Iäkäs äitini on sairaalassa (terveyskeskuksen
vuodeosasto) loppuaikansa.
Elinaika ennustetta lääkärit eivät anna.
Yksi syöpä on uusiutunut ja löytyi myös
toinen syöpä sekä mahdollisesti sen
kahdessa eri paikassa olevat etäpesäkkeet.
(Etäpesäkkeet epäilyn asteella vielä, mutta
mitä varmimmin ovat niitä.)
Hänellä on myös muutama muu vakava perussairaus.
Hän on saanut sairaalassa ollessaan jonkun
pöpön kurkkuunsa / hengitysteiden yläosaan.
Puhe on muuttunut muutamassa viikossa käheäksi
ja limaa tule välillä selvästi kurkunpäähän,
mutta hän ei saa sitä yskittyä ulos vaan
pari kertaa on saanut ikäänkuin tukehtumis-
kohtauksen. (Toisen aikana yritti huutaa apua
tms. muttei onnistunut. Meni tulipunaiseksi kaulasta ylöspäin ja selvästi säikähti itsekin.)
Hirvittävän väsynyt hän on myös. Välillä vähän
pirteämpi, välillä nukahtaa kesken lauseen.
Pystyn olemaan hänen luonaan n. 2 viikon välein muutaman päivän kerrallaan kun paikkakunta
sijaitsee kauempana.
Olen huomauttanut hoitajille ja lääkäreille
ainakin 6 kertaa äitini muuttuneesta äänestä &
limaisuudesta & yskimisestä jne.
Olen myös kysynyt saako hän tarpeeksi nesteitä.
Kuulema saa.
Kun juotan häntä esim. vähän 20 min. välein
parin tunnin ajan, alkaa ääni muuttua hieman paremmaksi. En kuitenkaan ole siellä aina hänen vierellään, eikä juoda voi rajattomasti.
Maapähkinäöljyä antoivat kai pari kertaa. Ei auttanut. Muuta eivät ole tehneet.
Yksi päivystävä lääkäri totesi viime viikolla
että "voisihan sitä aloittaa sellaisen limaa irrottavan lääkityksen, mutta sitä limaa tulisi
sitten alussa hirveästi". Toinen arveli että "jossain vaiheessa limaa voisi imeä pois..."
Eikö tuolle asialle pitäisi tehdä jo jotain?
Nyt illansuussa soitin hoitajalle kun jälleen
tänään äidin ääni oli puhelimessa tosi rosoinen ja käheä.
Pyysin häntä kirjoittamaan viestin huomiseksi
sijaisena toimivalle lääkärille.
Pyydän viestissä heitä tekemään asialle jotain,
jotta äidin olo saataisiin paremmaksi.
Mitä muuta on tehtävissä?
Oireet vaikuttavat selvästi jo hänen kuuloonsakin. Kuumetta hänellä ei ole.
(Tai ainakaan minulle ei ole siitä kerrottu.)
Kyseessä on sairaala, jossa on pitkäaikainen
home- ja ilmastointiongelma.
LVI-remontti tulossa ensi vuonna.
Läheiseni äiti joutui viettämään ko. paikassa
n. 4,5 kk ja on ollut nyt 2 kk kotona.
Hänellä on edelleen kurkku käheänä osastolla olon jäljiltä.
Minä olen saanut tuolta jo kaksi kertaa myös oireita. Toisen kerran oireilu johti poskiontelotulehdukseen. Reagoin "hometaloihin" helposti, koska aikanaan töissämme oli homeongelma ja sain tuolloin n. 4-5 poskiontelontulehdusta vuodessa.
Käsittääkseni esim. keuhkokuume olisi kohtalokasta äidilleni. Lievempikin tauti varmasti on tuossa tilanteessa äärimmäisen rasittava.
vuodeosasto) loppuaikansa.
Elinaika ennustetta lääkärit eivät anna.
Yksi syöpä on uusiutunut ja löytyi myös
toinen syöpä sekä mahdollisesti sen
kahdessa eri paikassa olevat etäpesäkkeet.
(Etäpesäkkeet epäilyn asteella vielä, mutta
mitä varmimmin ovat niitä.)
Hänellä on myös muutama muu vakava perussairaus.
Hän on saanut sairaalassa ollessaan jonkun
pöpön kurkkuunsa / hengitysteiden yläosaan.
Puhe on muuttunut muutamassa viikossa käheäksi
ja limaa tule välillä selvästi kurkunpäähän,
mutta hän ei saa sitä yskittyä ulos vaan
pari kertaa on saanut ikäänkuin tukehtumis-
kohtauksen. (Toisen aikana yritti huutaa apua
tms. muttei onnistunut. Meni tulipunaiseksi kaulasta ylöspäin ja selvästi säikähti itsekin.)
Hirvittävän väsynyt hän on myös. Välillä vähän
pirteämpi, välillä nukahtaa kesken lauseen.
Pystyn olemaan hänen luonaan n. 2 viikon välein muutaman päivän kerrallaan kun paikkakunta
sijaitsee kauempana.
Olen huomauttanut hoitajille ja lääkäreille
ainakin 6 kertaa äitini muuttuneesta äänestä &
limaisuudesta & yskimisestä jne.
Olen myös kysynyt saako hän tarpeeksi nesteitä.
Kuulema saa.
Kun juotan häntä esim. vähän 20 min. välein
parin tunnin ajan, alkaa ääni muuttua hieman paremmaksi. En kuitenkaan ole siellä aina hänen vierellään, eikä juoda voi rajattomasti.
Maapähkinäöljyä antoivat kai pari kertaa. Ei auttanut. Muuta eivät ole tehneet.
Yksi päivystävä lääkäri totesi viime viikolla
että "voisihan sitä aloittaa sellaisen limaa irrottavan lääkityksen, mutta sitä limaa tulisi
sitten alussa hirveästi". Toinen arveli että "jossain vaiheessa limaa voisi imeä pois..."
Eikö tuolle asialle pitäisi tehdä jo jotain?
Nyt illansuussa soitin hoitajalle kun jälleen
tänään äidin ääni oli puhelimessa tosi rosoinen ja käheä.
Pyysin häntä kirjoittamaan viestin huomiseksi
sijaisena toimivalle lääkärille.
Pyydän viestissä heitä tekemään asialle jotain,
jotta äidin olo saataisiin paremmaksi.
Mitä muuta on tehtävissä?
Oireet vaikuttavat selvästi jo hänen kuuloonsakin. Kuumetta hänellä ei ole.
(Tai ainakaan minulle ei ole siitä kerrottu.)
Kyseessä on sairaala, jossa on pitkäaikainen
home- ja ilmastointiongelma.
LVI-remontti tulossa ensi vuonna.
Läheiseni äiti joutui viettämään ko. paikassa
n. 4,5 kk ja on ollut nyt 2 kk kotona.
Hänellä on edelleen kurkku käheänä osastolla olon jäljiltä.
Minä olen saanut tuolta jo kaksi kertaa myös oireita. Toisen kerran oireilu johti poskiontelotulehdukseen. Reagoin "hometaloihin" helposti, koska aikanaan töissämme oli homeongelma ja sain tuolloin n. 4-5 poskiontelontulehdusta vuodessa.
Käsittääkseni esim. keuhkokuume olisi kohtalokasta äidilleni. Lievempikin tauti varmasti on tuossa tilanteessa äärimmäisen rasittava.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Lääkärin puhuma limaa irroittava lääke ei ehkä todellakaan ole hyväksi, sillä limaa irtoaa sitten runsaasti. Varsinkin jos on heikkoutta yskiä limaa ulospäin se ei ole hyvästä. Sitten todellakin jouduttaisiin imemään limaa pois, mikä on varmasti epämiellyttävä toimenpide asiakkaalle.
