Mielenterveysongelmat voivat olla merkki dementian vaarasta

Juuri näin, psyykenlääkkeet eivät paranna aivotoimintaa vaan pohjimmiltaan häiritsevät aivojen kemiallista toimintaa sekä lisäksi vaikuttavat keskushermostoon mistä voi seurata hyvin erilaisia haittavaikutuksia eri puolella kehoa. Aivot pyrkivät kompensoimaan häiriötilaa esimerkiksi luomalla uusia reseptoreita, milloin lopetuksessa reseptorien määrä on epänormaali ja kenties huonompi.

Giovanni Favan vastatoleranssimallin mukaan esimerkiksi mielialalääkkeiden pitkäaikainen käyttö saattaisi hermosolujen reseptoreissa tapahtuvien muutosten vuoksi johtaa tehon vähittäiseen heikkenemiseen ja lopulta ehkä huonompiin hoitotuloksiin. https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125320970325
Tämän mukaan masennuslääkkeet saattavat jopa lisätä yksilön alttiutta masennusjaksoille sekä lisätä monenlaista muutakin iatrogeenista harmia.

Psyykenlääkkeet myös aiheutavat sitä, että keho fyysisesti mukautuu niihin säännöllisessä käytössä mikä on erityinen lääkkeisiin liittyvä harmi. Kun lääke poistetaan etenkin liian nopeaa siitä seuraa vieroitusoireet. Kun miljoonat neuronit ovat tottuneet siihen, että lääkettä on kehossa kokoajan läsnä, ne eivät toimi normaalisti kun lääke otetaan pois. Tästä voi seurata todella kummallisia oireita, kuten esimerkiksi sähköiskutuntemuksia päässä. https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/ Sähköiskutuntemuksia tavataan myös sairauksissa kuten esimerkiksi MS-taudissa ja sitä kutsutaan nimellä lhermittes sign. https://mstrust.org.uk/a-z/lhermittes-sign Masennuslääkkeiden ei sanota aiheuttavan riippuvuutta, mutta ne todentotta voivat aiheuttaa kehon mukautumista niihin ja niihin voi sisältyä muihinkin psykoaktiivisiin aineisiin liittyviä ongelmia toleranssista vieroitusoireisiin ja kehon mukautumiseen niiden alla toimimiseen.

Vieroitusoireina voi seurata esimerkiksi levottomuutta, lisääntynyttä ahdistusta sekä uniongelmia, mitkä ovat tuttuja oireita lopettaesas muitakin psykoaktiivisia aineita kuin vain psyykenlääkkeitä. Esimerkiksi huumeistakin vieroittautuessa voi kokea myös henkisen tason oireilua, mikä liittyy myös psyykenlääkkeisiin ja lisäksi fyysisiä oireita. Unikin on luonteeltaan herkkä kemiallinen prosessi ja kun keho mukautuu lääkkeeseen fyysisesti ja se poistetaan, voi seurata unihäiriöitä ja unen ongelmia. Psyykenlääkkeet voivat myös vaikuttaa unen rakenteisiin esimerkiksi masennuslääkkeet REM-uneen supistaen sitä (SSRI). Kun lääke poistetaan, kehon pitää saavuttaa uusi homeostaasitila ilman lääkettä. Uni on todella tärkeää aivoille ja voi miettiä, mitä unen häiritsemisestä lääkkeillä voi seurata esimerkiksi vieroituksessa.

Masennuslääkkeiden usein sanotaan olevan aivoille hyödyllisiä, koska ne lisäävät neuroplastisuutta. Toisaalta, "masennuslääkkeiden neuroplastisuutta lisäävän vaikutuksen on arveltu edistävän myös hermosolujen apoptoottista kuolemaa (Andrews ym. 2012)." https://www.duodecimlehti.fi/duo10560 Ja myös lisäksi esimerkiksi aivovaurioista voi seurata neuroplastisuuden lisääntymistä.

Voisi pohtia, saattaako koko masennuslääkkeiden hyödyllinen vaikutus itseasiassa tulla siitä, että aivojen toimintaa häiritään mistä sitten seuraa tätä lisääntynyttä neuroplastisuutta (joka ei siis kaikissa tapauksissa ole edes hyvä asia), mutta tosiasiassa tämä ei ole mitenkään kestävällä pohjalla oleva tila, koska tulevaisuudessa on odotettavissa mahdollisia vieroitusoireita ja keho mukautuu lääkkeenkäyttöön fyysisesti. Favan vastatoleranssimallin mukaan pitkällä tähtäimellä masennuslääkkeet voi olla yhteydessä huonompiin hoitotuloksiin. Onko psykiatria tutkinut, miten aivot voivat lääkkeenkäytön JA vieroituksen jälkeen koska he keskittyvät vakuuttelemaan kuinka hyödyllistä lääke on vain käytön aikana aivoille.

Myös liikunta voi terveellisellä tavalla lisätä neuroplastisuutta. Hippokampus eli aivojen muistia säätelevän keskus reagoi säännöllisen liikkumiseen. Myös itseasiassa terapiakin on biologista hoitoa, vaikka kehoon ei tungetakaan mitään ylimääräistä muokkaamaan aivoja biologisesti. Kun ihmiset oppii uusia selviytymiskeinoja, aivoihin rakentuu uusia hermoyhteyksiä. Aivot voivat siis biologisesti muokkautua terapian myötä ja aivomme ovat neuroplastiset, ja kokoajan toimintamme myötä tekevät uusia hermoyhteyksiä kun opettelemme uusia asioita. Meditaatio voi ehkäistä aivojen iän myötä tulevaa rappeutumista sekä pitää yllä hyviä kognitiivisia taitoja. Ruokavaliolla voi vaikuttaa esimerkiksi kehon piilevään tulehdustilaan sekä tukea aivoterveyttä.

Aivojensa toimintaa voi buustata biologisesti koskematta psykiatrian tarjoamiin psykoaktiivisiin kemikaaleihin. Neuroplastisuutta voi edistää koskematta yhteenkään psykiatrian kemikaaliin.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri näin, psyykenlääkkeet eivät paranna aivotoimintaa vaan pohjimmiltaan häiritsevät aivojen kemiallista toimintaa sekä lisäksi vaikuttavat keskushermostoon mistä voi seurata hyvin erilaisia haittavaikutuksia eri puolella kehoa. Aivot pyrkivät kompensoimaan häiriötilaa esimerkiksi luomalla uusia reseptoreita, milloin lopetuksessa reseptorien määrä on epänormaali ja kenties huonompi.

Giovanni Favan vastatoleranssimallin mukaan esimerkiksi mielialalääkkeiden pitkäaikainen käyttö saattaisi hermosolujen reseptoreissa tapahtuvien muutosten vuoksi johtaa tehon vähittäiseen heikkenemiseen ja lopulta ehkä huonompiin hoitotuloksiin. https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125320970325
Tämän mukaan masennuslääkkeet saattavat jopa lisätä yksilön alttiutta masennusjaksoille sekä lisätä monenlaista muutakin iatrogeenista harmia.

Psyykenlääkkeet myös aiheutavat sitä, että keho fyysisesti mukautuu niihin säännöllisessä käytössä mikä on erityinen lääkkeisiin liittyvä harmi. Kun lääke poistetaan etenkin liian nopeaa siitä seuraa vieroitusoireet. Kun miljoonat neuronit ovat tottuneet siihen, että lääkettä on kehossa kokoajan läsnä, ne eivät toimi normaalisti kun lääke otetaan pois. Tästä voi seurata todella kummallisia oireita, kuten esimerkiksi sähköiskutuntemuksia päässä. https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/ Sähköiskutuntemuksia tavataan myös sairauksissa kuten esimerkiksi MS-taudissa ja sitä kutsutaan nimellä lhermittes sign. https://mstrust.org.uk/a-z/lhermittes-sign Masennuslääkkeiden ei sanota aiheuttavan riippuvuutta, mutta ne todentotta voivat aiheuttaa kehon mukautumista niihin ja niihin voi sisältyä muihinkin psykoaktiivisiin aineisiin liittyviä ongelmia toleranssista vieroitusoireisiin ja kehon mukautumiseen niiden alla toimimiseen.

Vieroitusoireina voi seurata esimerkiksi levottomuutta, lisääntynyttä ahdistusta sekä uniongelmia, mitkä ovat tuttuja oireita lopettaesas muitakin psykoaktiivisia aineita kuin vain psyykenlääkkeitä. Esimerkiksi huumeistakin vieroittautuessa voi kokea myös henkisen tason oireilua, mikä liittyy myös psyykenlääkkeisiin ja lisäksi fyysisiä oireita. Unikin on luonteeltaan herkkä kemiallinen prosessi ja kun keho mukautuu lääkkeeseen fyysisesti ja se poistetaan, voi seurata unihäiriöitä ja unen ongelmia. Psyykenlääkkeet voivat myös vaikuttaa unen rakenteisiin esimerkiksi masennuslääkkeet REM-uneen supistaen sitä (SSRI). Kun lääke poistetaan, kehon pitää saavuttaa uusi homeostaasitila ilman lääkettä. Uni on todella tärkeää aivoille ja voi miettiä, mitä unen häiritsemisestä lääkkeillä voi seurata esimerkiksi vieroituksessa.

Masennuslääkkeiden usein sanotaan olevan aivoille hyödyllisiä, koska ne lisäävät neuroplastisuutta. Toisaalta, "masennuslääkkeiden neuroplastisuutta lisäävän vaikutuksen on arveltu edistävän myös hermosolujen apoptoottista kuolemaa (Andrews ym. 2012)." https://www.duodecimlehti.fi/duo10560 Ja myös lisäksi esimerkiksi aivovaurioista voi seurata neuroplastisuuden lisääntymistä.

