Olenko henkisesti sairas?

Olenko vakavasti sairas? Olen vaativassa mutta ah niin tylsässä asiantuntijatyössä yksityissektorilla. Kuivan nuiva ala, ei tippaakaan kiinnosta. Päivät pitkät, samaa rutinoitunutta rataa, ei henkisiä hyvänolon tunteita, ei edes pienintä valon hetkeä. Kuitenkin ollut tavallaan pakkotilanne, eli olen vain palkan takia täällä roikkumassa.

Olotila on erakoituva, kartan muita ihmisiä, mikä on täysin päinvastaista menneeseen verrattuna. Vapaa-ajallakaan ei halua tehdä oikeastaan mitään, olla vain. Tulee tunne, että aika ja elämä valuu hukkaan, paska työ vie viimeiset elämänilot. Yöllä ei saa kunnolla nukuttua, hukattu elämä ajatteluttaa. On tunne, että on irti kaikesta, työstä, vapaa-ajasta, itsestä.

Onko tässä otettava loparit? Sairikselle en halua, koska se leimaa tehokkaasti ihmisen, varsinkin työyhteisössäni. Tuntuu, ettei nykyajan työelämä ole minua varten, olen syntynyt vissiin joutilaaksi erakoksi. Tarvittaessa tulen aineellisesti toimeen hyvin vähällä, eli ei haluta töissä näivettyä edes omaisuuden havittelun takia.

Mikä lie sairausdiagnoosini? Masennus?
1420
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Ihan samanlaiset tuntemukset ne on kaikilla tuossa vaiheessa. Lievä tai alkava masennus selvästi kyseessä.

Vähimmällä pääset kun haet lääkityksen, itselläni on tällä hetkellä Sepram joka tehoaa hyvin. Vaikutusta saa odotella 2-6 viikkoa, mutta sen jälkeen maailma näyttää ihan toiselta.

Noilla oireilla tuskin pääset vielä Kelan kustantamaan terapiaan, mutta jos olet rahakas, sen voi kustantaa itsekin. Toisaalta uskon että pelkkä lääkityskin voi sinulla riittää.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


aikacone kirjoitti:

Olenko vakavasti sairas? Olen vaativassa mutta ah niin tylsässä asiantuntijatyössä yksityissektorilla. Kuivan nuiva ala, ei tippaakaan kiinnosta. Päivät pitkät, samaa rutinoitunutta rataa, ei henkisiä hyvänolon tunteita, ei edes pienintä valon hetkeä. Kuitenkin ollut tavallaan pakkotilanne, eli olen vain palkan takia täällä roikkumassa.

Olotila on erakoituva, kartan muita ihmisiä, mikä on täysin päinvastaista menneeseen verrattuna. Vapaa-ajallakaan ei halua tehdä oikeastaan mitään, olla vain. Tulee tunne, että aika ja elämä valuu hukkaan, paska työ vie viimeiset elämänilot. Yöllä ei saa kunnolla nukuttua, hukattu elämä ajatteluttaa. On tunne, että on irti kaikesta, työstä, vapaa-ajasta, itsestä.

Onko tässä otettava loparit? Sairikselle en halua, koska se leimaa tehokkaasti ihmisen, varsinkin työyhteisössäni. Tuntuu, ettei nykyajan työelämä ole minua varten, olen syntynyt vissiin joutilaaksi erakoksi. Tarvittaessa tulen aineellisesti toimeen hyvin vähällä, eli ei haluta töissä näivettyä edes omaisuuden havittelun takia.

Mikä lie sairausdiagnoosini? Masennus?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu