Haluan kovasti ekan oman vauvamme, mutta kun näin yöaikaan asiaa kaikinpuolin ajattelee, niin meinaa iskeä pakokauhu koko raskautta kohtaan. En uskalla synnyttää ja mahdollinen keisarinleikkauski pelottaa!
Onkos muille tuttuja tunteita mitenkään?
Onkos muille tuttuja tunteita mitenkään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
On tuttuja tunteita...... niistä huolimatta olen nyt raskausviikolla 27 ja onnellinen!!! Elämä muuttui, kun näin ne kaksi viivaa raskaustestissä ja siinä vaiheessa, kun nähtiin vauva ultrassa. Siinä vaiheessa tajusin, että kaikki on tämän arvoista, kun meidän vauveli ensimmäisen kerran oikein selkeästi tönäisi/potkaisi minua, se oli ihmeellinen hetki.
Edelleen iskee kauhuja monesta asiasta, mutta ne häipyvät mielestä pois, kun vauva aloittaa "aamujumpan" ja pomppii masussa... tai kun neuvolassa kuulee sydänäänet.
Ymmärrän sinua hyvin. Itselläni oli samoja tuntemuksia, ja liekö olisin vieläkin lapseton, jos ei luonto olisi asiaa toisin päättänyt. Menossa on nyt neljäs raskaus, kolmas päättyi keskenmenoon vuosi sitten.
Ei asiaa kannata liikaa ajatella ja kauhistella. Itselläni on takana vaikeita kokemuksia liittyen raskauksiin ja synnytyksiin, mutta silti uskalsin vieläkin ryhtyä lapsen tekoon.
Ja vaikka kuinka yrittää ennakoida tulevaa, niin elämällä on vain taipumus yllättää. Noissa yöllisissä ajatuksissa vaan tuppaa tulemaan ensimmäisenä mieleen ne negatiiviset asiat: Osaanko lasta kasvattaa, miten rahat riittää, mitä jos lapsi on vaikka vammainen jne...
Mutta sitten kun lapsi on, hän on ilona päivittäin! Rahat on riittäneet, lapsen vammaisuus ei olekaan ihan kamala asia, Elämän tärkeysjärjestys muuttuu kuin itsestään.
Välillä on tietysti vaikeampaa, mutta kokonaisuushan se ratkaisee. Eihän se elämä olisi murheetonta ja helppoa varmaan lapsettomanakaan...
Tsemppiä sinulle !!