Olenko ainoa, josta tuntuu tältä? Odotan vaan kauhulla niitä pirskeitä, vaikkei mitkään kauheen isot juhlat ookaan tulossa. En osaa sanoa mikä siinä on, mut toivoisin vaan, että ne ei tulisi ollenkaan. En pidä lakin saamista mitenkään isona saavutuksena, joten juhliminenkin tuntuu jotenkin teennäiseltä ja liioitellulta. Porukka ramppaa joka vuosi yo-juhlissa ja on joka vuosi sillei, et "Voi kun HIENOA, upeeta.." Ei jaksaisi.
Ahdistaa kun kaikki puhuu miten pukeutuu, millasen kampauksen aikoo tehdä ja millaset kengät, laukut ym. heillä on. Ite en ole edes miettinyt tollasta, lakkia en ole ostanut tai muutenkaan paljon päätäni vaivannut, vaikka tiedän jo että lakki on tulossa. Kohta varmaan pitäisi.
Ainoa hieno hetki siinä päivässä, jonka nyt osaan kuvitella on se, kun saa laittaa lakin päähän koulun salissa ja huokaista helpotuksesta, että nyt sekin rääkki on lopulta ohi.
Toinen juttu on se, kun "pitäisi" lähteä juhlimaan illalla. Sekään ei kiinnosta, kun en voi terveydellisistä syistä tällä hetkellä juoda edes alkoholia. Pitäisikö istua jonkun baarin nurkassa ja juoda simaa? Kaikki vaan puhuu kuinka ne aikoo vetästä pään täyteen ja paras kaverikin touhottaa innoissaan. Siis apua, ois jo 5.4. Haluisin et se ois jo ohi, ja pääsisi nauttimaan kesästä. Tuntuu kun ois kauheet paineet niskassa, että mitä pitää tehä. En kuitenkaan haluaisi sitten vanhempana muistella, että voi kun silloin ylioppilaana ei osannut ottaa iloa irti. Miten saan tän ahdistuksen katoamaan????
Ahdistaa kun kaikki puhuu miten pukeutuu, millasen kampauksen aikoo tehdä ja millaset kengät, laukut ym. heillä on. Ite en ole edes miettinyt tollasta, lakkia en ole ostanut tai muutenkaan paljon päätäni vaivannut, vaikka tiedän jo että lakki on tulossa. Kohta varmaan pitäisi.
Ainoa hieno hetki siinä päivässä, jonka nyt osaan kuvitella on se, kun saa laittaa lakin päähän koulun salissa ja huokaista helpotuksesta, että nyt sekin rääkki on lopulta ohi.
Toinen juttu on se, kun "pitäisi" lähteä juhlimaan illalla. Sekään ei kiinnosta, kun en voi terveydellisistä syistä tällä hetkellä juoda edes alkoholia. Pitäisikö istua jonkun baarin nurkassa ja juoda simaa? Kaikki vaan puhuu kuinka ne aikoo vetästä pään täyteen ja paras kaverikin touhottaa innoissaan. Siis apua, ois jo 5.4. Haluisin et se ois jo ohi, ja pääsisi nauttimaan kesästä. Tuntuu kun ois kauheet paineet niskassa, että mitä pitää tehä. En kuitenkaan haluaisi sitten vanhempana muistella, että voi kun silloin ylioppilaana ei osannut ottaa iloa irti. Miten saan tän ahdistuksen katoamaan????
Vastaukset 14
Vanhimmat
5.6. piti sanomani..:D
"En pidä lakin saamista mitenkään isona saavutuksena, joten juhliminenkin tuntuu jotenkin teennäiseltä ja liioitellulta. "
Olen täysin samaa mieltä, ja ärsyttää, kun kaikki tekee siitä niin ison numeron. En aio itse panostaa päivään mitenkään erityisemmin, ja toivoisin sen jo olevan ohi. Ainoa hyvä puoli on lahjat ja mahdollinen raha (minä itsekäs paska).
ihan rauhallisesti, äläkä mieti koko juttua, mutta ihan oman kokemuksen perusteella sulle saattaa käydä niin, että tuona lakkiaispäivänä tunnelma nousee ja ymmärrät mitä olet saanut aikaan ja kuinka ylpeitä esim. vanhempasi ovat susta. Muistan itse ajatelleeni,että onpa iso juttu, tosin mietin sitä vielä enemmän päästessäni ripille, sitä vouhottamista en ymmärtänyt lainkaan, enkä kyllä edelleenkään ymmärrä. Lakkiasipäivänä kuitenkin saatoin olla todella tyytyväinen itseeni, ei siten että pitäisin sitä mitenkään suurena, vaan että tyytyväinen etten jättänyt kesken. Nyt olen valmistumassa yliopistosta, haluaisn että se tuntuisi jotenkin hienolat, mutta ei..
