Tartuin eilen kirjastossa Anna-Leena Härkösen Heikosti positiiviseen. Se oli nopeasti lukaistu, jopa ennen kuin edes jokailtainen tosi-tv-putki alkoi. Kyllä ihmetyttää, että näin kevyin eväin ylitetään julkaisukynnys.
Aiheissa sinänsä olisi ollut ainesta paljon enempään. Näköjään Naistenklinikalla ei ole yhtään edistytty 25 viime vuoden aikana. Potilaskertomuksia ei lueta vieläkään. Minua komenneltiin myös tyyliin "pitää sitä lasta jaksaa kotonakin hoitaa". Olin saanut synnytyksessä verenvuodon, ja Hb oli laskenut 130:sta 88:an. Loppujen lopuksi en päässyt kotiinkaan verensiirrotta.
Mikä tuosta Härkösestä on tehnyt niin kepeän rahastajan? Keski-ikäkö? Eikö Häräntappoase ollut kuitenkin ihan lupaava esikoinen?
Aiheissa sinänsä olisi ollut ainesta paljon enempään. Näköjään Naistenklinikalla ei ole yhtään edistytty 25 viime vuoden aikana. Potilaskertomuksia ei lueta vieläkään. Minua komenneltiin myös tyyliin "pitää sitä lasta jaksaa kotonakin hoitaa". Olin saanut synnytyksessä verenvuodon, ja Hb oli laskenut 130:sta 88:an. Loppujen lopuksi en päässyt kotiinkaan verensiirrotta.
Mikä tuosta Härkösestä on tehnyt niin kepeän rahastajan? Keski-ikäkö? Eikö Häräntappoase ollut kuitenkin ihan lupaava esikoinen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
että julkisuudenkipeys ja kepeys kulkevat niin sanotusti käsikädessä.
Jännä miten Härkönen jakaa aina mielipiteet kahtia. Itselleni Heikosti positiivinen on tärkeä kirja, jonka jaksaa lukea yhä uudelleen...
Mielestäni teos oli rohkea ja avoin tarina kirjoitustyön ja muun elämän yhteensovittamisesta. Rahastusta en siinä osaa nähdä, nykyään harvinaista kaunistelemattomuutta kyllä.
pidin tästäkin Härkösen kirjasta. Parhaimpia ovat mielestäni Häräntappoase, Akvaariorakkautta ja Karusellimatka.
olen samaa mieltä. härkösen itsensäkin juuri ko. kirjassa myöntämä itserakkaus ja julkisuudennälkä jotenkin kiteytyy tässä kirjassa. aiheesta olisi varmaan saanut näpäkän ja paikkaansa puoltavan kolumnin tai vastaavan, mutta että kokonainen kirja ja vielä ihan omana itsenään kertoen... eieieiei!!!!