Tilanteeni on seuraavanlainen. Olen 25-vuotias opiskelija.
Minulla on 23- vuotias pikkusisko. Olen valmistumassa yliopistosta
(kuin ihmeen kaupalla) ja pääaineenani olen lukenut fysiikkaa ja matematiikkaa. Pikkusiskoni on ravintola-alalla.
Olin noin 7-vuotias kun äitini paloi työssään loppuun. Siltä ajalta muistan
vieläkin tiettyjä asioita ja tapahtumia jotka käyvät välillä mielessäni
ja joiden takia tunnen pahaa oloa ja masennusta (jouduin jopa hengen-
vaaraan äidin psykoosin takia). Armeijan jälkeen minulla
alkoi pahat jännitysoiereet joihin ymmärsin hakea apua vasta pari vuotta
sitten. Cipramil lääkityksen alkaessa aloin käyttää runsaasti alkoholia ja sen
kautta aloin kokoea todella raskaita moraalisia krapuloita ja olen joutunut
muutaman kerran jopa sairaalaan alkoholin takia. Cipramil
vaihdettiin paroksetiiniin. Saatan edelleen juoda muutaman päivän
putkia joiden jälkeen olo on n. viikon todella karmea.
Kaksi vuotta sitten äitini koki toisen loppuunpalamisen ja pikkusiskoni
oli seuraamassa sitä vierestä. Äiti meni psykoosiin ja selvisi siitä
ihmeen kaupalla. Pikkusiskoni alkoi tämän tapahtuman jälkeen käyttää
runsaammin alkoholia eikä hän pysty hoitamaan kunnolla raha-asioitaan.
Myös hänelle on määrätty paroksetiinia vaikeisiin jännitysoireisiin.
Siskoni jännitys- ja ahdistusoireet ovat samanlaisia kuin minulla.
Sosiaalinen pelko on niin vaikea että vieraitten ihmisten kanssa on lähinnä
mahdotonta olla vaikkapa esim. syömässä. Oireet ovat käsien tärinää, voimakasta
hikoilua ja äänen värinää. Alkoholin käyttö johtuu mielestäni siitä,
että se on ainut keino pystyä normaaliin sosiaaliseen elämiseen...
ainakin hetkeksi.
Alkoholia juodessa jo pienen annoksen jälkeen on todella vaikea lopettaa
juomista ja krapulan tullessa masennus tulee voimakkaasti esille ja
se liittyy mielestäni jotenkin
mm. niihin lapsuuden kokemuksiin. Minä ja siskoni emme ymmärrä mikä meitä
vaivaa...mistä pitäisi hakea apua? terveyskeskuslääkärit sanovat kaikkea
vaan paniikkihäiriöksi...itse tunnista itseni ainakin yleisen
ahdistumishäiriön oireista, paniikkihäiriön oireista ja adhd:n sekä alkoholismin oireista. Kaikki johtuvat kuitenkin jostain tietystä asiasta
mutta en osaa hakea apua mistään.
Minulla on 23- vuotias pikkusisko. Olen valmistumassa yliopistosta
(kuin ihmeen kaupalla) ja pääaineenani olen lukenut fysiikkaa ja matematiikkaa. Pikkusiskoni on ravintola-alalla.
Olin noin 7-vuotias kun äitini paloi työssään loppuun. Siltä ajalta muistan
vieläkin tiettyjä asioita ja tapahtumia jotka käyvät välillä mielessäni
ja joiden takia tunnen pahaa oloa ja masennusta (jouduin jopa hengen-
vaaraan äidin psykoosin takia). Armeijan jälkeen minulla
alkoi pahat jännitysoiereet joihin ymmärsin hakea apua vasta pari vuotta
sitten. Cipramil lääkityksen alkaessa aloin käyttää runsaasti alkoholia ja sen
kautta aloin kokoea todella raskaita moraalisia krapuloita ja olen joutunut
muutaman kerran jopa sairaalaan alkoholin takia. Cipramil
vaihdettiin paroksetiiniin. Saatan edelleen juoda muutaman päivän
putkia joiden jälkeen olo on n. viikon todella karmea.
