tänäänkään. Toivon että kävelisit vastaan kaupan ovella, kulkisit kadulla. Kannan ikävää kuin nuhjaista kulunutta turkkia, vuodenaikaan sopimatonta ja kaikin tavoin järjetöntä vaatetta.
Aurinko paistaa, päivät ovat sinisiä, kirkkaita, peipon laulua täynnä, mutta tyhjyys nakertaa sisuksiani. Sinun lähelläsi minusta tuntuu kuin jokin puute minussa poistuisi, hetkeksi, hetken.
Aurinko paistaa, päivät ovat sinisiä, kirkkaita, peipon laulua täynnä, mutta tyhjyys nakertaa sisuksiani. Sinun lähelläsi minusta tuntuu kuin jokin puute minussa poistuisi, hetkeksi, hetken.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuntuu niin tutulta. Aivan kuin ajattelisit minun aivoillani. Mikä ihme se on kun joku voi antaa sen lämmön ja kokonaisuuden tunteen? Miksi sitä ei voi itse määrittää mitä haluaa ja miksi pitää olla se yksi vain joka voi antaa sen tunteen. Kaikki muu on kuin sumussa kävelisi. Aivan kuin sillä olisi jotain tekemistä arjen kanssa. Onko niin ettei kykene saamaan mistään niin hyvää oloa? Joka päivä ajattelen ja toivon tapaavani mutta ei. On se hyvä että muillakin on samoja tunteita. Toivotaan että kohdataan.
Samallaisin tuntein täälläkin. On se kummaa,tai ei ollenkaan kummaa.Toinen vain mielessä,ajast aikaan...Arki kyllä menee ja hallitaan,mutta naitä tunteita ei voi hallita.Kumpa kohtaisin hänet
Niin tuttua, arki pyörii normaalisti, mutta kiireenkin keskellä hän kummittelee pääkopassani. Ikinä en ole aiemmin kokenut näin, alkaa jo huolestuttaa kun en onnistu millään poistamaan häntä ajatuksistani. Mihinköhän tälläinen elämä vie.
Ajattelet häntä ja tunteesi on aidot,älä ajattele arkea,se kyllä hoituu hyvinkin taidollasi. Koska tunteesi ovat aidot,se vie teidät toistenne luo.Ole vain vahva tunteessasi ja tee niin kuin tunnet,vaisto ohjaa sinua. Eihän rakkautta voi tappaa,kuten joku sanoi ! ei tunteita voi hallita,tiedän tämän ja se on totuus,usko itseesi ja häneen.On vain tunne joka vie eteenpäin. Toivon sinulle onnea ja uskallusta. Tätä tämä elämä on.
Tunne vie ja hurjaa vauhtia viekin. Uskaltaisin antaa sen viedä... ei vain voi. On vain yritettävä epätoivoisesti painaa jarruja, menin lupailemaan sen suuntaista.
0LETKO SE
Minä ketjun aloittaja olen siis nainen. Kirjoitin lähinnä itselleni tuon alkuperäisen viestin, sillä on hyvin epäuskottavaa, että ajatuksieni kohde askartelisi tällaisilla palstoilla. Ja jos lukisikin, mitään ei tapahtuisi.Jotenkin vain kävi tämä kevät nuppiin. On vain häädettävä päästään tämä käsittämätön pakkomielle ja alettava elää kuin ihminen.
Niiin.
Älkää nyt luovuttako. Ettehän kummatkaan!