Voisi pohtia, saattaako koko masennuslääkkeiden hyödyllinen vaikutus itseasiassa tulla siitä, että aivojen toimintaa häiritään mistä sitten seuraa tätä lisääntynyttä neuroplastisuutta (joka ei siis kaikissa tapauksissa ole edes hyvä asia), mutta tosiasiassa tämä ei ole mitenkään kestävällä pohjalla oleva tila, koska tulevaisuudessa on odotettavissa mahdollisia vieroitusoireita ja keho mukautuu lääkkeenkäyttöön fyysisesti. Favan vastatoleranssimallin mukaan pitkällä tähtäimellä masennuslääkkeet voi olla yhteydessä huonompiin hoitotuloksiin. Onko psykiatria tutkinut, miten aivot voivat lääkkeenkäytön JA vieroituksen jälkeen koska he keskittyvät vakuuttelemaan kuinka hyödyllistä lääke on vain käytön aikana aivoille.

Myös liikunta voi terveellisellä tavalla lisätä neuroplastisuutta. Hippokampus eli aivojen muistia säätelevän keskus reagoi säännöllisen liikkumiseen. Myös itseasiassa terapiakin on biologista hoitoa, vaikka kehoon ei tungetakaan mitään ylimääräistä muokkaamaan aivoja biologisesti. Kun ihmiset oppii uusia selviytymiskeinoja, aivoihin rakentuu uusia hermoyhteyksiä. Aivot voivat siis biologisesti muokkautua terapian myötä ja aivomme ovat neuroplastiset, ja kokoajan toimintamme myötä tekevät uusia hermoyhteyksiä kun opettelemme uusia asioita. Meditaatio voi ehkäistä aivojen iän myötä tulevaa rappeutumista sekä pitää yllä hyviä kognitiivisia taitoja. Ruokavaliolla voi vaikuttaa esimerkiksi kehon piilevään tulehdustilaan sekä tukea aivoterveyttä.

Aivojensa toimintaa voi buustata biologisesti koskematta psykiatrian tarjoamiin psykoaktiivisiin kemikaaleihin. Neuroplastisuutta voi edistää koskematta yhteenkään psykiatrian kemikaaliin.

Lue lisää

Ruokavaliolla voi olla myös suuri merkitys sen estämisessä, että ihminen kokee kognitiivisia ongelmia sekä se voi vähentää riskiä saada dementia. Esimerkiksi MIND-dieettiä on kehitelty tältä pohjalta.
https://www.mayoclinic.org/healthy-lifestyle/nutrition-and-healthy-eating/in-depth/improve-brain-health-with-the-mind-diet/art-20454746

Anonyymi kirjoitti:

Ruokavaliolla voi olla myös suuri merkitys sen estämisessä, että ihminen kokee kognitiivisia ongelmia sekä se voi vähentää riskiä saada dementia. Esimerkiksi MIND-dieettiä on kehitelty tältä pohjalta.
https://www.mayoclinic.org/healthy-lifestyle/nutrition-and-healthy-eating/in-depth/improve-brain-health-with-the-mind-diet/art-20454746

Lue lisää

Mietin muutenkin mikä osa ihmisten kokemista masennuksista liittyvät esimerkiksi siihen, että ihminen ei osaa säädellä vireyttään oikein, autonominen hermosto juuttuu ylivireystilaan, poltetaan kynttilää molemmista päistä, stressi asioista tai käsittelemättömistä tunteista tai traumaattisista kokemuksista on liian suuri. Ylivireyteen liittyy usein unettomuus. Jossain vaiheessa keho sanoo poks, ja ylivireys napsahtaakin väsymykseksi ja alivireydeksi, jossa pää ei toimi optimaalisesti.

"Ylivireystila tarkoittaa sitä, että autonomiseen hermostoon kuuluva sympaattinen hermosto on reaktiivinen ja ylivirittynyt. Sydän saattaa hakata, verenpaine kohota ja ajatuksia vilistä mielessä. On levoton olo, eikä uni maistu. Harmillinen juttu on se, että ylivireystilaa ei saa pelkällä tahdon voimalla pois päältä."

"Unettomuuden ja ylivireystilan taustalla voi olla myös käsittelemättömiä tunteita. Elämässä on saattanut tulla takapakkia, mutta uneton on yrittänyt vain olla ajattelematta asiaa. Tai sitten hän on jumittunut johonkin ikävään kokemukseen, eikä pääse henkisesti eteenpäin.

– Jos lakaisee asioita maton alle, ne eivät ratkea siellä vaan ovat aiheuttamassa ylivireystilaa. Sitten ne pullahtavat illalla tai yöllä mieleen, kun on rentoutunut."

https://anna.fi/hyvinvointi/terveys/ylivireystila-yllapitaa-unettomuutta

"Alivireys puolestaan on usein seurausta pitkään jatkuneesta ylivireydestä. Alivireydessä olo on turtunut ja poissaoleva. Koko ajan väsyttää, ja on vaikea tarttua mihinkään.

– Alivireystilassa moni miettii, miksi on hankala ja tyhjä olo, vaikka ponnisteli kovasti ja sai mitä halusi" https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000008108165.html

On näyttöä, että aivot ja kognitio eivät oikeasti toimi kunnolla jos hermosto on epätasapainotilassa eli hermosto on esimerkiksi juuttunut ylivireystilaan. Tällöin aivojen toimintaa voidaan parantaa yrittämällä tasapainottaa tilannetta lisäämällä hermoston rentouttamista esim. hengitysharjoituksin.

Oikea tapa parantua tällaisesta saattaisikin yksinkertaisesti olla sitä, että oppii rauhoittamaan ylivirittynyttä hermostoaan aina kun pitää, oppii tunnistamaan vireystiloja, säätelemään vireystilojaan, kyseenalaistamaan yhteiskunnan päähän laittamia stressipaineitaja oppii ottamaan riittävästi lepoa ja palautumista (mitä työelämä ei kylläkään usein aina salli) ja käsittelemään ne vaikeat tunteet jotka voi ylläpitää valppautta. Oikeasti jotkut voivat huonosti jo siksi, että toimivat niinkuin heidän pitää toimia, suorittavat jne, mutta hetkeäkään ei ole aikaa pohtia mitä oikeasti elämältä haluaa tai mikä oikeasti itselle olisi hyväksi, vaan tekevät enemmän vain sitä mitä heiltä odotetaan miettimättä onko ne yhteiskunnan päähän laittamat arvot oikeasti hyvinvointia lisääviä.

Psyykenlääkkeet voivat sotkea autonomisen hermoston balanssia vielä entisestään. Onko hyvä, että ylivirittyneessä tilassa syödään masennuslääkkeitä joilla mahdollisesti tukahdutetaan omia sisäisiä vaistoja ja tunteita ja haetaan niistä esimerkiksi lisää jaksamista väsymykseen? Sen sijaan syödään unipillereitä että oikeasti opetellaan vaikka rentoutumaan ja käsittelemään vaikeita tunteita jotka voi viedä unet? Tämä voi olla aikaavievä prosessi.

Esimerkiksi masennuslääkkeet suurentavat pupilleja lautasen kokoiseksi eli voi olla, että ne voivat jollain tavoilla stimuloida autonomisen hermoston sympaattista puolta:

"Stimulation of the autonomic nervous system's sympathetic branch, known for triggering "fight or flight" responses when the body is under stress, induces pupil dilation." https://www.scientificamerican.com/article/eye-opener-why-do-pupils-dialate/

Voi vain miettiä miten ne syvemmin sörkkivät autonomisen hermoston toimintaa.

Yksi teoria masennuslääkevieroitusoireista on se, että pahemmat masennuslääkevieroitusoireet kumpuavat autonomisen hermoston toiminnan häiriöistä muistuttaen jonkinverran ilmiötä nimeltä "dysautonomia". Autonomiseen hermostoon tulee epätasapainotila. https://www.survivingantidepressants.org/topic/392-one-theory-of-antidepressant-withdrawal-syndrome/page/3/

Mikä huolestuttavinta, lääkevieroitus voi olla hyvin stressaava (kehoamme ei ole suunniteltu kuukausiin jatkuvia tällaisia hermosto-oireita) ja triggeröidä hermostomme taistele tai pakene reaktiota.

"These drugs were specifically designed to be consumed orally, to pass through the digestive and circulatory systems, to penetrate the blood-brain-barrier and act on the subtle functioning of the brainstem, the very seat of the human autonomic nervous system, thus affecting homeostasis and higher conscious thought. This is of course the brain area concerned with the most basic and essential autonomic fight/flight/freeze systems – which, by definition, impact on all the essential bodily systems and functions. When we ‘tinker with’ such essential brain functions – most especially those controlling vitally important sleep – we can impair the capacity for recovery and can cause harm."
https://bit.ly/3pmLpB7

Anonyymi kirjoitti:

Mietin muutenkin mikä osa ihmisten kokemista masennuksista liittyvät esimerkiksi siihen, että ihminen ei osaa säädellä vireyttään oikein, autonominen hermosto juuttuu ylivireystilaan, poltetaan kynttilää molemmista päistä, stressi asioista tai käsittelemättömistä tunteista tai traumaattisista kokemuksista on liian suuri. Ylivireyteen liittyy usein unettomuus. Jossain vaiheessa keho sanoo poks, ja ylivireys napsahtaakin väsymykseksi ja alivireydeksi, jossa pää ei toimi optimaalisesti.

"Ylivireystila tarkoittaa sitä, että autonomiseen hermostoon kuuluva sympaattinen hermosto on reaktiivinen ja ylivirittynyt. Sydän saattaa hakata, verenpaine kohota ja ajatuksia vilistä mielessä. On levoton olo, eikä uni maistu. Harmillinen juttu on se, että ylivireystilaa ei saa pelkällä tahdon voimalla pois päältä."