Julkinen terveydenhuolto todellakin kärsii työvoima pulasta ja varojen niukkuudesta, joten esimerkiksi juottaminen ei ole se oleellisin asia hoitajien päivässä. Tottakai huolehditaan, että jokaisen perustarpeet tyydytetään, mutta on kohtuutonta vaatia juottamista parinkymmenen minuutin välein, ellei ole valmis palkkaamaan henkilökohtaista hoitajaa potilaalle. Tämä ei todella ole hoitohenkilökunnan haluttomuutta, vaan resurssien niukkuutta.
Home vaurioista terveyskeskuksessa voit tehdä valituksen kunnan terveystarkastajalle. Mikäli hometta havaitaan on asiakkailla oltava mahdollisuus vaatia hoitoa muissa tiloissa. Myös henkilökunnan terveydestä huolehtimiseksi home vauriot on tutkittava ja jos todetaan asiaan täytyy puuttua. Sairaaloissa on yleensä koneellinen ilmastointi, joka kuivattaa ilman ja saattaa aiheuttaa tottumattomalle oireita, ei välttämättä tarvita homeitiöitä. Voithan ehdottaa esimerkiksi höyrystintä kosteuttamaan huoneilmaa äitisi huoneessa.
Kuule yöhoitaja, kyllä teidän tehtäviinne kuuluu juottaminen, juottakaa sekin aika minkä vietätte käytäville, kansliassa, puhelimessa juoruamassa omia asioitanne, arvostellessanne omaisia, olen monta kertaa kuullut lähtiessäni pois sairaalasta kansliasta; siinä se taas menee, karsee takki!kertakaikkiaan karsee! hyvää hoitoa? resurssien vajausta? ei, vaan silkkaa suomalaista laiskuutta. jokainen joka hoitotyöhön ryhtyy tulisi tehdä sitä oikein - valittaa resurssien puutteesta kun ei itse viitsi takapuolta tuolilta nostaa - vanhukset huutavat hätäänsä - kellä pissahätä kellä jano - mutta hoitajat istuvat tyytiisti paikoillaan ja jos menet sanomaan niin tiukka tiuskaisi tulee palkaksi. ja ei, se ei ole omaisten tehtävä vahtia vuorokauden ympäriinsä että läheinen ihminen saa EDES vettä, hoitajat saavat siitä palkkaa, vanhukset ovat sairaalassa herrajumalasentään!! hoitajien tulisi itse maata viikon pissa ja kakkavaipoissa, nälkäisinä janoisina.
mikähän siinäkin on, että hyväkuntoinen vanhus" kuntoutuu" hyvin pian paketiksi joutuessaan sairaalaan? kävelevä, omatoiminen vanhus on parissa viikossa vaippaikäinen avuton vanhus. jos hoitajat viitsisivät EDES auttaa heitä vessaan mutta ei, märkä haiseva vaippako on inhimillistä hoitoa ja joo`o hoitajatkin tulevat kerran vanhoiksi ja tällä politiikalla ei ole kukaan muu heitä hoitamassa kuin korkeintaan sanonko, no en.
menkää itseenne hoitajat, ja antakaa sitä vettä edes janoisille kanssaihmisillenne. ajatelkaa että VANHUKSILLA ON JANO!
Perustetaan joka " kuntoutussairaalaan" pro-juotavaa vanhuksille liike niin saavat ainakin juotavaa.
syötänkin kanssa on niin ja näin; usein ruoka tuodaan ja läntätään pöytään, jos vanhus ei kykene itse syömään ilman hän jää , hoitaja tokaisee reippaasti, aj jaa rouvalle ei maistunutkaan? joo ei kai kun/jos ei itse pysty syömään ja on aivan turha tulla sanomaan että hoitajat auttavat syömään, olen itse nähnyt vuosien varrella mikä on meininki mm laakson sairaalassa - lähinnä keskitysleiritasoa menee.
valitettavasti koska asiat voisivat olla paljon paremminkin.
tuota samaa paasauta kun kuulee joka tuutista, niin siitä menee terä... Tottakai yöhoitaja juottaa... Ihan koko ajan. Potilaat ei kuule saa täällä nukkua, kun koko ajan vettä suu täynnä...
Tervetuloa tekemään hoitotyötä. Haluat sitten sinäkin että omaisesi syötetään vähintään satakiloiseksi ja tottakai ihan vuodepotilas silti vessaan nostetaan, tietenkin ilman apulaitteita, silleenhän se on inhimillisempää, tuo hoitotyö. Ihmiset tekevät ei koneet.
Työn teko riippuu ihan paikasta ja paikan motivaatiosta, mutta viekää herranjumala omaisenne sellaiseen paikkaan, jossa saa hoitoa. Alkakaa hoitaa itse, sitten kun väki vähenisi, niin kerettäisi juottaa sitä yksi potilas per hoitaja vaikka kahdenkymmenenminuutin välein. Se tauko (20min) syntyisi tietenkin siitä, että se vanhus käytettäisiin vessassa, huolehdittaisiin ruokahuollosta, vaatehuollosta ja välillä yritettäisi keksiä jotain virikettä. Niin ja kun sitä väkeä olisi vähemmän, ei varmaan tarvitsisi myöskään istua puhelimessa niin paljoa, selittelemässä juuri tälläisiä asioita tyytymättömille omaisille. Hei! Tosissaan osastoilla on muutamia muitakin kuin teidän omaisenne! Myös hoitajille kuuluu taukoa työnteon lomassa. Hoitajilla ei ole pysyviä taukoaikoja, vaan joustetaan sen mukaan, että hätätilanteessa hanskat ei tipu kellon ollessa tapissa.
Oikeasti suosittelen, että vedät äkkiä omaisesi pois hoidosta, jos siellä ei hoitoa saa, sehän voi käydä kuolemaksi. Laitoksista on varaa valita; voit valita kuntoutuspaikan tai hoitopaikan. Toivon, että kärkkäästi arvostelevana, olet asiaan perehtynyt, joten tiedät eron. Kummassakaan ei ikävä kyllä ilman sitä henkilökohtaista hoitajaa ole, väkeä juottamaan ketään kahdenkymmenen minuutin välein.
Ole kiltti ja kerro oma ammattisi, katsotaan mitä mukavaa loppuunkulunutta siitä irtoaisi...
Hieno homma perustakaa se liike! Yhteisyötä varmasti voisitte tehdä esim. SPR;n kanssa, jotka jo tekevätkin ystävätoimintaa. Helpommalla tietenkin pääsette, kun menette mukaan jo olemassa olevaan toimintaan, esimerkiksi tuohon SPR;ään, jolloin uuden yhdistyksen järjestäyttymis hommat ohitetaan. Vapaaehtoistyötä tarvitaan todella kipeästi enemmän!
Lähiomainen Jokainen vuorollamme täältä lähdemme, olemme sitten rikkaita tai köyhiä se on selvää se.
Katselin äitiäni joka makasi vuoteessa laidat ylhäällä, ajoittain ei-orientoitunut ajoittain oli.
Sairasti pitkälle levinnyttä keuhkosyöpää. oli copd ja krooninen flimmeri, sepelvaltimotautia yms.
Hänellä oli rankka lääkitys, 22 pilleriä aamuisin.
Sairaalassa äiti oli iloinen, jutteli vieraidensa kanssa. eli siinä uskossa että kyllä hän keväällä pääsee hoitokotiin.
Ei päässyt kuin kuoleman valtakuntaan.
Mutta kun katselin äitiäni joka selvästi kärsi, kipupumpusta ja morfiiniruiskeista huolimatta, ajattelin että hänen on parempi saada nukkua pois. Toivoa ei ollut paranemisesta. Syöpää ei lähdetty hoitamaan, ei edes diagnosoitu sen tarkemmin eikä siitä olisi mitään vastaavaa hyöytä tietenkään ollut.
Minun tuskaani ei olisi helpottanut tietää, mikä gradus hänen syövällään oli.
Meillä on nyt edessä hautajaiset.