Ei YO-juhlissa kyse ole niinkään siitä, että "WAU! Olet tehnyt merkittävän saavutuksen!!". Suurin osa ikäluokasta suorittaa lukion, joten ei sitä voine kovin järjettömän suurena virstanpylväänä pitää. Juhlitaanhan rippiäisiäkin usein isoin juhlin, vaikkei rippikoulun suorittaminen ole lähinnä muuta kuin opetella isämeidän-rukous ulkoa.
Juhliminen on aina kuulunut ihmiskunnalle. Sitä ovat harrastaneet niin muinaiset viikingit, atsteekit, kuin roomalaisetkin. Juhlat kuuluvat ihmisluontoon kultuurista riippumatta. Juhlan aihe ei useinkaan ole ollut kovin tärkeässä roolissa, tärkeintä on yhdessäolo ja hauskanpito. Niinhän sitä sanotaankin, että aina löytyy syy juhlimiselle.
Kaikki ovat elämänsä aikana joskus juhlan sankareita. On syntymäpäiviä, äitienpäiviä ja nimipäiviä. Juhlan koko ja juhlintatapa vain vaihtelevat. Suosittelen sinua nauttimaan "juhlakaluna" olemisesta. Jos puheet jännittävät, älä pidä sellaisia. Jos alkoholin juominen ei sinua kiinnosta, niin älä juo. Juhli muiden mukana, mutta juhli niinkuin se sinulle parhaiten sopii. Suuruusluokaltaan YO-juhliin verrattavia juhlia ei ihmiselle elämänsä aikana kovin monia kerry. Koita siis ottaa siitä irti kaikki mahdollinen. :)
Aurinkoista kesän alkua toivottaen!!
Empä mäkään haluais mitään juhlia pitää, mutsi niistä lähinnä vouhottaa. Sitte ymmärtäisin juhlimisen, jos olisin kirjottanut hyvät paperit, mutta en kirjottanu. Illalla kavereitten kanssa ryyppääminen ei taas oo mikään ongelma, varsinki ku se on luultavasti viiminen kerta, ku nään kaikki luokkakaverit samaan aikaan.
Minua kammottaa kaikki suuret sukujuhlat ja omat ovat kyllä sieltä pahimmasta päästä, kun ei voi edes lähteä aikaisemmin :). Olen melko pettynyt kirjoittamiini arvosanoihin enkä siksi näe oikein syytä juhlaan. Tietenkin lukion loppu on jo itsessään juhlanaihe, mutta tuntuu se toisaalta vähän haikealtakin, kun ei tiedä yhtään, missä sitä on ensi vuonna tähän aikaan.
Illalla en lähde minnekään juhlimaan enkä juo varmaan kotonakaan. En ole ikinä ollu mikään bilehile enkä tee poikkeusta nytkään. Juhlat saisivat olla jo ohi ja samoin pääsykokeet, että pääsisi kesästä tosissaan nauttimaan.
Vaatetuksen olen kenkiä lukuun ottamatta hankkinut, ettei sitä tarvitse enää hermoilla sitten myöhemmin.
Veit sanat suustani, mutta nyt kun ajattelin tuli mieleen, että YO-juhlat on lähinnä koulun loppumisen juhlistamisen juhla, pitäis siis järjestää muilekin. KOKONAISUUDESSAAN JOKA JUHLA ON KODIN, PIHAN JA JUHLAPÖYDÄN ESITTELYTILAISUUS.
Mä oon ihan kurkkua myöten täynnä lukiota, sen opettajia ja oppilaita, tätä samaa kaupunkia ja sen ihmisiä sekä kotia ja vanhempia. Jos itse saisin päättää niin juhlia ei järjestettäisi ollenkaan, mutta pakkohan sitä on porukoiden ja sukulaisten iloksi. Täytyy vaan toivoa, että pääsen sisälle yliopistoon ja sitä kautta toiseen kaupunkiin ja omaan kämppään. EVVK joku lakkiasjuhla.
Itseäni ei paljon ne juhlat hetkauta. Murehdin nimittäin siitäkin edestä jo pääsykokeita, jotka on jo viikkoa ennen ylppäreitä! Kamalaa on se...
Tokihan voin kuvitella sen tilanteen aika ahdistavaksi kun joutuu koko päivän olemaan huomion keskipisteenä ja en ole mikään esiintyjätyyppi olleskaan. Kamalaa on sekin...