"Unettomuuden ja ylivireystilan taustalla voi olla myös käsittelemättömiä tunteita. Elämässä on saattanut tulla takapakkia, mutta uneton on yrittänyt vain olla ajattelematta asiaa. Tai sitten hän on jumittunut johonkin ikävään kokemukseen, eikä pääse henkisesti eteenpäin.

– Jos lakaisee asioita maton alle, ne eivät ratkea siellä vaan ovat aiheuttamassa ylivireystilaa. Sitten ne pullahtavat illalla tai yöllä mieleen, kun on rentoutunut."

https://anna.fi/hyvinvointi/terveys/ylivireystila-yllapitaa-unettomuutta

"Alivireys puolestaan on usein seurausta pitkään jatkuneesta ylivireydestä. Alivireydessä olo on turtunut ja poissaoleva. Koko ajan väsyttää, ja on vaikea tarttua mihinkään.

– Alivireystilassa moni miettii, miksi on hankala ja tyhjä olo, vaikka ponnisteli kovasti ja sai mitä halusi" https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000008108165.html

On näyttöä, että aivot ja kognitio eivät oikeasti toimi kunnolla jos hermosto on epätasapainotilassa eli hermosto on esimerkiksi juuttunut ylivireystilaan. Tällöin aivojen toimintaa voidaan parantaa yrittämällä tasapainottaa tilannetta lisäämällä hermoston rentouttamista esim. hengitysharjoituksin.

Oikea tapa parantua tällaisesta saattaisikin yksinkertaisesti olla sitä, että oppii rauhoittamaan ylivirittynyttä hermostoaan aina kun pitää, oppii tunnistamaan vireystiloja, säätelemään vireystilojaan, kyseenalaistamaan yhteiskunnan päähän laittamia stressipaineitaja oppii ottamaan riittävästi lepoa ja palautumista (mitä työelämä ei kylläkään usein aina salli) ja käsittelemään ne vaikeat tunteet jotka voi ylläpitää valppautta. Oikeasti jotkut voivat huonosti jo siksi, että toimivat niinkuin heidän pitää toimia, suorittavat jne, mutta hetkeäkään ei ole aikaa pohtia mitä oikeasti elämältä haluaa tai mikä oikeasti itselle olisi hyväksi, vaan tekevät enemmän vain sitä mitä heiltä odotetaan miettimättä onko ne yhteiskunnan päähän laittamat arvot oikeasti hyvinvointia lisääviä.

Psyykenlääkkeet voivat sotkea autonomisen hermoston balanssia vielä entisestään. Onko hyvä, että ylivirittyneessä tilassa syödään masennuslääkkeitä joilla mahdollisesti tukahdutetaan omia sisäisiä vaistoja ja tunteita ja haetaan niistä esimerkiksi lisää jaksamista väsymykseen? Sen sijaan syödään unipillereitä että oikeasti opetellaan vaikka rentoutumaan ja käsittelemään vaikeita tunteita jotka voi viedä unet? Tämä voi olla aikaavievä prosessi.

Esimerkiksi masennuslääkkeet suurentavat pupilleja lautasen kokoiseksi eli voi olla, että ne voivat jollain tavoilla stimuloida autonomisen hermoston sympaattista puolta:

"Stimulation of the autonomic nervous system's sympathetic branch, known for triggering "fight or flight" responses when the body is under stress, induces pupil dilation." https://www.scientificamerican.com/article/eye-opener-why-do-pupils-dialate/

Voi vain miettiä miten ne syvemmin sörkkivät autonomisen hermoston toimintaa.

Yksi teoria masennuslääkevieroitusoireista on se, että pahemmat masennuslääkevieroitusoireet kumpuavat autonomisen hermoston toiminnan häiriöistä muistuttaen jonkinverran ilmiötä nimeltä "dysautonomia". Autonomiseen hermostoon tulee epätasapainotila. https://www.survivingantidepressants.org/topic/392-one-theory-of-antidepressant-withdrawal-syndrome/page/3/

Mikä huolestuttavinta, lääkevieroitus voi olla hyvin stressaava (kehoamme ei ole suunniteltu kuukausiin jatkuvia tällaisia hermosto-oireita) ja triggeröidä hermostomme taistele tai pakene reaktiota.

"These drugs were specifically designed to be consumed orally, to pass through the digestive and circulatory systems, to penetrate the blood-brain-barrier and act on the subtle functioning of the brainstem, the very seat of the human autonomic nervous system, thus affecting homeostasis and higher conscious thought. This is of course the brain area concerned with the most basic and essential autonomic fight/flight/freeze systems – which, by definition, impact on all the essential bodily systems and functions. When we ‘tinker with’ such essential brain functions – most especially those controlling vitally important sleep – we can impair the capacity for recovery and can cause harm."
https://bit.ly/3pmLpB7

Lue lisää

Psykiatriset teoriat on jotenkin jumiutuneet masennuslääkkeissä johonkin välittäjäainepitoisuuksiin, aivojen rakenteeseen ja neuroplastisuuteen, mutta jotenkin ignooraavat lääkkeiden mahdolliset negatiiviset seuraukset autonomisen hermoston toiminnalle. Kyse on vakavasta asiasta koska autonominen hermosto säätelee sitä mitä kehossamme tahdosta riippumatta tapahtuu. Autonominen hermosto ohjaa keskeisiä elintoimintoja. Ihminen jonka autonomisen hermoston toiminta häiriintyy, ei ole välttämättä lähelle toimiva ihminen väsymyksen tai aivosumun ynnä muun asian kannalta, siitä voi seurata monimutkainen lista oireita. Voi esimerkiksi googlata sanalla dysautonomia. Ihminen voi olla tämän seurauksena huonossa kunnossa. Autonominen hermosto on kuin kehomme kaasu ja jarru, jos kaasu on jumiutunut pohjaan ja jarru ei toimi kunnolla tai toisinpäin, niin seurauksena ei ole toimintakykyinen ihminen. Autonomisen hermoston kaasun ja jarrun pitää olla balanssissa. Hermostot eli sympaattinen ja parasympaattinen toimivat vuorovaikutuksessa.

Mielestäni psykiatrit hoitavat täysin summamutikassa ihmisiä lääkkeillä, toivoen parasta pahimmillaan sotkien toisen hermoston toiminnan totaalisesti, ei välttämättä heti mutta pitkällä tähtäimellä ja vieroitusten myötä. Monet lääkkeet vielä kaikenpäälle sotkevat unen, mikä on aivoterveyden perusta ja niistä voi olla hankala päästä irti ilman unettomuutta. Vähäinen uni ei edistä hermoston tasapainotilaa. Ja voi lisätä jopa sekavuutta eikä edistä mielialaakaan.

Esimerkiksi tässä linkissä tajutaan mitä seurauksia tästä voi olla. Erilaisia fyysisiä oireita, jotka voivat juuri liittyä tähän ilmiöön. Osa täysin invalidisoivia ja todella paljon henkistä pahoinvointia aiheuttavia. Tietenkään potilas ei tule ymmärretyksi oireidensa kanssa. https://bit.ly/3pmLpB7

Olen tavannut ihmisiä netissä, ketkä kärsivät psyykenlääkevieroituksessa siitä, että he ovat äärimmäisen motorisesti levottomia, eivät kykene nukkumaan. Taustalla on voinut olla pitkän linjan vieroitus useista lääkkeistä. Vieroitus on pitänyt heidän stressivastettaan kokoajan päällä, ja keho on jumiutunut taisteluvalmiuteen, mikä normaalisti olisi reaktio meitä uhkaavaan asiaan. Tällä kertaa se uhka lähtee siitä, kun hermostomme ja välittäjäaineemme on sotkettu, mikä on ihan luonnoton tila mihin meitä ei ole kehitetty eikä rakennettu. Hermoston sympaattinen aktivoituu pitkäkestoisesti, jarru pohjaan. Taustalla mahdollisesti vielä lääkkeillä turrutettuja käsittelemättömiä asioita. Mielestäni tämä kuulostaa reseptiltä työkyvyttömyyteen. Miten tällainen ihminen osaa enää normaalisti säädellä stressiä? Voi vaatia pitkää palautumista oppia taas säätelemään vireystilojaan oikein.

Avain mielenterveyteen voi olla se, että oppii pitämään tuon jarrun ja kaasun tasapainossa, tiedostaa milloin keho tarvii lepoa ja on tekniikoita pitää oloaan ja hermostoaan tasapainossa. Tästä voi olla seurauksena erittäin myönteisiä asioita. Uni toimii hyvin, energiatasot on normaalit, palautuminen toimii. Ja pääkin voi alkaa hiljalleen toimia paremmin. Ei sitä kannata pelätä, jos masentuneena kokee kognitiivisia ongelmia, ne voivat kyllä parantua ilman lääkkeen lääkettä.

Esimerkiksi masennuslääkkeet voivat säädellä stressivastetta ja kortisolia ja vaikuttaa tähän "hypothalamic-pituitary-adrenal axis functioning". Voi varmaan kuvitella että vaikka tästä joku hetkellinen hyöty saattaisi olla, vieroituksessa asiat voivat täysin kääntyä päälaelleen, kun lääke otetaankin pois kehosta. Kehon monimutkaisten systeemien operointi ei ole niin ongelmatonta, mitä psykiatria väittää ja sillä voi olla huonoja pitkäaikaisseurauksia.

Paras ja turvallisin tapa lähestyä ongelmaa on luonnollinen.

