Viime aikoina on usein jollakin tapaa viitattu ns. vaarallisten koirien yhteydessä siihen, että sellainen tarvitaan, koska tarvitaan suojaa joko itseä tai omaisuutta varten. Onko ihan oikeasti näin? Onko teistä joku valinnut rodun sillä perusteella, että se sitten isona suojelee kotia ja perhettä mahdollisilta vaaroilta?
Tarvitaanko nykyisin Suomessa vahtikoiria ihan normaalioloissa, siis kaupungeissa ja asuinalueilla? Koetteko koiran kanssa liikkuessanne olevanne paremmin turvassa kaiken mailman hyökkääjiltä ym?
Itse en tuota ole miettinyt koiria valitessa. Toki on kyllä huomattavasti kivempi liikkua pimeällä, kun on koirat mukana, mutta siitä syystä niitä ei meille ole hommattu. Ja tunnustettakoon vielä, että itse kuulun siihen ihmisryhmään, jolla mielikuvitus laukkaa pimeällä, eli en edes lähtisi lenkkeilemään ilman koiraa pimeille kaduille. Tosin koirienkin kanssa huomaan seuraavani puskia ym välillä lähes vauhkona ja se välittyy myös koiriin, jotka kulkevat silloin huomattavasti valppaampina ja siitä taas seuraa se, että mun mielikuvitus kiihdyttää vauhtiaan entisestään;)
Tarvitaanko nykyisin Suomessa vahtikoiria ihan normaalioloissa, siis kaupungeissa ja asuinalueilla? Koetteko koiran kanssa liikkuessanne olevanne paremmin turvassa kaiken mailman hyökkääjiltä ym?
Itse en tuota ole miettinyt koiria valitessa. Toki on kyllä huomattavasti kivempi liikkua pimeällä, kun on koirat mukana, mutta siitä syystä niitä ei meille ole hommattu. Ja tunnustettakoon vielä, että itse kuulun siihen ihmisryhmään, jolla mielikuvitus laukkaa pimeällä, eli en edes lähtisi lenkkeilemään ilman koiraa pimeille kaduille. Tosin koirienkin kanssa huomaan seuraavani puskia ym välillä lähes vauhkona ja se välittyy myös koiriin, jotka kulkevat silloin huomattavasti valppaampina ja siitä taas seuraa se, että mun mielikuvitus kiihdyttää vauhtiaan entisestään;)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mutta se ei ollut syy koiranhankintaan. Koira on ystäväni ja pikemminkin minä pyrin olemaan se suojeleva osapuoli, koska olen ylemmällä asteikolla laumassa. Kuitenkin tunnen itseni paljon turvatummaksi (16v. tyttö) ison koirani kanssa kuin ilman.
Vahtikoiranahan se toimii, mutta eipä ole varkaita päässyt hätyyttelemään, lähinnä siiliä ja oravia
;).
on otettu kavereiksi ja perheenjäseniksi. En vieläkään osaa pelätä edes pimeällä. Eikä kyllä näistä kääpiöistä pahaakaan vastusta hyökkääjä saisi, vaikka nämä minua puolustavat joskus liiankin kanssa.
Nyky yhteiskunta on niin sairas ja useat parisuhteet jo pelkästään niin ongelmalliset, että tarvitaan lähestymiskieltoja väkivaltaista exää vastaan. Poliisit eivät puutu kovinkaan herkästi, niin silloin raja suojelevaan rotuun madaltuu ja pelko pistää ihmiset ostamaan tällaisen. Samoin nykyiset asunto murrot, ryöstöt jne ovat nykypäivää. Joten ihmiset varmasti tarvitsevat näitä koiria elääkseen normaalia elämää.
