Nuorena ei ollut millekään alalle lahjattuutta, taipumusta, kutsumusta tai kunnianhimoa, joten menin kauppaopistoon, kuten moni muukin "lahjaton". Ihan konttorihommissa olin eläkeikään asti. Ei kaduta, koska vieläkään ei mitään erityisiä kiinnostuksen aiheita ole ilmennyt. Mites te? Oletteko olleet omalla alallanne? Vai kaduttavatko valinnat?
Lahjakkuus nolla
Anonyymi
23102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mitä järkeä on itseään mollata ja omin sanoin itseäsi haukua. otappa parempi asennen eläkeläisenä.Työsi tehnyt kuten minä ja eläke on ansaittu Ihan itse.Voimme olla todella ylpeitä itsestämme silloin. Toisin kun nämä jotka syntynet sossun luukulle nostavat kansan eläke ja takuu eläke häpeilemättä yhtään,
tein yksinhuoltajana kahta työtä vuosia. sitten sairastuin , tuki ja liikuntaelin sairauteen, tuli
90-luvun lama ja työttömyys, hengissä selvittiin, eikä hävetä yhtään nostaa vanhuuseläkettä ja takuueläkettä
Hyvä aloitus. Minullakaan ei ole millekään alalle lahjakkuutta. Aloitin keittohommissa, mutta vaihdoin alaa kun opiskelu kiinnosti. Ei sieltä mitään hyviä arvosanoja tullut ja yhden koulutuksen muistan ettei mennyt läpi.
Rohkeutta ja ahkeruutta sen sijaan on, niillä selviää pitkälle. Olen vain joutunut samoissa hommissa puurtamaan enemmän kuin lahjakkaat ja nopeaälyiset. Siinä hurahti yli 40 v. Ei mitään katumista, hyvät muistot eri työpaikoista.
alottajalle:
hyvinhän sinun elämä on menny,
ei tarvi yhtään vähätellä itseä,
monilla on menny tosi huonosti, on montaki ammatia mutte ei kunnon työpaikaa koskaan ole ollu, vain pätkätöitä ja niitäki harvoin,
kiitä luojaa olet onnistunu hyvin elämässäsi,
Eihän se suurimmalla osalla ihmisistä elämä mene kuin "Strömsössä" joillakin menee, on perittyä omaisuutta,lahjakkuutta koulujen käyntiin ja helpompia lähtökohtia elämisen alkuun kuten joillakin on.
Mutta eletäänpä vaan kaikesta huolimatta!
Perin tavallisen työläisen elämän olen elellyt mutta mitään en vaihtaisi pois.
Eipä päässyt varallisuutta kertymään, toisaalta ei ole huolia omaisuudesta kuten joillakin on!
meillä on tuolla 70-puolella viime viikolta nauhanpätkä
suo sittelen
julkaisematon osa
kummisetää leikattu pois kohtaus filmistä
jossa M. Corleano sanoo vävyehdokkaalle joka vähättelee omaisuuttaan
älä häpeä vaurautta se on vain rikkaiden konsti näytellä jotta voivat pitää köyhät rahasta loitolla
Olen omalla alallani. Alkujaan oli kaksi vaihtoehtoa joista sitten kokeilun kautta toiseen päädyin. Ja olen viihtynyt ja kokenut olevani omalla alallani.
Siilivain
MInä myös aloitin kauppaopistosta kun levottomana ja kunnianhimottomana nuorena mikään opiskelu ei kiinnostanut. Ura alkoi siis konttorista. Noin kolmenkympin rajamailla hoksasin, että oikeasti haluan tehdä töitä, jossa viihdyn ja joka kiinnostaa, toimistotyö ei koskaan erityisemmin kiinnostanut mutta olihan se helppoa ja kevyttä.
Opiskelin uuden ammatin reilu kolmekymppisenä ja sitä työtä tein muutaman vuoden. Nälkä kasvoi syödessä ja halusin lisää opiskelua ja oppia ja luin niin paljon, että pääsin yliopistoon lukemaan alaa, joka minua kiinnosti. Noin 15 vuotta sitten valmistuin yliopistosta ja siihen päälle hankin vielä opettajan pätevyyden. Ihannetyötäni olen tehnyt viimeiset vuosikymmenet ja olen erittäin tyytyväinen, jopa niin, etten taida ihan heti eläkkeelle jäädä tai ainakin eläkeellä teen keikkatyötä, koska sitä alallani riittää.
Mitä+on+"lahjakkuus"+?+++Se+on+90-%:sti+työtä+jonkun+asian+eteen,+johon+tunnet+vetoa+ja+intohimoa.+++-+++++Nm.++Hektistä+harkkaa
Osuit ytimeen.
