Kysymys narsistien lapsille:
Millaisia tunteita teillä on edesmenneitä narsistivanhempianne kohtaan? Onko olonne helpottunut vai oletteko katuneet sitä että olette pitäneet tai syyttäneet että vanhempanne oli narsisti? Onko hänen kuolemansa muuttanut ajatusmaailmaanne niin että kadutte sitä mitä olette hänestä ajatelleet ja tunteneet ja ajattelette että se olisi väärin tehty teiltä? Ajatteletteko nyt että hän oli kuitenkin oikeassa ja te väärässä?
Olisi mielenkiintoista tietää miten narsistina pidetyn henkilön kuolema vaikuttaa uhrien ajatuksiin ja tunteisiin.
Millaisia tunteita teillä on edesmenneitä narsistivanhempianne kohtaan? Onko olonne helpottunut vai oletteko katuneet sitä että olette pitäneet tai syyttäneet että vanhempanne oli narsisti? Onko hänen kuolemansa muuttanut ajatusmaailmaanne niin että kadutte sitä mitä olette hänestä ajatelleet ja tunteneet ja ajattelette että se olisi väärin tehty teiltä? Ajatteletteko nyt että hän oli kuitenkin oikeassa ja te väärässä?
Olisi mielenkiintoista tietää miten narsistina pidetyn henkilön kuolema vaikuttaa uhrien ajatuksiin ja tunteisiin.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Minä kasvoin kodissa missä "äiti" (on erittäin vaikea edes kirjoittaa sitä sanaa, ääneen lausumaan en pysty) oli narsisti pahimmasta päästä.
En ala sen enempää asiaa avaamaan, sen verran voin sanoa että yksikään meistä lapsista joita oli seitsemän, ei säästytty mielenterveysongelmilta. Itse olin tappaa itseni anoreksiaan jota sairastin erittäin vakavasti toista kymmentä vuotta. Nyt edelleen alipainoinen mutta en vaarallisesti enää.
Isä tallottiin maan mutaan. Mitään hän ei osannut, mihinkään hänestä ei ollut. Jatkuvaa vihaa ja haukkumista ja ivaa sai kokea kuolemaansa asti. Jopa kun kuoli, se ihminen raivosi kun ei päässyt nostamaan rahoja isän tililtä ennenkuin perunkirjoitus oli tehty. "yhden s-tanan äijän takia ei saa rahoja ulos"!
Kun aloin jotain ymmärtää toivoin että isä ottaisi eron ja lähtisi ja ottaisi minut mukaan. Oli kai liian lannistettu ettei pystynyt enää. Isä oli minulle rakas ja senkin takia sain kärsiä ja kuulla ivaa ja haukkumista. Minulle kerrottiin myös ettei kukaan minua ole koskaan halunnut, olen tunkeilija ja sen ihmisen elämän pilaaja.
Kun sain kouluni päätökseen lähdin Suomesta. Oli pakko päästä mahdollisimman kauas siitä pirusta. Isä oli silloin jo kuollut, kehkosyöpään. Pistin välit poikki totaalisesti. Olin asunut täällä missä asun jos useamman vuoden kun kuulin että se on sairaalassa. En kysynyt miksi, ei kiinnostanut eikä silloinkaan kun ilmoitettiin että se on kuollut. Se oli valtava helpotus mutta ne haavat jotka se minuun hakkasi eivät parane koskaan. Ikuiset jäljet jäi. Mielenterveyteni on hauras, en luota kehenkään. Olen lapsesta asti oppinut tulemaan toimeen täysin yksin. Vaikka isä oli kiltti ei hän kyennnyt minua puolustamaan.
Hautajaisiin en osallistunut, kukkia tai muuta en lähettänyt. Sivuutin koko asian. En todellakaan kadu!
Toisaalta olen ylpeä siitä että minua ei kaada kukaan. Olen selviytyjä. Se on makanut kovan hinnan mutta silti olen elämääni tyytyväinen.
Parisuhteet on jääneet aina varsin pinnallisiksi. En päästä ketään lähelle enkä kaipaa ketään. Näin on hyvä elää kun tähän on alusta asti oppinut. Ei osaa muuta kaivata.