Meille ainakin valittiin laumavartiokoira juuri sen vuoksi, että se suojelee perhettä ja omaisuutta. Hallit, tallit jne. Vanhin koiramme on nyt tähän mennessä estänyt yhden törkeän murron, ja suojellut samalla lasta murtomiehiltä, sekä aikaisemmin jo estänyt yhden asuntoautomurron Puolassa, olimme itse sisällä autossa. Joten rotu valinta on ollut ihan oikea meille. Jokaisen on toki mietittävä onko kykenevä pitämään vartioivaa koiraa, itse olen aloittanut koiraurani parikymmentä vuotta sitten rottiksella. Ja kyllä laumavartija on vaativampi kuin moni muu rotu.
Itseasiassa meillä kiinnostus laumavartioihin alkoi siitä, että mies asui toisessa maassa ja olin yksin lasten kassa Suomessa. Kiinteistöllemme ilmaantui hiippailija, ja aloin todella pelkäämään liikkumista iltaisin ja öisin. Poliisille tehtiin lukemattomia ilmoituksia, mutta ikinä tätä kiusantekijää ei saatu kiinni. Epäilyjä toki oli. Katselin hiippailijaa kaksi vuotta ja sitten totesin, että otan koiran, hieman isomman kuin perheen pikkukoira. Totesin, että mieluummin päästän ison koiran aidatulle pihalle vapaaksi, kuin ryhdyn harrastamaan uudestaan ampumista, jota siis olen tehnytkin aikaisemmin. Ja itse asiassa koiran maine on parempi peloite monesti kuin itse koira, muistaa vain kertoa lähiseudulle hieman rodusta ennakkoon, kyllä juorutädit hoitaa tiedottamisen. Näin ainakin meillä. Toki meillä on vielä erikseen valvontajärjestelmät, mutta eipä ne auttaneet tuossa murrossa, kun lapsi oli kotona. Hiippailija katosi lopullisesti, kun v-käyräni nousi niin korkealle, että todella päästin sen koiran ulos tekemään tuttavuutta ja painoin itse perään... Rauhallista on ollut, mitä nyt välillä on näitä uteliaita, jota kurkkivat ikkunoista sisään ja ihmettelevät kun sanotaan, ettei tarvitse haukuttaa koiraa tahallaan. Koira kun tietysti seisoo ikkunalautaa vasten ja haukkuuu uteliasta kurkistelijaa, joka siis seisoo tiellä 5 metrin päässä ja yrittää nähdä sisälle. Mitä ihmeellisemmissä asennoissa. (On kotirauhan rikkomista). Tulipahan vuodatus, mutta tälläistä on ollut meillä.
mutta on seropi spk ja pitänyt inhottavan exän kaukana pelkällä tiedolla, että minulla on iso koira;) En ole kertonut, että koirani pelkäisi varmaan exää enempi kuin exä koiraa. Eli tällainen ylimääräinen hyvä tuli ihan vahingossa.
Toimii juu tollaikin,mulla on rotu mikä toimii myös tosi tilanteessa
On se turvallisuus hieman oleellinen asia koiraa hankkiessa ollut.
Näiden kanssa uskaltaa olla kotona kahden pienen lapsen kanssa kun mies on esim. yövuorossa. Lähimmät naapurit on n. km päässä. Kyllä täytyy sanoa että en uskaltaisi olla ilman koiria, sen verran paljon täälläkin saa lukea lehdistä kaikenmaailman rikoksista.
Mutta tärkeintä minusta on kuitenkin, että koira pystyy kuitenkin erottamaan tarpeellisen ja tarpeettoman vahtimisen. Eli nämäkään eivät vahdi jos ollaan muualla kuin omalla tontilla tai autossa. Eivät vahdi edes postilaatikolla, koska se ei ole meidän pihassa.
On mukava kun koira tuo turvallisuuden tunteen ja en hetkeäkään epäile etteivätkö nämä tarpeen tullen puolustaisi, mutta sitä en todellakaan haluaisi edes nähdä. Millekään koiralle ei ole hyväksi koskaan joutua puremaan ihmistä. En hanki koiraa koska se on pelottavan näköinen, eiväthän nämä edes ole, suloisiksi niitä on haukuttu.