Monen montaa mahtui sairaalaoloon; mm ei-empaattinen hoitaja soitti minulle kotiin ja naureskeli: taitaa se äidin lähtö tulla nyt - tai, hän jatkoi, eihän sitä tiedä jos SE vielä piristyy.
Istuin luuri korvallani ja kyyneleet valuivat pitkin kaulaani. Tiesinhän minä, että äidille tulee lähtö - tiedän myös hoitajien kiireet sekä oikeat että teeskennellyt. Sairaalassa istuessani huomasi kyllä miten hoitajat priorisoivat ajankäyttönsä - jos joku luulee että ilkeyksilläni tätä kirjoitan niin hänpä erehtyy.
Näin, kuulin ja ymmärsin. Liian paljon.
Kerroin osastonlääkärille ei- empaattisesta hoitajasta ja lääkäri oli aidosti pahoillaan, niin pahoillaan että minun tuli häntä oikein surku;
Mietin, miksi hoitajiksi hakeutuvat sellaiset ihmiset jotka eivät aidosti pidä työstään.
Kiire ei aina ole rehellinen selitys.
Kun esim äidille tuotiin ruokaa, paperille ruksattiin jo valmiiksi että hän muka oli syönyt, vaikka oli morfiinista niin tokkurassa ettei ollut tässä maailmassa ollenkaan.
Seuraava hoitaja kun tuli katsomaan ajatteli kaiketi, että aha rouva onkin syönyt noin reippaasti, ei hänellä varmasti nyt olekaan nälkä. Niin jäi äiti ja lukuisat muut avuttomat vanhukset ilman ruokaa kerta toisensa jälkeen.
Ei auta yhtään, vaikka vanhuksella on vesi tai mehumuki pöydällä jos hän ei kykene kättä nostamaan juodakseen.
Olen kyynisesti joskus ajatellut, että hoitajien pitäisi saada maata vähintään viikko " kuntoutusosastolla" täysin avuttomina, toisten autettavina - jäisivätpä pois nämä tekoreippaat lausahdukset että ai, eikö pikku rouvalle maistunut ruoka....
Katselin äitiäni joka minulle elämän on antanut, hän makasi vaipoissaan avuttomana, tuskat olivat kovat.
Äidillä on onnea kun sai monta vuotta asua palvelutalossa jossa hoito oli todella hyvää, hoitajat kilttejä ja empaattisia, mutta tämä viimeinen vaihe oli kyllä kaikkea muuta kuin inhimillistä.
Osaston ilmoitustaululla oli lappu miten toteutetaan " yhdessä omaisten kanssa " laadukas ja hyvä saattohoito - äidin kohdalla tarkoitti kalseata huonetta jonne raikui naapurihuoneen televisio - toinen makasi kuolemassa ja telkkari huutaa että käy mäkkärillä osta sitä ja tätä....
Paljon olisi tehtävää, rahan puute tai ajan puute ei ole selitys.
Välittämisestä on kyse, aidosta välittämisestä.
Ja jos joku ihmettelee miksen itse hoitanut äitiäni kerron, että tein minkä pystyin, kotona häntä ei olisi voitu hoitaa koska hänellä oli niin monia ja niin vaikeita sairauksia.
Kun viikolla seison äitini arkun vieressä ajattelen sitä hyvää mitä hänellä elämässään oli, ja toivon, että vanhuksille suotaisiin ihmisläheistä hoitoa myös saattohoitoa silloin kun tilanne on kertakaikkisen mahdoton.
Osastolla oli kyllä mukaviakin hoitajia, äidin oma hoitaja oli esimerkillilsen mukava ja rauhallinen, jutteli myös omaisten kanssa.
Toivon, että ammatti-ihmiset miettisivät, mitä voi tehdä ilman jatkuvaa narinaa resurssien puutteesta, minä väitän kivenkovaa että myös asenteissa on paljon toivomisen varaa.
Omainen, joka haluaa että hänelle rakkaalle ihmiselle voidaan edes järjestää hiljainen, rauhallinen kuolema ilman pauhaavaa telkkaria, ilman kopisevia kenkiä käytävillä ja ilman henkilökunnan omia murheita ei mielestäni halua liikaa tai mahdotonta.
Miltähän äidistä tuntui, kun 2 hoitajaa aamupesun yhteydessä valittivat toisilleen miten tehotonta oli käyty kehityskeskustelu?
Ei se ainakaan kuolevan tai huonosti voivien vanhusten elämänlaatua tunnu nostavan.
Kirjoitettu: 30.01.05 21:54
Sp : R Totuus sattuu aina, niin ammattilaisen kuin maallikonkin...
sairaaloissa on luvattoman paljon yksinkertaisesti välinpitämättömyyttä - ehdittäisiin kyllä, mutta ei viitsitä..
tämä taas sen todisti, kehottaisin nimimerkkiä kirjoittamaan myös lehtiin - juttu oli hyvä ja koskettava kertoi, sellaisesta mitä EI saisi tapahtua.
Jonkun omainen tekee kuolemaa ja hoitajajalla riittää huumoria että SE voi kuolla tai SE voi piristyä. Puistattaa.
On hienoa, että kirjoitit pitkän tarinan ja sitten lopussa lauseen verran muistit mainita, että oli mukaviakin hoitajia...
Jokainen tekee työtään persoonallaan, persoonallisuus on sitten jokaisella omanlaisensa.
Jos työskentelee kuolemaa tekevien potilaiden parissa on se henkisesti aika rankka juttu. Olen kuullut monesti juuri tämän; nauru ei saisi raikua siellä missä on kuolevia ihmisiä. Kukaan ei ilman huumoria tee sellaista työtä, ei sitä pää kestä. Lisäksi on asiakkaita, jotka haluavat naurua ja iloa ympärilleen, elämää, ääniä, joku tykkää katsoa televisiota. Hoitajat eivät aina voi puhua vain siitä kuolemasta. Jne. Tällä nyt en tarkoita, että saisi vitsailla, kun ilmoittaa kuolemasta, vaan työtä tehdessä täytyy käyttää huumoria. Huumorintaju onkin yleensä todella paljon parempi asiakkailla kuin heidän omaisillaan. Elämään kuuluu ääniä (naurua, itkua, televisiota, kenkien kopsetta, puhetta tärkeistä asioista, tyhjänpäiväistä...) ja sitä kuitenkin yritetään vielä laitosten seinien sisäpuolella ylläpitää; elämää (niin kauan kun sitä on)
Tiedän miten voit helpottaa sairaaloiden inhimillisyys ja empaattisuus pulaa; opiskele alalle ja tule töihin. Silloin voit omalta osaltasi vaikuttaa. Jos tunnet nuoria, jotka mielestäsi olisivat hyviä hoitotyöhön rohkaise heitä... Rohkaisemalla, kiitoksella, ei haukkumalla voi saada jotain hyvää aikaiseksi.
Olen pahoillani äitisi puolesta ja tiedän, että tuo aikaisempi oli tarpeetonta, mutta ihminen kun olen...
Osuitpa naulaan kantaan hyvä hoitaja, minä olen työskennellyt hyvin kauan itse vanhusten parissa.
Tiedän, huumorin merkityksen, eräs hoidettavistani sanoi kerran - 96 vuotias pirteä ja ihana rouva: niin kauan kun nauran, en voi itkeä.
Huumorilla on paikkansa myös kalsessa sairaalamaailmassa, tosi kuin vesi, mutta kun omaiselle soitetaan että äiti taitaa kupsahtaa ja nauretaan päälle - siitä on huumori kaukana ja huumori aivan väärässä paikassa.
Minä ymmärrän huumoria, osaan nauraa myös itselleni, kaikki mokat joita olen yksityiselämässäni tehnyt - töppäykset yms kuittaan huumorilla.
Mutta kuolevan ihmisen vieressä istuva omainen ei aina jaksa eikä tarvitse jaksaa sitä ns elämään kuuluvaa- tv:n huudattamista, kenkien kopsetta yms.