Oikea narsisti on hirveä. Sitä nimitystä käytetään todellakin liian kevyesti, sellaisetjotka eivät narsistiin ole koskaan törmänneet. Olkaa onnellisia te jotka ette ole!
Minä niin toivoin, että äiti saisi nähdä mitä on rakkaus nyt kun on vielä aikaa tässä maailmassa.
Vietimme kaksi kuukautta paljon yhdessä. Tilanne on kuitenkin mennyt sellaiseksi, ettei sitä ollut mahdollista jatkaa. Menetän äidin seurassa jopa tunnon olemassaolostani, ja vapautunut taide-emootioni tuntuu joutuvan kiristyksiin sekuntti sekunnilta. alan nähdä paljon koko ajan lisääntyen painajaisia jne, koko keho menee stressijännitykseen. Lopulta olo on niin äärimmilleen kiristynyt että tulee hermosto-oireita.
Olen todella surullinen, etten pysty näyttämään äidille mitä on kaiken kestävä rakkaus,
Toivon että äiti kärsimyksiä aiheuttavine ikeyksineen pysyy hengissä mahdollisimman vanhaksi, Se on harras toiveeni.
popiuyyy
Äidin näkemys minusta ei ole totuudenmukainen, mutta se on aika paljon todempi kuin kriisipuhelinvastaajien. Siksi äiti pääsääntöisesti tuntuu kriisipuhelinvastaajia paremmalta koska hän tuntuu rehellisemmälle ja realistisemmalle mitä tulee itseensä ja minuun ja moniin asioihin silloin kun keskustelemme kahdestaan. Hän ei tprju elämäntarinaani, ominaisuuksiani jne, kuten kriisipuhelinvastaajat, jotka ovat pääsääntöisesti täysin kykenemättömiä kuulemaan minua aitona itsenäni, mikä on ollut outo kokemus, Heillä on hyvin voimakas torjunta persoonaani ja elämäntarinaani kohtaan, jonka tuntuu olevan heille lähes jonkinlaista pakonomaista torjuntaa, siinä tilanteeessa äiti tuntuu mukavalle, kun ei kiellä elämänkokemuksiani ja muita faktoja, vaikka emotionaalisesti rääkkäää kuulemma ei tahallaan
popiuyyy
ppoiuuyyyy
En oikein ymmärrä miksi juuri kriisipuhelinvastaajat eivät voi lainkaan uskoa elämäntarinaani, vaikka kyllä minua pääsääntöisesti ihmiset muuten uskovat kun siitä kerron. Nettiprofiilini esittäminen ilmeisesti huomattavasti lisää uskomista verrattuna täysin anonyymiin,
poiuuyyy
Kukaan nettiprofiilini nähnyt ei ole epäillyt ettenkö olisi oikea taiteilija.
Mutta kriisipuhelinvastaajat ja sairaanhoitajat epäilevät etten olisi, Se on oudon tuntuista.
ppoiuyyyyy
Olin kerran semmosessa tosi oudossa tilanteessa jossa sanoinkin sairaanhoitajalle tai joku hoitaja, että ehkä minun pitäisi näyttää minun nettisivuni. No ei tarvinnut näyttää, mutta hän kirjaili jotain semmosta mistä saattoi ymmärtää ettei hän uskonut minun puhuvan totta, Tämä tilanne tuntuu hyvin oudolle, Onnekls minä oon niin hyvä taiteilija, että muuten aina riittää kun näytän ihmisille tauluni, muuta ei tarvi todisteeksi että olen oikea taiteilija.
poiuytyt
Mutta mulla on kyllä henkilö kuka pystyy mun rakkauden vastaanottamaan. Suuresti arvostan.
ppoiiuuyuuy
Mutta siis ne kriisipuhelinvastaajat on erehtyneet siinä, etteikö tietyt kertomani asiat olisi totta. Tuntuu erikoiselle kokemukselle niin suuri joukko niin täysin erehtyneitä ihmisiä-.
ppoiuyyyy
Ensin se oli tosi rankkaa kun alkoi jo epäillä melkein omaa olemassaoloaan. Koska tuntui niin uskomattomalle että niin moni vois erehtyä , mutta niin he vaan erehtyi joukolla.,
poiuyyyy
Mitä he varsinkaan ei tajunneet oli se että olin oikeesti melkein henkihieveriin hermostovaurioitunut, Noh siitä itseäni parannellessa aiheutui muitakin kudosvaurioita,
Ja nyt jotkut höhlät luulee että olisin joku pelkurinössö,
poiuyyttt
Ja nyt välttelen palveluita, koska en kestä kuunnella semmosta aliarvioivaa sössötystä.
ppoiuyyy
Esim lause: "oothan sä jo aikuinen ihminen" kuulostaa tosi oudolle miltei mummoikäisenä.