Ite en pidä itteeni erikoisemman lahjakkaana oikein mihinkään, jotain taipumuksia johonkin juttuihin on, mutta ei mitään erikoisempaa "lahjaa" ole. Työura ollut polveileva, monenlaisia hommia, etenkin nuorena. Jotenkin sattumaltakin ajauduin harjoittelijaksi yhteen puulaakiin ja sille tielle sitten jäin. Hommat on vaihdelleet, työpaikat samoin. Siis laajasti ottaen olen ollut samalla alalla enimmän osan työurasta, mutta todella monenlaisissa duuneissa, ammattinimikkeitäkin vaikka kuinka paljon.
Useat höpisee taiteellisuudesta ja luovuudesta, ties mistä. En mä koe olevani mitenkään sellainen, mutta samoja hommia tehnyt, kuin nekin. Joskus ite sanimut, jossain hommassa raakaa työtä on liki kaikki, luovuuden piikkiin ehkä voi laittaa muutaman prosentin. JA senkin taiteellisen osuuden voi helpolla keikata, siis kopsata jostain. Tokikin kekseliäisyyttä pitää olla, mutta pääpaino on nimenomaan ahkeruudella. Noin käytännössä tarkoittaa, mä käytän paljon enenpi aikaa himassa mietiskelyyn ja asioihin perehtymiseen, kuin mitä istun konttorilla. Tosin, en usko monen muunkaan tekevän töitään virka-aikaan, kyllä net päivät on pitempiä. Lisäks paljon juttuja, joita voi haudutella vuositolkulla, ennen kuin sille on käyttöä.
Asian huomaa helpolla ammattitaiteilijoista. Niitä mun mielestä kahta sorttia. Yhdet vaan tekee ja tekee ja aina keuhkoavat luovuudestaan. Tosi on, kun tarpeeksi tekee, aina joskus onnistuukin. Sitten on se toinen jengi, johon mäkin kuulun. Töitten toteuttaminen ikäänkuin sivuseikka, mutta miettimiseen ja suunnittelemiseen menee suurin osa ajata. Noin periaatteessa tällä systeemillä pitäis tulla suhteessa enenpi onnistumisia. Vaarana tietenkin on, kompuroi omaan näppäryyteensä ja totaalisuttakin tahtoo välillä pukata. Mutta liukuhihnakamaa ei.
Niin siis, täsmälleen samaa mieltä, lahjoja hyvä olla, mutta pelkillä lahjoilla ei pitkälle pötki. Vähäisemmilläkin lahjoilla pärjää, jos on oikeesti kiinnostusta tekemiinsä ja jaksaa puurtaa.
Paljon puhutaan kutsumusammateista. Mä olen kai ite sellasessa, mutta mitään hirveetä tekemisen pakkoa ei ole. Sitä paljon puhuttua flow-fiilistä kohtaan on himo ja sitä tässä kai hakee- Vaikka nyt aktiiviura alkaakin olla takana, vielä on fiilis, jotain mageeta ja isoa tulee vielä joskus tehtyä. Kun pitää sitä aina joskus päästä näyttämään närhenmunat amatööreille :D
=DW=
Enkös ma aina, heh. Mulle Luoja antoi 'erityis'lahjan, jolle en osannut tehdä muuta, kuin kätkeä vakan alle. Mutta osaaminen täytyy tässä kohdassa käsittää laajalla kaarella, koska siihen vaikuttavat niiin monet elämän asiat: tieto, taito, näkemys, kokemus, aika, elämäntilanteet, annetut ja saadut peruspalikat, omat sisäiset / henkilökohtaiset kokemukset, ulkopuolisten suhtautuminen, onnenkantamoisten uupuminen ... - Nm. Onneksi sentään yritin
Minusta lahjakkuutta on osata Elää. Pärjätä ja hoitaa työnsä.
Kaikkia ammatteja tarvitaan.
Mitä on lahjakkuus aloittajan mielestä?
Ei ole huonompaa olla konttorissa uurastamassa, kuin jossakin luovassa työssä.
Jotenkin sain aloituksesta sen käsityksen, että alkoi pistämään vihakseni oman itsensä aliarvioiminen. En ajattele, että ohos sentäs toi on mennyt kauppaopistoon, ahaaaa se on sitten lahjaton. Hyh hyh.
On hyvä, että on eri ammatteja ja voi niihin opiskella sen mukaan, miten haluaa ja kiinnostusta löytyy.
Heikunkeikku
Juurikin noin. Mikään ei ole sen suurempaa lahjakkuutta kuin elää oma, arkinenkin elämänsä onnellisena ja vähästäkin tyytyväisenä. - Nm. Tavoitella toki saa
Jep, juurikin näin.
Kaikki kun eivät osaa elää arkista elämää. Arkielämä on tärkeää. Kun se on kunnossa, niin muutkin asiat sujuvat.