Ja kyllä, minä olen edelleen sitä mieltä että kaikki ei ole resurssien puutetta vaan että asenteissa on paljon korjattavaa.
Kun olin työssä vanhusten palvelutalossa minulta kysyivät muut työntekijät; mitä oikein luulet tekeväsi, kun vein joka päivä vähintään 2 vanhusta ulos raittiiseen ilmaan - yhtä kiire minulla oli kuin muillakin, mutta minä en koskaan istunut monta kertaa tunnissa tupakalla, minä en istunut " keskustelemassa" tyhjää enkä koskaan haukkunut omaisia selän takana.
Nämä vanhukset joita vein ulos vuoronperään - olivat syvästi kiitollisia, monet eivät olleet ulkona pariin vuoteen - ajatelkaa sitä hyvät ihmiset itsenne kohdalla?
Minä hoivasin parhaani mukaan, laitoin paplarit, maalasin kynnet,enkä koskaan muovihanskat käsissä.
Toin kotoa vuodenajan mukaan kukkia, lehtiä, askartelin heidän kanssaan, toin kotoa musiikkia, joka innoitti jopa syvästi dementoituneet tanssimaan - työtoverit katsoivat synkeästi kun kerroin mitä olimme illalla tehneet osastolla.
Minä annoin aidosti aikaani vanhuksille, eikä minulle ollut olemssa yhtäkään " hankalaa" vanhusta.
Monet pitivät vanhuksia kamalina, hankalina, minä tulin loistavasti toimeen kaikkien kanssa ja kun tulin vapaalta töihin vanhukset sanoivat että jo luulivat minun jättäneen heidät.
Asenteista se on kiinni.
Kohdallani varmasti myös iällä on merkitystä, en ole ihan nuori enää, minulla on elämänkokemusta ja taitoa nähdä ja ymmärtää ehkä enemmän kuin vastavalmistunut nuori / en moiti nuoria ja olen todella iloinen että alalle vielä hakeutuu nuoria, tarkoitan vain sitä, että kun töissä on sekä vanhempia että nuorempia syntyy tasapainoa.
Hoitajille sanoisin, että juottakaa niitä vanhuksia, he eivät todella aina pysty ottamaan sitä vesilasia tai mehumukia vaikka se pöydällä onkin. Omaisia helpottaisi suuresti kun tietäisivät että vanhuksensa saavat edes juoda.
Ja sitä,että ollaan ylimielisiä ja välinpitämättömiä vanhusten syömisen suhteen on sellainen asia josta ei ole syytä vaieta.
Minä kirjoitan parhaillaan teosta vanhusten kohtelusta sairaaloissamme, minulla on toisenlainen tuntuma kuin kellään muulla kirjailijalla koska olen vuosikaudet ihan itse hoitanut vanhuksia, taluttanut heidän kylppäriin sen sijaan että olisin kylmästi laittanut vaipat yms.
Kaikki alalle hakeutuvat ovat sosiaalisia ihmisiä, palkan takia tänne ei tulla, joten kai se on jokin kutsumus tehdä maailmaa paremmaksi. Kaikki tekevät taatusti parhaansa, niinkuin omat voimavarat kestävät.
En ole työskennellyt vanhusten parissa kuin muutamia kuukausia. Hoidan syvästi kehitysvammaisia. Olen kuullut hoitajien suusta sellaista, joka on täysin turhaa, suoraan asiakkaalle sanottunakin. Sellaista, mitä kukaan ei toivo ihmiselle sanottavan, eli ymmärrän kyllä, että työ on asenteesta kiinni. Yhä kuitenkin sanon, että se on resursseista roikkuvaa, kuinka henkilökunta jaksaa suhtautua asiakkaaseen.
Ihminen tekee hoitotyötä neljättä vuosikymmentään, kaikki on jo revitty irti. Apulaitteet ovat uusi juttu, aiemmin täysin liikunta kyvyttömät kehitysvammaiset kylvetettiin ammeissa lattian rajassa, sinne nostettiin käsin, hyvä hoitaja ei apua tarvinnut, vaan pärjäsi itse. Ihminen on siis jo aivan eläkettä vaille valmis. Joku sairastuu, sijaista ei saada, ei siinä jaksa vanha hoitajakaan hymyillä kun joutuu päiväänsä jatkamaan iltaan. Itse en ole kauaa alalla ollut, terveys on hyvä, mutta ei jaksa olla sosiaalinen kun päivä venyy neljätoista tuntiseksi, silti yritän aina olla asiakkaille ystävällinen, koskaan ei tiedä milloin on viimeinen mahdollisuus, siksi yrittää jaksaa hymyillä. Neljätoista tuntiset päivät eivät todella ole harvinaisuus, varsinkaan flunssa kausina, tai muun kiertolaisen aikana. Ne jotka kykenevät antavat kaikkensa, siihen saakka kunnes kykenevät... Miksi ei saa sijaisia? Siinäpä vasta pulma, kaikki liittyy rahaan. Miksipä edes ottamaan sijaisia, kun kiltit naiset pitävät asiakkaat hengissä vähemmälläkin porukalla, kun eivät hyväsydämmisyyttään viitsi ketään jättää hoitamattakaan.
Yövuorossa valvon yksin, hoitoalalla yövuorot ovat yhä edelleen yli kymmenen tuntisia. Yksin kahdenkymmenenkahden asiakkaan kanssa. Itse alle kuusikymmentä kiloa, asiakkaat osa yhdeksänkymmentä, täysin liikuntakyvyttömiä, käännä yksin. Omaiset vaativat, että asentoa pitäisi vaihtaa tunninkin välein yössä... Hetkinen missäs välissä minä juotan kahdenkymmenen minuutin välein ne kaksikymmentäyksi muuta, helvetti on irti jos joku haluaa vessaan...
Niin kaikki on paljon kiinni asenteesta. Hoitajissa onneksi on erilaisia, se suo vaihtelua asiakkaillekin. Joillekin viriketoiminta on päivän kohokohta, joidenkin mielestä se on turhaa, vähäisten voimavarojen haaskausta, jonka voisi käyttää muuhunkin (esim.juottamiseen). Kaiken kaikkiaan meillä on tilanteita työssä sen verran, että silloin kun on ylimääräinen hengähdystauon paikka, eli hiljainen hetki, se pidetään ja siitä nautitaan. Kauhea järkytys joillekin voi olla myös se, että sosiaaliset sosiaalialan ihmiset saattavat silloin käyttää aikaa jutteluun keskenäänkin. (Ei tarkoita, ettei silti olisi viriketoimintaa, sillä sille on varattu oma aikansa ja aikataulu kuka pääsee milloinkin). Tilanteen tullen vedetään aamusta iltaan ilman säädyllistä ruokatuntia, se ei ole liioittelua, se on oikeasti. Olet ollut varmasti erinomainen sijoitus työnantajallesi, mikäli olet oikeasti vetänyt kaikki nämä ylimääräiset tauot (ja ruokatuntisikin tietysti?) ulkoilua ja et ole sairastanut uupumista.
Ensimmäiset vuodet täällä työssä minäkin käytin jokaisen pienen vapautuneen hetken virikkeisiin. sitä jaksoin juuri sen takia, että asiakkaille olisi jotain muutakin päiviin, kuin se peti tai tuoli. Näin kevään korvalla, kun neljä on sairaslomalla, jää kaikki ylimääräinen taas tekemättä. Onneksi kohta pääsee ulos ilman pukeutumisrumbaa. Ainakin täällä olen huomannut, että ikä vaikuttaa toisin päin kuin sinun kokemuksesi; eläkeikää lähestyvä hoitaja osaa nauttia jo hyvin omantunnoin niistä pienistä hetkistä, jotka työnlomaan jäävät ja ottaa rennommin.
