoitojen tarjoamisen. ECT on uskomushoito niin kauan, kuin toiseksi todistetaan. Aivojen reboottausteoria on teoriana samaa sarjaa kuin homeopatia erona se, että homeopatiaa on tutkittu enemmän lumekontrolloiduissa kokeissa. Oletko koskaan miettinyt, että mikä on sellaisten potilaiden kohtalo, joita hoidetaan vastoin heidän tahtoaan heikkotehoisilla, terveydelle vaarallisilla hoitomuodoilla tai hoidoilla, joita ei ole edes kunnolla tutkittu? 1900-luvun alkupeuollla eräät tutkijat ajattelivat, että sähköshokkihoidolla voitaisiin ihmisen aivot rebootata eräänlaiseen infatiiliin alkutilaansa. Reboottauksen idea oli juurikin regression eli taantumisen aiheuttaminen potilaille, ja siitä sentään onkin jo näyttöä lumekontrolloiduista kokeista.

Lue lisää

Tapaan, jos en päivittäin niin viikottain ihmisiä joita on käytetty hyväksi heidän heikomman asemansa takia. Ja jos se yhtään lohduttaa, niin se olen yleensä sitten minä, joka sitä asiaa selvittää.

Suostumuksista tiedän että kaikki tuntemani ETC hoitoa saaneet ihmiset ovat siihen suostuneet, ja osa jopa nimenomaan sitä halunnut.

Olen joskus jopa uhrannut aikaa lyhyestä elämääni miettiäkseni, mikä on mielenterveyskuntoutujien kohtalo, esimerkiksi miten heidän asuminen onnistuu, tai miten heidän elämäntilanteensa vaikuttaa kavereihin tai omaisiin ja niin edelleen, mutta jostain syystä tunnen olevani aika yksin näiden huolieni kanssa tällä foorumilla.

Ehkä minä sitten olen vain liian pehmo, kun märehdin moisia. Eikun hoito pois, ja ihmiset oman onnensa nojaan.

Hyvin tuntuu myös olevan tiedossa kaikki sata vuotta vanhat asiat, mutta sopivasti tuntuu unohtuvan, että tietojeni mukaan tälläkään kylällä ei ole annettu ETC hoitoa, enää pariin vuoteen. Mutta mitäs iloa siitä tiedosta olisi. Eihän hoidon kehittymisestä saa mitään tuulta hoitovastaisiin purjeisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Olen saanut sähköhoitoa, tosin muuhun tarkoitukseen kuin masennukseen.
Itse hyödyin siitä, ei tullut muistihäiriötä, eikä muutakaan " aivovauriota ".

Hoitoa ei myöskään annettu vastoin tahtoani, lääkärin kanssa käytiin pitkät keskustelut, ja hän halusi nimenomaan suostumukseni. Sähköä ei anneta, jos potilas ei siihen itse suostu.
Näin ainakin siinä laitoksessa, jossa kauan sitten olin ja sain sitä sähköä.

Lue lisää

Monet hyötyvät myös uskoon tulosta, homeopatiasta, enkeliterapiasta ja meditaatiosta. Yhdelläkään näillä menetelmillä hoidetuista ei ole tullut aivovauriota ja monesti uskomushoidot todella vaikuttavat merkittävästi ihmisten kokemukseen omasta hyvinvoinnistaan. Jos halutaan käyttää sanaa "lääketieteellinen" hoitomuoto hoidosta jonka vaikutusmekanismeja ei tunneta, jota ei ole tutkittu lumekontrolloiduissa kokeissa 37 vuoteen ja joka tutkistusti nostaa pitkäkestoisen amnesian ja vakavien sydänoireiden riskiä, niin sitten "lääketieteen" käsite saa aivan uudenlaisen merkityksen. Se tarkoittaa puoskarihoitoa, jota perustellaan täysin pseudotieteellisellä jargonilla. Ei se että ihmisen hermosto toimii sähkökemiallisten viestin välityksellä tarkoita, että sähkötällien antaminen olisi väistämättä hyväksi ihmisen hyvinvoinnille. Masennuslääkkeiden käyttöä on myös perusteltu pseudotieteellisesti sillä, että ne lisäävät neurogeneesiä aivoissa. Neurogeneesiä aiheuttavat myös mm. liikunta ja aivovauriot sekä hermomyrkyt. ECT:kin edistää neurogeneesiä mm. etuotsalohkossa ja hippokampuksessa, kuten muuten tekee myös TBI (traumatic brain injury). Reboottaus on vielä epämääräisempi ja harhaisempi selitys uskomushoidolle, jolla vastoin todellisuutta väitetään olevan pohjana vahvaa lääketieteellistä näyttöä.

Kyse ei ole siitä, kokeeko ihminen hyötyvänsä hoidosta vaan siitä, saisiko saman hoitotuloksen pelkällä plasebolla. Ainoastaan laadukkaiden kaksoissokkkoutettujen lumekontrolloitujen tutkimusten perusteella voidaan arvioida vastetta ja hyöty-haittasuhdetta lääketieteellisissä hoidoissa. Esimerkiksi psykoterapian teho pohjautuu puhtaasti uskomuksiin ja ajattelun muokkaamiseen. Lääketieteellistet hoidot erovat tästä siinä, että niiden vaikutusten väitetään toimivan biologisten mekanismien kautta. Jos sellaisesta ei ole mitään näyttöä, niin on potilaslain vastaista väittää muuta potilaille joille tarjotaan ECT-hoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Tapaan, jos en päivittäin niin viikottain ihmisiä joita on käytetty hyväksi heidän heikomman asemansa takia. Ja jos se yhtään lohduttaa, niin se olen yleensä sitten minä, joka sitä asiaa selvittää.

Suostumuksista tiedän että kaikki tuntemani ETC hoitoa saaneet ihmiset ovat siihen suostuneet, ja osa jopa nimenomaan sitä halunnut.

Olen joskus jopa uhrannut aikaa lyhyestä elämääni miettiäkseni, mikä on mielenterveyskuntoutujien kohtalo, esimerkiksi miten heidän asuminen onnistuu, tai miten heidän elämäntilanteensa vaikuttaa kavereihin tai omaisiin ja niin edelleen, mutta jostain syystä tunnen olevani aika yksin näiden huolieni kanssa tällä foorumilla.

Ehkä minä sitten olen vain liian pehmo, kun märehdin moisia. Eikun hoito pois, ja ihmiset oman onnensa nojaan.

Hyvin tuntuu myös olevan tiedossa kaikki sata vuotta vanhat asiat, mutta sopivasti tuntuu unohtuvan, että tietojeni mukaan tälläkään kylällä ei ole annettu ETC hoitoa, enää pariin vuoteen. Mutta mitäs iloa siitä tiedosta olisi. Eihän hoidon kehittymisestä saa mitään tuulta hoitovastaisiin purjeisiin.

Lue lisää

"Ehkä minä sitten olen vain liian pehmo, kun märehdin moisia. Eikun hoito pois, ja ihmiset oman onnensa nojaan."

Ei kukaan ole ehdottanut, että ihmisiä ei saisi auttaa. Ihmisten auttaminen pitäisi tapahtua heidän omilla ehdoillaan, heidän omista tarpeistaan käsin. Ei pseudotieteellisten psykiatristen tautiluokitusten, heikkolaatuisen lääketieteellisen näytö ja mielenterveysalan ammmattilaisten harhaisten kuvitelmien ja stereotypioiden pohjalta. Yleensä ihminen jää omilleen silloin, kun järjestelmä ei halua vastata potilaan tarpeisiin. Ihminen ei halua hoitoa, joka ei hyödytä häntä lainkaan. Jos hän kokee, että se uhkaa hänen terveyttään ja itsemäärämisoikeuttaan, niin hän mieluummin jää omilleen kuin ottaa vastaan apua.

Anonyymi kirjoitti:

"Ehkä minä sitten olen vain liian pehmo, kun märehdin moisia. Eikun hoito pois, ja ihmiset oman onnensa nojaan."

Ei kukaan ole ehdottanut, että ihmisiä ei saisi auttaa. Ihmisten auttaminen pitäisi tapahtua heidän omilla ehdoillaan, heidän omista tarpeistaan käsin. Ei pseudotieteellisten psykiatristen tautiluokitusten, heikkolaatuisen lääketieteellisen näytö ja mielenterveysalan ammmattilaisten harhaisten kuvitelmien ja stereotypioiden pohjalta. Yleensä ihminen jää omilleen silloin, kun järjestelmä ei halua vastata potilaan tarpeisiin. Ihminen ei halua hoitoa, joka ei hyödytä häntä lainkaan. Jos hän kokee, että se uhkaa hänen terveyttään ja itsemäärämisoikeuttaan, niin hän mieluummin jää omilleen kuin ottaa vastaan apua.

Lue lisää

Erityisesti potilas jää omilleen, kun hän saa haittaa psykiatrisista hoitokeinoista ja psykiatri sanoo että ei kai näistä pitäisi haittaa tulla ja tulkitsee haitat pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmana, joka tarvii lisää hoitoa.

Tai ei sano haittaan yhtään mitään, ei vahvista sitä. Ei reagoi siihen vaan tuijottaa potilasta tyhjällä katseella. Jättäen potilaan ilman tukea.

Sen jälkeen kun tuo käy, veikkaan että moni ei astu jalallaankaan mt-palveluihin enää. Silloin voi kokea miltä tuntuu olla heikko-osainen.

On tajunnut käyneensä palveluissa, joissa annetaan hiukan kokeellisia hoitoja joiden pitkäaikaistutkimusta tehdään potilailla jossa pahimmillaan potilaan valituksia hoidon aiheuttamista jopa suoranaisista vammoista ei oteta vakavasti.

Suostuahan voi vaikka minkälaisiin hoitoihin, mutta tärkein asia on #informedconsent.

Anonyymi kirjoitti:

Erityisesti potilas jää omilleen, kun hän saa haittaa psykiatrisista hoitokeinoista ja psykiatri sanoo että ei kai näistä pitäisi haittaa tulla ja tulkitsee haitat pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmana, joka tarvii lisää hoitoa.

Tai ei sano haittaan yhtään mitään, ei vahvista sitä. Ei reagoi siihen vaan tuijottaa potilasta tyhjällä katseella. Jättäen potilaan ilman tukea.

Sen jälkeen kun tuo käy, veikkaan että moni ei astu jalallaankaan mt-palveluihin enää. Silloin voi kokea miltä tuntuu olla heikko-osainen.

On tajunnut käyneensä palveluissa, joissa annetaan hiukan kokeellisia hoitoja joiden pitkäaikaistutkimusta tehdään potilailla jossa pahimmillaan potilaan valituksia hoidon aiheuttamista jopa suoranaisista vammoista ei oteta vakavasti.

Suostuahan voi vaikka minkälaisiin hoitoihin, mutta tärkein asia on #informedconsent.

Lue lisää

Tuli mieleen noista mt-potilaiden asumiskuvioista, että Pohjois-Pohjanmaalla oli esitetty, että psykiatrinen hoito liitettäisiin sosiaalipalveluihin. Lääkärit vastustavat linjausta ja kokevat, että se veisi psykiatrista hoitoa vuosikymmeniä taaksepäin.

Jutussa sanottiin näin:
"Psykiatrisen hoidon tarpeessa oleva tarvitsee yleensä muitakin sosiaalisia tukipalveluita, kuten esimerkiksi päihdehoitoa tai tukea asumiseen. Siksi psykiatria sijoittuisi perhe- ja psykososiaalisten palveluiden alle. "

" Nyt Suomen psykiatriyhdistys, Suomen lääkäriliitto ja Suomen erikoislääkäriyhdistys ovat julkaisseet kannanottonsa, joissa vastustetaan valmisteluryhmän suunnitelmaa. Psykiatriyhdistyksen mukaan perustelut ovat asenteelliset ja antavat vääristyneen kuvan psykiatrista hoitoa tarvitsevista.

– Kuka vain voi sairastua mielenterveyshäiriöön, mikä ei automaattisesti tarkoita päihdeongelmaa tai asumisen ongelmia. Vain pieni osa sairastuneista tarvitsee sosiaalitoimen palveluita, kannanotossa kerrotaan. "

Ote Suomen psykiatriyhdistyksen kannanotosta:'
"'Onko niin, että edelleenkään vuonna 2022 mielenterveyshäiriöitä ei nähdä sairauksina? Jos näin on, se on hyvin surullista ja valitettavaa."

" Psykiatristen palveluiden sijoittaminen erilleen muusta lääketieteestä kertoo Jääskeläisen mukaan stigmasta, josta psyykkiset sairaudet kärsivät edelleen.