Toisaalta taas meidän lähisuvussa minä olen vasta toinen ylioppilas kun muut on jättäneet lukion kesken tai löytäneet oman alansa ammattikoulusta, niin olen sen puolesta aika ylpeä. Ja varmaan vanhemmatkin on. Ja mummi. Toisaalta tuo ylpeys vaikuttaa aikamoiselta itsepetokselta koska nykyään sillä lakilla ei tee juurikaan yhtään mitään. Saa vaan mahdollisuuden hakea yliopistoon eikä kaikilla riitä siihen edes motivaatiota ja sitten kuitenkin päätyy jonkin asteiseen ammatilliseen koulutukseen tai kortistoon. Toivottavasti kuitenkin itse pääsisin sinne yliopistoon että siitä lakista jotain iloa olisi vaikkei ne arvosanat nyt kovin päätä huimaakaan =)
ei sitä ny ittestään liikoja kannata luulla. Yhden lakin takia, jolla ei todellakaan tee mitään... Onnee kúitenkin
Mä taas olen niin "onnellisessa" asemassa että kaikki mua vanhemmat serkut ja mun isoveli on ylioppilaita, kaikilla on hyvät paperit ja kaikki opiskelee yliopistossa tai on jo valmistunut sellaisesta. Koko suku pitää mua hikipinkona ja kiva näyttää sitä kaunista ei-niin-parasta-a-luokkaa-yo-todistusta. Että ei tässä mitään paineita.. toisaalta enpä oo ennenkään välittänyt sukulaisten mielipiteistä niin turha sitä on nyt aloittaa. Onneksi mun serkulla on samaan aikaan lakkiaiset niin ei koko päivää mee sukulaisia paapoessa.
Niin ja toinen asia on se, että mä HALUISIN juoda mutta kun en voi. Siinäpä se. Täytyy vaan keksiä jotain muuta tekemistä. :D
Mulla on vähän sama juttu - sukulaiset pitää pinkona, mutta eipä taida todistus kovin sen puolesta komeilla. Itselleni se on aivan sama, kun en ole ennenkään mitannut ihmisiä suoritusten perusteella, tietysti vähän harmittaa, kun olis voinu kirjoittaa vaikka hyvin, jos olis jaksanu. Eipä tässä mitään paniikkia kuitenkaan ole, ajattelin piilottaa koko todistuksen, etteivät pääse haaskalinnut pahemmin nokkimaan. Paistattelen (toivottavasti auringossa)päivää ja edessä aukeavaa tulevaisuutta ja heitän hyvästit koko helvetin lukiolle. Ehkä pääsen vielä joskus yliopistoon, jos jaksan tarpeeksi yrittää. Nyt silmissä siintää lähinnä joku Espanjan aurinkoranta ja löhöloma (en tiedä rahoista).
Tilataan abit aurinkoista juhlapäivää!
Revittelepä oikein kunnolla ja haistata kiltit paskat sukulaisille siinä mielessä, että et vain näytä koko todistusta. Ei se paperi oikeasti muiden nälvittäväksi tai edes tiedettäväksi kuulu, jos itse yo-juhlakalu ei tosiaan halua arvosanojaan vieraille paljastaa. Niillähän ei ole merkityst muuta kuin itselle, jos haluaa mahdollisimman helposti yliopistoon päästä.
Joku vertasi tuossa taannoin, että yo-toikkarin piilottaminen olis vähän sama kuin ristiäisissä vauvan piilottaminen - minusta parempi vertaus olis vaikka kastemaljan piilottaminen. Joskus on hyvä raikastaa typerien pinttyneitä tapoja ja kumota ennakkoluuloja/odotuksia - on hyvä muistuttaa, että elämä on sen verran vaikea laji, että siinä tarvitaan tarkkanäköisyyttä ja avarakatseisuutta: kaikki vaikuttaa kaikkeen, jolloin voi alkaa laajemmin ajatella, mitä kaikkea "kaikkeen" kuuluu.
Anteeksi tämä pieni puolifilosofinen tuokio, mutta alkoi taas suorastaan ketuttaa yleisesti sellainen ihmisten mittaaminen ja paineiden asettaminen. Itse vain hymyilen kauniisti sellaisille vieraille, jotka tukehtuvat pullaansa juuri kun tokaisen, etten aio heille todistustani tarkemmin esitellä - se on minun oma asiani, minun todistukseni, minun lakkini ja minun juhlapäiväni - annan kyllä luvan ottaa lahjat takaisin, jos se siitä on kiinni.
t. tuore abi-yo *ihmisiin kyllästynyt*
Sama juttu, ahdistaa vaan koko systeemi. Siksipä en itse aio juhlia pitää enkä mene edes koululle lakkiaisiin. Lähettäköön todistuksen postissa. Onhan tuosta vanhemmilta tullut palautetta mutta oma asiani kai se on haluanko juhlia vai en..