ongelma oli se miten kaikki toteutettin ihan sieltä alusta alkaen. Koska mieli ei ymmärtänyt moneen vuoteen, mitä arjessa tapahtui ja miksi. Silloin kun vaihdettiin työstä toisenlaiseen työhön, ajateltiin että mitään ei enää olisi, että ehkä itsellä oli jotain sisällä pielessä kun pää ei ymmärtänyt kokemaansa ja näkemäänsä. Mutta kun se jatkui siellä pientenkin kanssa, se oli hyvin suuri järkytys ja sen seurauksena oli yhtenä keväänä monta flunssaa ja se laukaisi kroonisen sairauden. Siksi olisi ollut välttämätöntä kysyä henkilökohtaisia kysymyksiä ja kertoa henkilökohtaisesti mitä on meneillään ja miksi. Rehellisesti voidaan kertoa, ettei se "auttaminen" ole tuntunut yhtenäkään päivänä hyvältä tavalta toimia, kaikkien niiden vuosien aikana kun sitä on ollut. Se on ollut pelkästään "kärsimysnäytelmää" mikä olisi saanut jäädä kokematta, koska sen aiheuttamat vauriot ovat olleet syvät henkisesti ja fyysiset krooniset oireet ja taloudelliset huolet ovat saaneet aikaan syvää surua ja ahdistusta.
Koska näistä ei ole koskaan voinut keskustella kaiken aloittajen kanssa, on "syyllisiksi" koettu ne joista on kerrottu. Vuosia kestänyt jokapäiväinen ahdistus, on ollut todella vaikeaa kestää ja se on aiheuttanut eristäytymistä, että edes jotenkin jaksaisi elää. Tuska ja ahdistus on henkilöytynyt siihen henkilöön, joka on ollut mukana kaikessa keskiössä omassa roolissaan. Siksi on mahdotonta olla missään tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, jonka takia tavallaan on joutunut kärsimään niin suunnattoman paljon pahaa oloa monella tapaa. Jos toinen osapuoli olisi ollut joku muu, ihan kuka tahansa niin lopputulos olisi ollut sama. Siksi on tärkeää ettei se enää jatku arjessa, eikä missään muuallakaan, koska jatkuessaan se rikkoisi lisää. "Te" kaiken aloittajat tarkoititte sen tekevän hyvää, mutta sitä se ei pysty koskaan tekemään, koska sisin ei voi sietää sitä tapaa miten toimitaan. Sisin kokee kaiken kiusaamiseksi juuri sen takia, miten paljon pahaa se on saanut aikaan ja miten se on aiheuttanut pysyviä vaurioita loppuelämän ajaksi. Yksityisasioiden käsittely ei kuulu kenellekään muille, kuin henkilölle itselleen ja sille kenestä ihminen itse mahdollisesti kiinnostuu. Jaksaminen on ollut todella vähissä joka päivä, koska ei ole saanut elää rauhassa ilman "esitystä". Elämänilo ja elämänhalu ovat vähissä ja vointi alkaa parantua vasta sitten, kun on ihan hiljaista ja työasia on kunnossa. Rikkinäinen tarvitsee hiljaisuutta olla omine ajatuksineen.
Koska näistä ei ole koskaan voinut keskustella kaiken aloittajen kanssa, on "syyllisiksi" koettu ne joista on kerrottu. Vuosia kestänyt jokapäiväinen ahdistus, on ollut todella vaikeaa kestää ja se on aiheuttanut eristäytymistä, että edes jotenkin jaksaisi elää. Tuska ja ahdistus on henkilöytynyt siihen henkilöön, joka on ollut mukana kaikessa keskiössä omassa roolissaan. Siksi on mahdotonta olla missään tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, jonka takia tavallaan on joutunut kärsimään niin suunnattoman paljon pahaa oloa monella tapaa. Jos toinen osapuoli olisi ollut joku muu, ihan kuka tahansa niin lopputulos olisi ollut sama. Siksi on tärkeää ettei se enää jatku arjessa, eikä missään muuallakaan, koska jatkuessaan se rikkoisi lisää. "Te" kaiken aloittajat tarkoititte sen tekevän hyvää, mutta sitä se ei pysty koskaan tekemään, koska sisin ei voi sietää sitä tapaa miten toimitaan. Sisin kokee kaiken kiusaamiseksi juuri sen takia, miten paljon pahaa se on saanut aikaan ja miten se on aiheuttanut pysyviä vaurioita loppuelämän ajaksi. Yksityisasioiden käsittely ei kuulu kenellekään muille, kuin henkilölle itselleen ja sille kenestä ihminen itse mahdollisesti kiinnostuu. Jaksaminen on ollut todella vähissä joka päivä, koska ei ole saanut elää rauhassa ilman "esitystä". Elämänilo ja elämänhalu ovat vähissä ja vointi alkaa parantua vasta sitten, kun on ihan hiljaista ja työasia on kunnossa. Rikkinäinen tarvitsee hiljaisuutta olla omine ajatuksineen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Isä on hyvä
https://youtu.be/OpsthkRxTCU
Sama trolli kyylä vuodesta toiseen
Tarkoitatko sitä, että mies on stalkkeri?
Niin. Se vuoan paha että sitten kun on liikoo yksin, koska sitä "eristäytymistä" tarvitsee niin läheiset alkoo huolestumaan. Että " miksi sinä...." jne. Se väsuttöö kun ei kerrassaan jaksa jankuttoo että en vain tarvitse seuroo ennee.
No jos jossain vaiheessa sitten ITSE huomoo että ohhoh, onpas männyt päiväkausia tässä nyt näin, niin kyllä ulkoilma tekköö hyvvee. Vaikka se ei auttais kuin hetkellisesti, ja silloinkin piästävä sinne missä ei ihmisiäniä kuulu.
Hetken sitten mietittyään miettii vain lissee, että kirjoitraisko sitten tänne.
Tuntojaan .
Voi ollakkin sitten että tulloo kaipuu ihmisen lähelle mutta koska on haavoittunut, se on vaikeaa.
Todellakin.
Se on myös välillä tosi repivvöö kun tahtoisi halia ja pussailla ja ,,,niin niin.
,,,,, ja sitten kun o7keastoon tietee ettei se vain onnistu sen tietyn kanssa joka yhtäaikoo niin ihana ja haluttava ja muuta mutta kun jokin helv....
Tin ristiriita olisko vieläkin??
Ei välttämättä mutta koska aikoo on männyt paljon , ja itsessä on muutoksia.
Joko parempoon tai huonompoon.
Itsestäni, no ehkä kuitenniin parempoon vaikka pysyvä sairaus onkin.
❤
Se, että kirjoitat asioista tänne, ei muuta mitään. Kerro asiasta henkilölle, joka voi asiaan vaikuttaa. Eivät asiat muutu, jos et puhu niistä.
No tähän provoon mitä mies pitelee kannattaa varmasti satsata paljon energiaa