Anonyymi kirjoitti:

Mietin muutenkin mikä osa ihmisten kokemista masennuksista liittyvät esimerkiksi siihen, että ihminen ei osaa säädellä vireyttään oikein, autonominen hermosto juuttuu ylivireystilaan, poltetaan kynttilää molemmista päistä, stressi asioista tai käsittelemättömistä tunteista tai traumaattisista kokemuksista on liian suuri. Ylivireyteen liittyy usein unettomuus. Jossain vaiheessa keho sanoo poks, ja ylivireys napsahtaakin väsymykseksi ja alivireydeksi, jossa pää ei toimi optimaalisesti.

"Ylivireystila tarkoittaa sitä, että autonomiseen hermostoon kuuluva sympaattinen hermosto on reaktiivinen ja ylivirittynyt. Sydän saattaa hakata, verenpaine kohota ja ajatuksia vilistä mielessä. On levoton olo, eikä uni maistu. Harmillinen juttu on se, että ylivireystilaa ei saa pelkällä tahdon voimalla pois päältä."

"Unettomuuden ja ylivireystilan taustalla voi olla myös käsittelemättömiä tunteita. Elämässä on saattanut tulla takapakkia, mutta uneton on yrittänyt vain olla ajattelematta asiaa. Tai sitten hän on jumittunut johonkin ikävään kokemukseen, eikä pääse henkisesti eteenpäin.

– Jos lakaisee asioita maton alle, ne eivät ratkea siellä vaan ovat aiheuttamassa ylivireystilaa. Sitten ne pullahtavat illalla tai yöllä mieleen, kun on rentoutunut."

https://anna.fi/hyvinvointi/terveys/ylivireystila-yllapitaa-unettomuutta

"Alivireys puolestaan on usein seurausta pitkään jatkuneesta ylivireydestä. Alivireydessä olo on turtunut ja poissaoleva. Koko ajan väsyttää, ja on vaikea tarttua mihinkään.

– Alivireystilassa moni miettii, miksi on hankala ja tyhjä olo, vaikka ponnisteli kovasti ja sai mitä halusi" https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000008108165.html

On näyttöä, että aivot ja kognitio eivät oikeasti toimi kunnolla jos hermosto on epätasapainotilassa eli hermosto on esimerkiksi juuttunut ylivireystilaan. Tällöin aivojen toimintaa voidaan parantaa yrittämällä tasapainottaa tilannetta lisäämällä hermoston rentouttamista esim. hengitysharjoituksin.

Oikea tapa parantua tällaisesta saattaisikin yksinkertaisesti olla sitä, että oppii rauhoittamaan ylivirittynyttä hermostoaan aina kun pitää, oppii tunnistamaan vireystiloja, säätelemään vireystilojaan, kyseenalaistamaan yhteiskunnan päähän laittamia stressipaineitaja oppii ottamaan riittävästi lepoa ja palautumista (mitä työelämä ei kylläkään usein aina salli) ja käsittelemään ne vaikeat tunteet jotka voi ylläpitää valppautta. Oikeasti jotkut voivat huonosti jo siksi, että toimivat niinkuin heidän pitää toimia, suorittavat jne, mutta hetkeäkään ei ole aikaa pohtia mitä oikeasti elämältä haluaa tai mikä oikeasti itselle olisi hyväksi, vaan tekevät enemmän vain sitä mitä heiltä odotetaan miettimättä onko ne yhteiskunnan päähän laittamat arvot oikeasti hyvinvointia lisääviä.

Psyykenlääkkeet voivat sotkea autonomisen hermoston balanssia vielä entisestään. Onko hyvä, että ylivirittyneessä tilassa syödään masennuslääkkeitä joilla mahdollisesti tukahdutetaan omia sisäisiä vaistoja ja tunteita ja haetaan niistä esimerkiksi lisää jaksamista väsymykseen? Sen sijaan syödään unipillereitä että oikeasti opetellaan vaikka rentoutumaan ja käsittelemään vaikeita tunteita jotka voi viedä unet? Tämä voi olla aikaavievä prosessi.

Esimerkiksi masennuslääkkeet suurentavat pupilleja lautasen kokoiseksi eli voi olla, että ne voivat jollain tavoilla stimuloida autonomisen hermoston sympaattista puolta:

"Stimulation of the autonomic nervous system's sympathetic branch, known for triggering "fight or flight" responses when the body is under stress, induces pupil dilation." https://www.scientificamerican.com/article/eye-opener-why-do-pupils-dialate/

Voi vain miettiä miten ne syvemmin sörkkivät autonomisen hermoston toimintaa.

Yksi teoria masennuslääkevieroitusoireista on se, että pahemmat masennuslääkevieroitusoireet kumpuavat autonomisen hermoston toiminnan häiriöistä muistuttaen jonkinverran ilmiötä nimeltä "dysautonomia". Autonomiseen hermostoon tulee epätasapainotila. https://www.survivingantidepressants.org/topic/392-one-theory-of-antidepressant-withdrawal-syndrome/page/3/

Mikä huolestuttavinta, lääkevieroitus voi olla hyvin stressaava (kehoamme ei ole suunniteltu kuukausiin jatkuvia tällaisia hermosto-oireita) ja triggeröidä hermostomme taistele tai pakene reaktiota.

"These drugs were specifically designed to be consumed orally, to pass through the digestive and circulatory systems, to penetrate the blood-brain-barrier and act on the subtle functioning of the brainstem, the very seat of the human autonomic nervous system, thus affecting homeostasis and higher conscious thought. This is of course the brain area concerned with the most basic and essential autonomic fight/flight/freeze systems – which, by definition, impact on all the essential bodily systems and functions. When we ‘tinker with’ such essential brain functions – most especially those controlling vitally important sleep – we can impair the capacity for recovery and can cause harm."
https://bit.ly/3pmLpB7

Lue lisää

Olipa sitten yli- tai alivirittynyt, niin ongelma on siinä, etteivät kaikki osaa käsitellä tunteitaan.
Tunnelukkoja ei saa auki muulla, kuin käsittelemällä ne, joko itsekseen tai esim. terapian avulla.
Tärkeintä olisi, että ymmärtäisi mistä mikäkin tunne tulee, mitä se saa itsessä aikaiseksi, ja miten sen kanssa pärjäisi.
Tunteetkin pystyy oppimaan hyväksymään osaksi omaa itseään.
Tunteitaan ei kannata myöskään paeta, eikä niitä edes pysty pakenemaan, aina mukana kulkevat.

Niin kaikki asiat mitä ihmiset tekevät tekee uusia hermoratoja ja yhteyksiä aivoihin. Jos ei aivoilla ole ärsykkeitä ja haasteita, ei synny tällaisia uusia hermoratoja. Se on hyvin simppeliä.
Jos esimerkiksi tällaisesta tilasta yrittää sitten aloittaa heti vaikka uuden opiskelun tai vaikka työn, niin se voi tuntua vaikeammalta kuin että jos ihminen jatkuvasti pitää itseään aktiivisena ennen tätä. Ei tarvi välttämättä opiskella pitääkseen aivojaan aktiivisena, vaan aivoja voi pitää monella tapaa aktiivisena muutenkin ihan normiarjessa vaikka ei olisi työelämässä tai opiskelemassa.

Ruoanlaitto, sanaristikot ynnä muu tällainen aivojumppa, sosiaalinen vuorovaikutus, lukeminen, itseopiskelu, uudet kävelyreitit vaikkapa luonnossa ( ei kannata kangistua kaavoihin) , käsityöt... Jo nettikin on pullollaan kaikkea mitä voi käyttää apuna uusille harrastuksille ja hakea niihin ohjeita. Vaikkapa käsityöt tai vaikkapa liikuntavideot

Moni ihminen haluaa hetken iloa ja helppoutta sen kustannuksella että oikeasti voisivat voida paremmin jos tekisivät asioita jotka pitkällä tähtäimellä voivat saada heidät voimaan paremmin, jotka voivat vaatia enemmän panostusta aluksi. Jos oikeasti haluaa elämässään voida hyvin, tällaiseen suunnitelmallisuuteen pitää pystyä kykenemään, että tekee valintoja jotka oikeasti lisäävät hyvinvointia vaikka ne eivät välittömästi suurta iloa välttämättä tuottaisikaan tai olisi helppoja. Hiljalleen esimerkiksi paremmat elintavat voivat tuottaa hyvää oloa vaikka eivät sitä heti alussa tuottaisikaan ja terveellinen syöminen voi tuntua hankalammalta.

Psykiatriset lääkkeet voivat hyvinkin viedä asioista myös palkitsevuutta sitä kautta, että ne madaltavat huonoimmassa tapauksessa elämänlaatua esimerkiksi dopamiinia salvatessaan (antipsykootit). Tämä vaikuttaa normaaliin motivaation kokemiseen. SSRI-lääkkeet ovat yhteydessä apatiaan https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7437849/ ja voivat lisätä välinpitämätöntä oloa ja ylipäätään vähentää elämässä olevaa draivia jos esimerkiksi lamaavat tunnetasolla tai vaikkapa seksuaalisella puolella. Tässäkin spekulaatiota esimerkiksi ADHD-lääkkeiden lisäämästä motivaation puutteesta https://www.nytimes.com/roomfordebate/2012/06/09/fewer-prescriptions-for-adhd-less-drug-abuse/adhd-drugs-have-long-term-risks

Tätä kautta apatiaa lisätessään ne voivat siis vähentää ihmisen oikeaa syvää halua tehdä asioita ja täten passivoida.

Tätä sitten todennäköisimmin hoidetaan nimellä "masennus" vaikka mistä sitä tietää, vaikka se olisi oikeasti seurausta lääkityksistä.

Ja jotkut potilaat ovat lääkkeidensä vuoksi väsyneitä eivätkä he siksikään jaksa toimia arjessa normaalisti.

