Tahtoisin vertaistukea maailmalta. Olen nuori parikymppinen joka kärsii vanhempien menetyksestä. Äitini on elossa, mutta ei rakasta minua kuin kuuluisi. Hän tekeytyy usein uhriksi ja hakee hyväksyntää sairauteensa muilta ihmisiltä. Saan käriä perheestäni mailmalla. Nimestäni pelkästään. Minua tuomitaan perheeni tekemisistä. Itken usein ja kärsin ahdistuneisuus häiriöstä. Olen yksin kasvanut. Ilman tukea ja turvaa. Oloni on turvaton ja tahtoisin itselleni perheen. Joka rakastaisi minua. Valitettavasti aikuinen ei voi adoptoida aikuista. Olisin suunnattoman onnellinen jos saisin perheen joka välittäisi. Olen kateellinen heille joilla on perhe. Istuvat joulut ja juhlat yhdessä. Nauravat ja ovat iloisia. Minä puolestaan istun yksin tai lytättävänä. Inhoan itseäni koska inhoan niin kovasti oikeaa biologista äitiäni. En tiedä pääseekö tästä koskaan yli. Elämäni on ollut niin kauhea, ettei moni pystyisi sitä edes käsittämään.
Tahtoisin Perheen
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.