Vuokralla asuessani elämä oli rauhallista ja leppoisaa. Rahaa jäi pankkiin mukavasti ja elämä hymyili. Sitten kontrolli petti ja menin pankkiin lainaa kyselemään. Lipevä pankkineiti tyrkytti rahaa ja minähän menin siihen ansaan.
Juovuin lainahuumasta. Rahoituskekkulissa kävin näyttöjä läpi, kunnes törmäsin uudiskohteeseen itä-helsingissä. Kohde oli vuodelta 2003, siinä oli kaikki viimeisen päälle uutta ja kiiltävää. Oli jopa tiiliseinäelementtiverhoilut ja 8 m2 vessa. Alue oli kuulemma arvoaluetta, niin sanottiin.
Sanottu ja tehty. Olin jo niin juovuksissa asuntohuumasta, että löin rahat tiskiin ja otin 40 vuoden lainan. Rellestin ja meuhkasin ja ostin vielä hienot huonekalut samaan syssyyn. Kaikki oli hyvin: pankinjohtaja oli kaveri ja töitäkin piisasi. Kelluvat seinät vain kiilsivät.
Vaan sitten alkoi laskuhumala. Työt loppuivat, muija antoi kenkää, asunto paljastui halvalla tehdyksi elementtilääväksi. Lähistöllä asui narkkareita ja tuntui, kuinka kaikki maailman proletaarit olisivat yhtyneet juuri minun seinieni takana. Päivällä kotona työttömänä lusiessa kirosin, kuinka jopa naapurin tuhnuttelukin kuului seinien läpi. Velan lyhennyksiin ei ollut enää rahaa. Velkakrapula iski!
Pankinjohtajan soitto ei ollut miellyttävä. Velat pitää maksaa, tai ei hyvä heilu. Vippikrapula vain paheni ja päätä kivisti. Olihan velkaa järkyttävät 140 000 euroa jäljellä.
Vaan pankinjohtaja antoi hyvän neuvon. "Myy nyt, saat vielä kuplahinnan", sanoi hän. "Kohta on myöhäistä myydä ja sitten olet kusessa", jatkoi hän vielä varoittavalla äänellä.
Sanottu ja tehty. Myin asuntoni jollekin hyväukoiselle, joka meni ja osti kämppäni aivan järkyttävän törkeän korkealla hinnalla! Velkakrapula poistui ja jäljelle jäi vain opetus: koskaan enää en enää ota lainaa kupla-asuntoon! Velkaa otetaan harkiten silloin, kun hinnat ovat alhaalla ja korot ylhäällä. Tosin itse kuittasin hyvät voitot, niin että tuskin joudun enää koskaan ottamaan lainaa asuntoa varten. Juhlat on juhlittu ja krapula kärsitty! Mahtavaa!
Tosin olen kuullut, että kämppäni ostajalla ei menisi kovin hyvin. On kuulemma pinna tiukalla. Taitaa hänelläkin kääntyä velkakänni krapulan puolelle, sen verran katkeria hänen juttunsa ovat olleet.
Juovuin lainahuumasta. Rahoituskekkulissa kävin näyttöjä läpi, kunnes törmäsin uudiskohteeseen itä-helsingissä. Kohde oli vuodelta 2003, siinä oli kaikki viimeisen päälle uutta ja kiiltävää. Oli jopa tiiliseinäelementtiverhoilut ja 8 m2 vessa. Alue oli kuulemma arvoaluetta, niin sanottiin.
Sanottu ja tehty. Olin jo niin juovuksissa asuntohuumasta, että löin rahat tiskiin ja otin 40 vuoden lainan. Rellestin ja meuhkasin ja ostin vielä hienot huonekalut samaan syssyyn. Kaikki oli hyvin: pankinjohtaja oli kaveri ja töitäkin piisasi. Kelluvat seinät vain kiilsivät.
Vaan sitten alkoi laskuhumala. Työt loppuivat, muija antoi kenkää, asunto paljastui halvalla tehdyksi elementtilääväksi. Lähistöllä asui narkkareita ja tuntui, kuinka kaikki maailman proletaarit olisivat yhtyneet juuri minun seinieni takana. Päivällä kotona työttömänä lusiessa kirosin, kuinka jopa naapurin tuhnuttelukin kuului seinien läpi. Velan lyhennyksiin ei ollut enää rahaa. Velkakrapula iski!
Pankinjohtajan soitto ei ollut miellyttävä. Velat pitää maksaa, tai ei hyvä heilu. Vippikrapula vain paheni ja päätä kivisti. Olihan velkaa järkyttävät 140 000 euroa jäljellä.
Vaan pankinjohtaja antoi hyvän neuvon. "Myy nyt, saat vielä kuplahinnan", sanoi hän. "Kohta on myöhäistä myydä ja sitten olet kusessa", jatkoi hän vielä varoittavalla äänellä.
Sanottu ja tehty. Myin asuntoni jollekin hyväukoiselle, joka meni ja osti kämppäni aivan järkyttävän törkeän korkealla hinnalla! Velkakrapula poistui ja jäljelle jäi vain opetus: koskaan enää en enää ota lainaa kupla-asuntoon! Velkaa otetaan harkiten silloin, kun hinnat ovat alhaalla ja korot ylhäällä. Tosin itse kuittasin hyvät voitot, niin että tuskin joudun enää koskaan ottamaan lainaa asuntoa varten. Juhlat on juhlittu ja krapula kärsitty! Mahtavaa!
