Olen kuullut naisista, jotka haluavat lapsen, mutta eivät miestä. Miten kummassa näin voi joku ajatella ja pitää sitä ns, "normaalina". Eikö lapsella kaiken luonnollisuuden mukaan pidä olla isä ja äiti? Jos lapsella ei ole toista, mielestäni kumpikin vaihtoehto kumoutuu. En tarkoita tässä eronneita, että heidän tulisi jättää lapsensa, vaan sitä, että lapsia ei tulisi "tehdä" yksinäisille. Mielestäni maailmassa on jo liikaa isättömiä ja äidittömiä lapsia. Kertokaahan mitä ajattelette asiasta?
Halutaan lapsi, mutta ei miestä?
nettirabbi
9961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla ei ainakaan olis elämä yhtään paremmin jos ois isä koko ajan olemassa. Ihan sama onko lapsella vanhempia jos muuten saa huolenpitoa ja rakkautta.
Näin voi ajatella, sellainen nainen joka haluaa saada lapsensa normaalilla tavalla ilman hedelmällisyys-hoitoja (eikä vasta silloin, kun luonnollisesti alkanut raskaus ei enää onnistukkaan) Haluaa saada lapsia nuorena. Valitettavasti tällähetkellä on harvassa miehet, jotka ovat kypsiä sitoutumaan parisuhteeseen ja perustamaan perheen, vallitsevan trendin seurauksena mm. "ikiteininä oleminen".
Vuosien varrella olen jutellut aiheesta noin puolen tusinan naisen kanssa. Ikähaitari 29-40 vuotta, on ollut sekä heteroita että lesboja. Useimmilla syynä suunnitelmiin olut se, että parisuhde loppunut eikä sopivia miesehdokkaita kovin paljon ole ainakaan yli 35-vuotiaille.
Jos näille sanoo että olipas hauska yhteensattuma, minäkin haluan lapsen mutta en enää viitsisi alkaa perinteiseen parisuhteeseen, ääni muttuu kellossa.
On vaikka mitä työkiireitä, lapsen isäksi kelpaa vain homo, asuntolaina pitää maksaa ensin pois ja niin edespäin.
Tietääkseni kaikki nämä juttukaverit ovat jääneet lapsettomiksi, yhdestä ei ole varmaa havaintoa.
En kanssa tajua sellaisia jotka hankkivat lapsen yksinään. Lapsella kuuluu olla isä ja äiti joihin turvautua. Eronneenahan heillä on jo luonnostaan isä ja äiti, se on taas eri juttu miten riitaisaa on, että näkevät jompaa kumpaa, mutta molemmat ovat olemassa. Voihan toki leskiäkin olla. Mutta ne ovat eri juttuja kuin äiti tekisi lapsen yksinään. Lapsiparat sanon minä. Ja onhan se nyt raskastakin yksinään hoitaa päivät/yöt lasta. Itse en kyllä jaksaisi. Kyllähän sen nyt pitäisi jo itse tajuta sen äidin, mikä heissä mättää??
meillä nuorena oli yksi kaveri joka taaperoitamme katsellessaa ja meillä usein poiketessaan kerran sanoi että kyllä hänkin haluaa lapsia, mutta kun siinä tulee se muija mukana.. tasa-arvoako? no, aikanaan lähemmäs 10v myöhemmin sopiva emäntä löytyi, tenavia tuli nyt sitten jo on erottu ja iskä on lasten kanssa yksinään. ei kuulu samaa nurinaa kuin yh-äideiltä usein mutta taitaa ympäristö olla tuominnut lasten äidin aika matalaksi hän kun ei lapsia edes vaatinut itselleen vaan totesi niillä olevan isän kanssa parempi!
Eri juttu kuin sellainen henkilö joka haluaa vain lapsen ei isää. Nythän kertomallasi lapsilla on äiti.
niitä hankkimaan! eli kyllä tuon suhteen kantava voima oli alusta asti halu saada perhe ja lapset olivat todella se yhdessä pitävä voima niin omaa elämäänsä molemmat elivät koko ajan. esim meillä tuo naisihminen ei käynyt kertaakaan kylässä vaikka olemme olleet aina todella läheisiä miehen kanssa ja hän poikkeilee lähes viikottain. sama juttu kaikkien miehen sukulaisten kanssa tosin mies jonkin verran käy vaimonsa sukulaisissa - mutta emäntä on kyllä aika erakko..
Eiköhän se ole jokaisen oma asia miten tämän ainoan elämänsä viettää!
"Älkää tuomitko, jotta teitä ei tuomittaisiin"
"Kuka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven"
Mieti sitä nettirabbi!!!!!
Periaatteessa mielestäni on ihanteellista että lapsella olisi isä ja äiti, ja jotka vielä eläisivät yhdessä, mutta en kyllä lähtisi ketään neuvomaan tai moittimaan päätöksistään. Elämä heittelee joskus niin paljon, että sitä joutuu tekemään vaikeita päätöksiä. Esimerkiksi, jos vaikkapa mies jättää tai suhde loppuu, siinä vaiheessa kun biologinen kello jo tikittää, ja vauvakuume on hirmuinen, ehkä vauvaa on jo yritettykin. Joku onnellinen löytää heti rinnalleen uuden ihanteellisen elämänkumppanin, mutta moni ei. Mitä sitten pitäisi tehdä? Joku ottaa "ihan kenet vaan", jotta saisi lapsen ja tälle isän, joku luopuu vauvahaaveista, joku saattaa tehdä lapsen vaikkapa jonkun tutun kanssa joka toimii jonkinlaisena isänä, ilman että on tarkoitusta jakaa elämää sen enempää, joku hankkii lapsen ilman minkäänlaista isää. Eiköhän se riipu ihmisestä, hänen valmiudestaan, kypsyydestään, tukiryhmien olemassaolosta, haluan syvyydestä tulla äidiksi jne. mikä on paras ratkaisu. Kyllä niitä lapsia syntyy niin surkeisiin suhteisiinkin ettei ole mitään rajaa, ja lapsista tulee kiistakapuloita vanhempien riitoihin jms. Ei se ole aina välttämättä sen parempi.