Se kaikki mikä alkoi melkein yhdeksän vuotta ja se mitä tapahtui sen jälkeisinä vuosina, on pelkästään rikkonut. Elämästä ei ole puuttunut läheistä ihmistä, vaan se että tuntee pärjäävänsä omillaan ja saa tehdä itselleen mieleistä työtä aina samassa paikassa. Se on yhä tärkein haave ja oikeastaan en ole haaveillut mistään muusta. En koe tarvitsevani ystävää enkä parisuhdetta. Auttaa voin vain sellaista jonka olen tuntenut parikymppisestä lähtien.
Sama tunne
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.