kertominen on toiminut päinvastoin kuin ajattelitte. Se on pilannut elämää monella tavalla vuosien ajan ja vienyt paljon voimia. Jos haluatte todella auttaa niin siihen tarvitaan hiljaisuutta, pelkkää hiljaisuutta. Muuten ei ole jaksamista ruveta tutustumaan uusiin samaa ikäluokkaa oleviin ihmisiin kuin itse olen, koska stressitaso pysyy hyvin korkealla ilman hiljaisuutta. Siksi ystäviksi voidaan hyväksyä vain sellaiset ihmiset, joiden kanssa on ollut paljon vuosikymmenien ajan tekemisissä.
Kaikenlainen
Anonyymi
268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pitää saada selvitä hiljaisuudessa hyvin monen vuoden aiheuttamista stressioireista, koska tulevaisuus edellyttää että menneiden vuosien traumat on selvitetty. Kaiken kaikkiaan jo silloin yli kymmnen vuotta sitten, veitte mahdollisuuden eteenpäin menoon, koska ette antaneet rauhassa selvitä eron jälkeisestä ajasta.
Muutamalla keskustelutuokiolla ja kysymyksillä koko tilanne olisi ollut selvillä. Itse selvisin erosta hyvin ja silloin ei ollut kiirettä ruveta tutustumaan keneenkään, koska itsellä oli ihan uusi elämäntilanne ja siinä opettelemista. Siksi kaikki tapahtunut on tuntunut tietynlaiselta pakottamiselta koko ajan, koska on tuntunut siltä ettei saa edes hengittää rauhassa kaiken "metelin" keskellä. Se on vahvistanut erityispiirteisyyttä ja se taas on vahvistanut yksin olemisen tarvetta. Tämä kierre on pysyvä niin kauan kuin ns. kertominen jatkuu. Näillä näkymin elämään ei voi tulla uusia ihmisiä ja ainoat, joiden kanssa voidaan olla tekemisissä ovat vain sellaiset ihmiset, jotka on tunnettu kymmenine vuosien ajan. Tunnen itseni hyvin, opin tuntemaan jo ennen yli kymmenen vuotta sitten tapahtunutta eroa. Luin silloin paljon kirjoja, jotka liittyivät ihmistuntemukseen ja naiseuteen.