Tutkimustulokset: ADHD:n diagnoosin tieteellinen pohja on "vaikuttava"

Suomessa ADHD diagnooseja eli käytösoireisiin pohjautuvia oiremittarein diagnosoituja neuropskiatrisia häiriöitä ei yleensä anneta hyvin pienille lapsille johtuen siitä, että pikkulapset ovat luonnostaan impulsiivisia ja heillä on ihan kehitysvaiheeseensa luonnollisesti kuuluvaa ADHD-oirehdintaa. Yhdysvalloissa ryömintäikäisille juuri vaipoista päässeille vilkkaille pojankoltiaisille annetut ADHD-diagnoosit ovat kuitenkin kasvussa ja niitä annettiin vuonna 2016 2,4 % alle kouluikäisistä lapsista, kun vuonna 2007 diagnooseja annettiin 1 %.

Köyhät yksinhuoltajanaiset ja muut kasvatusvaikeuksista kärsivät saavat yleensä vilkkaiden tenavien kasvatukseen apua mm. toimintaterapiasta ja muusta kuntoutuksesta, mutta Yhdysvalloissa ajatus pikkulasten huumaamisesta amfetamiinilla on noussut yhä keskeisempään asemaa. Tämä siitä huolimatta, että ADHD-diagnoosilla ei ole neurobiologista pohjaa, sitä ei voi diagnosoida muuten kuin subjektiivisin oiremittarein ja tutkimusten mukaan lääkkeet ovat tehottomia hoitamaan ADHDta. Kuten Robert Whitaker ADHD:n tieteellistä pohjaa käsittelevässä r raportissaan tuo esille, amfetamiinin syöttäminen pikkulapselle katsotaan rikoslain mukaan yleensä pahoinpitelyrikokseksi. Hän käsittelee raportissaan sitä, miten APA DSM-III päätti, että luodaan neurobiologiseksi väitetty konstruktio nimeltä ADHD ilman minkäänlaista tieteellistä näyttöä. Tämän jälkeen "näyttöä" alettiin rakentaa empiiristen tutkimusten perusteella, jotka perustuivat väitteisiin siitä että ADHD on geneetisesti periytyvä neurobiologinen häiriö jolle on ominaista poikkeava aivojen rakenne, että ADHD vodaan luotettavasti diagnosoida ja että stimulantit ovat tehokkaita ja turvallisia käyttää.

Seuraaavassa näyte tutkimuksista, joilla empiiristä pohjaa rakennettiin ADHD:sta neurobiologisena häriönä:
Lancet 2010: "nyt voimme todeta varmasti, että ADHD on geneettisesti periytyvä häiriö ja ADHD lasten aivot kehittyvät eri tavoin kui normaalien lasten"
Tutkimus: vertasi 366 ADHD lapsen geomia 1047 tavallisen lapsen genomia ja löysi kopiolukujen variaatiota eli poikkeamia geneettisessä koodissa 15.5 % ADHD lapsista ja 7.5 % tavallisista lapsista. 85 % ADHD diagnoosin saaneista ei löytynyt mitään poikkeavaa verrokkeihin verrattuna.
Lancet 2017: "Tutkimuksemme antaa vahvaa näyttöä siitä, että ADHD on aivotason häiriö"
Tutkimus: Vertasi 1731 ADHD potilaan aivoja 1529 verrokkiin ja havaitsi, että ADHD potilaiden aivot olivat mm. 0.1 efektikoolla pienemmät kuin verrokkien aivot. Lisäksi 47 % todennäköisyydellä ADHD satunnaisesti valikoidulla potilaalla on suuremmat aivot kuin verrokeilla. Ryhmillä oli 96 % vastaavuus aivojen koossa eli ne olivat lähes identtiset.
Ajatus siitä, että AHD liittyisi jotenkin dopaminenergisen järjestelmän häiriöön perustuu niin heikolle näytölle, että se on pääosin hylätty kuten kaikki muutkin mielenterveysongelmiin liittyvät kemiallisen epätasapainon teoriat.

Tutkimusten mukaan metyylifenidaatti auttaa tämän neurobiologisen häiriön oireissa yhdellä seitsemästä potilaasta. Eräässä pikkulapsille tehdyssä kokeessa oli yhteydessä 10 kk seurantajaksolla 20 % hitaampaan pituuskasvuun ja 52 % hitaampaan painon kehitykseen suhteessa odotettuun. Erään kliinistä merkitsevyyttä käsittelevän tutkimuskatsauksen mukaan niiden SMD eli efektikoko vaihteli heikosta kohtuulliseen, näytön laatu vaihtelu heikosta erittäin heikkoon ja harhan riski oli suuri tai epäselvä"

https://www.madinamerica.com/2022/02/medicating-preschoolers-for-adhd-leads-to-tragic-end/

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/wps.20941