Olen tietoinen, että vammaistyössä on resursseja todella hyvin verrattuna vanhuksiin. Vammaiset saavat parempaa hoitoa ja hoitajia on enemmän per asiakas kuin vanhuspuolella. Minun on siis äärettömän vaikea käsittää, että vanhustyöstä puhuttaessa, jonkun mielestä ei voi puhua henkilökunnan loppuunpalamisesta ja resurssien niukkuudesta. Täällä työssäni näen kuinka henkilökunta saa sairaslomaa kun palaa loppuun työssään ja meillähän kaikki kuitenkin on lokoisammin kuin vanhuspuolella. Meillä kuitenkin normaalina arkiaamuna on neljä hoitajaa kahtakymmentäkahta vuodepotilasta kohden...
Jos tulevaisuudessa saan vammaisen lapsen, laitan hänet mahdollisimman suureen laitokseen, koska siellä on paras ja asiantuntevin osaaminen, mikäli on sen tasoinen, ettei kotona pärjää. Mutta mikä auttamatta on edessä, eli vanhemmat tulevat vanhuksiksi, silloin yritän viimeiseen asti välttää laitoshoitoa. En ehkä itse heitä kykene hoitamaan jos todella huonoksi menevät, mutta sen voin taata, että julkisenpuolen laitosten varaan he eivät tule joutumaan, niinkauan kun ymmärtävät tästä maailmasta mitään.
Kohta on aamu, on jo valoisaa, ehkä ajatuskin alkaa pian kulkemaan...
Tuo jäi mieleeni pyörimään, että lakkasit vanhusten kynsiä ilman suojakäsineitä... Ilmoitit sen niinkuin se olisi saavutus ja jotenkin jalompi teko. Inhimillisesti tietysti kosketus on aina enemmän kosketus kun se on luonnollinen.
Mutta miksi säästää se muutama senttinen työnantajalle, oman terveyden uhalla. Miksi siis säästöllä, joka ei ole edes itsellesi, uhrata mahdolliseti koko terveytensä, niin ja sen asiakkaan terveys?
Lähinnä ainakin, mikäli tuleva kirjasi tulee olemaan asiapohjainen, eikä romaani, kannattaa päivittää tietonsa esimerkiksi MRSA:n nykyvoinnista ja muista laitosten ihanuuksista.
Käsien kauttahan pöpöt useimmiten leviävät. Vanhuksella luultavasti heikompi vastustuskyky.
Kuule nipottaja, kyllä terveen vanhuksen kynnet voi ja pitää lakata ilman käsineitä, näin sellaistakin että joku auttoi villatakkia vanhuksen ylle ja hoitaja puki ensin muovihanskat käteensä - kohtuus kaikessa - tiedän kyllä kaiken käsienpesusta ja tartunnoista.
sairaalassa näin kun siellä viikkokausia äitini vierellä istuin, miten koulutettu hoitaja kulki vuoteesta vuoteen vierelle, teki toimenpiteitään ja kuule: IHAN PESEMÄTTÄ KÄSIÄÄN POTILAIDEN VÄLILLÄ ELI SAMOILLA KÄSILLÄ JA ILMAN HANSKOJA TÄMÄN PÄIVÄN SUOMESSA VUONNA 2005,
eli ei pitäisi nipottaa kun kaikki ei kuitenkaan suju ohjekirjan mukaan.
sellaistakin näin, että hoitaja oli ollut kylppärissä " toimittamassa vanhuksen vatsaa" ja ulos tullessaan riensi laittamaan tippaa paikalleen jonka kivulias vanhus oli kiskonut irti ja yhä edelleen: pesemättä käsiään välillä eli kyllä kaikki mrs:at on lähtöisin hoitajien alle arvostelun jäävästä käsihygieniasta.
eli hoitajat: peskää kätenne, peskää kätenne.
toiset hoitajat tulevat kärkkäästi kättelemään myös omaisia, mutta eivät taatusti ajattele itse sitä minkä määrän pöpöjä siirtävät eteenpäin....
ihan varmasti kaikki "marsut" sun muut vähenesivät huomattavasti jos hoitajat pesisivät kädet ennekuin siirtyvät seuraavan potilaan luo. tämä ei ole parjausta, olen itse valitettavasti sen nähnyt. ja niin ovat monet muutkin omaiset.
on se kummaa, kun lääkäritkin julkisuudessa siunailevat että kyllä " marsu " taas leviää kun kesä tulee- jahas ja entäs minkä takia mahtaa levitä?
ajatelkaa sitä tuskaa jonka vanhukset kokevat kun ovat tod.huonokuntoisina vielä eristettyinäkin syystä johon ovat itse syyttömiä.
siitä vain käsiä pesemään,sitä ei voida liiaksi korostaa ja kyllä, kirjani tulee olemaan asiapohjainen, olen tehnyt tutkimustyötä helsingin sairaaloissa osittain in cognito että saisin totuudenmukaisen kuvan ja voi veljet, se kuva on todella surullinen.
kutsumuksesta sen verran, kun hoitaja tiuskaisee huonokuntoiselle potilaalle, " sää se aina jaksat " huutaa ja ulos sut pitäis laittaa siinä on mielestäni ehkä kuitenkin mahdollisesti se varsinainen kutsumus hyvin, hyvin kaukana....
Kyllä on syytäkin ylvästellä jos joku ehtii lakata vanhuksen kynnet inhimillisesti. Järkkyä että joku hoitaja voi vetää hanskat käteensä kun pukee villapaidan ylle...huhuu eipä tarvi ihmetellä miksi vanhukset voivat huonosti sairaaloissamme jos henk.kunta on tuollaista porukkaa.
Olen minäkin nähnyt, että helposti saavat tunninkin menemään " raportissa " ja kahvilla ja ties millä ja uusi hoitajia kuulemma evästetään " että taukojen aikana ei sitten vastata kelloihin", sellaiset hoitajat eivät sovellu edes siivoojiksi sillä siinäkin ammatissa täytyy olla ihmisiksi....ajatelkaa, jollakin kanssaihmisellä on todellinen hätä ja huoli eikä kukaan " ehdi " siihen hätään vastata, ajatelkaa jos itse joutuisi odottamaan puoli tuntia tai enemmänkin ennenkuin joku tuo vettä, vie vessaan yms .
Inhimillinen, läheisiään huomioon ottavia hoitajia ei ole kovin paljon, vallassa käsitys minä-minä-minä-olen hyvä olen hyvä hoitaja arvostella ei saa, vanhukset omaiset ovat monta kertaa vain välttämätön paha hoitajien hierarkiassa.
Sairaalat joissa kyseistä toimintaa olet nähnyt, eivät varmaan vielä ole kokeneet bakteeria. Sitten kun on pesinyt, kyllä ne sitten panostavat eritavoin käsihygieeniaan...
Hauska tuo teidän; kuulkaas nipottaja... ja sitten saarnaat minulle, joka hygieniasta teitä muistutin; että muistakaa hoitajat käsien pesu...
Niin tai näin; nyt siis on hyvä syyttää sairaalainfektioistakin hoitajien välinpitämättömyyttä, asenne vammaa (ammattisairaus, joka on välttämättä oltava jos alalle aiot?). Ja se välinpitämätön hoitaja on ennenkaikkea sääntö, ei poikkeus... Jatkakaa vaan positiivista linjaa; itse olette myös tuleva vanhuskentän asiakas, sielläkin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Tarkoitinkin tietenkin siis sitä, että se hoitotyö on kutsumustyö (sanan merkityksen varmaan tiedättekin). Ja juuri tämä loppuunpalaminen ja uupuminen saa ihmisen, joka ei varmasti normaalioloissa sano, saati toivo mitään sellaista, mitä sitten sanookin, niin tekemään ja sanomaan. Siis väsynyt ihminen ei ole oma itsensä. Ihminen ei normaalisti halua toiselle pahaa. Ihminen normaalisti purkaa omaa pahaa oloaan muihin ja se saa käyttäytymään epänormaalisti. Ihmiselle siis normaalina käytöksenä pidetään sosiaalisuutta, hyvän tahtoisuutta. Jokin mättää jos näin ei ole. Sosiaali ja terveysalalla tosin vielä pääsykokeetkin estävät sen, että muuten pahantahtoinen ihminen ei alalla työskentele. Siis, jos jollain on halu hoitaa toisia, ei sillä ihmisellä välttämättä ole halua, palaa loppuun työssään ja siksi ruveta käyttäytymään epäsosiaalisesti. Ja taattua on että sillä hoitajalla itselläkään ei varmasti ole hyvä mieli siitä mitä tuli sanottua, siksi että hoitoalan ihmiset yleensä ovat empaattisia.
