Hei!
Mikä on oikea tapa merkata lähde tekstin sisälle? Meille on suositeltu avuksi hirsjärven ja hurmeen tutki ja kirjoita -kirjaa ja sen perusteella en kyllä nyt pääse selville asiasta. Oma ohjaajanikaan ei ymmärtänyt, mitä kysymykselläni hain.
Jos minulla on siis esimerkiksi seuraava pätkä tekstiä:
Myös Tamminen (2004) korostaa vanhemmuutta lapsen ja aikuisen välisenä ihmissuhteena. Vanhemmuus ei ole hänen mukaansa pelkkä ominaisuus tai rooli, eikä joukko tehtäviä, jotka aikuinen vanhemmaksi tultuaan saa ja ottaa vastuulleen. Vanhemmuus ei perimmiltään myöskään ole aikuisen oikeus tai velvollisuus. Kyse on aikuisen ja lapsen välisestä ihmissuhteesta, jossa keskeisintä on toisiinsa sidottu, jatkuva, inhimillisesti perustavanlaatuinen yhdessä muuttuminen ja yhdessä kasvaminen. (Tamminen 2004,69.)
Onko tuo lähteiden merkkautapa oikea vai pitääkö minun merkata tuo lopussa oleva sivunumero jo tuohon ensimmäiseen vuosiluku-kohtaan...siis seuraavan tapaan:
Myös Tamminen (2004, 69.) korostaa vanhemmuutta lapsen ja aikuisen välisenä ihmissuhteena. Vanhemmuus ei ole hänen mukaansa pelkkä ominaisuus tai rooli, eikä joukko tehtäviä...jne.
Toivottavasti joku osais helpata...
- Kasvatustieteilijä -
Mikä on oikea tapa merkata lähde tekstin sisälle? Meille on suositeltu avuksi hirsjärven ja hurmeen tutki ja kirjoita -kirjaa ja sen perusteella en kyllä nyt pääse selville asiasta. Oma ohjaajanikaan ei ymmärtänyt, mitä kysymykselläni hain.
Jos minulla on siis esimerkiksi seuraava pätkä tekstiä:
Myös Tamminen (2004) korostaa vanhemmuutta lapsen ja aikuisen välisenä ihmissuhteena. Vanhemmuus ei ole hänen mukaansa pelkkä ominaisuus tai rooli, eikä joukko tehtäviä, jotka aikuinen vanhemmaksi tultuaan saa ja ottaa vastuulleen. Vanhemmuus ei perimmiltään myöskään ole aikuisen oikeus tai velvollisuus. Kyse on aikuisen ja lapsen välisestä ihmissuhteesta, jossa keskeisintä on toisiinsa sidottu, jatkuva, inhimillisesti perustavanlaatuinen yhdessä muuttuminen ja yhdessä kasvaminen. (Tamminen 2004,69.)
Onko tuo lähteiden merkkautapa oikea vai pitääkö minun merkata tuo lopussa oleva sivunumero jo tuohon ensimmäiseen vuosiluku-kohtaan...siis seuraavan tapaan:
Myös Tamminen (2004, 69.) korostaa vanhemmuutta lapsen ja aikuisen välisenä ihmissuhteena. Vanhemmuus ei ole hänen mukaansa pelkkä ominaisuus tai rooli, eikä joukko tehtäviä...jne.
Toivottavasti joku osais helpata...
- Kasvatustieteilijä -
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kumpikin tapa on oikea. Voit merkitä niihin ensimmäisiin sulkuihin kaikki tiedot tai sitten tiedot tekstin perään. Kannattaa kumminkin miettiä mihin kohtaan ne laittaa, jos esimerkiksi kirjoittaa heti perään jonkun toisen tekstiä. Silloin on syytä käydä ilmi mihin edellinen lainaus loppuu ja seuraava alkaa. Lisäksi sinun ei tarvitse merkitä vuosilukua kahteen kertaan.
Mainitsemistasi ensimmäinen tapa on kai yleisemmin käytetty. Silloin sinun ei välttämättä tarvise edes enää loppusulkuihin merkitä tekijää ja vuosilukua, vaan voit myös kirjoittaa vain mt. (mainittu teos) ja sivunumeron. Eli esim. Kuuselan (1995) mukaan....(mt. 7)
Suurkiitokset vastauksista! Vanhoja graduja lukiessani olen törmännyt kumpaankin merkkaustapaan ja vähän psyykkailinkin, että molemmat ehkä käyvät. Hyvä, että sain asialle varmistuksen!
Se on kyllä tullut jo moneen kertaan todettua, että eri tiedekuntien ja oppituolienkin välillä on hirveästi vaihtelua lähteitten merkitsemisen suhteen. Käsittämätöntä, ettei voida luoda näin pieneen maahan yksiselitteistä, kaikkien hyväksymää tapaa merkitä lähteet.
Meillä on neuvottu niin, että jos lainaat yhden lauseen suoraan, laitetaan lähde heti lauseen perään sulkuihin ja pisteen vasta sulkujen jälkeen. Jos taas lainaat lähdettä useassa kohtaa kappaletta, tulee lähde kappaleen loppuun sulkuihin pisteen jälkeen ja sulkuihinkin lähteen perään laitetaan vielä piste.
Niin joo, ja tuohon itse kysymykseesi että mielestäni sivunumero pitäisi laittaa joka kohtaan. Tietysti ohjeet ovat erilaisia eri paikoissa, joten tämä on vain meidän koulun ohje.