Ottaa hermoon kuunnella semmosta.,
poiuuyyytyt
Mä tunnustan, olen yhdelle asialle hyvin herkkä. Minulla on voimakas tarve että keskustelutyyli kuulostaa älykkäälle ja arvokkaalle, Mua ärsyttää muunlainen.
ppuyyyyyy
Mua ärsyttää se niin ettei tee edes mieli itse puhua kunnolla, kuten täällä kun tuntui ettei yäällä ole arvokas tyyli muillakaan., Niin sitten mä en voi edes viimeistellä viestejäni ku ärsuttää kun ei oo arvokas tyyli.,
pouyyyy
Mä alan puhumaan ja kirjoittamaan kunnolla vasta kun tyyliu ylittää arvokkuudessa tietyn rajan.
poiuuyytyty
Mua ärsytti jo ala-asteella tuo sama asia, Valitin aina vanhemmille että koulussa on kohtelu sellausta että koen olevamme lehmälauma.
pouyttt
Vasta kun puhuu minulle silleen arvokkaasti että olettaaminulta fiksua puhetta alan puhua kunnolla,.
poiuyytytt
Se on vähän hassua niinku jossain palveluissa. En osaa puhua hoitajille mutta osaan kyllä puhua ylilääkäreille.
ppiuyttyy
Mulle tulee jopa hankalia hermosto-oireita siitö kun mun emootio ei siedä epäarvokasta tyyliä-. Noh ehkä tää on tämmönen taiteilijasielu ongelma olen siinä mielessä esteettisesti hyvin herkkä abstrakteille asioille
poiuuyyyy
Sainpas kerrankin sanottua aidosti miltä tuntuu, Toi viimenen varsinkin.
Hermoston esteettinen herkkyys abstrakteille asioille,
ppiuuyyytyyy
Mulla on oikeesti tommonen...hermo ärtyy kun asioiden abstrakti sisältö ei ilmene riittävän esteettisesti., Mulle voi tulla siitä jopa sairauskohtaus,
pouytttt
Munlapsuuden balettiopettajallakin oli varmaan joku tommonen.,
Hän hermostu aivan hirveesti jos näki jotain mikä ei ollut riittävän esteettistä tai kultturellia balettisalilla,
poiuyyttttyy
Suoraan+sanottuna+mua+häirittee+90%+kriisipuhelinvastaajien+puhetyyli,.+
Ja he jopa esti minua säännönmukaisesti puhumasta puhelimeen omalla tyylilläni , se oli aika hirveää, mutta kyllä mä muualla puhun silleen ainakin ajoin.,
Mutta kriisipuhelimessa he äkäisesti sulki puhelimen jos aloinpuhua arvokkaammin.
pouyytytyy
Silloin heikossa kunnossa se tuntu aika hirveelle alistamiselle, että mut pakotettiin luonnottomaan rooliin ja puhetyyliin josa halusin puhua sinne.
pouyttt
Oikeesti tykkään puhua sivistyneemmin.
ppoiuuuu
Kyllä mulla kävi yks hassu tilanne kun ensin mun sivistyn tyylini tulkittiin väärin epäsivistyneesti ja päädyin sitten toisen henkilön puheille ja huomasin, että kun esitin asian ylemmälle taholle tyylilläni sivistyneesti, häntä vähän alkoi hymyilyttää ja sain ihan hyvän kohtelun sitten.
poiuuyyytty
Joku jopa kirjaili arvostelua puhetyylistäni. Siitä minä loukkaannuin,
ppouuyyyuy
Nuorena kun menin ravintolaan vieraita ihmisiä tuli sanoon että heillä on mulle asiaa ja se oli semmosta ettäå he ovat seuranneet tyyliäni ja sitten kertoivat että pitävät siitä tai joskus tultiin sanomaan "en pidä tyylistäsi"-
ppoiuyyy
pahoittelen meni hieman aiheen sivuun kun ei äitikään vielä ole edesmennyt...mutta otsikko oli niin vetävä.
