Ensi sunnuntaina oleva äitienpäivä ahdistaa jo valmiiksi! Lehdet ovat täynnä äitien ylistämistä ja äitien haastatteluja. Tuntuu todella pahalta! Meillä lapsettomuushoidot alkavat elokuussa (tutkimukset tehty ja miehen siittiöt todettu niin huonoiksi, etten voi "normaalisti" tulla raskaaksi). Tällä hetkellä tunnen valtavaa alemmuudentunnetta lapsellisia ihmisiä kohtaan.
Äitienpäivä
Maaria
82068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meikän lapsettomuushoidot kestivät aikoinaan 5 vuotta - lopputuloksena yksi ihana suklaanruskeasilmäinen suloinen tytär. Eli malttia. Voi kestää kauankin ennen kuin tärppää, joten älä haaskaa elämääsi alemmuuden tunteen potemiseen vaan nauti lapsettoman naisen päivistäsi - äitiys on sitten täyspäiväistä hommaa joka sekin kestää vain aikansa. Tyttäreni on nyt aikuinen ja "äitiyspäivät" ohi - nautin taas täysillä kun voin käydä vaikkapa leffassa milloin haluan. Aika aikansa kutakin.
Ota hoidot asiallisesti.
Muistan hyvin muutaman vuoden takaisen äitienpäivän, jolloin olimme yrittäneet saada lasta vuoden verran. Oltiin menossa äitienpäivälounaalle anopin kanssa ja paikallisjunassa oli tietysti useampi perhe matkalla samaan suuntaan. Olo oli enemmän kuin ahdistunut. Eikä lounaalla olo yhtään helpottunut. Onneksi anoppini on fiksu nainen, eikä sanallakaan koskaan vihjannut, ett "milloinkas teille"..
Itsekin olimme harkinneet tutkimuksiin menoa, mutta 1,5 vuoden "yrittämisen" (enemmän ja vähemmän yritettiin) jälkeen, testi näytti plussaa. Lapsi syntyi 1,5 kk etuajassa ja alussa oli pelko päällä, mut nyt kaikki on jo onneksi hyvin.
Toivotan teille erittäin paljon onnea sekä voimia lapsettomuushoitoihin.
kannustuksesta ja ihana kuulla, että teillä on kaikki hyvin.
...sinun miehesi siittiöt on todettu huonoiksi?
Minun miehellä siittiöitä on riittävä määrä mutta normaalin muotoisia ei ole paljon....
...että ns. normaaleita ja hyvin liikkuvia siittiöitä on vain 4 %, muut ovat joko liikkumattomia tai epämuodostuneita ja tuolla määrällä ns. normaaliraskaus on hyvin epätodennäköistä. Syytä tähän mietittiin lääkärin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että mitään varsinaista syytekijää ei asialle löydy. Miehen kaikki muut veljet ovat niin hiton hedelmällisiä että!! Lasta olemme nyt yrittäneet n. 4 vuotta.
Heips! Meillä äitienpäivää alettiin viettää miehen kanssa silloin, kun naimisiin mentiin!
Meillä oli tiedossa se, että lapsen saaminen ei ole meille itsestäänselvyys; oltiin jo vähän kuin varauduttu siihen, ettei lapsia saataisikaan.
Niinpä otettiin äitienpäivänä positiivinen asenne: ajateltiin, että minusta tulisi varmaan oikein hyvä äiti, ja jo sitä ajatusta kannattaa juhlia! Sen jälkeen äitienpäivät eivät enää ahdistaneet, ja juhlittiin ihan kunnolla kakkuineen ja lahjoineen ja kukkineen. Annoin luvan itselleni juhlia minussa piilevää äitiyttä; minusta jokaisen naisen pitäisi äitienpäiväänsä juhlia, oli lapisa tai ei.
Muistakaahan te "juhlia" tuota päivää. se on juurikin saanut ajatuksen siitä, että kaikki eivät saa viettää äitien/isänpäivää vaikka kovasti toivoisivatkin. noissa päivissä on kuitenkin pitkälti kyse rakkaan ihmisen muistamisesta ja heidän olemassa olon ilosta. sama ajatus on Lapsettomien Lauantailla!
voimia kaikille jotka toivovat voivansa tulevana vuonna juhlia myös toukokuun toisena sunnuntaina!
Kyllä minuakin ahdistaa ajatus, että täytyy pystyä kertomaan tulevaisuudessa miehelle lapsettomuudesta ja siitä, että minusta ei ehkä tule muuten äitiä kuin siskon avulla, kunhan minulle joku mies joskus elämääni siunaantuu. Mitä mieskin siitä ajattelee? Nainen, joka ei saa lapsia? Eikö sellaiset naiset ole vähän hassuja? Mies olisi tietysti heti toisen naisen sylissä, kun saisi tietää "pikkusalaisuuteni". Ei minulla ole aikeita salata asiaa, vaan haluan kertoa asian heti, kunhan se on joskus mahdollista, sillä sinkkuna se on mahdotonta.