Ja tämän työssään väsymisen siis aiheuttaa resurssien puute. Ette yhä voi väittää, että se ei olisi todellista. Asutte ilm. helsingissä, luitte varmasti eilisen hesarin; siinäkin oli kerrottu, kuinka jälleen osastoja suljetaan, vaikka hoitotakuu jonoja olisi purkamatta, koska sijaisia ei saada kesäksi. Jos työntekijöitä puuttuu, niin mitä se on jos ei resurssien puutetta?
... koska ette satu olemaan asiakkaitani, että syökääpä hatullinen paskaa...
Tai esittäkääpä jotain perusteita väitteillenne.
Perkele kun heti perään alkoi kaduttamaan, että tuli sanottua... Eli anteeksi.
Arvostus työlleen mitä tekee on niin mahtavaa, että ainakin tämän yön ja uskon, että vakavasti tästä eteenpäinkin, minä harkitsen tosissaan alanvaihtoa.
Ainut lohduttava tekijä tässä onneksi kuitenkin on se, että tiedän lähtiessäni tekeväni taas aukon, jota ei löydy ketään korvaamaan, jolloin hoidon laatu yhä huononee. Toivon vilpittömästi, että tilalleni tulee joku vanhustenpuolella tympiintynyt ja teidän omaisenne tuntevat jälleen työntekijöiden vajaantuvan. Teillekin syytä kirjoittaa asiantuntevia kommenttejanne.
Ja vilpittömästi toivon, jos joku lukee tätä keskustelua ja miettii tulevaisuuttaan, niin älä valitse missään nimessä hoitoalaa. Tätä paskaa tulee niskaan ihan joka käänteessä kun kohtaat omaisia. Se voi näin äkkiseltään tuntua siedettävältä, mutta se ei sitä ole kun pitempään katselet. Ei ihmisen mielenterveys tälläisestä parane, kiitosta ei alalla kannata odottaa yhtään mistään ja ne palkatkin on oikeesti perseestä.
Hoitakaa itse!!!!
Hienoa! Kauhistelkaa vaan toisen kertomaa tarinaa... Vähän voi myös käyttää omaa harkinta kykyään; aiempi kirjoittaja kertoi myös, että hoitaja saapuu intiimipesuilta käsiään puhdistamatta laittamaan toisen tippaletkua... todella uskottavaa, varsinkin siltä osin, että tämä omainen on ollutkatsomassa varsin tarkkaan missä hoitajan kädet olivat hetkeä ennen, eli kylpyhuoneessa toisten pesuaikaan? Lisäksi sitten villatakki laitetaan hanskat kädessä, mutta alapesuja ei suoriteta hanskat kädessä vai ilmeisestikö niitä muita ihmisiä kätellään sitten ne ruskeat hanskat kädessä... Joten eikö mielestäsi jutut ole hiukan provosoivia. Mutta ilmeisen onnistuneesti, sillä sinäkin asioita kauhistelet.
Meilläkin on hoitaja joka käyttää hanskoja aina, jokaista asiakasta koskiessaan. Syy; hänellä on erittäin nuono ja herkkä iho. Kädet ovat jatkuvasti haavoilla kuivuuden takia. Siinä ei auta desinfektiot alkoholilla joka välissä, kun on avohaavoja. Ensimmäinen omainen ei ole ottanut huomioon varmasti, etä esim. kynsivallintulehdus saadessaan bakteerin laitosmiljööstä voi tappaa. Erikseen tietenkin meilläkin on MRSA potilaat, joita kenelläkään ei ole lupa mennä koskemaan ilman hansikkaita. Kysykää mielummin syytä miksi, se ainakin minua kiinnostaisi, jos hoitaja ei uskalla ihmistä koskea. Älytöntä kauhistella...
Niin, ajatella, että jollain ihmisellä on hätä ja huoli... Joo ja ajatella, että niitä ihmisiä on kaksikymmentä, mutta niitä hoitajia vain viisi tai vähemmän. On se ihme jos joku joutuu odottamaan.
Meillä esim. aamupesut menee näin; Aamussa siis neljä hoitajaa, kaksikymmentä kaksi vuodepotilasta. Työparilleen yhteen kylpyhuoneeseen siis jää yksitoista potilasta. Aamupesujen aika on 8.30-10.45. Aikaa siis yhdelle asiakkaalle alle viisitoista minuuttia. Sen viisitoista minuuttia se asiakas siis saa hoitoa ja huomiota täydellä teholla, kiireesti. Lopun kaksituntia hän on oman onnensa nojassa aamusta. Yritetään tehdä olo mukavaksi; televisiota päälle, radiota soimaan jne. Mutta yllätys (!) kuten olet täältä lukenut, emme saisi tätäkään omaisten mielestä tehdä, sillä joku saattaa tehdä kuolemaa... Siis se pari tuntia jo asiakkaalle yksinäisyyttä tai toistensa seuraa, josta meillä ei ole kyllä hyötyä. Mutta vaikka sasiakkaala on tylsää se ei tarkoita, että hoitajalla olisi. Me siis teemme työtä ihan jokaisen minuutin ajan aamupesuista. Siksi, että me haluamme keretä, sillä meillä on ruokatunti ja jos sen aikoo pitää täytyy olla ennen yhtätoista valmis. Siinä ei keretä jos jollain, joka ei ole vuorossa on jano tai täytyisi päästä vessaan, sillä jokainen hoidetaan ajallaan ja hoitajienkin on syötävä. Tämä asiakkaiden "heitteillejättö" ei siis todella ole näiden vuorossa olevien hoitajien vika.
Siis ajatelkaa vähän mitä sitä kirjoittaakaan... Yhä edellen toivotan nyt kolme kappaletta omaisia tekemään hoito työtä. Sinäkin voisit kokeilla, millaista on tulla työhön kylmiltään joko kokonaan ilman tai muutaman minuutin raportin turvin. Me yleensä arvitsemme tiedon siitä mitä muutoksia on tapahtunut, tarkat tausta tiedot jos on uusia tullut jne. jotta me pystymme tarjoamaan edes jonkintasoista hoitoa. Luonnollisestikin sinä osaat asiat hoitaa paremmin, joten etköhän tee yhteiskunnalle palveluksen ja vaihda alaa, sinäkin tänne.
Noin sitä pitää "ammattitaitoinen työlleen omistautuva, kutsumusammattiaan tekevä hoitaja....
perusteita on tarpeeksi ken vain jaksaa käydä katsomassa sairaaloissamme, mutta suomalainen sananlasku sanoo:
se koira älähtää johon kalikka......
