Omatuntoni kolkuttaa lukiessani näitä juttuja. Monet ovat velkaantuneet pahoin ja toiset maksavat kovaa hintaa vuokra-asumisestaan. Osaa uhkaa työttömyyden peikko, joku yrittää repiä hyviä puolia ylihintaisesta Mogadishun asunnostaan. Kaikilla tuntuu menevän enemmän tai vähemmän kurjasti.
Itselläni on kaikki niin hyvin. Ensimmäisen asuntoni ostin vasta laman jo alettua, sillä jokin sanoi minulle, ettei silloin kannata ostaa, kun kämpät menevät kaupaksi ilman esittelyitä. Kun hinnat romahtivat, oli mistä valita, ja vuokralla asumisesta oli jäänyt rahaa mukavasti säästöön. Pikku velka irtosi helposti, vaikka pankeilla olivat rahahanat tiukalla.
Viime kesänä myin asuntoni, sillä minusta alkoi tuntua, että hyvät rahat on nyt kerättävissä helposti. Sain erittäin hyvän hinnan asunnostani. Tuskin edes koko kerrostalo on aikanaan maksanut niin paljon, kun mitä omasta kaksiostani sain. Olo on vieläkin erittäin tyytyväinen, vaikka olen asunut jo kohta melkein 10 kuukautta vuokralla. Okei, syön kuormasta, voisi joku ehkä sanoa.
Mutta silti. Sain asunnostani niin paljon rahaa, että voin sanoa, että tähän päivään mennessä en ole maksanut penniäkään asumisestani. Päin vastoin, rahaa on kaikkien kustannusten (lainanlyhennykset, vuokrat, oma pääoma jne) jälkeen jäänyt todella reilusti yli. Kun ajoitan ostoni oikein, jään mukavasti voitolle vaikka joutuisin asumaan vuokralla pitkäänkin.
Olen jostain syystä aina ollut ajoituksen mestari. Jokin sanoo minulle, että älä lähde mukaan tuohon joukkoharhaan. Silti minulla on huono omatunto, tuntuu aivan kuin tekisin jotain väärää. Ikään kuin veisin toisten selkänahastansa repimiä rahoja ja laittaisin ne sitten omaan pussiini. Tuntuu vähän haljulta, kun en maksa asumisestani mitään, vaan päin vastoin tienaan sillä. Kaikilla ei mene yhtä hyvin, vaan jättimäiset lainanlyhennykset saattavat tuhota elämän vuosikymmeniksi eteenpäin. Onneksi huonon omantunnon kohtaukseni ovat yleensä ohimeneviä. Onhan se sentään kiva että jokainen voi vapaasti valita, sijoittaako varansa asuntoihin vai käyttääkö mieluummin tilipussinsa mukavaan elämään.
Mitä mieltä olette? Onko moraalisesti väärin asua tavallaan muiden kustannuksella? Pitäisikö kaikkien osallistua "talkoisiin" ja ostaa asunto nyt, kun lainaa suorastaan tyrkytetään pankeista? Onko väärin odotella hintojen laskua?
Itselläni on kaikki niin hyvin. Ensimmäisen asuntoni ostin vasta laman jo alettua, sillä jokin sanoi minulle, ettei silloin kannata ostaa, kun kämpät menevät kaupaksi ilman esittelyitä. Kun hinnat romahtivat, oli mistä valita, ja vuokralla asumisesta oli jäänyt rahaa mukavasti säästöön. Pikku velka irtosi helposti, vaikka pankeilla olivat rahahanat tiukalla.
Viime kesänä myin asuntoni, sillä minusta alkoi tuntua, että hyvät rahat on nyt kerättävissä helposti. Sain erittäin hyvän hinnan asunnostani. Tuskin edes koko kerrostalo on aikanaan maksanut niin paljon, kun mitä omasta kaksiostani sain. Olo on vieläkin erittäin tyytyväinen, vaikka olen asunut jo kohta melkein 10 kuukautta vuokralla. Okei, syön kuormasta, voisi joku ehkä sanoa.
Mutta silti. Sain asunnostani niin paljon rahaa, että voin sanoa, että tähän päivään mennessä en ole maksanut penniäkään asumisestani. Päin vastoin, rahaa on kaikkien kustannusten (lainanlyhennykset, vuokrat, oma pääoma jne) jälkeen jäänyt todella reilusti yli. Kun ajoitan ostoni oikein, jään mukavasti voitolle vaikka joutuisin asumaan vuokralla pitkäänkin.
Olen jostain syystä aina ollut ajoituksen mestari. Jokin sanoo minulle, että älä lähde mukaan tuohon joukkoharhaan. Silti minulla on huono omatunto, tuntuu aivan kuin tekisin jotain väärää. Ikään kuin veisin toisten selkänahastansa repimiä rahoja ja laittaisin ne sitten omaan pussiini. Tuntuu vähän haljulta, kun en maksa asumisestani mitään, vaan päin vastoin tienaan sillä. Kaikilla ei mene yhtä hyvin, vaan jättimäiset lainanlyhennykset saattavat tuhota elämän vuosikymmeniksi eteenpäin. Onneksi huonon omantunnon kohtaukseni ovat yleensä ohimeneviä. Onhan se sentään kiva että jokainen voi vapaasti valita, sijoittaako varansa asuntoihin vai käyttääkö mieluummin tilipussinsa mukavaan elämään.
Mitä mieltä olette? Onko moraalisesti väärin asua tavallaan muiden kustannuksella? Pitäisikö kaikkien osallistua "talkoisiin" ja ostaa asunto nyt, kun lainaa suorastaan tyrkytetään pankeista? Onko väärin odotella hintojen laskua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä on sama homma menossa ja tässä vuokrakerrostalon lenkkisaunassa jutellessani löytyi kolme samanlaista odottajaa lisää. Mekin ostettiin 7 vuotta sitten todella halvalla talo joka viime syksynä myytiin 4 x hintaan. Laskin että vaikka joutuisimme odottamaan hintojen laskua 15 vuotta emme silti menisi tappiolle.
Toisaalta kyllä ihmettelen miksei hintojen lasku ole jo alkanut mutta toisaalta mitä enemmän ja mitä useammat nyt tässä huumassa velkaantuvat ja mitä pahemmin sitä kovempana hintojen lasku sitten iskee.
Se on vähän niinkuin ukkonen joka saa kehittyä pitkään kunnes rysähtää oikein kunnolla. Laulun sanoin kuvaten: Taivas, lyö tulta, yläpuolellamme, kaikuu kallioista ääni metalliin...
Oletko raukka elänyt 10 vuotta yksin kaksiossa? Monet normaalit ihmiset olisivat siinä ajassa hankkineet puolison, vaihtaneet asuntoa pari kertaa ja asuisivat nyt isommassa asunnossa pienemmin kustannuksin :-)
Kunhan olen aikas maksellut vuokria ja kyllästynyt siirtämään omaa rahaasi toisen kukkaroon ja päätät hankkia oman asunnon näillä tämän päivän hinnoilla, ehkä sitten mietit mikä on moraalisesti oikein ja mikä ei. Hyvää kevättä vaan mutta älä mieti kauan.