Olen ollut omalla alallani työssä yli 20 vuotta. Nyt olen ollut työtön kaksi vuotta. Minua ei edes kutsuta työhaastatteluihin, vaikka cv:ni on aika vaikuttava (koulutusta, kokemusta mm. ulkomailta ja erilaisista projekteisa, alani opetustyötä jne). Tämä työttömyysaika on ollut ihanaa, enkä sinänsä kaipaa töihin. Mutta kohta loppu ansiosidonnainen, ja jotain kai täytyy keksiä. Ehkäpä koulutan itseni kansakunnan piikkiin uudelleen.. uudelle alalle työttömäksi. Eikös se elämä ollutkin ikuista opiskelua.
EN KELPAA TYÖELÄMÄÄN
kohta 50v.
221512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
että monet työnantajat tuijottavat tuohon ikään antamatta arvoa rautaiselle ammattitaidolle. Ja se on väärin se. Kyllä 50:n kieppeissä oleva työntekijä jaksaa siinä missä muutkin. Ovat monesti motivoituneempiakin. Minä en ole koskaan karsastanut keski-ikäisiä työnhakijoita valitessani. Eivätpähän ainakaan jää esim. äitiyslomille. :0)))
ei vielä ole laissa kirjoitettu. Mutta asiaan - olin 38 vuotias kun päätin hetken mielijohteesta vaihtaa työpaikkaa, en tokikaan sanoutunut irti edellisestä, vaan halusin vain katsastaa vaihto-ehtoja. Joka paikassa sain saman vastauksen - "haemme hieman nuorempaa henkilöä" no jo vain, en ollut edes neljääkymmentä, kun jo ikärasismi iski. No sitten pysyttelin kiltisti omassa työssäni aina 48 vuotiaaksi jolloin jouduin jäämään pois työstä sairastumisen vuoksi ja sitten sairaseläkkeelle, siihen mennessä en ollut edes sairaslomapäiviä pitänyt. Ja se olikin ongelma sitten eläkkeen anomiselle. Vaikka sairastuin hyvin äkillisesti ja rajusti niin eläkkeen sain vasta kolmen vuoden anomisen jälkeen. No nyt sitten olen aikalailla kunnossa ja teen kotona työtä, eläkkeeni lisäksi saan ansaita noin 500 euroa, joten ei se työ kovin paljoa vaadi. Mutta on kumma ettei terveitä vanhempia ihmisiä haluta ottaa työhön, hehän ovat sitä parasta ja luotettavaa työvoimaa.
ja en tunne syyllisyyttä koska haluaisin tehdä töitä.
paljon paremmin siviilielämään, olen huomannut. Olen nimittäin yrittäjä - yritän pysyä hengissä, ja sekös on mielenkiintoista. Jäin itsekin työttömäksi 10v sitten 47 vuotiaana, enkä sen koommin ole töihin haikaillut. Ansiosidonnaiset ja muut jäi taakse jo vuosia suítten, eikä "työkkäri" ole vaivannut kertaakaan työtarjouksilla. Parit pakolliset kurssit kävin joskus kahdeksan- yhdeksän vuotta sitten. ja kyllä on mukavaa. Ei tarvi murehtia suuremmin mistään. On aikaa harrastaa kaikenlaista. Tärkeintä on asenne, - ole oma herrasi nauti jokaisesta päivästä, eihän se aina onnistu, mutta kuitenkin :))
Jups itse olen nyt 48 v. ja vaativassa, kiireisessä, stressaavassa - ja jopa trendikkäässä - työssä. Olen jo selvästi "yli-ikäinen" eli työpaikkani vanhin. Muut ikäiseni on jo saneerattu. Tiedän, että kun oma vuoroni tulee, uutta alani duunipaikkaa en saa. Siksi säästänkin nyt tietyn osan kuukausipalkastani, jotta on edes pieni pesämuna jemmassa. Ansiosidonnaisen kun kestää vain sen verran kuin kestää. Sitten kun ansiosidonnainen on ohi ja pesämunakin syöty...????
Pitääkö tässä ruveta vanhan isänsä kuolemaa ja tulevaa perintöä haikailemaan? Yllättävän moni entinen kollega haahuilee ilman mitään tekemistä. Yksi pääsi lehdenjakajaksi. Itsellä onneksi on harrastuksia, niin tekemisen puute ei ainakaan pääse yllättämään. Ja tätä kiirettä ja touhotusta en ainakaan jää kaipaamaan, tänäänkin olisin mieluummin meren rannalla kävelemässä...
Jos olet hakenut useampaan paikkaan,ovatkohan työnantajat olleet sitä mieltä,että olet liian paljon kouluttautunut ja eivät suostu maksamaan koulupohjallesi ja työkokemuksellesi käypää palkkaa?Heillähän yleensä on vaatimuksena korkeintaan 30v,akateemisesti koulutettu ja vähintään 10v:n työkokemus.Kriteereitä vain harva täyttää, mutta palkkaustaso sen ratkasee!
työnantajaa kaipaa, ja ruumis pysyy paremmassa kunnossa, kun on aikaa liikkua vaikkapa luonnossa, tai muuten vaan.
hylättyjen joukkoon! Kun tukea annamme toisille, jotka saman kohtalon kokevat, kasvaa meistä uusi luokka, "väliin pudonneet selviytyjät".
Minulla työura yli 30 vuotta, sitä ennen korkeakoulutus, tehtävät aina liike-elämän palveluissa kovasti koko ajan kasvaneella tietotekniikan alalla - marraskuun x-päivään asti.