– Mielen sairaudet nähdään sosiaalisina ongelmina, eikä edelleenkään sairauksina muiden joukossa. "

https://www.kaleva.fi/hyvinvointialueen-valmisteluryhma-sijoittaisi-psyk/4282343#kommentit

Anonyymi kirjoitti:

Tuli mieleen noista mt-potilaiden asumiskuvioista, että Pohjois-Pohjanmaalla oli esitetty, että psykiatrinen hoito liitettäisiin sosiaalipalveluihin. Lääkärit vastustavat linjausta ja kokevat, että se veisi psykiatrista hoitoa vuosikymmeniä taaksepäin.

Jutussa sanottiin näin:
"Psykiatrisen hoidon tarpeessa oleva tarvitsee yleensä muitakin sosiaalisia tukipalveluita, kuten esimerkiksi päihdehoitoa tai tukea asumiseen. Siksi psykiatria sijoittuisi perhe- ja psykososiaalisten palveluiden alle. "

" Nyt Suomen psykiatriyhdistys, Suomen lääkäriliitto ja Suomen erikoislääkäriyhdistys ovat julkaisseet kannanottonsa, joissa vastustetaan valmisteluryhmän suunnitelmaa. Psykiatriyhdistyksen mukaan perustelut ovat asenteelliset ja antavat vääristyneen kuvan psykiatrista hoitoa tarvitsevista.

– Kuka vain voi sairastua mielenterveyshäiriöön, mikä ei automaattisesti tarkoita päihdeongelmaa tai asumisen ongelmia. Vain pieni osa sairastuneista tarvitsee sosiaalitoimen palveluita, kannanotossa kerrotaan. "

Ote Suomen psykiatriyhdistyksen kannanotosta:'
"'Onko niin, että edelleenkään vuonna 2022 mielenterveyshäiriöitä ei nähdä sairauksina? Jos näin on, se on hyvin surullista ja valitettavaa."

" Psykiatristen palveluiden sijoittaminen erilleen muusta lääketieteestä kertoo Jääskeläisen mukaan stigmasta, josta psyykkiset sairaudet kärsivät edelleen.

– Mielen sairaudet nähdään sosiaalisina ongelmina, eikä edelleenkään sairauksina muiden joukossa. "

https://www.kaleva.fi/hyvinvointialueen-valmisteluryhma-sijoittaisi-psyk/4282343#kommentit

Lue lisää

Mielenkiintoinen artikkeli. Olen aina ajatellut, että mielenterveysongelmat kuuluisivat enemmän sosiaalihuoltoon kuin lääketieteeseen ja että juuri mielenterveysongelmien medikalisaatio on niiden stigman taustalla. Ei ole mitään näyttöä siitä tutkimuksista, että ihmiset jotka hahmottavat mielenterveysongelmat sosiaalisesti määrittyvinä, olisivat mielenterveysongelmaisia kohtaan jotenkin torjuvampia, syrjivämpiä tai pelkäisivät enemmän mielisairaita. Päin vastaisesta on kyllä näyttöä runsaasti. Eikä mielenterveysongelmien käsittely voi olla vain julkisten toimijoiden vastuulla, vaan mielen hyvinvointi ja yksilöiden resilienssi on myös yhteisöllinen ja kulttuurinen ilmiö. Sitä voi tukea lähiympäristöissä, kouluissa, työpaikoilla ja mm. valtamedian diskursseissa purkamalla sitä ajatusta, että erilaisuus ja erilaiset reaktiot elämään olisivat välttämättä merkkejä sairauksista tai neurobiologisista häiriöistä.

Näin väestön ikääntyessä julkinen sektori on sen verran kuormittunut, että ei terveydenhuolto edes kestä loputonta dystymiapotilaiden jonoa, vaikka asiakasmäärän laajentaminen olisikin psykiatrien mielestä kannattava bisnes. Paremi olisi ohjata heitä lukemaan gurujen oppaita siitä, miten ratkaista oma eksistentiaalinen ahdistus tai jotain. Ne joilla on heikko toimintakyky mielenterveysongelmien vuoksi ovat yleensä ennen mielenterveysongelmien kroonistumistakin joko yksinäisiä, päihdeongelmaisia, traumatisoituneita, köyhiä tai pitkäaikaistyöttömiä/ muuten työelmän ulkopuolella tai kaikkea näitä yhtä aikaa jne. Tuollaisia vaikeita toisiinsa kietoutuneita ongelmia ei voi hoitaa kuin korkeaa kolesterolia tai diabetesta, se vaatii vahvaa psykososiaalista orientaatiota ihmisten ongelmiin. Lääketieteellinen osaaminen esimerkiksi kyky määrätä lyhytaikaisesti oikealla annostuksella rauhoitattavaa ahdistuneelle ihmiselle on ihan hyödyllinen, mutta ei se kovin pitkälle kanna. Tämä siksi, koska kokemuksellisesti ja uskomusten kautta välittyvät ilmiöt eivät ole biologisilla interventioilla ratkaistavissa. Ne pikemminkin kroonistuvat niillä. Kyllähän ihmiset ovat kautta vuosituhansien käyttäneet erilaisia huumaavia aineita tajuntansa ja tietoisuutensa hallintaan ja niillä on oma paikkansa yhteisöllisissä rituaaleissa ja mielen hallinnassa, mutta ei ensisijaisesti voittoa tuottavien yhtiöiden liikevoitossa eikä lääkeyhtiöiden konsulttien palkkiokuiteissa. Kun yhdistetään lääketiede, kapitalismi ja ahneus huumaaviin aineisiin kuten psyykelääkkeet, niin se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Sillä ei ole kyllä siinä vaiheessa enää mitään tekemistä mielenterveyden edistämisen kanssa, eikä myöskään lääketieteen kanssa.

Myös esimerkiksi YK:n erityisraportoijat ovat vuosikausia kritisoineet nimenomaan mielenterveysongelmien medikalisaatiota siksi, että lääketieteellisilten intervetioiden tehosta ei ole näyttöä. Esimerkiksi Daniel Puras kirjoittaa raportissaan, että mielenterveysongelmien medikalisaatio uusintaa institutionaalisesti niitä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia mekanismeja, jotka tuottavat usein henkistä kärsimystä, huono-osaisuutta ja rikollisuutta. Medikalisaatio vieraannuttaa ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä omista tunteistaan ja kokemusmaailmastaan paikantaessaan kärsimyksen juurisyyt ihmisen biologiaan ja yksilöllisiin piirteisiin, vaikka niillä on usein vahva sosiaalinen, poliittinen ja eksistentiaalinen ulottuvuus. Se myös lisää pakon käytön oikeutusta mielisairaanhoidossa, mikä on itse asiassa vastoin ihmisoikeussopimuksia joihin Suomikin on sitoutunut. Psykiatreilla näkyy keskenäänkin olevan aika eriävät käsitykset "edistyksestä" toisin sanoen.

https://undocs.org/A/HRC/44/48

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoinen artikkeli. Olen aina ajatellut, että mielenterveysongelmat kuuluisivat enemmän sosiaalihuoltoon kuin lääketieteeseen ja että juuri mielenterveysongelmien medikalisaatio on niiden stigman taustalla. Ei ole mitään näyttöä siitä tutkimuksista, että ihmiset jotka hahmottavat mielenterveysongelmat sosiaalisesti määrittyvinä, olisivat mielenterveysongelmaisia kohtaan jotenkin torjuvampia, syrjivämpiä tai pelkäisivät enemmän mielisairaita. Päin vastaisesta on kyllä näyttöä runsaasti. Eikä mielenterveysongelmien käsittely voi olla vain julkisten toimijoiden vastuulla, vaan mielen hyvinvointi ja yksilöiden resilienssi on myös yhteisöllinen ja kulttuurinen ilmiö. Sitä voi tukea lähiympäristöissä, kouluissa, työpaikoilla ja mm. valtamedian diskursseissa purkamalla sitä ajatusta, että erilaisuus ja erilaiset reaktiot elämään olisivat välttämättä merkkejä sairauksista tai neurobiologisista häiriöistä.

Näin väestön ikääntyessä julkinen sektori on sen verran kuormittunut, että ei terveydenhuolto edes kestä loputonta dystymiapotilaiden jonoa, vaikka asiakasmäärän laajentaminen olisikin psykiatrien mielestä kannattava bisnes. Paremi olisi ohjata heitä lukemaan gurujen oppaita siitä, miten ratkaista oma eksistentiaalinen ahdistus tai jotain. Ne joilla on heikko toimintakyky mielenterveysongelmien vuoksi ovat yleensä ennen mielenterveysongelmien kroonistumistakin joko yksinäisiä, päihdeongelmaisia, traumatisoituneita, köyhiä tai pitkäaikaistyöttömiä/ muuten työelmän ulkopuolella tai kaikkea näitä yhtä aikaa jne. Tuollaisia vaikeita toisiinsa kietoutuneita ongelmia ei voi hoitaa kuin korkeaa kolesterolia tai diabetesta, se vaatii vahvaa psykososiaalista orientaatiota ihmisten ongelmiin. Lääketieteellinen osaaminen esimerkiksi kyky määrätä lyhytaikaisesti oikealla annostuksella rauhoitattavaa ahdistuneelle ihmiselle on ihan hyödyllinen, mutta ei se kovin pitkälle kanna. Tämä siksi, koska kokemuksellisesti ja uskomusten kautta välittyvät ilmiöt eivät ole biologisilla interventioilla ratkaistavissa. Ne pikemminkin kroonistuvat niillä. Kyllähän ihmiset ovat kautta vuosituhansien käyttäneet erilaisia huumaavia aineita tajuntansa ja tietoisuutensa hallintaan ja niillä on oma paikkansa yhteisöllisissä rituaaleissa ja mielen hallinnassa, mutta ei ensisijaisesti voittoa tuottavien yhtiöiden liikevoitossa eikä lääkeyhtiöiden konsulttien palkkiokuiteissa. Kun yhdistetään lääketiede, kapitalismi ja ahneus huumaaviin aineisiin kuten psyykelääkkeet, niin se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Sillä ei ole kyllä siinä vaiheessa enää mitään tekemistä mielenterveyden edistämisen kanssa, eikä myöskään lääketieteen kanssa.

Myös esimerkiksi YK:n erityisraportoijat ovat vuosikausia kritisoineet nimenomaan mielenterveysongelmien medikalisaatiota siksi, että lääketieteellisilten intervetioiden tehosta ei ole näyttöä. Esimerkiksi Daniel Puras kirjoittaa raportissaan, että mielenterveysongelmien medikalisaatio uusintaa institutionaalisesti niitä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia mekanismeja, jotka tuottavat usein henkistä kärsimystä, huono-osaisuutta ja rikollisuutta. Medikalisaatio vieraannuttaa ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä omista tunteistaan ja kokemusmaailmastaan paikantaessaan kärsimyksen juurisyyt ihmisen biologiaan ja yksilöllisiin piirteisiin, vaikka niillä on usein vahva sosiaalinen, poliittinen ja eksistentiaalinen ulottuvuus. Se myös lisää pakon käytön oikeutusta mielisairaanhoidossa, mikä on itse asiassa vastoin ihmisoikeussopimuksia joihin Suomikin on sitoutunut. Psykiatreilla näkyy keskenäänkin olevan aika eriävät käsitykset "edistyksestä" toisin sanoen.

https://undocs.org/A/HRC/44/48

Lue lisää

"mielenterveysongelmien medikalisaatio uusintaa institutionaalisesti niitä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia mekanismeja, jotka tuottavat usein henkistä kärsimystä, huono-osaisuutta ja rikollisuutta. Medikalisaatio vieraannuttaa ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä omista tunteistaan ja kokemusmaailmastaan paikantaessaan kärsimyksen juurisyyt ihmisen biologiaan ja yksilöllisiin piirteisiin, vaikka niillä on usein vahva sosiaalinen, poliittinen ja eksistentiaalinen ulottuvuus."