..täällä luonnontieteellisessä:
Myös Tamminen [Tam04] korostaa vanhemmuutta lapsen ja aikuisen välisenä ihmissuhteena. Vanhemmuus ei ole hänen mukaansa pelkkä ominaisuus tai rooli, eikä joukko tehtäviä, jotka aikuinen vanhemmaksi tultuaan saa ja ottaa vastuulleen. Vanhemmuus ei perimmiltään myöskään ole aikuisen oikeus tai velvollisuus. Kyse on aikuisen ja lapsen välisestä ihmissuhteesta, jossa keskeisintä on toisiinsa sidottu, jatkuva, inhimillisesti perustavanlaatuinen yhdessä muuttuminen ja yhdessä kasvaminen [Tam04, s. 69].
Kaunista, selkeää, tiivistä ja ytimekästä.
Viittaus on periaatteessa tehty ihan oikein. Itse asiassa ensimmäinen vuosiluku on turha. Tuossa nimittäin viittauksessa oleva piste sulkeiden sisällä ratkaisee sen, että kaikki edellisen kappaleen virkkeet viittaavat Tammisen tekstiin - tai että koko edellinen kappale on Tammisen tekstin pohjalta kirjoitettu. Tässä mielessä ei ole edes pakko käyttää Tammista subjektina, vaan tuon voi koko kappaleen kirjoittaa halutessaan passiivissakin. Mutta toimii siis noinkin ihan hyvin ja tekee ainakin varmastui selväksi, että teksti ovat Tammiselta pohjalta kirjoitettua.
Piste viittauksen sulkeiden ulkopuolella taas viittaa siihen, että vain viitettä edellinen virke on lainattua/lähteen pohjalta kirjoitettua ja muuten kappale on omaa tekstiä. Eli selvennykseksi:
----
Myös Tamminen korostaa vanhemmuutta lapsen ja aikuisen välisenä ihmissuhteena. Vanhemmuus ei ole hänen mukaansa pelkkä ominaisuus tai rooli, eikä joukko tehtäviä, jotka aikuinen vanhemmaksi tultuaan saa ja ottaa vastuulleen. Vanhemmuus ei perimmiltään myöskään ole aikuisen oikeus tai velvollisuus. Kyse on aikuisen ja lapsen välisestä ihmissuhteesta, jossa keskeisintä on toisiinsa sidottu, jatkuva, inhimillisesti perustavanlaatuinen yhdessä muuttuminen ja yhdessä kasvaminen. (Tamminen 2004,69.)
=> Koko kappale perustuu Tammisen ajatuksiin.
----
Vanhemmuus ei ole pelkkä ominaisuus tai rooli, eikä joukko tehtäviä, jotka aikuinen vanhemmaksi tultuaan saa ja ottaa vastuulleen. Vanhemmuus ei perimmiltään myöskään ole aikuisen oikeus tai velvollisuus. Vanhemmuudessa on aikuisen ja lapsen välisestä ihmissuhteesta, jossa keskeisintä on toisiinsa sidottu, jatkuva, inhimillisesti perustavanlaatuinen yhdessä muuttuminen ja yhdessä kasvaminen (Tamminen 2004,69).
=> Tässä taas vain viimeinen virke on Tammisen ajatusta, muu on tutkielman kirjoittajan omaa.
Tuo on aivan kauhistuttavaa. Lähdeviitettä ei saa koskaan laittaa sen kappaleen vikan pisteen ulkopuolelle, se on isoin vääryys mitä voi tehdä.
..niin, tämä todelläkin taas meidän luonnontieteilijöiden sääntöjen mukaan.
Eli kyllä tuo muuten on oikein, mutta siihen ensimmäiseen Tammiseen kyllä tarvittaisiin se vuosiluku ja mielellään sivutkin, jos ihan tarkkoja ollaan. Viittaus, jossa on vain vuosiluku tarkoittaa, että viitataan koko teokseen. Tämä on kyllä yleensä aika harvinaista, että koko teokseen viitattaisiin. Tai sitten jättäisin sen Tammisen alusta kokonaan pois ja viittaisin vain lopussa. Lue Tutki ja kirjoita -kirjaa.
Eli siksi pitää ensimmäiseen Tammiseen laittaa vuosi ja mielellään sivutkin, jos Tammiselta tai joltakin muulta Tammiselta on muitakin kirjoja samassa gradussa tms tutkielmassa. Lukijan pitää tietää tarkalleen, mistä lähteestä on kyse!
Järkevämpää olisikin siis jättää melkein tuo alun Tamminen pois ja kirjoittaa tosiaankin se näin: Vanhemmutta korostetaan.... ja laittaa sitten tekstikappaleen loppuun se lähdeviite. Eli näissä kannattaa olla tyylillisesti tarkkana, jos käyttää näitä kappaleen alkuun tulevia yhteen virkkeeseen viittaavia lähdemerkintöjä. Mieti aina tuoko se lisämerkitystä ja -infoa tekstiisi.
Niin ja muuten emt ja muita vastaavia merkintöjä käytetään usein niin väärin, että niitä merkintöjä en kyllä suosittelisi käytettävän, jos sitä ei hallitse HYVIN. Viittaukset tulevat huomattavasti epäselvemmäksi, kun emt:tä huiskitaan miten sattuu.
Tässä myös eräs tapa:
Myös Tamminen (2004) korostaa vanhemmuutta lapsen ja aikuisen välisenä ihmissuhteena. Vanhemmuus ei ole hänen mukaansa pelkkä ominaisuus tai rooli, eikä joukko tehtäviä, jotka aikuinen vanhemmaksi tultuaan saa ja ottaa vastuulleen. Vanhemmuus ei perimmiltään myöskään ole aikuisen oikeus tai velvollisuus. Kyse on aikuisen ja lapsen välisestä ihmissuhteesta, jossa keskeisintä on toisiinsa sidottu, jatkuva, inhimillisesti perustavanlaatuinen yhdessä muuttuminen ja yhdessä kasvaminen. (emt. 69.)