Kyllä ne hoitsut niin kovilla on sairaaloissa, ettei kateeksi käy. Olin tässä joku aika sitten viikon verran potilaana ja hoitajat saivat suurinpiirtein juosta, kun koko ajan joku soitti hoitajaa jostain huoneesta. Alipalkattujakin ovat työn vastuullisuuteen ja määrään nähden.
teimme valinnan, kun tuli eteen äidin saattohoito. Sovimme, että hoidamme kotona. Äiti pelkäsi laitoshoitoa ja halusimme hänelle mahdollisimman hyvän lopun. Puoli vuotta se kesti. Sumplimme perhe-ja työelämän rasitteet niin, että ehdimme alkuun kukin vuorollaan äidin luokse ja loppu kaksi viikkoa olimme kaikki paikalla. Saimme sairaanhoitajan käymään kaksi kertaa viikossa ja viikolla kodinhoitajia aamupäivällä ja iltapäivällä. Muuten täysi vastuu oli meillä sisaruksilla. Kuoleminen on tuskaa, hikeä, paskaa, valvomista, mutta toisella puolen on hetket rakkaan omaisen kanssa, juttelua, naurua, elämää lopun lähellä. Vaikeinta oli lääkkeiden saanti loppuvaiheessa, kun tarvittiin morfiinia jne. Jotkut kandit terveyskeskuksessa eivät osanneet edes huumereseptiä kirjoittaa ja piti neuvoa - omituista minun mielestäni. Ratkaisuani en ole katunut päivääkään. Mietityttää vain, onko kukaan valmis hoitamaan minua, kun aika tulee.
Noin sitä pitää! Pakene nyt vaan aiheesta ihmeessä! Syyllistä hoitajia hiukan siitäkin, että ihmiset voivat loukkaantua, kun kusipäät vetävät sontaa aivan aiheetta...
Anna nyt perkele perusteita, miksi ne asiakkaat ovat hoitajalle se tois sijainen juttu. Oletan että olet jo annoksesi/hatullisen nauttinut, sillä sinulla ei taida olla niitä perusteluja, muuten vaan auot päätäsi, niin tosi asiantuntevia kommentteja.
Kai ymmärrät, että omaisesi on se joka kärsii tuollaisesta omaisesta. Vaikka asiakas olisi miten kiva, kyllä ne vittumaiset omaiset verottavat sitä millaisella asenteella asiakas kohdataan. Jokatapauksessa tiedetään, että hyvin ei voi mennä, joten väliäkö sillä. Omaiset väittävät, että ulosteissaan maatetaan koko päivä, tekisi mieli tehdä niin joskus, mutta ei ole vielä kenelläkään pokka pitänyt tehdä. Olisi sitten syytäkin tuollaista sontaa jauhaa.
Itsellänikin on toinen ammatti olemassa, mutta teen työtä ensimmäisen parissa. Olen aina luullut, että palasin tänne koska pidän kehitysvammaisten parissa työskentelystä, pidän asiakkaista ja nautin työstä. Ole ystävällinen ja korjaa väärinkäsitykseni, kun en itse tajua; Miksi minä sitten tätä työtä teenkään? Mikä on se ensisijainen juttu tässä työssä?
Kun kirjoitat asiantuntevan kirjan, ota asioista ensin selvää. Käsidesinfektio alkoholiluioksella on nykyisin käytetyin ja suositelluin keino estää bakteerien käsistä tartuntaa hoitotyössä. Käsiä ei suositella pestäväksi kuin töihin tullessa ja lähtiessä ja kun ovat näkyvästi likaaantuneet, koska vesipesu heikentää ihon kuntoa ja altistaa näin bakteereille enemmän. Hoitajat tämän onneksi tietävätkin, siis eivät muuta kuin naura kehoituksellesi pestä käsiä joka välissä. Totta on että saat varmasti muut omaiset provosoitua kauhistelemaan kirjoituksillasi, mutta kannattaisi ottaa asioista selvää, ennenkuin kollegoita alkaa neuvomaaan.
Näitähän riittää; ei kannata hermostua!
Odotan myös innolla vastausta. Arvauksia; palkka, perverssio että nauttii elimistön eritteiden hajusta, epäsäännöllinen kolmivuorotyö, naisvaltaisen alan ihmissuhde ihanuudet, omaisten kohtaaminen... En malta odottaa mikä omaisen näkökannalta on se syy miksi hoitajat työtään tekevät. Vastaathan pian omainen, 2 omainen, 3 omainen, ihan mikä vaan persoonallisuus mahtaa olla nyt pinnalla sinulla!
Hassu keskustelu, on on kiva kommentoida, kommentteja näyttääkin syntyvän urakalla.
Olet kai tietoinen, että kaikki alan kirjallisuus on asiantuntijoiden kirjoittamaa. Siis sellainen kirjallisuus, joka on ns. tiedekirjallisuutta. Eli oletat tekeväsi asiallista kirjaa, koska olet joskus työskennellyt vanhusten parissa? Kenen kirjoittamia muut kirjat ovat? Niin ne ovat asiantuntijoiden kirjoittamia, suurinosa sellaisten, jotka yhä työskentelevät ja tutkivat vanhustenhoitoa.
Sinunkin kannattaa vielä kuitenkin mennä työhön ennen kirjan kirjoittamista. Haastattelet omaisia, asiakkaita, hoitohenkilökuntaa puolueettoman kyselyn avulla, ilman minkäänlaista ennekkoasennetta asiaan. Niinhän sitä tiedettä tehdään. Ennenkaikkea päivittelet siinä ohessa hiukan tietojasi, jotka ovat reilusti 1900-luvun puolelta, esimerkiksi tuo sairaala infektioden vähätteleminen ja hoitajien syyttäminen niistä. Alalta löytyy myös kirjallisuutta, niihin kannattaa myös tutustua, toisten tutkimusten tulosten lainaaminen ei ole rikos, jos lähde merkinnät ovat asialliset.
Miksi et enää ole alalla? terveys ei kestänyt tauotonta syöttämistä, juottamista, ulkoilua ja vessassa käyttämistä, vaan elimistösi meni tilttiin energian puutteesta? Vai antoivatko potkut, kun käytit vaan paria asiakasta ulkona ja jätit muut oman onnensa nojaan, ilman perushoitoa? Vai levititkö tartuntoja tehdessäsi toimenpiteitä ilman asiallista suojautumista? (Kaikki varmasti tekevät niin monia asioita, takapuolen pesujakin, ilman suojahanskoja, mutta niistä ei tälleen julkisesti puhuta, sillä se on väärin, niin ei saisi tehdä, aina olisi tehtävä turvallisuus määräysten mukaan. Mutta monesti vaan se koskettaminen tuntuu kivemmalta ilman nihkeitä hansikkaita...) Palkan alkukantaisuusko sai vaihtamaan alaa? Vai miksi?
Tiedän kyllä kuule nipo mistä kirjoitan; olen ollut vanhustyössä eliniän...turha sopottaa kuule, ei kaikki hoitajat tod välitä käsihygienista tuon taivaallista, mutta kuten jo on sanottu,
SE KOIRA ÄLÄHTÄÄ JOHON KALIKKA......
Lämmin kiitos tähän astisesta keskustelusta!
Minulla oli tilaisuus olla äitini luona nyt
viimeisen neljän päivän aikana melko paljon.
Kun menin 1. kertaa, hän istui päivähuoneessa yksin suht virkeänä. Pöydällä edessä oli n.
2 euron kokoinen vihreä limaklöntti.
Kutsuin (anteeksi, hieman piruuttani)
lähimpänä olevan hoitajan paikalle ja
totesin että katsopas mitä näät.
Ja kysäisin, että jos tuo ei ole esim.
tulehdusta, niin mitähän tuo on...
Hän ei ottanut mitään kantaa, mutta ystävällisesti kyllä pyyhki limaklöntin ennen
kuin ehdin itse ottaa paperia.
Seur. aamuna tuolle (äidin asioita n. 5-7
vuoden aikana laiminlyöneelle) sijaisena
toimineelle terveyskeskuksen puolen
johtavalle lääkärille yritin tiivistäen
kertoa äidin oireista.
Ja että miksi hän ei ollut reagoinut puhelimitse jättämääni pyyntöön hoitaa äidin em. oireita ja että toivon antibioottia tms. tulehduksen hoitoon.