Näin se on. Ideologiat, arvot ja sosiaaliset normit saattavat jyrätä yksilön alleen raakasti. Niitä tarkastelemalla voitaisiin tehdä paljon suuria muutoksia ja vähentää vaikeaa kärsimystä. Tämä tosin ei ole helppoa tuntien yhteisöihinsä kiinnittyneiden yksilöiden vastahakoisuuden kaikille uusille asioille ja näkökulmille.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoinen artikkeli. Olen aina ajatellut, että mielenterveysongelmat kuuluisivat enemmän sosiaalihuoltoon kuin lääketieteeseen ja että juuri mielenterveysongelmien medikalisaatio on niiden stigman taustalla. Ei ole mitään näyttöä siitä tutkimuksista, että ihmiset jotka hahmottavat mielenterveysongelmat sosiaalisesti määrittyvinä, olisivat mielenterveysongelmaisia kohtaan jotenkin torjuvampia, syrjivämpiä tai pelkäisivät enemmän mielisairaita. Päin vastaisesta on kyllä näyttöä runsaasti. Eikä mielenterveysongelmien käsittely voi olla vain julkisten toimijoiden vastuulla, vaan mielen hyvinvointi ja yksilöiden resilienssi on myös yhteisöllinen ja kulttuurinen ilmiö. Sitä voi tukea lähiympäristöissä, kouluissa, työpaikoilla ja mm. valtamedian diskursseissa purkamalla sitä ajatusta, että erilaisuus ja erilaiset reaktiot elämään olisivat välttämättä merkkejä sairauksista tai neurobiologisista häiriöistä.

Näin väestön ikääntyessä julkinen sektori on sen verran kuormittunut, että ei terveydenhuolto edes kestä loputonta dystymiapotilaiden jonoa, vaikka asiakasmäärän laajentaminen olisikin psykiatrien mielestä kannattava bisnes. Paremi olisi ohjata heitä lukemaan gurujen oppaita siitä, miten ratkaista oma eksistentiaalinen ahdistus tai jotain. Ne joilla on heikko toimintakyky mielenterveysongelmien vuoksi ovat yleensä ennen mielenterveysongelmien kroonistumistakin joko yksinäisiä, päihdeongelmaisia, traumatisoituneita, köyhiä tai pitkäaikaistyöttömiä/ muuten työelmän ulkopuolella tai kaikkea näitä yhtä aikaa jne. Tuollaisia vaikeita toisiinsa kietoutuneita ongelmia ei voi hoitaa kuin korkeaa kolesterolia tai diabetesta, se vaatii vahvaa psykososiaalista orientaatiota ihmisten ongelmiin. Lääketieteellinen osaaminen esimerkiksi kyky määrätä lyhytaikaisesti oikealla annostuksella rauhoitattavaa ahdistuneelle ihmiselle on ihan hyödyllinen, mutta ei se kovin pitkälle kanna. Tämä siksi, koska kokemuksellisesti ja uskomusten kautta välittyvät ilmiöt eivät ole biologisilla interventioilla ratkaistavissa. Ne pikemminkin kroonistuvat niillä. Kyllähän ihmiset ovat kautta vuosituhansien käyttäneet erilaisia huumaavia aineita tajuntansa ja tietoisuutensa hallintaan ja niillä on oma paikkansa yhteisöllisissä rituaaleissa ja mielen hallinnassa, mutta ei ensisijaisesti voittoa tuottavien yhtiöiden liikevoitossa eikä lääkeyhtiöiden konsulttien palkkiokuiteissa. Kun yhdistetään lääketiede, kapitalismi ja ahneus huumaaviin aineisiin kuten psyykelääkkeet, niin se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Sillä ei ole kyllä siinä vaiheessa enää mitään tekemistä mielenterveyden edistämisen kanssa, eikä myöskään lääketieteen kanssa.

Myös esimerkiksi YK:n erityisraportoijat ovat vuosikausia kritisoineet nimenomaan mielenterveysongelmien medikalisaatiota siksi, että lääketieteellisilten intervetioiden tehosta ei ole näyttöä. Esimerkiksi Daniel Puras kirjoittaa raportissaan, että mielenterveysongelmien medikalisaatio uusintaa institutionaalisesti niitä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia mekanismeja, jotka tuottavat usein henkistä kärsimystä, huono-osaisuutta ja rikollisuutta. Medikalisaatio vieraannuttaa ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä omista tunteistaan ja kokemusmaailmastaan paikantaessaan kärsimyksen juurisyyt ihmisen biologiaan ja yksilöllisiin piirteisiin, vaikka niillä on usein vahva sosiaalinen, poliittinen ja eksistentiaalinen ulottuvuus. Se myös lisää pakon käytön oikeutusta mielisairaanhoidossa, mikä on itse asiassa vastoin ihmisoikeussopimuksia joihin Suomikin on sitoutunut. Psykiatreilla näkyy keskenäänkin olevan aika eriävät käsitykset "edistyksestä" toisin sanoen.

https://undocs.org/A/HRC/44/48

Lue lisää

Psykiatrian dogma on osa psykiatrien identiteettiä.
Identiteettikriisiä voidaan tukea psykososiaalisin keinoin.

Anonyymi kirjoitti:

Tuli mieleen noista mt-potilaiden asumiskuvioista, että Pohjois-Pohjanmaalla oli esitetty, että psykiatrinen hoito liitettäisiin sosiaalipalveluihin. Lääkärit vastustavat linjausta ja kokevat, että se veisi psykiatrista hoitoa vuosikymmeniä taaksepäin.

Jutussa sanottiin näin:
"Psykiatrisen hoidon tarpeessa oleva tarvitsee yleensä muitakin sosiaalisia tukipalveluita, kuten esimerkiksi päihdehoitoa tai tukea asumiseen. Siksi psykiatria sijoittuisi perhe- ja psykososiaalisten palveluiden alle. "

" Nyt Suomen psykiatriyhdistys, Suomen lääkäriliitto ja Suomen erikoislääkäriyhdistys ovat julkaisseet kannanottonsa, joissa vastustetaan valmisteluryhmän suunnitelmaa. Psykiatriyhdistyksen mukaan perustelut ovat asenteelliset ja antavat vääristyneen kuvan psykiatrista hoitoa tarvitsevista.

– Kuka vain voi sairastua mielenterveyshäiriöön, mikä ei automaattisesti tarkoita päihdeongelmaa tai asumisen ongelmia. Vain pieni osa sairastuneista tarvitsee sosiaalitoimen palveluita, kannanotossa kerrotaan. "

Ote Suomen psykiatriyhdistyksen kannanotosta:'
"'Onko niin, että edelleenkään vuonna 2022 mielenterveyshäiriöitä ei nähdä sairauksina? Jos näin on, se on hyvin surullista ja valitettavaa."

" Psykiatristen palveluiden sijoittaminen erilleen muusta lääketieteestä kertoo Jääskeläisen mukaan stigmasta, josta psyykkiset sairaudet kärsivät edelleen.

– Mielen sairaudet nähdään sosiaalisina ongelmina, eikä edelleenkään sairauksina muiden joukossa. "

https://www.kaleva.fi/hyvinvointialueen-valmisteluryhma-sijoittaisi-psyk/4282343#kommentit

Lue lisää

Ihan mielenkiintoinen avaus. Heti jää meittimään että mitä kaikkea tuollaisella muutoksella muuttuu, muuttuuko pelkkä terminologia, vai miten paljon myös käytänteet muuttuu?

Muistan itse samanlaisen depatin vuosien takaa. Pitäisikö "laitoksesta" käyttää nimeä päiväkoti, vai lastentarha. Kasvaako he siellä, kuin mansikat, vai tarhataanko heitä siellä kuin eläimiä, vai onko se heille koti?

Ja loppupeleissä, onko ihmisiä tarkoitus hoitaa jotenkin omatoimisiksi vai jäävätkö sosiaalipalveluiden asiakkaaksi pidemmäksikin aikaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Ehkä minä sitten olen vain liian pehmo, kun märehdin moisia. Eikun hoito pois, ja ihmiset oman onnensa nojaan."

Ei kukaan ole ehdottanut, että ihmisiä ei saisi auttaa. Ihmisten auttaminen pitäisi tapahtua heidän omilla ehdoillaan, heidän omista tarpeistaan käsin. Ei pseudotieteellisten psykiatristen tautiluokitusten, heikkolaatuisen lääketieteellisen näytö ja mielenterveysalan ammmattilaisten harhaisten kuvitelmien ja stereotypioiden pohjalta. Yleensä ihminen jää omilleen silloin, kun järjestelmä ei halua vastata potilaan tarpeisiin. Ihminen ei halua hoitoa, joka ei hyödytä häntä lainkaan. Jos hän kokee, että se uhkaa hänen terveyttään ja itsemäärämisoikeuttaan, niin hän mieluummin jää omilleen kuin ottaa vastaan apua.

Lue lisää

Osaatko sanoa, mitä konkreettisesti tämä auttaminen on? Siivoamista? Kaupassakäyntiä? Mitä?

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoinen artikkeli. Olen aina ajatellut, että mielenterveysongelmat kuuluisivat enemmän sosiaalihuoltoon kuin lääketieteeseen ja että juuri mielenterveysongelmien medikalisaatio on niiden stigman taustalla. Ei ole mitään näyttöä siitä tutkimuksista, että ihmiset jotka hahmottavat mielenterveysongelmat sosiaalisesti määrittyvinä, olisivat mielenterveysongelmaisia kohtaan jotenkin torjuvampia, syrjivämpiä tai pelkäisivät enemmän mielisairaita. Päin vastaisesta on kyllä näyttöä runsaasti. Eikä mielenterveysongelmien käsittely voi olla vain julkisten toimijoiden vastuulla, vaan mielen hyvinvointi ja yksilöiden resilienssi on myös yhteisöllinen ja kulttuurinen ilmiö. Sitä voi tukea lähiympäristöissä, kouluissa, työpaikoilla ja mm. valtamedian diskursseissa purkamalla sitä ajatusta, että erilaisuus ja erilaiset reaktiot elämään olisivat välttämättä merkkejä sairauksista tai neurobiologisista häiriöistä.

Näin väestön ikääntyessä julkinen sektori on sen verran kuormittunut, että ei terveydenhuolto edes kestä loputonta dystymiapotilaiden jonoa, vaikka asiakasmäärän laajentaminen olisikin psykiatrien mielestä kannattava bisnes. Paremi olisi ohjata heitä lukemaan gurujen oppaita siitä, miten ratkaista oma eksistentiaalinen ahdistus tai jotain. Ne joilla on heikko toimintakyky mielenterveysongelmien vuoksi ovat yleensä ennen mielenterveysongelmien kroonistumistakin joko yksinäisiä, päihdeongelmaisia, traumatisoituneita, köyhiä tai pitkäaikaistyöttömiä/ muuten työelmän ulkopuolella tai kaikkea näitä yhtä aikaa jne. Tuollaisia vaikeita toisiinsa kietoutuneita ongelmia ei voi hoitaa kuin korkeaa kolesterolia tai diabetesta, se vaatii vahvaa psykososiaalista orientaatiota ihmisten ongelmiin. Lääketieteellinen osaaminen esimerkiksi kyky määrätä lyhytaikaisesti oikealla annostuksella rauhoitattavaa ahdistuneelle ihmiselle on ihan hyödyllinen, mutta ei se kovin pitkälle kanna. Tämä siksi, koska kokemuksellisesti ja uskomusten kautta välittyvät ilmiöt eivät ole biologisilla interventioilla ratkaistavissa. Ne pikemminkin kroonistuvat niillä. Kyllähän ihmiset ovat kautta vuosituhansien käyttäneet erilaisia huumaavia aineita tajuntansa ja tietoisuutensa hallintaan ja niillä on oma paikkansa yhteisöllisissä rituaaleissa ja mielen hallinnassa, mutta ei ensisijaisesti voittoa tuottavien yhtiöiden liikevoitossa eikä lääkeyhtiöiden konsulttien palkkiokuiteissa. Kun yhdistetään lääketiede, kapitalismi ja ahneus huumaaviin aineisiin kuten psyykelääkkeet, niin se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Sillä ei ole kyllä siinä vaiheessa enää mitään tekemistä mielenterveyden edistämisen kanssa, eikä myöskään lääketieteen kanssa.

Myös esimerkiksi YK:n erityisraportoijat ovat vuosikausia kritisoineet nimenomaan mielenterveysongelmien medikalisaatiota siksi, että lääketieteellisilten intervetioiden tehosta ei ole näyttöä. Esimerkiksi Daniel Puras kirjoittaa raportissaan, että mielenterveysongelmien medikalisaatio uusintaa institutionaalisesti niitä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia mekanismeja, jotka tuottavat usein henkistä kärsimystä, huono-osaisuutta ja rikollisuutta. Medikalisaatio vieraannuttaa ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä omista tunteistaan ja kokemusmaailmastaan paikantaessaan kärsimyksen juurisyyt ihmisen biologiaan ja yksilöllisiin piirteisiin, vaikka niillä on usein vahva sosiaalinen, poliittinen ja eksistentiaalinen ulottuvuus. Se myös lisää pakon käytön oikeutusta mielisairaanhoidossa, mikä on itse asiassa vastoin ihmisoikeussopimuksia joihin Suomikin on sitoutunut. Psykiatreilla näkyy keskenäänkin olevan aika eriävät käsitykset "edistyksestä" toisin sanoen.

https://undocs.org/A/HRC/44/48

Lue lisää

Medikalisaatioko se nyt taas on se joka pisti alottajan stigmatisoimaan sähköhoidolla? Hoidolla jota kuitenkin suomessa saa hyvin marginaalinen määrä ihmisiä. Puhutaan ehkä sadoista. Kun samaan aikaan jotain kelan MT-puolen kuntotustukea saa noin satatuhatta ihmistä.