Oli kyse luovasta työstä tai mistä tahansa työstä, niin arkielämän taito on riippuvainen miten omassa työssään onnistuu. Oli työ mikä tahansa.
Heikunkeikku
Työkin, oli se mitä tahansa, onnistuu paremmin ja hyvin, kun arki- ja yksityinen elämä ovat kunnossa. - Nm. Kaikki vaikuttaa kaikkeen
Minäkin pyrin kauppikseen, mutta sinne oli psykologiset testit enkä päässyt edes sinne. Olen kyllä nuorempi kuin 60 plus, joten olen väärällä palstalla.
Kauppiksessa ei ole psykologisia testejä
Noin meinasin myös vatsata, mutta sitten hokasin, että mistä voin tietää, onko nykyään. - Nm. Kaikki muuttuu kun ajat vaihtuu
Minun ei tarvinnut itse miettiä mokomaa.
Vanhempani, varsinkin äitini teki selväksi kuinka hintelä hyntykkä minä olen joten työmieheksi en kelpaa. Olisi edes lukupäätä. Silläkään sektorilla mikään ei riittänyt. Kansakoulussa olin aina luokkani kahden parhaan joukossa mutta priimusasemakaan ei riittänyt koska kaikki numerot eivät olleet kymppejä. Tämä on taivahan tosi!
Sama linja jatkui keskikoulussa jossa en edes ollut luokkani keulilla.
Lukio oli vielä tiukemman arvostelun kohteena koska en ollut parhaan puolikkaan joukossa muussa kuin matikoissa ja fysiikassa.
Lukion jälkeen otin maantieteellistä eroa vanhempiini ja aloitin oman elämän.
Kun silloisen asuinkaupunkini urheilutalon kuntosalin seinälle tuli peilit niin havaitsin, etten ollutkaan silmiin pistävän hintelä hyntykkä.
Selvitin ammattiin valmistavat opintoni.
Parin ensimmäisen työpaikan jälkeen voin valita työnantajani ja 50v jälkeen minulle tarjottiin tehtäviä tiedustellen tilannettani ja mielenkiintoani.
Viimeinen mokani oli väärän vaimon valinta. Sen myötä myös hyvin käyttäytyvät, lukiostipendiaatti lapsemme jotka hankkivat akateemiset koulutukset ja työllistyivät omille aloilleen, olivat äitini mielestä jollakin tavalla kehnoja.
Onnekseni minun ei tarvitse olla kiitollinen elämäni kulusta kenellekään. Vaimoni osuus on luonnollinen osa sitä.
Aloitus on kuin minun elämästä. Tätä samaa rataa menin minäkin. Nyt näitä eläkepäiviä vietellessä olen huomannut mikä meni pieleen. Kaikki johtuu siitä, että olen hidas mutta varmaoppinen. Tämä aiheutti turhautumista koulussa ja arvottomuuden tunnetta. Siinä se meni motivaatiokin. Myöhemmällä iällä on löytynyt vahvoja osa-alueita mikä saa sanomaan miksi en tätä tajunnut nuorena.
Kouluja kyllä kävin ja useammankin keskeytin, kun ei ollutkaan kivaa. Koulussa piti olla kivaa aina, mutta mitään en koulussa oppinut.
Työelämä. Kivaa piti taas olla. Kivaa olikin aikansa ja kun kiva loppui, niin loppui mielenkiintokin ja tuli aika jättää hommat ja siirtyä eläkkeelle.
Nauttia eläkkeestäkin aikansa ja nyt sairastuttua miettiä taas muita vaihtoehtoja.
Sokerijuurikkaita naapurikylässä harvensin, puotipuksuna, varstomiehenä, bensaaseman myyjänä ,automaalarina, merimiehenä, hitsaajana telakalla, prosessihoitajana kemiän tehtaalla .- Onneks tuli maailmaa kierrettyä , sieltä löytyi oma kultakin :-*
Gubbe 73
Jäin orvoksi 11 vuotiana. Vaihtoehtoja ei olut 1964. Lasten kodin kautta toisten nurkin asuman.Kansakoulun jälken kaupan töihin.Maksakseni ravinon,puhtauden ja petipaikan jossain nurkassa. Täysi ikäisenä silloin vaihdoin alaa varastositen sivoja, Lasten hoitaja, apulainen vanhs hoitaja, Kova tytötä tenhyt ja nauti työstä saadusta työ eläke.Mitän en kadu, olen Elänyt! En tupakoi en kappakoi ,en märehdi mennyt mitä olisi voinut olla? Tekosyitä kun olan 55-72 v. Kun elämässä ukotomina elävät,systä tai toisesta.Valitavat masenus,napuriston melu ymm.Eniten vihavat lapsia ja nuria.Vetävät hautsta niden melu ym. siis naiset.Asenne se ratkasee, eikä märehtiminen mitä elämä tapahtunut.