Oleellista koiran hankinnan kriteereissä on minulle koira jonka kanssa voi harrastaa, ei liian energinen, rakastaa lapsia, haasteellisuus, luotettavuus, vartiokyky (mieluiten äänellä), ulkonäkö sen verran että sen pitää olla karvainen ja mahdottoman suloinen... =)
Toki muutakin löytyy, mutta en tähän niitä jaksa listata. Riippuu aina niinpaljon koirastakin mitä siitä tulee.
Tämä ulkonäön perusteella ottaminen (vaarallisen näköinen koira) on älytöntä. Jokaisesta koirasta kun saa vaarallisen ihan tekemällä, ja monesta "vaarallisen" näköisestä koirasta tulee erittäin lempeä ja ystävällinen jos sen sosiaalistaa oikein. En ymmärrä koko vaarallisten rotujen listaamista. Itselläni on vain yksi rotu mitä pidän "pelottavana" (ulkonäöltään) ja se on Englanninbulldoggi. Mutta tavattuani monia rodun edustajia tiedän ettei se kovin vaarallinen ole. =D
meille koirat on hankittu harrastuksia ja tietenkin vahtimista varten. meillä oli 2 sakemannia, mutta vanhin lähti koirien taivaaseen. nyt meillä on sakemanni ja sekarotuinen, niitten kanssa käydään koulutuksissa ym. muissa jutuissa. siellä ne ei vahdi, mutta kun kotiin päästään niin vahtiminen alkaa. ei tietenkään mikään turha haukkuminen, vaan katseleminen ja kuunteleminen. nuorempi ottaa koko ajan vanhemmasta mallia! minä en kyllä ilman noita koiria olisi yksin yötä kotona, enkä liikkuisi pimeällä missään. miehelläni on vielä sellanen työ että joutuu olemaan öitä pois. olen luonteeltani tosi arka ihminen. ja me asutaan omakotitalossa missä ei ihan vieri vierellä ole asuntoja! noita koiria ilman en pärjäisi yksinäni!
Meille ilmesty äsken pihaan vieras auto ja koirat nosti melkoisen metelin. Mies-rukka ei uskaltanut tulla autosta ulos, vaikka koirat olivat tarhassa. Oikein kävi miestä sääliksi, kun se pienestä ikkunan raosta alkoi esittää asiaansa ja samalla vilkuili tauotta koiria, ja kaikki pelko vielä ihan turhaan, en ostanut hevosen kakkaa kukille;)
Toisaalta toi omaisuuden vartioimisvietti on aika hankala asia, kun ainakin meillä ne ihmiset jotka noi hyväksyy ovesta sisään, ilman että me ollaan kotona, on tosi vähissä. Niitä on oikeesti kolme, joka on täysin "varmoja". Niinpä jos me mennään jonnekkin kauemmas tai muuten tarvitaan koirille pissattajaa, niin vaihtoehdot on vähissä.
Varoittavatko teidän koiranne vieraita haukulla ym? Toinen meillä ei varoita, toinen taas kertoo olemassa olostaan hyvinkin selkeesti. Entä onko teillä varoituskylttejä koirista, vaikka olisivatkin ihan "harmittomia"? Nyt meidän kyltti varoittaa keittiönpöydällä, mutta aiemmin meillä oli kyltti rivarin ovessa jo ihan mahdollisen "talkkarin" käynnin varalta, kun en ollut ihan varma menikö viesti omalla avaimella kulkemisesta perille. Mulle kun hiukan naureskeltiin, että kuvittelenko heidän päästävän koirat karkuun ja sitähän mä en tosiaankaan pelännyt.
Voin uskoa. Itse en koskaan marssi tuttavani asuntoon sisälle kun tiedän dogon olevan siellä.
Vaikka koira tuntee minut hyvin, ilmoitan aina tulostani.