Olen sanonu tämän monta kertaa aikaisemmin, ja joudun varmasti palaamaan tähän aiheeseen tulevaisuudessakin, mutta ei mikään ihme että kehitysvammapuoli kyykyttää MT puolta mennen tullen, kun keskustelun avaukset ovat jämähtäneet viimevuosisadan alkupuoliskolle ja kaikille tuttuihin mielikuviin kauhu elokuvista.

Anonyymi kirjoitti:

Medikalisaatioko se nyt taas on se joka pisti alottajan stigmatisoimaan sähköhoidolla? Hoidolla jota kuitenkin suomessa saa hyvin marginaalinen määrä ihmisiä. Puhutaan ehkä sadoista. Kun samaan aikaan jotain kelan MT-puolen kuntotustukea saa noin satatuhatta ihmistä.

Olen sanonu tämän monta kertaa aikaisemmin, ja joudun varmasti palaamaan tähän aiheeseen tulevaisuudessakin, mutta ei mikään ihme että kehitysvammapuoli kyykyttää MT puolta mennen tullen, kun keskustelun avaukset ovat jämähtäneet viimevuosisadan alkupuoliskolle ja kaikille tuttuihin mielikuviin kauhu elokuvista.

Lue lisää

Huomaathan että aloitus koskee Helsingin Sanomien juttua, jossa ylistetään sähköhoitoa ja sen eri muotoja tulevaisuuden hoitomuotona mielenterveysongelmiin. Eikö sinua lainkaan huoleta tuo keskustelun avaus, vain se että aloittaja referoi tuota "avausta"? Minä en aloittajan ole tehnyt minkäänlaisia väitteitä sähköhoidon yleisyydestä nykyisessä hoitojärjestelmässä. Kritisoin valtamedian tapaa löysästi kirjoittaa täysin kokeellisista ja heikolle näytölle pohjautuvista hoitomuodoista. Jos sinulla on noin heikko sisällönymmärryskyky, niin kannattaako jättää kommentoimasta? Ja tuo vertaukseni 1900-luvun alun reboottausteoriaan ei ollut mistään kauhuelokuvasta, vaan elävää historiaa. Se toimi osittain taustalla mm. kun MK-ultra -ohjelmassa yritettiin rebootata potilaiden aivot. Tuokin oli aikansa "tiedettä". Rinnastuksia ei toki kannata ottaa liian vakavasti, totta kai nyt ymmärrän että nykyään sähköshokkihoitoa valvotaan yleensä paljon paremmin eikä voltteja käytetä yhtä holtittomasti ja että suurin osa ei todennäköisesti koe vakavia muistihäiriöitä nykyisellä sähköshokkihoidolla. Se oli lähinnä vitsikäs rinnastus, minulla on vain tällainen ikävän musta huumorintaju. Ehkä kaikki eivät osaa lukea huumoria rivien välistä.

Itsemurhatodennäköisyys ( jännä sana...) ei poistu minkäänlaisilla lääkityksillä tai sähköhoidolla.
Terapia olisi periaatteessa ainoa, jolla päästäisiin kiinni niihin juurisyihin, miksi ihminen haluaisi päättää päivänsä. Mikä tekee elämästä ja elämisestä niin vaikeaa, että haluaisi kuolla.

Kun esim. lääkkeet lamaavat tunteita, on äärettömän vaikeaa käydä ongelmiansa käsittelemään, puhumaan niistä ajatuksella, täydellä tunteella.

Keskustelu olisi eniten hyödyttävää, koska sähkö ja lääkitys eivät poista syitä, jotka aiheuttavat psyykkisiä ongelmia, ne saattavat toki helpottaa oireita, mutta ei muuta.

Eli jos haluaa itselleen hoitoa, minkä tutkimusnäyttö on kehnoa (kehnointa mitä aihetta tutkinut prof. John Read on urallaan nähnyt),hoitoa mikä voi aiheuttaa aivovaurioita (pysyviä muistihäiriöitä = aivovaurioita) millä voi olla merkitystä arjessa selviytymisen ja kuntoutumisen kannalta, hoitoa jonka pitkäaikaisesta tehosta ei ole juuri näyttöä, hoitoa jonka valmistajat itsessään ovat myöntäneet Amerikassa että siitä voi haittana aiheutua aivovaurioita ja hoitoa, joka voi olla teholtaan placeboa niin eikun vaan ottamaan. Mutta olkaa sentään informoituja älkäkä uskoko terveydenhoitomme mutuiluun "kyllä me on nähty että tämä on niin tehokasta ja turvallista". Ihmisille vääristellään hoitojen haitta- ja hyötysuhdetta mielenterveyspuolella minkä ehditään ja jätetään oikeasti kertomatta toinen puoli.

On olemassa esimerkiksi psykiatreja, jotka ei tunnu uskovan mitenkään pitempiaikaiseen (pysyvään?) muistinmenetykseen ECT-hoitojen seurauksena.

Muistakaa myös, kuinka mielenkiintoisista tieteellisistä lähtökohdista koko hoito on lähtenyt liikkeelle.

"1930-luvulla uskottiin, että epilepsialla ja skitsofrenialla voisi olla toisiaan poissulkeva vaikutus. Skitsofrenia vähentäisi epilepsiakohtauksia ja epilepsia helpottaisi skitsofrenian oireita."https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/26/1930-luvun-teurastamosta-loytyi-sahkosokkihoidon-ratkaisu-ja-se-on-kaytossa

Hoidossa siis keinotekoisesti aiheutetaan epilepsiakohtaus nukutuksessa ihmiselle. Semmoista reboottailua.

Anonyymi kirjoitti:

Eli jos haluaa itselleen hoitoa, minkä tutkimusnäyttö on kehnoa (kehnointa mitä aihetta tutkinut prof. John Read on urallaan nähnyt),hoitoa mikä voi aiheuttaa aivovaurioita (pysyviä muistihäiriöitä = aivovaurioita) millä voi olla merkitystä arjessa selviytymisen ja kuntoutumisen kannalta, hoitoa jonka pitkäaikaisesta tehosta ei ole juuri näyttöä, hoitoa jonka valmistajat itsessään ovat myöntäneet Amerikassa että siitä voi haittana aiheutua aivovaurioita ja hoitoa, joka voi olla teholtaan placeboa niin eikun vaan ottamaan. Mutta olkaa sentään informoituja älkäkä uskoko terveydenhoitomme mutuiluun "kyllä me on nähty että tämä on niin tehokasta ja turvallista". Ihmisille vääristellään hoitojen haitta- ja hyötysuhdetta mielenterveyspuolella minkä ehditään ja jätetään oikeasti kertomatta toinen puoli.

On olemassa esimerkiksi psykiatreja, jotka ei tunnu uskovan mitenkään pitempiaikaiseen (pysyvään?) muistinmenetykseen ECT-hoitojen seurauksena.

Muistakaa myös, kuinka mielenkiintoisista tieteellisistä lähtökohdista koko hoito on lähtenyt liikkeelle.

"1930-luvulla uskottiin, että epilepsialla ja skitsofrenialla voisi olla toisiaan poissulkeva vaikutus. Skitsofrenia vähentäisi epilepsiakohtauksia ja epilepsia helpottaisi skitsofrenian oireita."https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/26/1930-luvun-teurastamosta-loytyi-sahkosokkihoidon-ratkaisu-ja-se-on-kaytossa

Hoidossa siis keinotekoisesti aiheutetaan epilepsiakohtaus nukutuksessa ihmiselle. Semmoista reboottailua.

Lue lisää

Tässä myös kriittisempiä potilaskokemuksia aiheesta:

Psykiatrin kokemuksia ECT-hoidostaan:
https://www.theguardian.com/commentisfree/2021/aug/13/ect-electroconvulsive-therapy-bad-reputation-depression

- saanut hyötyä, mutta kokenut myös muistihaittoja. Käsittelee kirjoituksessaan siis hoitoa sekä myönteisesti että kriittisesti.

Kahden eri ihmisen kokemuksia ECT-hoidoista, (josta toinen lääkäri), jotka kokeneet siitä aivoille vaurioita ja haluavat sille parempaa sääntelyä. Aika kauheaa luettavaa. Jutussa mainitaan myös, kuinka esimerkiksi Englannissa potilaille suunnatulla sivustolla sanotaan kuinka sitä ei täysin ymmärretä, miten ECT toimii (vaikka siitä tykätään käyttää tällaisia reboottaus vertauksia).
https://www.bigissuenorth.com/features/2021/05/i-didnt-recognise-myself-anymore/

Lontoon Kings Collegen Maudsley debate, missä tämä lehdessäkin haastateltu lääkäri kuvaa vaurioitaan ECT-hoidosta. Mukana asiantuntijoita käymässä debaattia aiheesta puolesta ja vastaan:

(kohdasta 26:11 lähtien lääkärin kokemukset missä kuvaa aivovauriota ja miten ECT vaikutti arkeen)

https://www.youtube.com/watch?v=wRWT_UZus94

Myöskään ei tarvi googlata kauaa, kun löytää suomeksi kokemuksia ECT:n puhkaisemista muistihäiriöistä:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/22/sahkohoito-ei-parantanut-masennusta-mutta-muutti-elamaa

Tässä vielä yksi positiivinen kuvaus sähköhoidosta jotta nähdään kokemuksien kirjo:
https://yle.fi/aihe/a/20-10001629

Yksi kuuluisimmista ECT-hoitoa saaneista ihmisistä, itsemurhan tehnyt kirjailija Ernest Hemingway, kuvasi kokemustaan näin:
"What these shock doctors don't know is about writers and such things as remorse and contrition and what they do to them . . . Well, what is the sense of ruining my head and erasing my memory, which is my capital, and putting me out of business? It was a brilliant cure, but we lost the patient."

Hän kävi läpi 20 hoidon sarjan 1960- luvulla. Toki hoito on voinut muuttua siitä ja sitä säädellään paremmin, mutta missä määrin? Esimerkiksi Englannissa on ollut tällaisiakin mielipiteitä sähköhoidon sääntelystä ja sen puutteesta, kirjoittanut psykologi ja tutkija John Read ja Lucy Johnstone. He eivät koe, että hoito on riittävästi monitoroitua ja säänneltyä, tutkittua ja turvallista ja yrittävät ajaa asiaa eteenpäin.

https://www.theguardian.com/society/2021/aug/18/ect-requires-rigorous-study-and-regulation

Itselläni huolettaa eniten se, miten hoidosta haittaa saaneen potilaan käy hoitopolullaan. Onko heille riittävästi esim. tukea mahdollisissa muistiongelmissa? Pysäytetäänkö hoito aina jos muistiongelmia alkaa ilmetä, ja seurataanko tätä aktiivisesti hoitoprosessin aikana niin että jos ongelmia on, ne ei vain pahene? Kuinka paljon potilaiden hoidosta saamia vaurioita diagnosoidaan vain masennuksena johon tarjolla on lisää sähköä ja lääkkeitä (joka voi vain syventää ongelmaa)? Näin oli käynyt tuolle yhdelle potilaalle tuossa yhdessä jutussa joka oli kuvannut tuen puutetta asiassa. Lopulta neuropsykologi oli diagnosoinut hänelle aivovaurion ECT;n seurauksena. Kuinka hyvin potilas tulee uskotuksi jos kokee aivovaurioita, mitä jotkut tuosta kuvaavat? Se ei nimittäin varmaan ainakaan lisää kenenkään pärjäämistä elämässä, jos eivät hoidon seurauksena saaneen vamman takia saa tukea tai saavat vääriä diagnooseja. Se valitettavasti on arkipäivää monelle psykiatrian potilaalle.

Jos ei muista jotain mitä on tapahtunut joka tulee ilmi, se voi olla hämmentävä, ahdistava, sekavuuttakin ja epätodellista oloa aiheuttava kokemus. ECT muistihäiriöt voivat ilmetä myös arkipäiväisiin toimintoihin liittyvinä muistiongelmina mikä voi vaikeuttaa toimimista arjessa, kuten ilmenee noista haastatteluista joissa ihmiset kuvaa ECT harmejaan.
Kun muisti heikkenee myös mieleenpainaminen voi heikentyä. Eli että kykenee lukemaan ja oppimaan jotain.