No, olihan herralla aikaa kanslian ovella peräti
n. vajaa minuutti pyörähdellä kannoillaan
ja todeta: "No, pitää katsoa, pitää katsoa..."
(Ja häipyi saman tien.)
Se siitä omaisten kuuntelusta.
(Tosin hän tietää, että kokonaisuutena
en tule jättämään äitini hoitamatta ja tutkimuksitta jättöä tähän. Dementikkojen
asioita ajavan järjestön neuvoja/ asioiden
ajaja kehotti ehdottomasti tekemään
pot.asiamiehen kautta valituksen ja läänin-
hallitukselle tutkintapyynnön.)
Tarina on pitkä, en lähde sitä tässä ruotimaan.
Mutta n. 7 vuotta olen yrittänyt saada
äidille apua ja mm. oikean dementia-diagnoosin.
Sain sen vasta viime vuonna kun ko. lääkärille
totesin, että ellet lähetä äitiä laajaan dementia-tutkimukseen yliopistolliseen sairaalaan, menemme sinne yksityislääkärin kautta.
Potilaalla ja omaisella kun on oikeus saada oikea
ja ajantasainen diagnoosi. Yo-sairaalan
lääkäri sitten heti määräsikin äidille alzheimer-lääkkeen ja tila koheni.
Kyseinen kolmen kunnan muodostama "kansanterveystyön kuntayhtymä" äidin
asuinpaikkakunnalla julisti melko isossa lehtiartikkelissa n. 1 kk sitten miten
tekivät 100 000 euroa voittoa viime vuonna.
Kun jaksan, marssin kyseisen kehuja-talouspäällikköherran juttusille ja kysyn montako
vuorokautta hän on viettänyt potilaana ko. sairaaloiden osastoilla.
Lehtijutussa hän kehui että säästöjä tuli
mm. lääkärikuluissa ja lisätuloja tuli mm.
potilaskäynneistä ym.
TOTTA.
Aion myös kirjoittaa kyseisen kunnan (anteeksi,
kaupunkihan se onkin...:) kaupunginjohtajalle,
joka on ex-sosiaalijohtaja ja jonka suht hyvin tunnen.
Kysyn häneltä samaa: Montakos vrk hän tai läheisensä ovat olleet potilaana tai edes tutustumassa ko. paikkoihin.
Yhden hoitajan mukaan mm. kaupunginvaltuustoa/-hallitusta on pyydetty osastoille tutustumaan,
mutta eipä heitä ole näkynyt. Niinpä.
Että näin sitä osataan Itä-Suomessa. Tosin
tilanne on kuulema samatapainen n. 80%:ssa terveyskeskusten vuodeosastoja.
Sanoinkin hoitajille nyt viikonloppuna, että täällä te yritätte parhaanne mukaan hoitaa potilaita, jotka tulevat teille kuolemaan kun
ei ole tarpeeksi ajoissa tutkittu/hoidettu ihan helpostikin todettavia vakaviakin sairauksia.
Ja hoitajista: Heitä on joka lähtöön, mutta
niin on bussikuskejakin, yritysjohtajia,
virkamiehiä, baarimikkoja, kaupan kassoja,
juhanahelmenkalastajia, taksinkuljettajia,
jarisarasvuotajia, eläintenhoitajia,
lihanleikkaajia, insinjöörejä :), kampaajia,
puhelinmyyjiä, maalareita, maanviljelijöitä,
viisastelijoita, toimittajia, sihteereitä,
tutkijoita, äänekalastajia, formulakuskeja, malleja, jne. jne.
Ja lääkäreitä. Heistä sitä vasta monta juttua olisikin. Ja millä palkalla vielä! Hui, hui.
Mutta kiitos kun suurin osa tämän keskustelun
kommentoijista on pysynyt asialinjalla.
Tärkein pointti lienee:
Miten taata vanhuksille hyvä, hellä, asiantunteva ja mahdollisimman paljon yksilöä
kunnioittava perushoito.
Muistakaamme, että vanhenemme ja pian tuo
asia on yhä ajankohtaisempi meille muillekin.
Nyt olisi aika toimia.
Ja dementikkojen hoidon laatu ei saisi tulevaisuudessa vaihdella niin paljon kuin se nyt
eri puolilla maata selvästi tekee.
He kun eivät itse useinkaan osaa tai pysty pitämään puoliaan.
Minusta aiemmat viestit nyt ei juuri ole liittyneet tuohon alkuperäiseen tekstiin juurikaan. Ainut mihin siinä oli tartuttu olis e ettei omaisten toivomuksesta asiakkaita juoteta kahdenkymmenen minuutin välein...
Jokin on vialla, mikäli äitisi hengitystieinfektiota ei hoideta. Hänellä ei siis ole menossa edes antibioottia? Asiasta kannattaa jutella juuri hoitajien kanssa, etsi sellainen hoitaja joka asiasta suostuu juttelemaan ja ottaa kantaa. Osastonhoitajalla yleensä on aikaa ja paras tietämys osaston asioista. Lääkärit yleensä näkevät asiakkaita harvemmin, joten hänellä ei ilmeisesti ole asiasta näkemystä. Hoitaja se on osastoilla se, joka havaitsee tuollaiset oireet ja niistä raportoi lääkärille. On vaikea kuvitella, että ilman syytä jätetään hoitamatta ja jos tehdään päätös jättää hoitamatta sen tekee lääkäri yhteistyössä omaisten kanssa, joten siitä olisit varmasti tietoinen. Äitisi tuskin on saattohoito vaiheessa, joten jokin erittäin "hieno" syy täytyy olla jos tulehduksia ei hoideta. Ei kannata antaa periksi, vaan vaatia selittämään miksi hoitoa ei ole aloitettu. Ennenkaikkea varmasti tärkeintä on selvittää onko kyseessä tulehdus, keuhkooihin painuessaan heikkokuntoiselle tulehdus voi olla kohtalokas. On siis erittäin outoa jos asiaan ei ole puututtu, varsinkin jos ei ole kerrottu muuta syytä mistä limaisuus johtuu, siis jos se johtuukin muusta syystä kuin tulehdus. Mutta sinullehan varmasti olisi jo kerrottu muut syyt. Tulehdus on helppo todeta ja suhteellisen halpa tutkimuskin. Ei tarvita kuin katsoa veren tulehdusarvot, jos ne ovat koholla ei tietääkseni ole mitään syytä olla määräämättä antibioottia.
Vihreä lima voi olla oire muustakin kun tulehduksesta. Ainakin itselläni pahimpaan allergia-aikaan on lima voimakkaan keltaisen vihreää.
Tuohon tärkeimpään pointtiisi aloin miettimään; miten taata vanhukselle paras, asiantuntevin ja hellin perushoito, että kai se olisi vaan rahaa lisäämällä. itse hoitoalan henkilönä olen aika paljon samoilla linjoilla täällä olleen toisen hoitajan ja omaisen ja sen siskon kanssa; omaisten hoito on se paras. Sen olen velkaa omille vanhemmilleni. Laitoksille jyrkkä ei niin kauan kun on mahdollista ja niinkuin Mari kertoi se on onneksi mahdollista aivan loppuun saakka.
Osastoille kun antaa hoito vastuun omaisestaan, ei voi samanlailla taata sitä laatua, minkä voi taata kun itse huolehtii, sillä silloin se laatu ei riipu muiden huonosta päivästä, ammattitaidosta jne. Omaishoitajille on myös järjestetty tukitoimia. Ja ainakin omat vanhempani ovat onnekseen tehneet koko ikänsä työtä ja saaneet kerättyä omaisuuttakin, joten hoidossa ei tarvitse turvautua kunnan armoille, vaan käyttävät yksityisen puolen palveluja hyväkseen niin kodinhoidossa kuin terveyden hoidossaankin. Ainahan sitä toivoisi, että itse ja rakkaimmat lähtisivät suorilta jaloilta, ettei tarvitsisi olla avuttomana toisten armoilla.