Meillä on myös ollut ongelmallista se että hoitopaikat on hieman harvassa. Ainoa paikka jonne koirani voin jättää hoitoon on kasvattaja. Enkä toki siksi että koira olisi agressiivinen vaan siinä sattuu asumaan pieni piru, ja jos tämä vaistoaa ihmisessä epävarmuuden, tämä käyttää tilaisuuden tehokkasti hyväkseen :)
Alkaa aivan mieletön meteli sisällä jos joku erehtyy pihatielle eksymään.. =D
Molemmat hyökkää ikkunaan louskuttamaan ja ääntähän näistä lähtee (kuuluu varmaan naapuriinkin), ne haukkuvat vaikka tulija olisi tuttukin, se miten ne reagoivat tulijaan kun ihminen tulee sisälle riippuu siitä onko kyseessä tuttu vai tuntematon ja miten omistaja reagoi.
Jos on tuttu kyseessä, haukku loppuu hirmuisiin hännän heilutuksiin ja vikinään jos taas tulija on tuntematon ja tulee sisälle, mutta omistaja on siis paikalla, koirat kiertelevät kauempana, murisevat, mutta jos minä hyväksyn tulijan ne rentoutuvat ja käyvät maate. Eivät kuitenkaan tule rapsuteltaviksi... Paitsi pyrre välillä... =)
Oven pielessä on kyltti jossa pyrren kuva ja teksti: VARO! Ettet KOMPASTU koiraan!, kaapissa odottaa vielä keskarin kuvaa ja sitä tontin ympäri kiertävää aitaa ja porttia kyltti: Jos kuulet minut, olet lähellä. Jos näet minut, on jo myöhäistä. =) Tämä siis siksi että pihaan ei ole tulemista jos keskari olisi siellä yksin. Nyt ulkoilee vain meidän silmän alla, eli ei missään välissä saa jäädä yksin ulos, paitsi ketjuun silloin tällöin.
Meillä oli kaksi sakemannia kun asuttiin vielä rivarissa, ja talonmies jo tutustumiskäynnillä sopi että hän soittaa aina jos on tulossa, ei sillä että koirat olisi olleet vihaisia vieraille, päinvastoin, vaan siksi että talkkari pelkäsi koiria aivan hirveästi. =) Minusta kyltillä varoittaminen/ilmoittaminen koirasta on hyvä konsti. Varsinkin jos ihmiset vielä uskoisivat tai viitsisivät ottaa ne tosissaan kun näitä oikeita vartiokoiria on olemassa jo aika monessa kodissa.
Minä taas olen miettinyt sitä, että jättääkö ihmiset näitä "vaarallisia" tai ns. vahtikoiriaan ulos yksin jos käyvät esim. kaupassa yms. Itse en uskaltaisi jättää, senkin pelossa että joku onneton sinne sitten eksyisi.
muistaakseni, että nuo varoituskyltit on oltava näkyvillä mahdollisten haavereiden takia. Ts. jos kylttiä ei ole, voi asiallinen tai asiaton hiippailijakin nostaa siviilikanteen koiran hyökkäyksestä.
Meillä vahtivat uusinta tulokasta lukuun ottamatta kaikki. Kukaan ei pääse pihaan huomaamatta =). Sakua olen muutaman kerran pari vuotta sitten käyttänyt suojelukoulutuksessa ja hyvin se otti puruja - puolustusvietti ainakin toimii. Sakun nähden aikuiset ihmiset eivät saa riehua riehua, sillä se kuumuu helposti ja on hanakka menemään väliin. Pidänkin sen kiinni aina, kun esim. meillä on vieraita pelaamassa palloa tms. ulkona.
Kerran olin katsomassa tenavien jääkiekkoa sakuni kanssa sen ollessa nuori. Saku nosti kamalan metelin ja yritti väkisin päästä jäälle, kun peli meni rajuksi - minun oli lähdettävä kesken pois :)
Yleensä ottaen meidän kaikki pojat on hirmu kilttejä, tositilannteesta en muiden kuin sakun osalta osaa sanoa, koska muiden kanssa ei olla kokeiltu.