Rannikolla asuvana mietin välillä, minne järvillä purjehditaan. Tiedän kyllä, että Suomessa on suuria järviä ja Saimaalta pääsee myös merelle, mutta eikö pienemmillä käy nopeasti maisemat liian tutuiksi? Merelläkin monet käyvät vain tutuissa ja turvallisissa paikoissa, mutta vapaus lähteä, jos haluaa on kuitenkin olemassa. En ole koskaan järvellä purjehtinut, joten tarkoitus ei ole provota, vaan kuulla kokemuksia.
Minne järvillä purjehditaan?
Anonyymi
19958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kotisatamaan tietysti. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka.
Järviähän on monenlaisia, mutta Saimaalla purjehdin aikoinaan aivan samalla tavalla kuin nyt Suomenlahdella. Läksin kotisatamasta, vietin päivän vesillä, ja palasin kotisatamaan. Ainoa ero on siinä, että mahdollisia suuntia on nyt enemmän.
Onhan monilla järvillä kuten Saimaalla aivan älyttömästi rantaviivaa ja saaria ja saarilla taas omaa rantaviivaa. Eli hirveästi sokkeloisia reittejä tutkittavina, 10km matkalla voi olla monikertainen määrä rantaviivaa tavalliseen tylsähköön merenrannikkoon verrattuna. Kaikki on pienimuotoisempaa ja kaikki on lähempänä joten samassa ajassa ehtii nähdä paljon enemmän.
Kannattaisi joskus käydä rannikolla purjehtimassa niin luulot pienenesivät
On varmaan näinkin. Omalta venepaikaltani saaristossa pääsen lähtemään joka ilmansuuntaan. Saaria on siinä ympärillä 80x80km alueella jotain 40 000. Kyllä ne joksikin aikaa riittää ja nähtävää on. Tai jos kyllästyttää, voin purjehtia pari päivää Ruotsiin ja sitten on taas toiset 40 000 saarta.
Varsinaista kunnon purjehdusta järvillä voi harrastaa vain suurilla selillä.
Muualla maasto tekee tuulesta melko oikukkaan. Tietysti mutkaisissa ränneissäkin voi purjeilla edetä, mutta se lysti on varattu innokkaille purjehtijoille, jotka eivät pysty olemaan aloillaan, koska heidän on jatkuvasti oltava tekemässä jotain D.
Jos rannikkopurjehtija haluaa harjoitella järviolosuhteita, niin Inkoosta - Hankoon johtavalla veneilyn runkoväylällä niihin tunnelmiin pääsee usein.
Eräs merkittävä ongelma järvillä ovat matalat sillat.
Isoilla purjeveneillä joutuu Saimaan vesistössä pysyttelemään syväväylän tuntumassa (24m /4,2m).
Seuraava korkeusraja alaspäin on 12-14m. Useisiin paikkoihin pääsee 12m mastolla, mutta sitten on joitakin omituisia reittejä kuten Pielisjoki, jossa yksi kanavaportti rajoittaa menoa (10,5m). Muista silloista ja porteista pääsee 12m mastolla läpi.
Päijänteellä mitat ovat vieläkin pienemmät. Isommilla veneillä pystyy purjehtimaan vapaasti vain suur-Päijänteen alueella.
Pulkkilan harju 11m, Kärkisten salmi Korpilahden tasalla 18m ja Äijälän salmi ennen Jyväskylää 10m.
Isompiin kaupunkeihin ei pääse kuin pikkupursilla.
Omiin kokemuksiin perustuen paras alus järvillä liikkumiseen on vesilentokone(kellukkeilla).
Seuraavana on moottorivene ja sen jälkeen tulee purjevene.
Mastonkaatojärjestelämällä varustettu purjevene voisi olla yksi varteenotettava vaihtoehto, sillä sen avulla voisi jopa Heinävedenreitti (9,5m)olla saavutettavissa.
Ureinwohner
Samaa mieltä edellisen kanssa. Purjehtia voi sanan varsinaisessa merkityksessä vain suurilla selillä. Tyynen päivän todennäköisyys kesäaikaan suuri. Ei voi verrata rannikkopurjehdukseen jossa merituuli tuo useimmiten varman päivätuulen.
Mieluummiin purjehdin - rannikolla
Silläpä ei ole väliä minne ja milloin purjehditaan järvillä.
Mutta eipähän tarvitse kusessa ja paskassa paattiaan uittaa.
Tilaa on ja älämölö puuttuu.
Eikö purjehtija ole perillä jo silloin kun astuu veneeseensä. Onko silloin väliä sillä minne purjehtii?
Tässä asiassa olen aivan samaa mieltä.
Minä olen purjehtinut sekä merellä että järvillä. Se mistä en merellä pidä ovat ne suolatahrat joka paikassa.
Etenkin ikkunoissa ne ovat todella ikävännäköisiä.