Noin pitäisi kysyö kriisipuhelimessakin: Millaisia tunteita teillä on, eikä olettaa mitään...
popiuyyy
Se oli ihan emotionaalista väkivaltaa miten he projisoivat tunteitaan soittajaan välittämättä yhtään hänen aidoista tunteistaan.
pouyytyty
Kuten vaikkapa tunteesta että nyt keslustelun tyyli ei ole riittävän arvokas ja se tekee minulle pahaa.
poiuyyyty
Toisenkautta. On tietääkseni fakta, että molemmat vanhempasi ovat poistuneet elävien kirjoista ns. luonnollista tietä. Myös äitisi.
Meidän perheen kesken poisnukkuneita ei saanut arvostella. Nettiähän ei ollut. Joku saattoi tietyissä piireissä puhua heistä skeidaa.
-Minkäs enää mahdat, sellaisille tuhahdettiin.
Musta tuli pankkivirkailija ja siskosta näyttelijä yhyy yhyy!🤭🤭
No niin ja nyt ne kirjoittelevat kiusallaan tommosta tyylitöntä.
Mutta sitä ihmettelen miksi kriisipuhelimeen ei saa puhua todella aikuismaisen kypsästi ja sivistyneesti.,
popiuyytyt
Ja mä en olettanu että Suomessa on täm,mönen tyyli että vielä 50 vuotiaille puhutaan tyyliin, että kun äitisi on jo kunnon iässä niinku että 50 vuotias on jotenkin aina vaan niin lapsi, minusta se on outoa,
poutttt
varsinkin kun minun äitini on minua lapsellisempi, eikä sitäkään tosiasiaa saisi sanoa,
ppoiyyytyt
vielä yksi asia.,,kirjotan tämmöstä tekstipötköä kun olen stressaantunut paljosta äitiin yhteydessä olosta, Niin rauhotan ja tasaannutan hermostoni kirjottamalla pitkään.
poiuuuyu
Vaikea suru varmaan seuraa kuolemiaan. En ollut tarpeeksi arvokas suojeltavaksi väkivallalta ja hyväksikäytöltä. Ehkä helpotus siitä että nyt se vihdoin loppuu se epäoikeudenmukainen käytös.
Mutta muuta tuo ajatus "en ollut tarpeeksi arvokas", eihän asia sinun arvoon oikeesti liity,.
poiuiuuyu
Ei kai niin. Mutta vanhempieni kyllä. En ollut heille arvokas. Se jotenkin muun ohessa hävettää minua, kun joka puolella oletetaan että vanhemmat haluavat lapsilleen parasta.
Tuo on keskiluokkaisten filantrooppitätien hellimä ajatus joka olisi joutanut jo ajat sitten romuksi. On paljon vanhempia joiden tarpeet ja pyyteet ajavat lapsen perusturvallisuuden ja koskemattomuuden ohi. Jotkut vaan on ihan ulalla. Toivoisi tietysti ettei nämä olisi lapsen hyvinvoinnin kannalta ratkaisevassa asemassa olevat ns. asiantuntijat.
Se on se kun muiden projisoidut emootiot tarttuvat itseeen.
Mutta eihän tuossa oikeesti ole mitään häpeämistä,
Minä olen tuonut esiin jossain yliopistokurssillanikin, että vastustan psykologisoitua ajatusta, että kaltoinkohtelu tekisi sen kohteesta jonkin tietynlaisen. Tuollainen oppi jo sinällään on uhriuttava ja väkivallantekijälle vallan antava. Opin voima on tuollaisessa manipuloiudussa ajatuksessa, jolloin sitten voi niin käydäkin, jos siihen aletaan uskoa. En muutoin usko tuollaiseen lainalaisuuteen ollenkaan.