Sitten ei mitään. Ei toivoa saada uusi työ, kun ikä jouluksi 56. Periaatteessa, en ole koskaan kuulunut mihinkään ay-liittoon, en ole kerännyt suuria omaisuuksia, en omista edes asuntoa. Lyhyet 'eläkepäivät' elän osakesalkun varassa.
tallasia jolla on oma asunto mutta ei koulutusta eli tasan ei käy onnen lahjat.Vain työssä vuosikymmenien aikana opitut taidot ja sellastahan ei kukaan töihin ota enää.
ehkä tarkastella eri työllistymis mahdollisuuksia vähemmän entisestä näkökulmasta, ihan kuin ottaisi sen toiseksi parhaan tai jos siitäkään ei löydy ratkaisua niin kolmanneksi parhaan "mallin"j ne..
Kannattaa olla luovasti avoin joka suuntaan.
Tietysti jos haluaa välttämättä tehdä palkkatyötä vielä, tai tarvitsee tehdä paremminkin..
on tullu mieleen että tarvitseeko,aika vähällä sitä pärjää.Ja 10v pääsen jo vanhuuseläkkeelle,voi olla että nälässä eläminen on vaan hyväksi sehän on todettu terveelliseksi.
ja tuolla positiivisuuden määrällä pärjää varmasti..
ne on nuoretkin monesti kurjassa asemassa. Poikani valmistui insinööriksi muutama vuosi sitten. Haki koulutustaan vastaavaa työtä, mutta aina tuli vastaan se kun ei ollut työkokemusta. Mistä halvatusta sitä kokemusta tulee, kun ei juuri sen takia saa sitä ensimmäistäkään paikkaa? Sitten haki paljon myös kaikenlaisia sellaisiakin töitä, joihin ei paljon koulutuksia ollut vaatimuksina. No, sitten tulikin vastaan se, että oli ylikoulutettu, eikä kuitenkaan kauaa pysyisi kyseisessä hommassa. Viimeistään sitten lähtisi, kun saisi koulutustaan vastaavaa. Eli tie pystyssä joka suuntaan. Onneksi lopulta löytyi ymmärtäväinen työnantaja, joka otti töihin. Ei koulutustaan vastaavaa, mutta työtä kuitenkin. Eli tänä päivänä työllistyvät ne, joilla on sopivasti koulutusta ja paljon työkokemusta. Ei p****le hyvältä näytä!
suhteillakin on aika suuri merkitys. Nuorille näitä tärkeitä suhteita on syntynyt mahdollisten kesätyöpaikkojen kautta, sekä pakollisilla työharjoittelujaksoilla, joita insinööriopiskelijoilla on muutama pitempi jakso.
Pojallemme avautui "vakituinen" työ juuri näiden edellä mainitsemieni kanavien kautta, ei ideaalipaikkaa omasta mielestään, mutta toiseksi paras kuitenkin.
Minäkin olen enempi huolissani juuri nuorten pitkistä, etenkin kouluttamattomien nuorten, työttömyysjaksoista, heille olisi mahdottoman tärkeää saada työtä ja koulutusta heti peruskoulun jälkeen, oikeastaan työvoimatoimistot tulisikn muuttaa peruskoulusta päässeiden nuorten ohjaustoimistoiksi, josta käsin nuoria ojattaisiin kädestä pitäen etsimään se oma oksa elämässä.
itsessäsi, joten ei kantsi vikistä.
Jos on itsellä haluja niin noin nuori kuin sinä oot, saa vielä töitä.
Itse vaihdoin 46 vuotiaana taloushallinnosta elektroniikkaan ja näyttäis että eläkeikä häämöttää samassa työssä.
Nyt olis taas taloushallinnossakin työpaikkoja, mutta uusi ammatti on mielenkiintoisempi.
kyllä riesana työnantajille koska ei tämän ikästä edes pyydetä haastatteluun.Yli 50v pitäs päästä vanhuuseläkkeelle kun ei saa töitä.
siun männä haastattammaan niitä työnantajia, niin mie tekisin..
menisin tottavieköön balettikouluun, ihan yhteiskunnan kiusaksi...ei varmana valmistuisi työelämään ;))
sinusta Balleriino ja ballero..:))
että vähintäänkin bullero, söisin kakkua ja pullaa, etten vaan laihtuisi kovissakaan treeneissä, sitten sipsuttelisin vaikka lopun ikääni vaaleanpunaisissa balettitossuissa pitkin Mannerheimintietä ja leikkisin kylähullua.
Minä kelpasin opettelemaan osin uutta työtä, mikä oli tosin määräaikainen. Johtuikohan siitä, että minut haastatteli hieman minua vanhempi nainen. Mutta mutta..ilahduin kun nuori miespomo sanoi lähtiessäni että tervetuloa uudelleen !
Itse olin 49 vuotta,kun meillä palvelut ulkoistettiin.Olin ollut samassa paikakassa 32v.meitä oli 10 henkilöä,jotka sai lähteä.Osa oli ollut yli 40 vuotta työpalvelua.Tosin heillä ei olut
hätää pääsivät suoraan eläkeputkeen.Meitä nuorempia oli 7,jotka olivat väliinputoajia.Sinun pitäisi käyttää työvoima polittiisia koulutuksia,että ansiosidonnainen ei katkeaisi.Niitä jouduin itsekkin käyttämään päästäkseni eläkeputkeen.Tosin sinä olet nuorempi kuin meikäläinen,joka on syntynyt 40-luvulla.50-luvulla syntyneet joutuvat keikkumaan 65-vuotiaaksi päästäkseen eläkkeelle.Meikäläisen kohdalla se 60 vuotta.Koita
keksiä jotain.Työ on ilomme, joka on tänäpäivänä muuttunut painajaiseksi monen kohdalla.
Tsemppiä elämään t:hessu