Merellä pääsee todella purjehtimaan, sillä tuuli tuleen puhtaana purjeisiin ja trimmit saa pidettyä vakioina pitkät pätkät - siitä kyllä nauttii jokainen purjehtija.
Maisemat rannikolla ovat kyllä melko valjuja verrattuna järvien tarjoamiin.
Merellä saaristomaisema ja rantaviiva on kuitenkin paljon vaihtelevampaa.
Järvillä on ihan mukavaa, mutta sellainen ulkosaariston karuus, tunnelma ja 3-metriset aallot puuttuu. Ja ne mua eniten miellyttää.
Kehuttaessa järvien puhtautta unohtuu tosiasiat. Maatalouden pilaamaa järvivettä on esim Saimaa täynnä. Rusehtavaa lievästi haisevaa vettä kaikki tyynni. Kirkasta vettä ei löydy kuin kuolimon kaltaisilta erämaajärviltä jonne ei sitten purjeveneellä pääsekään.
Kirkas järvivesi on myytti.
Järvillä veden puhtaus ei ole aivan noin helposti määriteltävissä.
Ei ne maatalouden päästöt näy noin selvästi sen veden värissä.
Minä kirjoittelen Saimaan vesistä. Siellä sen tumman värin aiheuttaa itä-Suomen soilta tuleva humus, joka on seurausta niiden ojittamisesta.
Ne samat ojat ovat myös syyllisiä niiden pelloilta tulevien ravinteiden kulkureittinä.
Otetaan esimerkiksi suuri järvi Pielinen, joka syöttää tuota ruskeaa vettä Saimaan vesistöön.
Asutusta ja maataloutta Pielisen alueella on järven kokoon nähden melko vähän.
Suuria soita on sitä vastoin sen valuma-alueella runsaasti. Valtava määrä ojia takaa sen, että suovettä laskee siihen järveen kaikista suunnista.
Vielä ruskeampaa vettä virtaa Iisalmesta tulevaa reittiä pitkin. Se Porovesi luokitellaan runsashumukselliseksi järveksi.
Lisäksi siellä asutus ja maatalous rehevöittävät vesistöä.
Tuon voi jokainen todeta niistä valtavan kokoisista järviruoko esiintymisistä sen reitin varrella.
Kyllä sekin vesi kelpaa uimiseen, mutta ei kyllä ruskeutensa takia kutsu kirkkaampiin vesiin tottunutta.
Otetaan seuraavaksi toinen ääriesimerkki. Kerimäen kotijärvi Puruvesi.
Se on soraharjujen ympäröimä, mutta asutusta ja maataloutta on sen rannoilla myös runsaasti.
Siitä huolimatta sen vesi on kuin kaivovettä. Siinä vedessä on näkyvyyttä useita metrejä.
Lappeenrannassa veden väri ei ainakaan minua kutsu uimaan, mutta viime kesänä (-21) uimaveden laatu täytti kaikki vaatimukset. Elokuussa ei sinilevää löytynyt yhdeltäkään rannalta.
Kesäkuussa yhdeltä rannalta sattui mittauspäivänä löytymään sinilevää, mutta se ei tietenkään tarkoita, että sitä ei siellä voisi olla mittausten välillä.
Muutama vuosikymmen sitten kun jätevedet laskettiin puhdistamattomana järviin ja suolistoperäiset bakteerit olivat jatkuvasti läsnä - etenkin asutuskeskusten lähistöllä.
Siihen aikaan järviveden puhtaudessa ollut kehumista.
Nykyisin tilanne on aivan toinen ja kun sen ruskeuden osaa sijoittaa siihen kuvaan, niin se vesi kyllä kelpaa veneilijälle D.
Otetaan tähän lopuksi eräs mielenkiintoinen huomio, jonka tein kun katselin Saksan televisiosta dokumenttia Bodensee järveltä.
Siinä kalastajat valittivat jatkuvasti pieneneviä kalansaaliitaan.
Syynä tuohon on se, että vesi on oikeasti muuttumassa kaivovedeksi, sillä vuosikymmeniä kestänyt järven varjeleminen on johtanut siihen, että sinne ei kulkeudu tarpeeksi ravinteita
luontaisen kasvun ylläpitämiseen.
Rantavesissä ei kasva mitään ja kalat jäävät pienikokoisesksi.
Tuskin tuokaan on toivottavaa kehitystä kun järvi näyttää täysin steriililtä.
Ureinwohner
Järvillä assuu pheikkoja, juuvat vinoo ja persoja ovat himosthelemaan miestön perrään.
Jos thykkät homosthelusta, niin tulehan tänne ruskeiden selkien valtakunthaan, järvi peikon sylliin.
Siinä tulikin todella tyhjentävä vastaus kaikille osanottajille.
Ei ihan vielä selvinnyt että minne?
No ainakin näille kavereille; ” Järvillä assuu pheikkoja, juuvat vinoo ja persoja ovat himosthelemaan miestön perrään.”
rannikolle rannikolle