Kaksi vuotta sitten äitini koki toisen loppuunpalamisen ja pikkusiskoni
oli seuraamassa sitä vierestä. Äiti meni psykoosiin ja selvisi siitä
ihmeen kaupalla. Pikkusiskoni alkoi tämän tapahtuman jälkeen käyttää
runsaammin alkoholia eikä hän pysty hoitamaan kunnolla raha-asioitaan.
Myös hänelle on määrätty paroksetiinia vaikeisiin jännitysoireisiin.
Siskoni jännitys- ja ahdistusoireet ovat samanlaisia kuin minulla.
Sosiaalinen pelko on niin vaikea että vieraitten ihmisten kanssa on lähinnä
mahdotonta olla vaikkapa esim. syömässä. Oireet ovat käsien tärinää, voimakasta
hikoilua ja äänen värinää. Alkoholin käyttö johtuu mielestäni siitä,
että se on ainut keino pystyä normaaliin sosiaaliseen elämiseen...
ainakin hetkeksi.
Alkoholia juodessa jo pienen annoksen jälkeen on todella vaikea lopettaa
juomista ja krapulan tullessa masennus tulee voimakkaasti esille ja
se liittyy mielestäni jotenkin
mm. niihin lapsuuden kokemuksiin. Minä ja siskoni emme ymmärrä mikä meitä
vaivaa...mistä pitäisi hakea apua? terveyskeskuslääkärit sanovat kaikkea
vaan paniikkihäiriöksi...itse tunnista itseni ainakin yleisen
ahdistumishäiriön oireista, paniikkihäiriön oireista ja adhd:n sekä alkoholismin oireista. Kaikki johtuvat kuitenkin jostain tietystä asiasta
mutta en osaa hakea apua mistään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ottakaa yhteyttä mielenterveystoimistoon. Sieltä löytyy psykiatreja, psykologeja sekä alan tuntevia hoitajia. Sitä kautta voitte päästä alkuun. Jos koet alkoholin olevan ongelma siihen löytyy apua A-klinikalta ja/tai AA:sta. Tsemppiä, kyllä se siitä lähtee lutviutumaan!
Ahdistusta ja pelkoja voi vähentää olla käyttämättä, sellaisia aineita, jotka lisäävät adrenaliinin eritystä, kuten kofeiinia. Sillä pelko lisää stressiä, ja stressi pelkoja. Esim. liian tehokas verensokerin aineenvaihdunta pahentaa pelkoja, lisää stressiä, kun verensokeri laskee, kofeiini nostaa adrenaliinin määrää, jolloin verensokeri nousee, sitten erittyy nopeasti insuliinia ja verensokeri laskee, eli kierre on valmis. Kun ihminen on geneettisesti herkkä stressille, sitä pitäisi välttää, eikä saisi pitää liian pitkiä ruokavälejä.
Tehokkaat lääkkeet tarvitaan tuollaiseen vaivaan, koska aivojen kemia on muuttunut ja herkistynyt stressille, jokin välittäjäaine puuttuu, kannattaa varautua jossain vaiheessa,
jos oireet pahenevat käyttämään antipsykoottista
lääkitystä, mutta hyvä jos pärjää muilla lääkkeillä. Sos.tilant. pieni hyvä apu psykosomaattisiin jännitysoireisiin on aspiriinipilleri 100 mg, entero vatsaystävällinen, siitä ei tule edes riippuvaiseksi. Mutta kaikkia niitä aineita tulee välttää, mitkä laskevat nopeasti verensokeria ja lisäävät stressiä. Alkoholi muuten laskee verensokeria.
Kannattaa laittaa elämän peruspilarit kuntoon, hyvät ruokailutottumukset, ei stressiä liikaa,
hyvä lääkitys, täytyy ajatella, että geneettistä
herkkyyttä stressille pitää hoitaa, kuin diabetesta, jatkuvasti sopivalla pienellä terv. ylläpitolääkityksellä.
Toivoa on, kun ihminen tarpeeksi vanhenee oireet helpottuvat. Oletteko selvillä muuten äitinne diagnoosista se voisi olla hyvä tietää.
P.S. B3-vitamiini, niasiini olisi lisänä hyvä.