Anonyymi kirjoitti:

Niin kaikki asiat mitä ihmiset tekevät tekee uusia hermoratoja ja yhteyksiä aivoihin. Jos ei aivoilla ole ärsykkeitä ja haasteita, ei synny tällaisia uusia hermoratoja. Se on hyvin simppeliä.
Jos esimerkiksi tällaisesta tilasta yrittää sitten aloittaa heti vaikka uuden opiskelun tai vaikka työn, niin se voi tuntua vaikeammalta kuin että jos ihminen jatkuvasti pitää itseään aktiivisena ennen tätä. Ei tarvi välttämättä opiskella pitääkseen aivojaan aktiivisena, vaan aivoja voi pitää monella tapaa aktiivisena muutenkin ihan normiarjessa vaikka ei olisi työelämässä tai opiskelemassa.

Ruoanlaitto, sanaristikot ynnä muu tällainen aivojumppa, sosiaalinen vuorovaikutus, lukeminen, itseopiskelu, uudet kävelyreitit vaikkapa luonnossa ( ei kannata kangistua kaavoihin) , käsityöt... Jo nettikin on pullollaan kaikkea mitä voi käyttää apuna uusille harrastuksille ja hakea niihin ohjeita. Vaikkapa käsityöt tai vaikkapa liikuntavideot

Moni ihminen haluaa hetken iloa ja helppoutta sen kustannuksella että oikeasti voisivat voida paremmin jos tekisivät asioita jotka pitkällä tähtäimellä voivat saada heidät voimaan paremmin, jotka voivat vaatia enemmän panostusta aluksi. Jos oikeasti haluaa elämässään voida hyvin, tällaiseen suunnitelmallisuuteen pitää pystyä kykenemään, että tekee valintoja jotka oikeasti lisäävät hyvinvointia vaikka ne eivät välittömästi suurta iloa välttämättä tuottaisikaan tai olisi helppoja. Hiljalleen esimerkiksi paremmat elintavat voivat tuottaa hyvää oloa vaikka eivät sitä heti alussa tuottaisikaan ja terveellinen syöminen voi tuntua hankalammalta.

Psykiatriset lääkkeet voivat hyvinkin viedä asioista myös palkitsevuutta sitä kautta, että ne madaltavat huonoimmassa tapauksessa elämänlaatua esimerkiksi dopamiinia salvatessaan (antipsykootit). Tämä vaikuttaa normaaliin motivaation kokemiseen. SSRI-lääkkeet ovat yhteydessä apatiaan https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7437849/ ja voivat lisätä välinpitämätöntä oloa ja ylipäätään vähentää elämässä olevaa draivia jos esimerkiksi lamaavat tunnetasolla tai vaikkapa seksuaalisella puolella. Tässäkin spekulaatiota esimerkiksi ADHD-lääkkeiden lisäämästä motivaation puutteesta https://www.nytimes.com/roomfordebate/2012/06/09/fewer-prescriptions-for-adhd-less-drug-abuse/adhd-drugs-have-long-term-risks

Tätä kautta apatiaa lisätessään ne voivat siis vähentää ihmisen oikeaa syvää halua tehdä asioita ja täten passivoida.

Tätä sitten todennäköisimmin hoidetaan nimellä "masennus" vaikka mistä sitä tietää, vaikka se olisi oikeasti seurausta lääkityksistä.

Ja jotkut potilaat ovat lääkkeidensä vuoksi väsyneitä eivätkä he siksikään jaksa toimia arjessa normaalisti.

Lue lisää

Itse kärsin mielenterveyspotilaan terrorista. Ei ota lääkkeitään ja huutelee useille asiattomia sekä käy joudenkin kimppuun, lyö ja tönii. Harvoin käy putkassa ja palaa naapurustoon häiriköimään ja sairailemaan. Iso haitta ja uhka on ympäristölleen. Kukaan ei näköjään voi mitään eikä kukaan ota mitään vastuuta tapahtuneista ikävistä asioista. Sairailija saa mellastaa ja muut joutuvat kärsimään ja miettimään kuinka puolustautua jos ovat tyhjän syyn takia hullun tulilinjalle joutuneet.
Asuisivat psykiatrit itse potilaidensa vaikutuspiirissä nii tietäsivät mitä helvettiä voi olla.
Ottaisivat edes vastuun sairailuista tai jos eivät voi, panisivat laitokseen haitan.
Nyt todellaki alkanu vihastuttamaan kuinka paljon näille sallitaan epäasiallista, häiritsevää käytöstä.

Anonyymi kirjoitti:

Itse kärsin mielenterveyspotilaan terrorista. Ei ota lääkkeitään ja huutelee useille asiattomia sekä käy joudenkin kimppuun, lyö ja tönii. Harvoin käy putkassa ja palaa naapurustoon häiriköimään ja sairailemaan. Iso haitta ja uhka on ympäristölleen. Kukaan ei näköjään voi mitään eikä kukaan ota mitään vastuuta tapahtuneista ikävistä asioista. Sairailija saa mellastaa ja muut joutuvat kärsimään ja miettimään kuinka puolustautua jos ovat tyhjän syyn takia hullun tulilinjalle joutuneet.
Asuisivat psykiatrit itse potilaidensa vaikutuspiirissä nii tietäsivät mitä helvettiä voi olla.
Ottaisivat edes vastuun sairailuista tai jos eivät voi, panisivat laitokseen haitan.
Nyt todellaki alkanu vihastuttamaan kuinka paljon näille sallitaan epäasiallista, häiritsevää käytöstä.

Lue lisää

No kaikkiapa ei valitettavasti sinun harmiksesi vain laittaa jonnekin laitokseen, koska siihen tarvitaan että pakkohoidon kriteerit täyttyy. Jos joku tönisi, potkisi ja löisi ihmisiä, niin eikö tuo ala muutenkin olla jo poliisiasia... Mistä sinä tiedät ottaako joku lääkkeitään vai ei....

Anonyymi kirjoitti:

No kaikkiapa ei valitettavasti sinun harmiksesi vain laittaa jonnekin laitokseen, koska siihen tarvitaan että pakkohoidon kriteerit täyttyy. Jos joku tönisi, potkisi ja löisi ihmisiä, niin eikö tuo ala muutenkin olla jo poliisiasia... Mistä sinä tiedät ottaako joku lääkkeitään vai ei....

Lue lisää

Tällä foorumilla, on useasti esitetty väite, että lääkkeiden oton voi nimenomaan huomata habituksesta, lihominen, tunteettomuus, jne. Itse toki olen toista mieltä, mutta mitäs minä näistä tietäisin.

Ja kyllä se on poliisiasia, mutta poliisikaan ei voi istua proaktiivisesti jokapaikassa, tai poliisi ei mene sinun puolesta huomenna töihin, jos hullu on pitänyt vähän hereillä yöllä.

Kaikkia ei edes pidä sulkea laitokseen, suomessa saa syrjäytyä, tai olla hullu, ihan rauhassa, (lääkkeillä tai ilman.) mutta siinä vaiheessa kun rupeaa terrorisoimaan ympäristöään, stigmatisoi niin itsensä kuin kaikki muutkin mielenterveyskuntoutujat.

Sitten kun tilanne menee suolaiseksi, niin laitos tulee siinä ketjussa vastaan omassa kohdassaan, mutta suosittelen ihan yleissivistyksen nimisä ottamaan vaikka jonkun "kummihullun" ja kokeilemaan miten helppoa se niiden kanssa eläminen, ja auttaminen onkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tällä foorumilla, on useasti esitetty väite, että lääkkeiden oton voi nimenomaan huomata habituksesta, lihominen, tunteettomuus, jne. Itse toki olen toista mieltä, mutta mitäs minä näistä tietäisin.

Ja kyllä se on poliisiasia, mutta poliisikaan ei voi istua proaktiivisesti jokapaikassa, tai poliisi ei mene sinun puolesta huomenna töihin, jos hullu on pitänyt vähän hereillä yöllä.

Kaikkia ei edes pidä sulkea laitokseen, suomessa saa syrjäytyä, tai olla hullu, ihan rauhassa, (lääkkeillä tai ilman.) mutta siinä vaiheessa kun rupeaa terrorisoimaan ympäristöään, stigmatisoi niin itsensä kuin kaikki muutkin mielenterveyskuntoutujat.

Sitten kun tilanne menee suolaiseksi, niin laitos tulee siinä ketjussa vastaan omassa kohdassaan, mutta suosittelen ihan yleissivistyksen nimisä ottamaan vaikka jonkun "kummihullun" ja kokeilemaan miten helppoa se niiden kanssa eläminen, ja auttaminen onkaan.

Lue lisää

Ja tämä liittyi miten ketjun aiheeseen? Mitkä todisteet sinulla on että naapurisi ei syö lääkkeitä? Et vastannut kysymykseen.

Anonyymi kirjoitti:

No kaikkiapa ei valitettavasti sinun harmiksesi vain laittaa jonnekin laitokseen, koska siihen tarvitaan että pakkohoidon kriteerit täyttyy. Jos joku tönisi, potkisi ja löisi ihmisiä, niin eikö tuo ala muutenkin olla jo poliisiasia... Mistä sinä tiedät ottaako joku lääkkeitään vai ei....