Mitä muistihäiriöt ovat muutakuin vaurioita aivoille? Kysyn vaan. Psykiatrit aina väittävät, ettei heidän hoidoista aiheudu vaurioita aivojen toiminnalle.

Minun mielestäni ECT on pahimmillaan vain resepti siihen että joutuu työkyvyttömäksi eikä suoriudu arjestaan yhtä hyvin.

ECT:n mahdollinen hyötykin pahimmillaam jää lyhytaikaiseksi pikku ehkä epilepsiakohtauksen jälkeiseksi erilaiseksi oloksi, jossa saa jonkun lyhytaikaisen mielialannousun. Se joko kantaa pitempään jos ihminen saa siitä jonkun uuden toivon itselleen minkä puitteissa jaksaa alkaa yrittää.

Psykiatrisissa hoitokeinoissa vaikuttaa, että mitä enemmän ja pitempään niitä käyttää, sen todennäköisemmin haittoja alkaa pulpahdella pintaan. Jos haitat on pieniä, niitä ei vielä välttämättä edes kunnolla tiedosta ja ne saattaa tuntua vain masennukselta. "Kyllähän masennuskin aiheuttaa kognitiivisia ongelmia".

Anonyymi kirjoitti:

Jos ei muista jotain mitä on tapahtunut joka tulee ilmi, se voi olla hämmentävä, ahdistava, sekavuuttakin ja epätodellista oloa aiheuttava kokemus. ECT muistihäiriöt voivat ilmetä myös arkipäiväisiin toimintoihin liittyvinä muistiongelmina mikä voi vaikeuttaa toimimista arjessa, kuten ilmenee noista haastatteluista joissa ihmiset kuvaa ECT harmejaan.
Kun muisti heikkenee myös mieleenpainaminen voi heikentyä. Eli että kykenee lukemaan ja oppimaan jotain.

Mitä muistihäiriöt ovat muutakuin vaurioita aivoille? Kysyn vaan. Psykiatrit aina väittävät, ettei heidän hoidoista aiheudu vaurioita aivojen toiminnalle.

Minun mielestäni ECT on pahimmillaan vain resepti siihen että joutuu työkyvyttömäksi eikä suoriudu arjestaan yhtä hyvin.

ECT:n mahdollinen hyötykin pahimmillaam jää lyhytaikaiseksi pikku ehkä epilepsiakohtauksen jälkeiseksi erilaiseksi oloksi, jossa saa jonkun lyhytaikaisen mielialannousun. Se joko kantaa pitempään jos ihminen saa siitä jonkun uuden toivon itselleen minkä puitteissa jaksaa alkaa yrittää.

Psykiatrisissa hoitokeinoissa vaikuttaa, että mitä enemmän ja pitempään niitä käyttää, sen todennäköisemmin haittoja alkaa pulpahdella pintaan. Jos haitat on pieniä, niitä ei vielä välttämättä edes kunnolla tiedosta ja ne saattaa tuntua vain masennukselta. "Kyllähän masennuskin aiheuttaa kognitiivisia ongelmia".

Lue lisää

"ECT:n mahdollinen hyötykin pahimmillaam jää lyhytaikaiseksi pikku ehkä epilepsiakohtauksen jälkeiseksi erilaiseksi oloksi, jossa saa jonkun lyhytaikaisen mielialannousun. Se joko kantaa pitempään jos ihminen saa siitä jonkun uuden toivon itselleen minkä puitteissa jaksaa alkaa yrittää."

Erään aivokuvantamiseen erikoistuneen tutkijan hypoteesi ECTn mahdollisista neurobiologisista masennusoireisiin vaikuttavista mekanismeista on seuraava:

"Näkemyksemme mukaan ECT:n lyhytkestoinen vaste masennusta mittaavilla skaaloilla heijastaa etuotsalohkon ja ohimolohkon toiminnallisia häiriötiloja ja HPA -akselin sekä mesokortikolimbisen dopamiinisysteemin aktivaatiota. Nämä aivotason muutokset, kuten muut hyvin tunnetut hippokampuksessa ja muilla aivoalueilla havaitut muutokset muistuttavat vakavien stressitilojen ja /tai aivovaurion aiheuttamia muutoksia aivoissa"

https://www.cambridge.org/core/journals/epidemiology-and-psychiatric-sciences/article/response-to-yet-another-defence-of-ect-in-the-absence-of-robust-efficacy-and-safety-evidence/A9E878F53979A44ED9E5FF0DC269C187

Helsingin Sanomat kutsuu tätä aivovaurion kaltaisia muutoksia aivoissa aiheuttavaa hoitomuotoa turvalliseksi ja tehokkaaksi hoitomuodoksi viittaamalla tutkimuksiin, jotka eivät tuota aivovauriota eikä varsinkaan sen pitkäaikaisvaikutuksia edes tutki suoraan. Tutkimuksissa joissa potilaita on seurattu pidemmän aikaa ja tarkemmin, on saatu todella pelottavia tuloksia pitkäkestoisen muistihäiriön esiintyvyydestä -peräti yli puolet potilaista on raportoinut niistä. Vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan pitkäkestoisesta amnesiasta kärsi 12.5 %, eikä se sisältänyt potilaita jotka eivät lyhytkestoisesti hyötyneet sähköhoidosta. Arviot eri tutkimuksissa vaihtelevat, mutta erityisesti potilaat arvioivat noissa kokeissa muistinsa huonontuneen -jopa 29 - 55 % arvioi kärsineensä pitkäkestoisista muistihäiriöistä hoidon jälkeen. Luulisi että noinkin rajun hoitomuodon pohjana olisi erittäin vahvaa tieteellistä näyttöä ja laadukkaita lumekontrolloituja kokeita. Hoitosuosituksissakin usein tunnustetaan sähköshokkihoitoihin liittyvät riskit ja osin sen takia niitä käytetään vain vakaviin mielenterveysongelmiin, mutta Hesarin toimittajat eivät niitä ole ilmeisesti lukeneet.

Moni masentunut varmaan olisi valmis sähkötuolihoitoon.

Yksi fakta on se, että Suomessa ei ole lobotomiaa tehty enää -70-luvun alun jälkeen.
Sähköhoitoa tosin annetaan edelleen.

Tuossa pyydettin heitä, " jotka tietävät ", vertailemaan noita kahta keskenään.
Samoihin tarkoituksiin kenties molempia käytetty, mutta tulos on hyvinkin toisistaan poikkeava.
Olen tavannut ihmisen, jolle oli aiemmin tehty lobotomia, jopa kahteen kertaan, ja voin sanoa, että hän oli aikalailla huonommassa kunnossa henkisesti, kuin sähköä saaneet ihmiset.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi fakta on se, että Suomessa ei ole lobotomiaa tehty enää -70-luvun alun jälkeen.
Sähköhoitoa tosin annetaan edelleen.

Tuossa pyydettin heitä, " jotka tietävät ", vertailemaan noita kahta keskenään.
Samoihin tarkoituksiin kenties molempia käytetty, mutta tulos on hyvinkin toisistaan poikkeava.
Olen tavannut ihmisen, jolle oli aiemmin tehty lobotomia, jopa kahteen kertaan, ja voin sanoa, että hän oli aikalailla huonommassa kunnossa henkisesti, kuin sähköä saaneet ihmiset.

Lue lisää

Pahimmassa kunnossa mitä olen ihmisen nähnyt sähköhoitojen johdosta on Sarah Price Hancock niminen nainen joka tekee Youtube-videoita ECT.stä ja on mm tätä kautta kampanjoinut ECT:n sääntelyn puolesta. On ollut pitkän linjan kautta psykiatrisessa hoidossa ja käynyt todella pitkän rupeaman ilmeisestikin sähköhoitoja. Aikanaan oli videoilla vissiin kokemusasiantuntija ja puhui psykiatrisista sairauksistaan puhuen psykiatrian puolesta, nykyään taitaa enemmän puhua sähköhoidon ja hoidon haitoista ja sen paremman sääntelyn puolesta ja tuen tarpeesta mitä potilaat tarvii ketkä saaneet sähköhoidoista harmia.

Nykyisellään tuo nainen puhuu aivovaurioistaan ja on pyörätuolissa, sekä hänellä on puhevaikeuksia.

Tässäkin ketjussa aiemmin jo linkitin yhden lääkärin kokemuksia aivovaurioista ECTn seurauksena. Ei kaupassa osannut laskea rahojakaan kunnolla ja käveli kokoajan tokkuraisena ovenkarmeihin.

Netissä on paljon tarinoita ihmisistä jotka ovat olleet psykiatriaan uskovia ennen, vaan terveys on lopulta pettänyt vieroitusoireiden tai pitkäaikaiskäytön haittojen vuoksi. Etenkin Amerikasta näitä löytyy jossa medikalisaatio on ihan omissa mittasuhteissaan, jossa osa on ihan hillittömillä lääkekoktaileilla.

Suosittelen dokumenttielokuvaa Medicating Normal jos jostain saatte käsiinne. Sieltä löytyy tarinoita psykiatrian lääkkeiden tuhoamista elämistä.

Hieno kirjoitus.
Harmi että tuollaiset jäävät tänne eivätkä päädy esim. kirjaksi, kokoomateokseksi.
Kukahan tekisi.
Ja noita pitäisi myös lähettää sähköpostilla HS:n toimitukseen, ja muiden valtamedian lehtien, jokaiselle toimittajalle [email protected]

"Varmaan lopussa diagnoosit vain pahenisivat ja hoitokeinot vain kovenisivat. Onneksi osasin ynnätä yksi plus yksi ajoissa ja pysäyttää laivan etten olisi teidän ohjeillanne ajanut karille tai uponnut lisää."

Kun on päätetty, ettei lääke voi koskaan olla syyllinen potilaan ongelmiin, ovat pahenevat diagnoosit ja hoitokeinot todennäköisin lopputulema potilaan "nousujohteisella" uralla. Selvisi tuossa minullekin kantapään kautta, mikä oikeasti on pelin henki. Miksi tuollaiseen hoitavaan tahoon pitäisi kenekään luottaa?

Neuropatian olen ainakin minä saanut vuosien lääke"hoitojen" jälkeen.
Tosin siihen on voinut olla muitakin tekijöitä mukana, mutta kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Hieno kirjoitus.
Harmi että tuollaiset jäävät tänne eivätkä päädy esim. kirjaksi, kokoomateokseksi.
Kukahan tekisi.
Ja noita pitäisi myös lähettää sähköpostilla HS:n toimitukseen, ja muiden valtamedian lehtien, jokaiselle toimittajalle [email protected]

Lue lisää

Anteeksi, nyt tuli ihan tahahton naurahdus, kun mieleen tuli Homer Simpsonin vaalilupaus, "eikö joku muu voisi tehdä." Tuntuu olevan sellainen foorumin tahtotila.

Mutta itse asiaan. Suomessa on aika vähän kirjailijoita, joillle tullaan sanomaan, että voisin tehdä sinun kirjan. Kyllä siinä itse joutuu olemaan se aktiivinen osapuoli.

Omia tekstejä voi tietenkin tarjota lehtiin, mutta myös monet yhdistykset, säätiöt ja sen kaltaiset toimijat julkaisevat tekstejä blogeissaan. Kunhan se jollain tapaa liittyy heidän toimintaan, ja on jotenkin "täysipäistä." Pelkkä valittamisen hyvä substanssiosaaminen ei aina riitä.

Kirjoja voi tietenkin tehdä omakustanteena, eikä se nykyisin ole edes mahdottoman hintaista. Print on demand palveluiden kautta, ei tarvitse makuuhuoneen nurkkaan ottaa satoja kirjoja, vaan niitä voi teetättää, sitä mukaa kun saa edelliset maailmalle. Eli vaatii enemmän sitä suomalaista sisua kuin kukkaroa.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi, nyt tuli ihan tahahton naurahdus, kun mieleen tuli Homer Simpsonin vaalilupaus, "eikö joku muu voisi tehdä." Tuntuu olevan sellainen foorumin tahtotila.

Mutta itse asiaan. Suomessa on aika vähän kirjailijoita, joillle tullaan sanomaan, että voisin tehdä sinun kirjan. Kyllä siinä itse joutuu olemaan se aktiivinen osapuoli.

Omia tekstejä voi tietenkin tarjota lehtiin, mutta myös monet yhdistykset, säätiöt ja sen kaltaiset toimijat julkaisevat tekstejä blogeissaan. Kunhan se jollain tapaa liittyy heidän toimintaan, ja on jotenkin "täysipäistä." Pelkkä valittamisen hyvä substanssiosaaminen ei aina riitä.

