Et pysty nukkumaan

yläkerran asukas tömistelee yöllä ja pelkäät että milloin taas jokin painava esine pudotetaan lattialle. Alun hyvä tunnelma kodissa vaihtui nopeasti stressaavaan "esitykseen", sellaiseen mitä et olisi koskaan halunnut joutua kokemaan. Liikaa rankkoja vuosia, kunpa mitään ei olisi koskaan aloitettu ja olisit saanut elää rauhassa ja tehdä töitä rauhassa, mutta sinulta vietiin paljon hyviä vuosia. Miten kaiken kokeman jälkeen voi enää luottaa keneenkään. Sinun hätääsi ei koskaan kuultu, jostain syystä muut kuvittelivat toimivansa oikein, kysymättä sinun mielipidettäsi ollenkaan. Kun luottamus viedään sitä on vaikea saada takaisin, siksi on tuntunut jo vuosien ajan siltä, ettet pysty tutustumaan enää yhteenkään sinulle tuntemattomaan ihmiseen, ehkä siihen ei ole muutenkaan ollut koskaan mitään tarvetta. Pidät rauhallisesta hiljaisesta elämästä omassa kodissasi ja haluat auttaa vain sellaista ihmistä jonka olet tuntenut hyvin kauan. Sinulle riittää kaukoihastuminen, ei sinulla ole ollut tarvetta olla tekemisissä kenenkään kanssa, ei edes omanikäisen ihastuksen kanssa. Riittää että joskus ohimennen näet hänet, nimettömän. Ei tunnu millään tavalla tarpeelliselta saada ketään elämäänsä. Elämän pitäisi palata omiin uomiinsa, sellaiseen mitä se oli ilman turhaa kertomista. Kaikki se tieto on ollut täysin tarpeetonta. Elämisen rauha kaikkialla ja asumisrauha, ettei tarvitse itkeä iltaisin, kun kauhulla odotat koska meteli taas alkaa. Stressi ei ole koskaan hyväksi, nyt sitä on ollut jo kauan aivan liikaa. Missä kohtaa tulee tapahtumaan jotain niin kauheaa, että menetät terveytesi.