Koko projektin

ongelma oli se miten kaikki toteutettin ihan sieltä alusta alkaen. Koska mieli ei ymmärtänyt moneen vuoteen, mitä arjessa tapahtui ja miksi. Silloin kun vaihdettiin työstä toisenlaiseen työhön, ajateltiin että mitään ei enää olisi, että ehkä itsellä oli jotain sisällä pielessä kun pää ei ymmärtänyt kokemaansa ja näkemäänsä. Mutta kun se jatkui siellä pientenkin kanssa, se oli hyvin suuri järkytys ja sen seurauksena oli yhtenä keväänä monta flunssaa ja se laukaisi kroonisen sairauden. Siksi olisi ollut välttämätöntä kysyä henkilökohtaisia kysymyksiä ja kertoa henkilökohtaisesti mitä on meneillään ja miksi. Rehellisesti voidaan kertoa, ettei se "auttaminen" ole tuntunut yhtenäkään päivänä hyvältä tavalta toimia, kaikkien niiden vuosien aikana kun sitä on ollut. Se on ollut pelkästään "kärsimysnäytelmää" mikä olisi saanut jäädä kokematta, koska sen aiheuttamat vauriot ovat olleet syvät henkisesti ja fyysiset krooniset oireet ja taloudelliset huolet ovat saaneet aikaan syvää surua ja ahdistusta.
Koska näistä ei ole koskaan voinut keskustella kaiken aloittajen kanssa, on "syyllisiksi" koettu ne joista on kerrottu. Vuosia kestänyt jokapäiväinen ahdistus, on ollut todella vaikeaa kestää ja se on aiheuttanut eristäytymistä, että edes jotenkin jaksaisi elää. Tuska ja ahdistus on henkilöytynyt siihen henkilöön, joka on ollut mukana kaikessa keskiössä omassa roolissaan. Siksi on mahdotonta olla missään tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, jonka takia tavallaan on joutunut kärsimään niin suunnattoman paljon pahaa oloa monella tapaa. Jos toinen osapuoli olisi ollut joku muu, ihan kuka tahansa niin lopputulos olisi ollut sama. Siksi on tärkeää ettei se enää jatku arjessa, eikä missään muuallakaan, koska jatkuessaan se rikkoisi lisää. "Te" kaiken aloittajat tarkoititte sen tekevän hyvää, mutta sitä se ei pysty koskaan tekemään, koska sisin ei voi sietää sitä tapaa miten toimitaan. Sisin kokee kaiken kiusaamiseksi juuri sen takia, miten paljon pahaa se on saanut aikaan ja miten se on aiheuttanut pysyviä vaurioita loppuelämän ajaksi. Yksityisasioiden käsittely ei kuulu kenellekään muille, kuin henkilölle itselleen ja sille kenestä ihminen itse mahdollisesti kiinnostuu. Jaksaminen on ollut todella vähissä joka päivä, koska ei ole saanut elää rauhassa ilman "esitystä". Elämänilo ja elämänhalu ovat vähissä ja vointi alkaa parantua vasta sitten, kun on ihan hiljaista ja työasia on kunnossa. Rikkinäinen tarvitsee hiljaisuutta olla omine ajatuksineen.