Kirjoja voi tietenkin tehdä omakustanteena, eikä se nykyisin ole edes mahdottoman hintaista. Print on demand palveluiden kautta, ei tarvitse makuuhuoneen nurkkaan ottaa satoja kirjoja, vaan niitä voi teetättää, sitä mukaa kun saa edelliset maailmalle. Eli vaatii enemmän sitä suomalaista sisua kuin kukkaroa.

Lue lisää

Minä ajattelin tuossa ehdotuksessani, että pistäkää sähköpostia lehtien ja tv-kanavien toimittajille, suoraan. Juttuehdotuksia, tai vain viestejä miten asiat mielestänne ovat. Eivät ne tietenkään kaikesta siitä juttua tee, eikä tarvitsekaan. On hyvä vain infota heitä välillä. Että maailmankuva muuttuu.
Kirja... se on toinen juttu.

Monesti ihmisillä on tapana vain lukea jotain valtamediasta ja pettyä. Jäädään jupisemaan itsekseen tai parhaassa tapauksessa jollain keskustelupalstalla. Tämän ketjun viestit voisi laittaa HS:lle, palautteena, tai koko ketjun sellaisenaan.
Jos toimittajat eivät koskaan saa suoraa palautetta niiltä, joita jutun aihe koskee, he jäävät vain paistattelemaan itse kuvittelemassaan sädekehässä. Hyvää palautetta he nimittäin varmasti saavat ainakin lääketehtailta ja niiden korruptoimilta ja aivopesemiltä lääkäreiltä.

Anonyymi kirjoitti:

Minä ajattelin tuossa ehdotuksessani, että pistäkää sähköpostia lehtien ja tv-kanavien toimittajille, suoraan. Juttuehdotuksia, tai vain viestejä miten asiat mielestänne ovat. Eivät ne tietenkään kaikesta siitä juttua tee, eikä tarvitsekaan. On hyvä vain infota heitä välillä. Että maailmankuva muuttuu.
Kirja... se on toinen juttu.

Monesti ihmisillä on tapana vain lukea jotain valtamediasta ja pettyä. Jäädään jupisemaan itsekseen tai parhaassa tapauksessa jollain keskustelupalstalla. Tämän ketjun viestit voisi laittaa HS:lle, palautteena, tai koko ketjun sellaisenaan.
Jos toimittajat eivät koskaan saa suoraa palautetta niiltä, joita jutun aihe koskee, he jäävät vain paistattelemaan itse kuvittelemassaan sädekehässä. Hyvää palautetta he nimittäin varmasti saavat ainakin lääketehtailta ja niiden korruptoimilta ja aivopesemiltä lääkäreiltä.

Lue lisää

Olen laittanut itse juttuehdotusta toimittajille. Esimerkiksi aikana jolloin masennuslääkevieroituksesta ei vielä niin puhuttu mediassa. Kun löysin tutkimusta ja artkkeleita mitä ulkomailla kirjoitettiin niin linkkasin niitä.

Ne ihmiset jotka uskaltautuivat puhumaan mediassa oireistaan niin respektit heille. Jotkut uskaltautuvat kertomaan omalla naamalla haitoista.

Helposti myös haitoista kertovilla on selässä painolasti jossa heidän kertomiaan asioita voidaan tulkita mt diagnoosien lävitse ja niitä voidaan täten pitää jopa epäuskottavina. Usein lehtijutuissa on aina kommentoimassa joku psykiatri ja vakuuttelemassa kuinka turvallisia ja tehokkaita hoidot on.

Mikä minua rassaa syvästi on tämä lähes promootiontapainen uutisointi hoitokeinoista kuten sähköhoito. Kuin se olisi joku mainos.

Anonyymi kirjoitti:

Olen laittanut itse juttuehdotusta toimittajille. Esimerkiksi aikana jolloin masennuslääkevieroituksesta ei vielä niin puhuttu mediassa. Kun löysin tutkimusta ja artkkeleita mitä ulkomailla kirjoitettiin niin linkkasin niitä.

Ne ihmiset jotka uskaltautuivat puhumaan mediassa oireistaan niin respektit heille. Jotkut uskaltautuvat kertomaan omalla naamalla haitoista.

Helposti myös haitoista kertovilla on selässä painolasti jossa heidän kertomiaan asioita voidaan tulkita mt diagnoosien lävitse ja niitä voidaan täten pitää jopa epäuskottavina. Usein lehtijutuissa on aina kommentoimassa joku psykiatri ja vakuuttelemassa kuinka turvallisia ja tehokkaita hoidot on.

Mikä minua rassaa syvästi on tämä lähes promootiontapainen uutisointi hoitokeinoista kuten sähköhoito. Kuin se olisi joku mainos.

Lue lisää

Eikä tarvi niin mediassakaan puhua haitoista jotta voi tehdä "kansalaisaktivismia" tällä saralla. Esim Youtubessa on paljon ihmisiä jotka on avoimesti puhuneet haitoistaan psykiatrisesta hoidostaan tai vieroitusoireistaan omilla kasvoillaan.

Tai jotkut on perustaneet vieroitusfoorumeita, blogeja, tukiryhmiä ja keränneet ihmisten haittakokemuksia. Tai sivustoja jossa ovat lisänneet tietoisuutta haitoista pyrkien lisäämään sosiaalisessa mediassa tietoja haitoista.

Ei joku kirja tai lehti ole ainoa tapa.

Twitter on ehkä helpompi tapa anonyymisti lisätä tietoisuutta haitoista ja saada vertaistukeakin. Niitä twiittejä saattaa lukea niin toimittajat kuin psykiatrian alan ihmisetkin ja ne voi auttaa muita haittaa saaneita joille psykiatria on tuottanut elämään suurta harmia. Englanniksi vaan tuppaa aiheesta enemmän keskustelua olemaan.

Mad in Finland ja mad in america America tyyppiset alustat ihmisten tarinoille on olleet virkistävä tuulahdus psykiatristen potilaiden haittatarinoille. Jotkut psykiatrit varmaan saattaa tosin pitää noita alustoja jonain huuhaana ja voi olla että sivustoilla käy vain marginaalinen joukko ihmisiä jotka kiinnostuneet aiheesta ja ehkä jotkut mt alalla työskentelevät kriittiset henkilöt.

On hankala kirjoittaa aiheesta josta itsellä on niin vastakkaisia ajatuksia kuin mikä se yleinen paradigma on. Kaikki ajattelee lähes kuinka hyödyllisiä ja hyviä psyykenlääkkeet on, kuinka lääkkeillä parannutaan vakavista mt ongelmista ja muita tapoja ei ole. Harvemmin siellä uutisoidaan niistä joilla on pitkä psykiatrian hoitohistoria kamaline haittoineen viekkareineen jotka loppuviimein tulevat tulokseen että psykiatrinen hoito onkin ollut haitallista tunne-elämälle ja ovat alkaneet voida paremmin kun on luopunut siitä psykiatrian hoitotavasta mitä on lähes tungettu kurkusta alas.

Kuka loppupeleissä sitten kertoo näiden ihmisten tarinoita muutakuin he ihmiset itse? Psykiatria yleensä itse pitää yllä sitä narratiivia.

Anonyymi kirjoitti:

Eikä tarvi niin mediassakaan puhua haitoista jotta voi tehdä "kansalaisaktivismia" tällä saralla. Esim Youtubessa on paljon ihmisiä jotka on avoimesti puhuneet haitoistaan psykiatrisesta hoidostaan tai vieroitusoireistaan omilla kasvoillaan.

Tai jotkut on perustaneet vieroitusfoorumeita, blogeja, tukiryhmiä ja keränneet ihmisten haittakokemuksia. Tai sivustoja jossa ovat lisänneet tietoisuutta haitoista pyrkien lisäämään sosiaalisessa mediassa tietoja haitoista.

Ei joku kirja tai lehti ole ainoa tapa.

Twitter on ehkä helpompi tapa anonyymisti lisätä tietoisuutta haitoista ja saada vertaistukeakin. Niitä twiittejä saattaa lukea niin toimittajat kuin psykiatrian alan ihmisetkin ja ne voi auttaa muita haittaa saaneita joille psykiatria on tuottanut elämään suurta harmia. Englanniksi vaan tuppaa aiheesta enemmän keskustelua olemaan.

Mad in Finland ja mad in america America tyyppiset alustat ihmisten tarinoille on olleet virkistävä tuulahdus psykiatristen potilaiden haittatarinoille. Jotkut psykiatrit varmaan saattaa tosin pitää noita alustoja jonain huuhaana ja voi olla että sivustoilla käy vain marginaalinen joukko ihmisiä jotka kiinnostuneet aiheesta ja ehkä jotkut mt alalla työskentelevät kriittiset henkilöt.

On hankala kirjoittaa aiheesta josta itsellä on niin vastakkaisia ajatuksia kuin mikä se yleinen paradigma on. Kaikki ajattelee lähes kuinka hyödyllisiä ja hyviä psyykenlääkkeet on, kuinka lääkkeillä parannutaan vakavista mt ongelmista ja muita tapoja ei ole. Harvemmin siellä uutisoidaan niistä joilla on pitkä psykiatrian hoitohistoria kamaline haittoineen viekkareineen jotka loppuviimein tulevat tulokseen että psykiatrinen hoito onkin ollut haitallista tunne-elämälle ja ovat alkaneet voida paremmin kun on luopunut siitä psykiatrian hoitotavasta mitä on lähes tungettu kurkusta alas.

Kuka loppupeleissä sitten kertoo näiden ihmisten tarinoita muutakuin he ihmiset itse? Psykiatria yleensä itse pitää yllä sitä narratiivia.

Lue lisää

Historia on voittajien kirjoittamaa.

Anonyymi kirjoitti:

Eikä tarvi niin mediassakaan puhua haitoista jotta voi tehdä "kansalaisaktivismia" tällä saralla. Esim Youtubessa on paljon ihmisiä jotka on avoimesti puhuneet haitoistaan psykiatrisesta hoidostaan tai vieroitusoireistaan omilla kasvoillaan.

Tai jotkut on perustaneet vieroitusfoorumeita, blogeja, tukiryhmiä ja keränneet ihmisten haittakokemuksia. Tai sivustoja jossa ovat lisänneet tietoisuutta haitoista pyrkien lisäämään sosiaalisessa mediassa tietoja haitoista.

Ei joku kirja tai lehti ole ainoa tapa.

Twitter on ehkä helpompi tapa anonyymisti lisätä tietoisuutta haitoista ja saada vertaistukeakin. Niitä twiittejä saattaa lukea niin toimittajat kuin psykiatrian alan ihmisetkin ja ne voi auttaa muita haittaa saaneita joille psykiatria on tuottanut elämään suurta harmia. Englanniksi vaan tuppaa aiheesta enemmän keskustelua olemaan.

Mad in Finland ja mad in america America tyyppiset alustat ihmisten tarinoille on olleet virkistävä tuulahdus psykiatristen potilaiden haittatarinoille. Jotkut psykiatrit varmaan saattaa tosin pitää noita alustoja jonain huuhaana ja voi olla että sivustoilla käy vain marginaalinen joukko ihmisiä jotka kiinnostuneet aiheesta ja ehkä jotkut mt alalla työskentelevät kriittiset henkilöt.

On hankala kirjoittaa aiheesta josta itsellä on niin vastakkaisia ajatuksia kuin mikä se yleinen paradigma on. Kaikki ajattelee lähes kuinka hyödyllisiä ja hyviä psyykenlääkkeet on, kuinka lääkkeillä parannutaan vakavista mt ongelmista ja muita tapoja ei ole. Harvemmin siellä uutisoidaan niistä joilla on pitkä psykiatrian hoitohistoria kamaline haittoineen viekkareineen jotka loppuviimein tulevat tulokseen että psykiatrinen hoito onkin ollut haitallista tunne-elämälle ja ovat alkaneet voida paremmin kun on luopunut siitä psykiatrian hoitotavasta mitä on lähes tungettu kurkusta alas.

Kuka loppupeleissä sitten kertoo näiden ihmisten tarinoita muutakuin he ihmiset itse? Psykiatria yleensä itse pitää yllä sitä narratiivia.

Lue lisää

"Mad in Finland ja mad in america America tyyppiset alustat ihmisten tarinoille on olleet virkistävä tuulahdus psykiatristen potilaiden haittatarinoille. Jotkut psykiatrit varmaan saattaa tosin pitää noita alustoja jonain huuhaana ja voi olla että sivustoilla käy vain marginaalinen joukko ihmisiä jotka kiinnostuneet aiheesta ja ehkä jotkut mt alalla työskentelevät kriittiset henkilöt."

