Faija huutaa ja raivoaa pienistäkin asioista

Elikkä tästä isäni huutamisesta ja raivoamisesta on tullu jo ongelma. Ihan sama mitä teen jos se menee edes vähän väärin tai ei mene silleen miten hän ois halunnu sen menevän, seuraa siitä aivan kauheaa korvia riipavaa karjumista ja huutoa seuraavan kymmenen minuutin ajan.

Tätähän on jo siis jatkunu jo ainakin 9 vuotta, ja oon siks tottunut jo tähän ja huutotilanteessa seison yleensä vain paikallani ja katon perusilmeellä tota äijää silmiin sillä aikaa kun tää huutaa ja sylkee mun naamalle ja tarvittaessa sanon pari sanaa vastaukseks rauhallisesti. Vasta kun huuto on loppunut niin voin hengittää omassa huoneessa (jos olen kotona).

Yläkoulun alussa alko sitte omien raajojen viilteleminen tästä syystä ja siitä ettei kotona ollut rauhaa hetkeään ja sain aina, joka ikinen päivä kuulla että kaikki. KAIKKI. mitä teen on väärin tai minun syytäni. Sitten kun paljastuin niin tilanne onneks helpotti hetken kun isä tais tajuta mitä on tehny. Mut joo sit se taas aloitti saman huutelun taas varmaa jonku vuojen päästä ( mutta ei hätää olen siis onnistunut lopettaa itseni viiltelyn kokonaan vaikka vaikeaa oli ).

Sit muistan ku kerran aloin puolustamaan vastaan siitä ku faija huusi pikkusiskolleni vesilasin kaatumisesta ja sain selkään niinku bruh.
Ja mun isä ei jostain ihmeen syystä koskaan tykänny siitä et mulla oli kavereita joitten kaa halusin hengata.

Pienenäkin muistan että ainakun iskäl ja äidil oli öisin riita, isäni saattoi tulla sängynlaidalleni ja alkoi kuiskaamaan minulle esim seuraavia: "kaikki nämä riidat ovat sinun syytäsi" tai "äitisi on aivan vitunmoisen tyhmä ämmä".
Niin ja tämä myös! Isä puhuu aina minulle ja sisaruksilleni äidistäni paskaa hänen selän takana jota minä vihaan. Isä nimittäin elää vähän vanhoilla periaatteilla, eli miehillä on lupa päättää kaikki periaatteella, joten tunnen paljon sääliä äitiäni kohtaan. Ihme kyllä, vanhempani ovat jotenkin onnistuneet pysymään yhdessä.

Olen oikeastaan aika huolestunut isästäni ja haluaisin hankkia hänelle apua vihanhallintaongelmiin, esim. Vihanhallintaterapiaa tai ees jonkunlaista terapiaa mutta en tiedä miten. Viimeksi kun yritin puhuu siitä sille nii hän suuttu ja sano että mut täytyis laittaa käytöskouluun (XD). Mutta ihan oikeasti olisin niin kiitollinen jos joku osais auttaa mua tässä tilanteessa, hän on kuitenkin isäni ja rakastan häntä, on mulla myös ollu hyviäkin muistoja hänen kanssaan. Ärsyttää vaan toi vihaongelma.


Sori jos oli sekavasti selitetty tai liian pitkä teksti, ku halusin vaan sanoa kaikki pois mun päästä koska mua vituttaa :)