Lue lisää

Sen huomaa sekavasta käytöksestä ja puheesta missä ei päätä, ei häntää sekä itsensä kuvitteellisesti luomistaan syytöksistä eri naapureita kohtaan.. Joskus ku se otettu hetkekeks osastolle, palaa rauhallisempana ja ovat toiset kertoneet että sai piikin perseeseesä. Tiiä siitä. Itse uhittelee ettei vihannes halua olla eikä lääkkeitään käytä.
Kyttäilee toisten verhojen asentoja ja kommentoi niitä esim. yötyöläiselle" oletko työtön koska verhot aina kiinni? On myös vainoamismielessä lukuisten henkilöiden taustoja selvitellyt asuinpaikoista, lapsista ja existä ja kulkupeleistä lähtien. Ei normaalia eikä se että jopa täydessä bussissa huoritellut täysin syyttömän sivullisen. Samoin toimii kadulla.
Ylipainoisia pilkkaa täysillä koska on itse ollut sellainen. Juoksee karkuun kun joku poliisilla uhkaa. Olen kuullut että paikallisessa someryhmässä ois paljonki sen tyypin tekosia kerrottuna enkä ihmettele yhtään.. Niin, ei se poliisi mahda mitään lukkojen tukkimiselle, autojen renkaiden puhkomiselle, yleisten tilojen rikkomiselle jne. kostoille keitä vastaan pöpi on suuttunut ja kostoiskun tehnyt.
Pihassa ei voi kulkea rauhassa koska joutojätkä kyttää ja iholle hyppii, korona-aikanakin aivan naaman eteen. Kuvitteellisia vaatimuksia esittää tietämilleen henkilöille.
Oli just riehumisensa takia 3 päivää poissa ja palasi. Sama toistuu usein.
Ehkäpä myötätuntosi loppuu tällaista kohtaan sitten jos itsesi naapuriin tulee samanlainen ja itsesi nahoissa tunnet seuraukset? Miksi hyväksyt ruman, häiritsevän, uhkaavan käytöksen? Mikä on motiivisi? Monet haluaisivat vaan rauhassa elää ilman ylimääräistä uhkaa ja rasitetta. Se ei kilteiltäkään onnistu jos hurja on silmätikukseen ottanut jostaki keksimästään syystä. Minusta on hirvittävää kuinka sekava raivoaja saa vapaana olla.

Anonyymi kirjoitti:

No kaikkiapa ei valitettavasti sinun harmiksesi vain laittaa jonnekin laitokseen, koska siihen tarvitaan että pakkohoidon kriteerit täyttyy. Jos joku tönisi, potkisi ja löisi ihmisiä, niin eikö tuo ala muutenkin olla jo poliisiasia... Mistä sinä tiedät ottaako joku lääkkeitään vai ei....

Lue lisää

Monet pelkää valittaa siitä kun pelkäävät kostoa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja tämä liittyi miten ketjun aiheeseen? Mitkä todisteet sinulla on että naapurisi ei syö lääkkeitä? Et vastannut kysymykseen.

Enpä ehi joka hetki palstalla roikkua. Lue alempaa.

Anonyymi kirjoitti:

Enpä ehi joka hetki palstalla roikkua. Lue alempaa.

Ketjun idea oli puhua dementiasta ja lääkkeiden mahdollisesta yhteydestä siihen, ei häiritsevistä ja terrorisoivista naapureista joita pitäisi pakkolääkitä ja lähettää laitokseen ja heidän lääkkeiden puutteestaan.

Anonyymi kirjoitti:

Niin kaikki asiat mitä ihmiset tekevät tekee uusia hermoratoja ja yhteyksiä aivoihin. Jos ei aivoilla ole ärsykkeitä ja haasteita, ei synny tällaisia uusia hermoratoja. Se on hyvin simppeliä.
Jos esimerkiksi tällaisesta tilasta yrittää sitten aloittaa heti vaikka uuden opiskelun tai vaikka työn, niin se voi tuntua vaikeammalta kuin että jos ihminen jatkuvasti pitää itseään aktiivisena ennen tätä. Ei tarvi välttämättä opiskella pitääkseen aivojaan aktiivisena, vaan aivoja voi pitää monella tapaa aktiivisena muutenkin ihan normiarjessa vaikka ei olisi työelämässä tai opiskelemassa.

Ruoanlaitto, sanaristikot ynnä muu tällainen aivojumppa, sosiaalinen vuorovaikutus, lukeminen, itseopiskelu, uudet kävelyreitit vaikkapa luonnossa ( ei kannata kangistua kaavoihin) , käsityöt... Jo nettikin on pullollaan kaikkea mitä voi käyttää apuna uusille harrastuksille ja hakea niihin ohjeita. Vaikkapa käsityöt tai vaikkapa liikuntavideot

Moni ihminen haluaa hetken iloa ja helppoutta sen kustannuksella että oikeasti voisivat voida paremmin jos tekisivät asioita jotka pitkällä tähtäimellä voivat saada heidät voimaan paremmin, jotka voivat vaatia enemmän panostusta aluksi. Jos oikeasti haluaa elämässään voida hyvin, tällaiseen suunnitelmallisuuteen pitää pystyä kykenemään, että tekee valintoja jotka oikeasti lisäävät hyvinvointia vaikka ne eivät välittömästi suurta iloa välttämättä tuottaisikaan tai olisi helppoja. Hiljalleen esimerkiksi paremmat elintavat voivat tuottaa hyvää oloa vaikka eivät sitä heti alussa tuottaisikaan ja terveellinen syöminen voi tuntua hankalammalta.

Psykiatriset lääkkeet voivat hyvinkin viedä asioista myös palkitsevuutta sitä kautta, että ne madaltavat huonoimmassa tapauksessa elämänlaatua esimerkiksi dopamiinia salvatessaan (antipsykootit). Tämä vaikuttaa normaaliin motivaation kokemiseen. SSRI-lääkkeet ovat yhteydessä apatiaan https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7437849/ ja voivat lisätä välinpitämätöntä oloa ja ylipäätään vähentää elämässä olevaa draivia jos esimerkiksi lamaavat tunnetasolla tai vaikkapa seksuaalisella puolella. Tässäkin spekulaatiota esimerkiksi ADHD-lääkkeiden lisäämästä motivaation puutteesta https://www.nytimes.com/roomfordebate/2012/06/09/fewer-prescriptions-for-adhd-less-drug-abuse/adhd-drugs-have-long-term-risks

Tätä kautta apatiaa lisätessään ne voivat siis vähentää ihmisen oikeaa syvää halua tehdä asioita ja täten passivoida.

Tätä sitten todennäköisimmin hoidetaan nimellä "masennus" vaikka mistä sitä tietää, vaikka se olisi oikeasti seurausta lääkityksistä.

Ja jotkut potilaat ovat lääkkeidensä vuoksi väsyneitä eivätkä he siksikään jaksa toimia arjessa normaalisti.

Lue lisää

Itselleni puhkesi juuri tällainen "masennus" yli 10 vuotta kestäneen SSRI:n käytön seurauksena. SSRI myös väsytti, aamuherätykset olivat vaikeita aina. Motivaatio ja draivi eivät ole palanneet "lääkkeen" lopetuksen jälkeenkään ja tämä tietysti tulkitaan todisteeksi, että "lääke" oli toimiva. Lääkärit ja hoitajat ovat olleet ymmällään, kun potilas on niin passiivinen. Syy on tietysti potilaan "masennuksessa". Mitä ihmettä tässä voisi enää tehdä, kun kaikki lääkärit tuntuvat olevan lääkeyhtiöiden eikä potilaiden puolella? En ole tullut kuulluksi tähänkään saakka, joten miksi enää vaivautua? Solutason aivovaurio ei välttämättä näy pään kuvissa.

Anonyymi kirjoitti:

Ketjun idea oli puhua dementiasta ja lääkkeiden mahdollisesta yhteydestä siihen, ei häiritsevistä ja terrorisoivista naapureista joita pitäisi pakkolääkitä ja lähettää laitokseen ja heidän lääkkeiden puutteestaan.

Lue lisää

Jos kaikki ketjut ovat vapaata riistaa lääke- ja hoitovastaisuudelle, niin on täysin perusteltua että.

A) tässä ketjussa keskustellaan niistä asioista, mistä ei muissa ketjuissa ole pystytty keskustelemaan, koska häiriköinti.

B) kerrotaan miksi ylipäätään lääkkeet on keksitty, ja miksi niitä käytetään.

C) Yleensä se menee niin päin, että ihmiselle tulee muistisairaus, ja vasta sitten joudutaan atamaan kemiallista jarrua.

Anonyymi kirjoitti:

Jos kaikki ketjut ovat vapaata riistaa lääke- ja hoitovastaisuudelle, niin on täysin perusteltua että.

A) tässä ketjussa keskustellaan niistä asioista, mistä ei muissa ketjuissa ole pystytty keskustelemaan, koska häiriköinti.

B) kerrotaan miksi ylipäätään lääkkeet on keksitty, ja miksi niitä käytetään.

C) Yleensä se menee niin päin, että ihmiselle tulee muistisairaus, ja vasta sitten joudutaan atamaan kemiallista jarrua.

Lue lisää

Vaikka lääkkeet olisi keksitty ja niissä olisi jotain suotuisia vaikutuksia esimerkiksi turruttamaan ja rauhoittamaan sinun terrorisoivaa naapuriasi, ei tarkoita että ne silti olisi sinun naapurisi aivoille suotuisia, ne biologisesti toimintamekanismiltaan hoitaisivat joitain biologista sairautta ja saattavat loppupeleiaaä altistaa häntä neurologisille ongelmille.Niissä on haittavaikutuksena se että pitempään käytettynä esim neuroleptit ne voi aiheuttaa ilmiön, jossa ne altistavat käyttäjäänsä psykoottisille oireille. Myöskin vieroitus itsessään voi puhkaista melkoisen läjän oireita ja vetää kuuppaa sekaisin ihan sellaisellakin jonka kuuppa on ollut normaalimmassa kunnossa ennen lääkevieroitusta. Tiesitkö, että usein laitoksissa syötetyt antipsykoottilääkkeet voivat jopa lisätä syöjässään levottomuutta ja aggressiota esimerkiksi akatisian muodossa? Se on tuskainen levottomuustila jossa on hankala olla paikallaan mikä voi olla yhteydessä jopa väkivaltatapauksiin.

Ihmisissä on myös kusipäitä, ja lainrikkojia ja se ei valitettavasti ole pois hoidettavissa millään pillerillä.

