Viha ja inho kasvaa, tiedätte ketä tarkoitan.

Sama kohtalo & minäkin Helsingissä syntynyt, ukkini & mummoni menettivät kaiken. Menivät jo kerran takaisin, mutta joutuivat lähtemään uudelleen. Iso tila ja isot rakennukset jäivät. Äiti oli syntynyt evakkomatkalla ensimmäisen evakkomuuton aikana kylmällä pakkasella, yli -20', vieraiden ihmisten saunassa helmikuussa. Paljon eläimiä joutuivat jättämään taakseen. Sen myötä edesmennyt enoni, jota en ole koskaan nähnyt, kuoli tapaturmaisesti 4-vuotiaana. Hieman vanhempi äitini ja naapurin poika olivat nähneet tämän tapaturman.

Kaikki sodat jättävät jälkeensä lukemattomien traumojen määrän ja ne heijastuvat traumatisoituneiden ihmisten lapsiin ja lapsenlapsiin. Sitten vielä että evakkoja ja niiden lapsia on asiasta haukuttu, ei ole edes haluttu ymmärtää mitä traumoja evakot ja heidän perillisensä kantavat mukanaan. Ei ole osattu olla empaattisia ( - toki heitäkin on, kiitos heille - ) % asettua heidän asemaan. Ilman Karjalan luovutusta raja olisi voitu vetää Ruotsin rajaan saakka ja joko Suomesta olisi tullut paljon pienempi tai kokonaan Suomi olisi joutunut Venäjän vallan alle.
Tämän kaiken johdosta minulla on suuri myötäelämisen kyky koskien Ukrainalaisia. Eniten minua surettaa ne lapset, varsinkin ne joiden elämä on päättynyt julmalla tavalla ja jotka ovat joutuneet orvoiksi.

Mutta, minä en vihaa kuitenkaan Venäjän kansaa, joka haluaa rauhaa. Olen surullinen niiden nuorten miesten puolesta joilla ei ole vaihtoehtoja kieltäytyä sotaan joutumasta. Vaihtoehtona olisi lievimmilläänkin vankilaan joutuminen ja sen me tiedämme, että Venäjän vankiloissa on karut olot ja tuberkuloosia ym. Suren myös niitä äitejä ym. sukulaisia, joiden pojat tai muut sukulaiset, veljet, enot, sedät, isät, isoisät jne. joutuvat kokemaan loppunsa vieraassa maassa tuskallisesti, yksin ja ikävöidessään rakkaitaan, kenties lapsiaan ym.

Putleria pidän sarjamurhaajana, joka ei ajattele edes pieniä lapsia ja heidän hätäänsä sekä kärsimyksiä.

Näin videon, jossa Ukrainassa asuva mies itki ihmisten joukossa kantaen pahvilappua, jossa luki jotain; I'm Russian - I'm so sorry! Joku toinen ihminen halasi häntä. En siis vihaa venäläisiä, mutta Putleria kyllä ja hänen hulluja sotapäälliköitänsä, joiden mielipuolisuudesta on jo tiedetty vuosikausia.

Jokaisen lapsen jonka näen kärsivän videolla itkien, haluaisin ottaa syliin ja lohduttaa, vaikka se ei hänen kokemia traumoja poistaisikaan, sen hetken haluaisin hänelle tarjota turvallisen sylin.

minulle 62 vuotiaiden ajatusmaailma on yhtä kaukainen ajatus kun sinulle pyllynheilutus päiväsaikaan huvikseeen keittiössä !