Ottamatta kantaa, siihen, että onko Mad in finland sivuston väittämät oikeasti huuhaata, vai ei, niin sivuston itsessään sopii wikipiedian esimerkiksi, siitä että mitä kaikkea voi tehdä väärin uskottavan viestinnän pilaamiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

"Mad in Finland ja mad in america America tyyppiset alustat ihmisten tarinoille on olleet virkistävä tuulahdus psykiatristen potilaiden haittatarinoille. Jotkut psykiatrit varmaan saattaa tosin pitää noita alustoja jonain huuhaana ja voi olla että sivustoilla käy vain marginaalinen joukko ihmisiä jotka kiinnostuneet aiheesta ja ehkä jotkut mt alalla työskentelevät kriittiset henkilöt."

Ottamatta kantaa, siihen, että onko Mad in finland sivuston väittämät oikeasti huuhaata, vai ei, niin sivuston itsessään sopii wikipiedian esimerkiksi, siitä että mitä kaikkea voi tehdä väärin uskottavan viestinnän pilaamiseksi.

Lue lisää

"Ottamatta kantaa, siihen, että onko Mad in finland sivuston väittämät oikeasti huuhaata, vai ei, niin sivuston itsessään sopii wikipiedian esimerkiksi, siitä että mitä kaikkea voi tehdä väärin uskottavan viestinnän pilaamiseksi."

Mitä tarkoitat tällä?

Anonyymi kirjoitti:

"Ottamatta kantaa, siihen, että onko Mad in finland sivuston väittämät oikeasti huuhaata, vai ei, niin sivuston itsessään sopii wikipiedian esimerkiksi, siitä että mitä kaikkea voi tehdä väärin uskottavan viestinnän pilaamiseksi."

Mitä tarkoitat tällä?

Lue lisää

Kirjoita ylös kolme ensimmäiseksi mieleesi tulevaa yhdistystä, tai säätiötä, ja käy katsomassa heidän nettisivut. Huomaat uskottavuus eron heti.

Anonyymi kirjoitti:

"Mad in Finland ja mad in america America tyyppiset alustat ihmisten tarinoille on olleet virkistävä tuulahdus psykiatristen potilaiden haittatarinoille. Jotkut psykiatrit varmaan saattaa tosin pitää noita alustoja jonain huuhaana ja voi olla että sivustoilla käy vain marginaalinen joukko ihmisiä jotka kiinnostuneet aiheesta ja ehkä jotkut mt alalla työskentelevät kriittiset henkilöt."

Ottamatta kantaa, siihen, että onko Mad in finland sivuston väittämät oikeasti huuhaata, vai ei, niin sivuston itsessään sopii wikipiedian esimerkiksi, siitä että mitä kaikkea voi tehdä väärin uskottavan viestinnän pilaamiseksi.

Lue lisää

Valtamediaan verrattuan Hulluna Suomessa -sivusto on kieltämättä viestinnällisesti täysin onneton. Siellä kirjoittavat ihmiset kun mm. yleensä lukevat ja ymmärtävät jollain tasolla tutkimukset, jotka kirjoittavat. Helsingin Sanomissa voi haastatella psykiatrian professoria, joka heittää täysin perusteettomia hypoteeseja ilmaan naturalistisista havaintoaineistoon pohjautuvista tutkimuksista. Koska viestinnällisesti Hesari on luotettava laatulehti, niin sinun kaltaiset aasit eivät varmaan huolestu lainkaan alla olevista virheistä Helsingin Sanomien tiedetoimituksessa. Helsingin Sanomiin voi päästä toimittajaksi, jos luetun ymmärryskyky on nolla ja perusasiatkin tutkimuksista voi mennä väärin "tiedeartikkeliin".

https://madinfinland.org/kommentti-hs/

Anonyymi kirjoitti:

Valtamediaan verrattuan Hulluna Suomessa -sivusto on kieltämättä viestinnällisesti täysin onneton. Siellä kirjoittavat ihmiset kun mm. yleensä lukevat ja ymmärtävät jollain tasolla tutkimukset, jotka kirjoittavat. Helsingin Sanomissa voi haastatella psykiatrian professoria, joka heittää täysin perusteettomia hypoteeseja ilmaan naturalistisista havaintoaineistoon pohjautuvista tutkimuksista. Koska viestinnällisesti Hesari on luotettava laatulehti, niin sinun kaltaiset aasit eivät varmaan huolestu lainkaan alla olevista virheistä Helsingin Sanomien tiedetoimituksessa. Helsingin Sanomiin voi päästä toimittajaksi, jos luetun ymmärryskyky on nolla ja perusasiatkin tutkimuksista voi mennä väärin "tiedeartikkeliin".

https://madinfinland.org/kommentti-hs/

Lue lisää

Mitä sä siitä mulle kiukkuut? Palkkaatte vaan sellasen modernin mielipide työläisen, ja sanotte että teidän kohderyhmänä on mun kaltaset aasit. Kyllä se kertoo mitä teette väärin.

Anonyymi kirjoitti:

"Mad in Finland ja mad in america America tyyppiset alustat ihmisten tarinoille on olleet virkistävä tuulahdus psykiatristen potilaiden haittatarinoille. Jotkut psykiatrit varmaan saattaa tosin pitää noita alustoja jonain huuhaana ja voi olla että sivustoilla käy vain marginaalinen joukko ihmisiä jotka kiinnostuneet aiheesta ja ehkä jotkut mt alalla työskentelevät kriittiset henkilöt."

Ottamatta kantaa, siihen, että onko Mad in finland sivuston väittämät oikeasti huuhaata, vai ei, niin sivuston itsessään sopii wikipiedian esimerkiksi, siitä että mitä kaikkea voi tehdä väärin uskottavan viestinnän pilaamiseksi.

Lue lisää

"Ottamatta kantaa, siihen, että onko Mad in finland sivusto"...

Olen täysin eri mieltä. Jääkööt perustelut minun osaltani toiseen kertaan, suosittelen jokaista käymään sivustolla ja päättelemään itse.
T. Mad in Finland -sivuston vakkarilukija, jolla on akateeminen mielenterveysalan koulutus.

Toisaalta Iltasanomat on julkaissut juttua, jossa kuvataan kuinka turvallinen ja tehokas sähköhoito on ja kuinka se ehkäisee itsemurhia

https://www.is.fi/terveys/art-2000008172782.html

Miten luotan paljon enemmän siihen kun joku ihminen jakaa kokemuksiaan elämänlaadulleen ja miltä käytännössä hoito tuntui.
Jos se kerran on niin turvallista niin miksei vaikka kaikille annettaisi ensimmäisenä vaihtoehtona sähköä kun masentaa?

Anonyymi kirjoitti:

Toisaalta Iltasanomat on julkaissut juttua, jossa kuvataan kuinka turvallinen ja tehokas sähköhoito on ja kuinka se ehkäisee itsemurhia

https://www.is.fi/terveys/art-2000008172782.html

Miten luotan paljon enemmän siihen kun joku ihminen jakaa kokemuksiaan elämänlaadulleen ja miltä käytännössä hoito tuntui.
Jos se kerran on niin turvallista niin miksei vaikka kaikille annettaisi ensimmäisenä vaihtoehtona sähköä kun masentaa?

Lue lisää

Valtamediassa tehdään tuollaisia raflaavia uutisia siitä, että mm. masennuslääkkeillä hoidetuista oli yksittäisessä tutkimuksessa 0.1 % enemmän itsemurhia kuin sähköhoidolla. Tuo taitaa viitata samaan tutkimukseen, johon Hesari viittasi. Tutkijat löysivät ensin 0.2 % eron, mutta uuden analyysin jälkeen ero laski 0.1 %. Tuossa tutkimuksessa ei tutkittu pitkäkestoisia muistihäiriöitä, joita sähköshokkihoito merkittävästi nostaa ja jotka ovat suurin sähköshokkihoitoon liityvä riskitekijä.Siitä puuttui myös lumekontrolli. Esimerkiksi masennuslääkkeidenkin voidaan sanoa olevan erittäin tehokkaita masennuksen hoidossa, erityisesti vakavan masennuksen. Harmi vaan että riippumattomien tutkimusten mukaan suurin osa vasteesta selittyy plasebolla ja sokkoutuksen purkautumisella.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4172306/

Se onkin vähän surullista, että psykiatrian ja valtamedian ihmiskuva on niin kapea ja vanhanaikainen, että sata vuotta vanhat sattumanvaraisia seurauksia aiheuttavat, lumekontrolloitujen kokeiden mukaan vasteeltaan plaseboa vastaavat sähkötällit nähdään tulevaisuuden hoitomuotona mielenterveysongelmiin. Kyllähän ihminen voi säätää monella tavalla aivojensa sähköistä toimintaa pelkästään ajattelun avulla. Meditaatiossa esimerkiksi voidaan päästä keskushermosto rauhoittaa toimimaan alfa-aaloilla ja kaiken lisäksi - ilman minkäänlaista aivovaurion riskiä. Monet meditaatiossa harjaantuneet munkit kykenevät ylläpitämään tätä tajunnantilaa myös arjessa stressin ja häly keskellä. Meditaatiolla voidaan säätää myös stressihormonitasoja täten välillisesti vaikuttaa immuniteettiin. Heikko immuunipuolustus on monen taudin riskitekijä, tämän vuoksi mielen hallinta ja hyvät stressinsäätelytaidot ehkäisevät paitsi mielenterveysongelmia myös monia somaattisia sairauksia. Kuten psykiatrian hoitomenetelmistäkin voi päätellä, plasebo on erittäin tehokas hoitomuoto mielenterveysongelmien hoidossa. Käytännössä suurin osa psykiatrisessa hoidossa käytetyistä hoitomuodoista on lähes puhdasta plaseboa tai muuten kliinisesti merkityksettömiä, mikä on toki luonnollista, koska biologisia mittareita biologisten hoitojen vasteiden mittaamiselle kokemuksellisissa tiloissa ei ole olemassa.. Tuohon plaseboon, eri uskomusten muokkaamiseen, mielen hallintaan, stressinsäätelykykyyn jne. vaikuttamalla voisi peräti ehkäistä vakavan masennuksen kehittyminen. Niillä on hyviä vaikutuksia myös fyysiseen terveyteen, koska mielen rakenne ja toiminta vaikuttaa kehollisiin reaktioihin ja toisin päin. Aivopestyt medikalisaation uhrit on koulutettu kuvittelemaan, että he tarvitsevat aivojensa sähköisten tilojenkin säätelyynkin jonkun ulkopuolisen härvelin, mikä ajatuksena tietenkin aina joitakuita hyödyttää yhteiskunnassa. Se on vaan vähän epävarmaa, että onko potilaat niitä, jotka eniten niistä hyötyvät.

Anonyymi kirjoitti:

Se onkin vähän surullista, että psykiatrian ja valtamedian ihmiskuva on niin kapea ja vanhanaikainen, että sata vuotta vanhat sattumanvaraisia seurauksia aiheuttavat, lumekontrolloitujen kokeiden mukaan vasteeltaan plaseboa vastaavat sähkötällit nähdään tulevaisuuden hoitomuotona mielenterveysongelmiin. Kyllähän ihminen voi säätää monella tavalla aivojensa sähköistä toimintaa pelkästään ajattelun avulla. Meditaatiossa esimerkiksi voidaan päästä keskushermosto rauhoittaa toimimaan alfa-aaloilla ja kaiken lisäksi - ilman minkäänlaista aivovaurion riskiä. Monet meditaatiossa harjaantuneet munkit kykenevät ylläpitämään tätä tajunnantilaa myös arjessa stressin ja häly keskellä. Meditaatiolla voidaan säätää myös stressihormonitasoja täten välillisesti vaikuttaa immuniteettiin. Heikko immuunipuolustus on monen taudin riskitekijä, tämän vuoksi mielen hallinta ja hyvät stressinsäätelytaidot ehkäisevät paitsi mielenterveysongelmia myös monia somaattisia sairauksia. Kuten psykiatrian hoitomenetelmistäkin voi päätellä, plasebo on erittäin tehokas hoitomuoto mielenterveysongelmien hoidossa. Käytännössä suurin osa psykiatrisessa hoidossa käytetyistä hoitomuodoista on lähes puhdasta plaseboa tai muuten kliinisesti merkityksettömiä, mikä on toki luonnollista, koska biologisia mittareita biologisten hoitojen vasteiden mittaamiselle kokemuksellisissa tiloissa ei ole olemassa.. Tuohon plaseboon, eri uskomusten muokkaamiseen, mielen hallintaan, stressinsäätelykykyyn jne. vaikuttamalla voisi peräti ehkäistä vakavan masennuksen kehittyminen. Niillä on hyviä vaikutuksia myös fyysiseen terveyteen, koska mielen rakenne ja toiminta vaikuttaa kehollisiin reaktioihin ja toisin päin. Aivopestyt medikalisaation uhrit on koulutettu kuvittelemaan, että he tarvitsevat aivojensa sähköisten tilojenkin säätelyynkin jonkun ulkopuolisen härvelin, mikä ajatuksena tietenkin aina joitakuita hyödyttää yhteiskunnassa. Se on vaan vähän epävarmaa, että onko potilaat niitä, jotka eniten niistä hyötyvät.