Itse henkilökohtaisesti olen kokenut eri psyykenlääkkeiden vaikutukset kehossani joista suurin käyttöaika koskee masennuslääkkeitä. Ja kirjoitan ihan kokemuksen ja lukemani perusteella lääkkeitä vastaan, sillä koen että psykiatria tekee lähes rikosta ihmisyyttä vastaan määräämällä näitä lääkkeitä laajasti valaisematta ihmisille siitä mitä negatiivisia puolia niissä on joista osa on hyvinkin huolestuttavia.

En kiellä etteikö joitakin voi lääke auttaa joissain oireissa mutta se ei silti tarkoita että lääke olisi turvallinen, terveellinen saatika pitemmällä tähtäimellä oloa parantava.

Ja esimerkiksi masennuksessa eikö siinä saattaisi olla muitakin lähestymistapoja hoitaa ihmistä kuin pillerit jotka ei olisi neurologisesti ja hermostollisesti yhtä haitallisia.

Anonyymi kirjoitti:

Itselleni puhkesi juuri tällainen "masennus" yli 10 vuotta kestäneen SSRI:n käytön seurauksena. SSRI myös väsytti, aamuherätykset olivat vaikeita aina. Motivaatio ja draivi eivät ole palanneet "lääkkeen" lopetuksen jälkeenkään ja tämä tietysti tulkitaan todisteeksi, että "lääke" oli toimiva. Lääkärit ja hoitajat ovat olleet ymmällään, kun potilas on niin passiivinen. Syy on tietysti potilaan "masennuksessa". Mitä ihmettä tässä voisi enää tehdä, kun kaikki lääkärit tuntuvat olevan lääkeyhtiöiden eikä potilaiden puolella? En ole tullut kuulluksi tähänkään saakka, joten miksi enää vaivautua? Solutason aivovaurio ei välttämättä näy pään kuvissa.

Lue lisää

Itsekin muistan SSRI-lääkkeissä päiväväsymyksen. Lääke siis alkuun aktivoi, mutta hiljalleen se vaikutus alkoi muuttua yhä väsyttävämmäksi ja lamaavammaksi ja tunteita leikkaavaksi. Koska lääkkeestä loppui teho annosta kasvatettiin mikä johti taas lisääntyneeseen tunteiden leikkautumiseen ja haittoihin alun suotuisan vaikutuksen jälkeen. En yhtään ihmettelisi jos SSRI lääkkeisiin liittyisi jonkinlaista toleranssia myös koska teho kyllä loppui ja muuttui mutta sitä oli siinä hetkessä hankala hahmottaa.

Aamuisin sängystä ylöspääsy oli todella vaikeaa ja nukuin jatkuvasti pitkiä päiväunia. Nukuin ylipitkiä yöuniakin paitsi vieroituksessa mikä tuhosi uneni todella pitkäksi aikaa. Väitän täysin kärsineeni tuosta kuvatusta SSRI lääkkeisiin liittyvästä apatiasyndroomasta minkä linkkasin. Oli hyvin hankala saada mitään aikaiseksi ja aloittaa koska oli lamaantunut olo. Tein monia asioita kun piti, mutta sellainen spontaanius asioihin ryhtymisessä kärsi. En ole kokenut samaa samassa mittakaavassa päästyäni irti SSRI lääkkeistä vaikkakin kävin läpi muita pillereitä SSRI vieroituksessa joita minulle määrättiin jotka oli turruttavia ja unettavia jotka aiheutti lähes pahempana tuon apatian. Minulle jäi lääkkeistä pysyvääkin harmia vaikkakin uskoni neuroplastisuuden parantavaan voimaan myös haitoissa on olemassa ja siihen että aivot rakentaa uusia hermoyhteyksiä, myös sen jälkeen vaikka niitä olisi esim vahingoitettukin mitä voi tukea esim tässä ketjussa mainituilla tavoilla.

Mutta ymmärrän varsin hyvin tunteen että masennuslääkkeet jättävät jotain kroonista apatiaa ja "masennusta".

Valehtelin itselleni kun koin että tarvin lääkettä toimiakseni ja se hoitaa minua jotenkin.

On suorastaan häijyä ja yksilölle mahdollisesti tuhoisaa, että masennuslääkkeistä saatuja haittoja ja pitkänajan haittoja voidaan laittaa masennuksen syyksi mihin hoitosuosituksena on vain lisää masennuslääkkeitä. Ja milläs potilas todistaa haitat?

Uskoni siihen, että SSRI lääkkeissä olisi joku pysyvä suotuisa vaikutus on heikohkoa. Uskon että se suotuisa vaikutus tulee lähinnä alussa mutta holjalleen muuttuu negatiivisemmaksi, passivoivammaksi ja koukuttaa fyysisesti niin että lääkkeestö hankala irrottautua. Kun pääsin isosta annoksesta hiukan pienempään toimin paremmin ja haitat ei niin korostuneet mutta tarvitsinko tosiaan sitä lääkettä? Vai käytinkö sitä vain koska vieroitus oli vaikeaa ja keho oli niin mukautunut lääkkeeseen vuosien aikana. Ei uskaltanut keinuttaa venettä ja purkaa sitä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos kaikki ketjut ovat vapaata riistaa lääke- ja hoitovastaisuudelle, niin on täysin perusteltua että.

A) tässä ketjussa keskustellaan niistä asioista, mistä ei muissa ketjuissa ole pystytty keskustelemaan, koska häiriköinti.

B) kerrotaan miksi ylipäätään lääkkeet on keksitty, ja miksi niitä käytetään.

C) Yleensä se menee niin päin, että ihmiselle tulee muistisairaus, ja vasta sitten joudutaan atamaan kemiallista jarrua.

Lue lisää

Luuletko että sinä tämän foorumin kautta pääset eroon häiritsevästi käyttäytyvän naapurisi aiheuttamasta harmista ja mielipahasta? Maailma on täynnä naapuririitoja ja naapureitaan häiritseviä hulluja, jotka usein syyttävät toinen toisiaan häiriintyneiksi. Joskus ainoa keino on muuttaa pois naapurustosta, jossa on ikävä asua. Maailma jossa mielisairas naapurisi söisi oletusarvoisesti lääkkeensä ja lakkaisi häiritsemästä sinua ei toteudu, vaikka kuinka jauhaisit paskaa keskustelupalstoilla asioista, joista et mitään ymmärrä.

Anonyymi kirjoitti:

Luuletko että sinä tämän foorumin kautta pääset eroon häiritsevästi käyttäytyvän naapurisi aiheuttamasta harmista ja mielipahasta? Maailma on täynnä naapuririitoja ja naapureitaan häiritseviä hulluja, jotka usein syyttävät toinen toisiaan häiriintyneiksi. Joskus ainoa keino on muuttaa pois naapurustosta, jossa on ikävä asua. Maailma jossa mielisairas naapurisi söisi oletusarvoisesti lääkkeensä ja lakkaisi häiritsemästä sinua ei toteudu, vaikka kuinka jauhaisit paskaa keskustelupalstoilla asioista, joista et mitään ymmärrä.

Lue lisää

Ihan tunnen olevani kaltaisessani seurassa, kun ihmiset luulee, että pakkohoidosta tai lääkinnästä päästäisiin eroon vain sillä että jaetaan sitä kokemaansa mielipahaa täällä.

Eikun, hei nyt mä keksin. muuttakaa! XD

Yleensä tämä foorumi on aika masentavaa luoettavaa, niin monelta kantilta, mutta kyllä tässä on tämä ihan oma komedia arvonsakkin.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan tunnen olevani kaltaisessani seurassa, kun ihmiset luulee, että pakkohoidosta tai lääkinnästä päästäisiin eroon vain sillä että jaetaan sitä kokemaansa mielipahaa täällä.

Eikun, hei nyt mä keksin. muuttakaa! XD

Yleensä tämä foorumi on aika masentavaa luoettavaa, niin monelta kantilta, mutta kyllä tässä on tämä ihan oma komedia arvonsakkin.

Lue lisää

Kyllä asiat saattavat hyvinkin muuttua psykiatrian saralla tulevaisuudessa niin että nykyisiä hoitotapoja pidetään epäinhimillisinä kuten esimrrkiksi lobotomiaakin pidetään tai homouden pitämistä sairautta pidetään nykyään epäinhimillisenä. Jokainen kirjoitus on etiäpäin, pienistä puroista syntyy iso virta. Ihmiset voi myös itse äänestää jaloillaan ja miettiä hakevatko sellaista hoitoa mikä voi olla loppupeleissä vahingollista. Itse en ainakaan läheisilleni tai tutuilleni ole suositellut psykiatrian lääkkeitä Ja olen kertonut riskeistä. Normaaleille työssä väsyville, hetkellistä alakuloa poteville ihmisille tungetaan mielialalääkkeitä aivan massiivisissa määrin. Suuri osa ihmisistä ketä tunnen on jossain vaiheessa joutunut reseptityrkytyksen kohteeksi.

Nykymuotoista julkista mt hoitoa en suosittele kellekään tutulleni. Parempaa apuakin on saatavilla,tosin se vaatii rahallista panostusta ja psykiatrin tarkempaa valintaa jota kautta pääsee terapiaan.

Tiedän myös hoitavan tahon ihmisiä jotka kuuntelevat kyllä haittaa saaneita potilaita ja haluavat tuoda kokemuksia esiin hoidon kehittämisen kannalta

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä asiat saattavat hyvinkin muuttua psykiatrian saralla tulevaisuudessa niin että nykyisiä hoitotapoja pidetään epäinhimillisinä kuten esimrrkiksi lobotomiaakin pidetään tai homouden pitämistä sairautta pidetään nykyään epäinhimillisenä. Jokainen kirjoitus on etiäpäin, pienistä puroista syntyy iso virta. Ihmiset voi myös itse äänestää jaloillaan ja miettiä hakevatko sellaista hoitoa mikä voi olla loppupeleissä vahingollista. Itse en ainakaan läheisilleni tai tutuilleni ole suositellut psykiatrian lääkkeitä Ja olen kertonut riskeistä. Normaaleille työssä väsyville, hetkellistä alakuloa poteville ihmisille tungetaan mielialalääkkeitä aivan massiivisissa määrin. Suuri osa ihmisistä ketä tunnen on jossain vaiheessa joutunut reseptityrkytyksen kohteeksi.