Tosin olen kuullut, että kämppäni ostajalla ei menisi kovin hyvin. On kuulemma pinna tiukalla. Taitaa hänelläkin kääntyä velkakänni krapulan puolelle, sen verran katkeria hänen juttunsa ovat olleet.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itsekin olen myynyt kuplahinnalla.
Tosin en ollut velkakännissä, vaan ostin 1993 edellisen romahduksen jälkeen.
Elikä ei krapulaa tällä kertaa.
On elämä elämisen arvoista, kun osaa ajoituksen.
Asuminen ei maksa mitään, kun myy kuplan huipulla ja ostaa romahduksen jälkeen.
"Myin asuntoni jollekin hyväukoiselle, joka meni ja osti kämppäni aivan järkyttävän törkeän korkealla hinnalla! Velkakrapula poistui ja jäljelle jäi vain opetus: koskaan enää en enää ota lainaa kupla-asuntoon!"
Eli siis:
1) "...koskaan enää en enää ota lainaa kupla-asuntoon!"
2) "...osti [...] korkealla hinnalla..."
Eli ostit kuplahinnalla ja myit....
"Tosin itse kuittasin hyvät voitot, niin että tuskin joudun enää koskaan ottamaan lainaa asuntoa varten."
Miten sä kuittasit "hyvät voitot" jos kerran ostitkin asunnon kuplahinnalla? Mikä se tarinan opetus ny olikaan?
Ostin kuplahinnalla, mutta myin aivan siis töööörkeällä hinnalla. Erotusta tuli pitkä penni. Ehdin juuri ja juuri ennen itä-helsingin hintarommausta, joka nyt on käynnissä.
Asunto, joka oli juuri rakennettu, osoittautui yhtäkkiä joksikin huonoksi..? Itä-Helsinki osoittautui yhtäkkiä "narkkarien asumispaikaksi", kun elämä rupesi muuten potkimaan (siihen asti siis kaikki tosi hyvin?).
Anteeksi - uskon että veetuttaa jos asuntokaupassa käy huonosti! Meillekin kävi (tosin eri syistä ja eri tavalla kuin sinulle) joten sikäli myötätuntoni. Mutta jotenkin kirjoituksestasi tuli tunne, että puret epäonniseen asuntokauppaan kaiken muunkin sinulle sattuneen ikävän, ja haluat siten saada muut (onnekkaammat, kuten kuvittelet) tuntemaan syyllisyyttä, ja ihmiset säikähtämään asunnon ostoa tms. En tiedä, voi olla, että tulkitsin sinua väärin, mutta tällainen tunne tuli voimakkaasti.
Itä-Helsinki ei osoittautunut yhtäkkiä narkkareiden pesäksi, vaan pikkuhiljaa. Laskuhumala kun iskee, sitä alkaa palailla maan pinnalle. Kaamea paikka kerta kaikkiaan se missä asuin.
Olen onnellinen, että pääsin saastasta eroon ennen kuin oli liian myöhäistä.
Kukaan ei ole viela taalla selittanyt mista ne vuora rahat tulevat. Jos maksan asuntoa 700 Euroa kuukaudessa tai maksan vuokraa 700 euroa, missa ero?
...kun esim meillä ei lainanhoitoon käytetyllä fyrkalla (n. 800€/kk, aikaa jälj. 13 tjsp v) pääsisi lähellekkään vastaavaa kämppää (144 m2 OKtalo 35 min Hgin keskustasta).
Pappa betalar vuokran?
Hassua, kuinka näissä kirjoituksissa aina "unohdetaan" se, että jotain asumisesta joutuu aina kustantamaan. Vain laina katsotaan taakaksi.
Näinhän se on. Usein myös lainanmaksajat "unohtavat" mainita yhtiövastikkeet ja pakolliset remontit.
Tulot ovat myös PAALJON suuremmat tällä palstalla kuin käytännössä....:-)
Sitä mukaan kun rommaus "myöhästyy" niin oma myytiin aina juuri edellisenä syksynä....
Ja uskomattoman moni osti asunnon vuonna -93. Oikein ihmetyttää että ne hinnat yleensä silloin laski kun niin moni tältäkin palstalta silloin osti...:-)
nyt tulee faktavastaus kysymykseesi
"Jos maksan asuntoa 700 Euroa kuukaudessa tai maksan vuokraa 700 euroa, missa ero?"
Ero on siinä että "nyt ovat vuokratkin saatavia" kuten tällä palstalla "viisaasti" on todettu tuhanteen kertaan.
...sitäpaitsi tällä palstalla kukaan ei maksa 700 eur/kk vuokraa, vaan vuokra on ennemminkin tyyliä 300e/kk 50m2 uudesta asunnosta, tai 450e/kk helsingin kalliossa sijaitsevasta jugendtalosta, 75m2 ja vastike jonka vuokraisäntä maksaa, vastike on 300e/kk joten kämppä "jostain syystä" vuokrataan 150e/kk voitolla.. mutta uskottavahan se on kun ne rommaajat niin täällä sanovat..