Jos uskoisin, olisikin jo kriisipuhelinkohtelun jäljiltä mielenterveyspotilas.
pooiuiyyty
Koska heitä on kriisipuhelimessa ihmisiä jotka tekevät traumatisoivia asioita samalla kun tuovat esiin että eihän heidän tarkoituksensa ole traumatosoida ja se on valitettavaa jos /kun niin kuitenkin tapahtuu.
ppoiiuuuyy
Toin esiin monta vuotta että niin tapahtuu mutta he vaan valittelivat asiaa ilman mitään muutosta ja sama peli jatkui. Minun olisi ilmeisestiu kuulunut traumatisoitua siitä lopullisesti, mutta kappas kun en usko sellaisiin kieroihin psykologisiin lakeihin niin niiden lainalaisuudet ei minuun päde.
poiuytttrt
Minuun pätee enemmän filosofian lait, Ja filosofoimalla vapautuu monista psykologian laeista.
poiuyttttyy
Ja mä olen ajatellut tälleen jo teini-iässä.
Ja kriisipuhelinvastaajilla on mahdoton tehtävä tutustua minuun psykologisoimalla kietäytyen filosofisesta ajattelusta, Mm. siksi se ei toiminut,
poiuyytyt
Olin jo nuorena tyttönä perheessäni vanhan filosofin roolin ja elin elämääni niin vuosikymmeniä kunnes kohtasin nämä kauheat kriisipuhelimen filosofiaa vastustavat keittiöpsykologit,.
popiuytttrt
Koin 16-vuotiaana olevani perheeni vanha filosofi. Minulla oli fantasioita istuvani vanhojen filosofipartamiesten seurassa yhtenä filosofina. Elämäni oli ihan mukavaa tolleen.
Kunnes minusta keski-ikäisenä alettiin tehdä kriisipuhelimessa lapsellisen äitini pikkutyttöä.
pouyttrt
mun aspergerneurologi tietää minun filosofiosuudestani. Selitin hänelle miten sen johdosta psykologia ei minulle sovellu.
ppoiuyytyyt
Hän oli fiksu, eikä väkipakolla tuputtanut psykologiaa,
ppiuuyytt
Minkä takia hajottaa ihminen psykologialla , jos hän on ehjä filosofi?
poiyytttt
Mulle filosofi ja tutkija on semmonen joka asettuu hieman ilmiöiden ulkopuolelle niiden tarkastelijaksi ja analysoijaksi,
Siksi minua ärsyttää esim kriisipuhelimessa tunnereaktioiuden liittäminen tarkasteltaviin ilmiöihin., Ja siksi keskustelu ei toimi. Koska mulle se tuntuu alentavalle jos minun kuvitellaan liittäväni lapsellisia tunnereaktioita tutkimiini ilmiöihin.
pouyttt
Siis esim äitiini,.
Vaikka analysoisin hänet noita-akaksi, siihen ei liity lapsellisia tunnereaktioita kuten vihaisuutta, Se on vain analyysi, Tätä he ei ymmärrä, kun he liittävät ilmiöiden tarkasteluun pakonomaisesti tunteita niin voimakkaasti
popiuyttt
Minä en ole traumatisoitunut täten tacallisten psykologisten lainalaisuuksien mukaisesti, koska jo lapsesta asti olen täten filosofitutkijana analysoinut esim.l vanhempianim lapsellisten tunnereaktioiden sijaan.
poutttr
Tätä todistaa sekin kun vanhempani ovat kertoneet etten oikeastaan lainkaan esim kiukutellut, Niin en minäö nyt 50 vuotiaana ala kiukutella jos en kolme vuotiaanakaan.
pouiytrtrr
Youtubessa on hyvän psykologin video siitä kuinka narsistien lapsista voi tulla tällaisia hyvin analyyttisiä ja narsismia tuntevia,
ppiuuyyyyt
Ja minun palstakaverinkin olisi hyvä vain luottaa omaan viisauteensa,
pouyttrrt
Enemminkin erityisyyden vieminen joltakulta on mun mielestä narsistista kateutta,
Miksi joku ei saisi ajatella olevansa erityinen ? Kenellä on etuoikeus ajatella niin?
Ei kenelläkään? Harmaata massaa vaan pitää olla kaikkien?
pouyttt