Nykymuotoista julkista mt hoitoa en suosittele kellekään tutulleni. Parempaa apuakin on saatavilla,tosin se vaatii rahallista panostusta ja psykiatrin tarkempaa valintaa jota kautta pääsee terapiaan.

Tiedän myös hoitavan tahon ihmisiä jotka kuuntelevat kyllä haittaa saaneita potilaita ja haluavat tuoda kokemuksia esiin hoidon kehittämisen kannalta

Lue lisää

Ja komediana toisten huonojen hoitokokemusten pitäminen kertoo kyllä mielestäni ihmisestä aika paljon. Sinun naapuritarinasi kuulostaa kyllä todenmukaisuudessan hyvin epäilyttävältä, kenties mielikuvituksen tuote tai ainakin kova väritys siinä on päällä. Se mitä tulet ketjuun inttämään ei edes liity ketjun aiheeseen. Onko täällä puhuttu pakkolääkinnästä edes mitään?

Enemmänkin siitä miten ihminen voi edistää aivoterveyttään ja mahdollisista lääkkeiden aiheuttamista muistihäiriöistä.

Ehkä sinulla onkin jotain dementian poikaista kun et osaa edes oikeaa ketjua löytää?

Anonyymi kirjoitti:

Ihan tunnen olevani kaltaisessani seurassa, kun ihmiset luulee, että pakkohoidosta tai lääkinnästä päästäisiin eroon vain sillä että jaetaan sitä kokemaansa mielipahaa täällä.

Eikun, hei nyt mä keksin. muuttakaa! XD

Yleensä tämä foorumi on aika masentavaa luoettavaa, niin monelta kantilta, mutta kyllä tässä on tämä ihan oma komedia arvonsakkin.

Lue lisää

Toisin kuin monilla muilla keskustelijoilla, sinun ongelmasi on argumentaatiotaitojen puute. Et ymmärrä toisen ihmisen argumentteja, intät pakonomaisesti omaa totuuttasi vastaamatta toisten ihmisten mielipiteisiin ilman mitään järjellisesti ymmärrettäviä argumentteja paitsi se, että et tule toimeen naapurisi kanssa. Jotkut ihmiset ovat käyttäneet vuosikymmeniä lääkkeitä, tutustuneet aiheeseen ja nähneet vaivaa ymmärtääkseen asioita joista kirjoittavat. Ja sinä sönkötät jostain mielisairaasta naapurista ja halustasi päästä eroon siitä. Se on yhtä kehittävää kuin pään seinään hakkaaminen pakonomaisesti sen takia, kun naapurin Pena häiritsee omaa elämänmenoa. Saahan sitä päätä hakata seinään, ei siinä mitään väärää ole. Mutta täytyy ymmärtää, ettet saavuta sillä sitä mitä tavoittelet eikä kukaan vaikutu siitä, että osallistut keskuteluun, joka mitä ilmeisemmin menee sinulta täysin yli hilseen.

Yllättävän paljon aivot voivat kuntoutua vaikka niitä olisi sotkettu miten ja millä kemiallisella aineella. Miettikääpä vanhoja kehäraakkimuusikoita, joilla on voinut olla rankka huumetausta ja siitä huolimatta vielä painavat menemään ja keikkailevat vieläkin. Toki moni varmaan vähentänyt tai lopettanut aineiden käyttöä jossain vaiheessa kun ei keho loputonta rääkkiä kestä. Toki on myös niitä tarinoita, joissa huumeet on vieneet tai aineiden käyttö on selkeästi jo nähtävissä habituksesta, esim. Ozzy. Kuinkakohan moni raskaasti psyykenlääkkeillä lääkitty kykenisi vastaavaan suoritukseen, että keikkailee vain menemään. Huumeitakin käyttäneet porskuttaa vain menemään.

Jos psyykenlääkkeistä saa harmia, kannattaa uskoa siihen, että asiat muuttuvat paremmaksi. Neuroplastisuus ja uudet hermoradat. Jos ajattelee, että paranemista ei tule, silloin myös epätodennäköisemmin paranee. Aivoja kannattaa haastaa, laittaa elintavat kuntoon ja niin päin pois. Voi olla, että jotain haittaa elämänlaatuun jää, esimerkiksi itselläkin uuden oppiminen on vaikeutunut lääkkeiden myötä. Mutta aivot voivat alkaa toimia tehokkaammin ja paremmin sekä alkaa kyetä hiljalleen asioihin, mihin ei pahimmassa vaiheessa pillereitä kyennytkään.

Ongelma on se, että jotkut haitat voi olla niin perustavanlaatuisesti elämänlaatua vähentäviä, että niiden kanssa on hankalampi pärjätä, henkiselläkin tasolla. Psyykenlääkkeistä voi seurata erilaisia terveydellisiä ja elämänlaadullisia haittoja.

Juuri näin, muistiongelmat on useamman asian summa.

Mot teki joskus jutun aiheesta "muistisairaille määrätään psykoosilääkkeitä vastoin suosituksia"

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/11/muistisairaille-maarataan-psykoosilaakkeita-vastoin-suosituksia

"Psykoosilääkkeet lyhentävät elinikää ja lisäävät sydäninfarktien ja aivohalvausten riskiä. Siksi Käypä hoito –suositus rajaa psykoosilääkkeiden käytön kaikkein vaikeimpiin psykoottisiin oireisiin ja aggressiivisuuteen. Lääkkeiden määräämiskäytännöt eivät vastaa suosituksia.

Joissain tapauksissa psykoosilääkkeitä käytetään muistisairaiden liikkumisen rajoittamiseen tai käyttäytymisen hillitsemiseen. Tätä kutsutaan kemialliseksi sitomiseksi. Ilmiön yleisyydestä on hyvin vähän tutkittua tietoa.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL kerää tietoa kuntien vanhustenhoidosta RAI-tietokantaan. Yksi vanhustenhoidon laatuindikaattoreista on, kuinka monella vanhuksella on ”psykoosilääkitys ilman psykoosioireita”. RAI-tilastojen mukaan joka neljäs ympärivuorokautisessa hoidossa olevista vanhuksista syö psykoosilääkkeitä, vaikka heillä ei ole psykoosioireita."

Huomatkaa kirjoituksen valossa, että psykoosia sairastavia ihmisiä altistetaan siis aivohalvauksille ja sydäninfarkteille. Aivohalvaus ei ole leikin asia, lähipiirissäni on tällainen koettu jossa ihminen on mennyt liikunta- ja puhekyvyttömäksi aivohalvauksen seurauksena. Minkälainen inhimillinen tragedia tällainen onkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mot teki joskus jutun aiheesta "muistisairaille määrätään psykoosilääkkeitä vastoin suosituksia"

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/11/muistisairaille-maarataan-psykoosilaakkeita-vastoin-suosituksia

"Psykoosilääkkeet lyhentävät elinikää ja lisäävät sydäninfarktien ja aivohalvausten riskiä. Siksi Käypä hoito –suositus rajaa psykoosilääkkeiden käytön kaikkein vaikeimpiin psykoottisiin oireisiin ja aggressiivisuuteen. Lääkkeiden määräämiskäytännöt eivät vastaa suosituksia.

Joissain tapauksissa psykoosilääkkeitä käytetään muistisairaiden liikkumisen rajoittamiseen tai käyttäytymisen hillitsemiseen. Tätä kutsutaan kemialliseksi sitomiseksi. Ilmiön yleisyydestä on hyvin vähän tutkittua tietoa.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL kerää tietoa kuntien vanhustenhoidosta RAI-tietokantaan. Yksi vanhustenhoidon laatuindikaattoreista on, kuinka monella vanhuksella on ”psykoosilääkitys ilman psykoosioireita”. RAI-tilastojen mukaan joka neljäs ympärivuorokautisessa hoidossa olevista vanhuksista syö psykoosilääkkeitä, vaikka heillä ei ole psykoosioireita."

Huomatkaa kirjoituksen valossa, että psykoosia sairastavia ihmisiä altistetaan siis aivohalvauksille ja sydäninfarkteille. Aivohalvaus ei ole leikin asia, lähipiirissäni on tällainen koettu jossa ihminen on mennyt liikunta- ja puhekyvyttömäksi aivohalvauksen seurauksena. Minkälainen inhimillinen tragedia tällainen onkaan.

Lue lisää

Onhan se ollut jo pitkään tiedossa, että muistisairaille ja vanhuksille syötetään psykoosilääkkeitä, etenkin laitoksissa asuville.
Henkilökunta pääsee paljon helpommalla, kun mummot ja papat lääkitään makaamaan vuoteissaan, ja pysyvät rauhallisempina.

Siitä jossain vaiheessa olin kummissani, kun kuulin tuttujen kautta, että lastenkodissakin käytettiin neuroleptejä jopa noin kymmenvuotiaille lapsille.
Mitä ne mahtavat saada aikaiseksi, kun aletaan noin varhain syöttää aivotoimintoja turruttavia lääkkeitä ?
Ei ihme, jos kasvaessaan ja ikääntyessään ovat jo valmiiksi ongelmissa mielenterveytensä kanssa.
Onko tulevat ikäluokat jo nykyistä aiemmin vaarassa sairastua muistisairauksiin ?