Lue lisää

Mikäköhän voisi mennä pieleen, kun hermoston toimintaa muutetaan keskushermostoon vaikuttavilla aineilla, ihminen koukutetaan niihin vuosien ajaksi jolloin keho tottuu aineen jatkuvaan läsnäoloon ja lopulta kun aineesta yrittää irti siitä iskee vieroitusoireet tai ihmiselle aiheutetaan sarja epilepsiakohtauksia nukutuksessa.

Vinkki.
Hermoston ja aivojen toiminta VOI häiriintyä tämän seurauksena. Ei hermostoa voi loputtomiin aina ronkkia niin, että se palaa aina välillä neutraaliin tilaan jossa voidaan hetken päästä ilman mitään seuraamuksia aloittaa aina uusi ronkinta, miten psykiatria tuntuu asian ymmärtävän. Siis ei kuin vain uusi pillerimerkki ja lääkeryhmä käyttöön! Siis ilman, että ne edelliset ronkinnat ovat saattaneet aiheuttaa negatiivisia seurauksia ja jos ronkintaa vain jatketaan ja jatketaan, tilanne voi alkaa huonontua iatrogeenisista syistä hiljalleen yhä huonommaksi ja lopulta ihmisen terveys voi jopa pettää mikä voi toki muistuttaa psykiatrian mielestä henkisiä ongelmia, mutta siinä voi olla hermostollinen tausta, koska hermoston toimintaa on sotkettu aineilla. Jos hermoston toimintaa sotketaan, sillä voi olla myös seurauksena lisääntynyttä henkistä pahoinvointia ja esimerkiksi stressinsäätelykyvyn ongelmia sekä lukuisia fyysisen tason ja hermoston oireita. Esimerkiksi itse muistan, kuinka en vieroitusaikana psykiatrian kemikaaleista meinannut kestää juuri ollenkaan stressiä ilman että se puhkaisi vieroitukseen liittyviä oireita päälle. Psykiatria ei ole juuri kovin kiinnostuneen oloinen psyykenlääkekäytön pidemmän kaavan seurauksista ihmiselämässä ja seurauksista hermostolle ja aivoille.

Itse en ihmettelisi, jos psyykenlääkkeet ovat todella haitallisia esimerkiksi stressinsäätelykyvylle tai vireystilan säätelylle ja ne toimivat erittäin haitallisesti tässä suhteessa.

Sen sijaan, että psykiatria tarjoaisi kemikaaleja, turvallinen tapa tukea ihmisen hyvinvointia voisi olla se, että ihmisiä opetetaan esimerkiksi paremmin säätelemään vireystilaa, oppimaan palautumisesta, oppimaan miten unta voi tukea mahdollisimman hyvin. Oppia juuri meditaatiosta ja kehon ja mielen yhteydestä. Mitä jos masennuskin joissain tapauksissa on esimerkiksi reaktio siihen, että kynttilää on poltettu molemmista päistä ja ihminen on uupunut? Sekö ratkeaa aivojen sähköttämisellä ja SSRI-lääkityksellä?

Ihmisen hermoston balanssi on todennäköisesti paljon herkempi kuin luulemme ja jos jotain aletaan hermostossa muokkaamaan uusiksi, sillä voi sitten olla ketjureaktiona ja viimeistään vieroituksessa sellaisia seurauksia, että hermoston toiminta lopulta häiriintyy. Esimerkiksi on olemassa dysautonomia, jossa autonominen hermosto ei toimi niinkuin pitäisi. Autonominen hermosto esimerkiksi säätelee sellaisia asioita kehossa, jota tietoisesti ei säädellä sydämmensykkeestä verenpaineeseen, ruoansulatukseen, lämmönsäätelyyn, hormoneihin. Myös aivojen toiminta voi häiriintyä tällaisissa dysautonomiatapauksissa ja seurauksena on esim. aivosumua ynnä muuta. En yhtään ihmettelisi, jos kroonisen psyykenlääkkeiden syönnin ja vieroitusten seurauksena tulee olemaan ongelmia tällä akselilla, mutta tästä psykiatria ei piittaa laisinkaan.

Jos ihminen opetetaan käyttämään mahdollisesti tunne-elämää latistavia kemikaaleja, etsimään mielialalle parannusta sähköllä laukaistuista epilepsiakohtauksista ja aina vain uusista biologisista hoitomuodoista ja hänen roolinsa on se, että hän ei oikeasti voi itse voida paremmin vaan hänen pitää ottaa psykiatrian tarjottu apu, jotta voi voida paremmin tietyissä tiloissa niin aika huonot lähtökohdat ihmisellä saattaa olla oppia itse pärjäämään ja oikeasti oppia mitään mistään. Psykiatria hyödyntää sitä, että oikeasti moni ihminen saattaa perimmältään pelätä tunteitaan ja negatiivisia tunteita tai toimintakyvyttömyyttä, joka ei todellakaan välttämättä tarkoita pysyvää toimintakyvyttömyyttä mikä ei ajan saatossa voisi kohentua ilman mitään kummallisempia vippaskonsteja. Monelle jo se voi tuoda suuren määrän lohtua, kun joku ihminen sanoo, että tunteesi on sairaus ja ne on parannettavissa lääkkeillä. Plasebon voima on varmaan hyvin merkittävä psykiatrisessa hoidossa. Psykiatriassa tuloksia etsitään nyt ja heti mutta monesti pikaratkaisut joissa kemikaalilla hoidetaan ongelmia vain oikeastaan lykkäävät ja monimutkaistavat ongelman käsittelyä.

Skotlantilainen terapeutti Marion Brown pohtii artikkelissaan kuinka psyykenlääkkeiden käyttö ja kehon mukautuminen niihin voi ongelmiin kehon taistele-pakene moodissa. Se voi johtaa esimerkiksi tuskaisalta tuntuvaan levottomuuteen lääkkeiden seurauksena. Vieroitus ainakin itselläni toi jatkuvan stressikokemuksen keholleni joka oli täysin luonnoton pitkittyessään ja alkoi kuluttaa terveyttäkin. Meitä ei ole suunniteltu käyttämään tällaisia kemikaaleja vuositolkulla ja siitä voi olla luonnottoman kauheita seurauksia.
https://www.madinamerica.com/2021/03/antidepressant-withdrawal-misdiagnosed-functional-disorders/

Itse uskon henkilökohtaisesti, että monessa tapauksessa ja varmastikin valtaosassa tapauksia masennus on täysin oikeutettu normaali reaktio elämässä sattuneisiin asioihin. Jos esimerkiksi fyysinen terveys pettää, ja pahimmillaan sairaus tuntuu kuin joltain kidutukselta kehossa niin totta hiivatissa siinä saattaa vähän masentaakin ja saattaa käydä mielessä itsemurhakin jos ei sairauden kanssa elämä ole kuin yhtä rajoitetta tai tuskaa. Tai jos on vaikka isot velat niskassa eikä ole mitään suurta toivoa päästä niistä irti tai elämään normaalielämää niiden kanssa kun ulosotto repii kaiken mitä irti saa. Tai jos on tapahtunut trauma, niin voi olla että oma maailmankuva sen seurauksena muuttuu ja perus turvallisuudentunne on kateissa. Tai jos on aina yksinäinen eikä yrityksistä huolimatta ihmisiä löydä elämäänsä. Tai jos ei työpaikkaa saa ei sitten millään eikä elämä millään tarjoa mahdollisuutta ottaa askeleita elämässä eteenpäin. Jos taustalla on epäonnistumisia on hankala luottaa itseensä.

Nykyelämässä kaikki on valmista. Elämme pitkälti kehittyne

Jos on riittävän monta lannistumista niin hankala sitä

Elämä itsessään ei ole mitään helppoa. Elämään oikeastaan kuuluu lähes sisäänrakennettuna tuska ja kärsimys. Mikään ei ole pysyvää, elämässä on paljon menetystä. Voi menettää terveyden, läheisensä, kaikki voi kadota.

Mutta onko tämä sitten kemiallinen epätasa
Lukekaa vaikka buddhalaisten uskonfilosof
. Kaikki Monet lääkärit hoi

Eikö hoidon tavoitteena olekaan kuntouttaa potilas toimintakykyiseksi? Ehkä tavoitteena onkin hoitavan tahon viallisiksi luokittelemien yksilöiden karsiminen.
Missä on ihmisyys? Aivan oikein, ei missään.

Olen pahoillani veljesi puolesta.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö hoidon tavoitteena olekaan kuntouttaa potilas toimintakykyiseksi? Ehkä tavoitteena onkin hoitavan tahon viallisiksi luokittelemien yksilöiden karsiminen.
Missä on ihmisyys? Aivan oikein, ei missään.

Olen pahoillani veljesi puolesta.

Lue lisää

Olen myös pahoillani veljesi puolesta. Ja että itselläsi menee huonosti.

Kirjoitukseni tuli vahingossa keskeneräisenä ja vahingossa väärään kohtaan mutta pointti oli että psykiatria hoitaa biologisina terveysongelmina tiloja, jotka oikeasti voivat olla ihan luonnollisia reaktioita elämään.

Myös kärsimys kuuluu elämään. Kuka lupasi meille että elämä on helppoa? Että normaalitila olisi seesteinen ja mukava. Elämä voi pahimmillaan laittaa meidät kokemaan ihan kauheita asioita, menetystä, surua ja kärsimystä ja traumaa. Jos vanhuuteen asti elää, voi olla kokenut vaikka mitä menetystä ja terveysongelmaa. Jotkut kärsivät jo fyysisen terveyden vuoksi niin paljon että itsemurhakin voi käydä mielessä.

Kautta aikain jossain uskonnonfilosofioissakin on kärsimystä pohdittu ja esim buddhalaisuudessa tästä puhutaan hyvinkin paljon.

Eikä se ihme ole että moni tuntee olevansa eksyksissäkin kun yhteiskunta antaa meille toisista poikkeavia arvoja joita tavoitella. Toisaalta puhutaan talouskasvusta, ja ihannoidaan kulutusta, toisaalta ympäristötuhosta. Toisaalta hyvinvoinnista mutta toisaalta menestymistä ihannoidaan joka usein tapahtuu melkoisen suorittamisen ja jopa uhrausten kautta jossa jostain hyvinvoinnista voi joutua leikkaamaan. Voi miettiä monta kertaa että onko asioissa mitään järkeä.

Tietenkin on yksilöllistä kuka reagoi asioihin masennuksella ja kuka ei. Toinen voi sietää vastoinkäymisiä paremmin ja olemaan sortumatta elontiellä mutta jos joku lamaantuu ja masentuu eikä näe elämässä mieltä, tarkoittaako se että on automaattisesti sairas jos joskus ns .sortuu elon tiellä?
Psykiatria ei juuri filosofisia kysymyksiä tai yhteiskunnan ongelmia pohdi koska sen mallissa sairas on yksilö, jonka aivoja psykiatriassa keskitytään muokkaamaan. Toki psykoterapiassa näitä sitten voi pohtia jos lyhytterapioissa niihin kovin ehtii edes paneutua jossa pyritään vain karsimaan haitallisia käyttäyrymismalleja.

Ehkä osa toipumista vaikeista asioista olisi ihmisillä löytää oikeasti elämäänsä jotain merkityksellisyyttä ja tarkoituksellisuuta ja löytää sellaisia elämänfilosofioita jotka pitävät heidät tyytyväisinä jossa saattaa joutua kyseenalaistamaan niitä oppeja motä päähämme on iskostettu ja ohjelmoitu yhteiskunnassa jotka voi oikeasti lisätä pahoinvointia. Oppia kohtaamaan vaikeita tunteita joista osa voi tuntua lähes sietämättömiltä kohdata.
Muiden muassa.

Psykiatria ei edesauta mielestäni paranemista biologisilla opeillaan ja sairausmalleillaan, jossa vaikeasti oirehtivan nähdään tarvitsevan sähkövirtaa aivoihinsa. Mielestäni psykiatrian tarjoama malli on jotenkin ihmisyyden vastainen. Edes riski muistojen menettämisestä tuntuu niin kauhealta etten koskaan haluaisi mennä sähköhoitoon. Ennemmin koen tuskaa ja lamaantumista kuin lähtisin sähköhoitoon.