Tiedän, että tälläisen kysyminen on inhottavaa, mutta olen itse aika avuton tälläisissä asioissa...
Läheiseltäni leikattiin rintasyöpä jo joitain vuosia sitten, nyt sitten löytyi lisää syöpäsoluja ja rinta jouduttiin poistamaan. On niin läheinen ihminen, että tiedän asian tulevan puheeksi. Ongelmana on etten halua sanoa mitään tyhmää ja ennenkaikkea vain satuttaa lisää, kunn tiedän tilanteen muutenkin olevan hänelle aivan hirveä. (Oma tälläinen pieni ongelma muiden ongelmiin verrattuna...) Tämä kai on vähän huijausta, mutta jos joku täällä on menettänyt rintansa, voisitko antaa vihjettä, mitä sellaista oli jota olisit toivonut toisten sanovan? Onko jotain sellaista mistä et halunnut kuulla? Implantin laitto ei ilmeisesti onnistunut, joten ei voi silläkään lohdutella... Tämä ihminen on sellainen, että esittää vahvempaa kuin on ja puhuminen välillä tökkii. Olisi kiva tietää mitä ihmisen päässä oikeasti voi tapahtua tälläisen toimenpiteen jälkeen. Jos sinulla on rohkaisevia selviytymistarinoita olisi kiva kuulla...
Läheiseltäni leikattiin rintasyöpä jo joitain vuosia sitten, nyt sitten löytyi lisää syöpäsoluja ja rinta jouduttiin poistamaan. On niin läheinen ihminen, että tiedän asian tulevan puheeksi. Ongelmana on etten halua sanoa mitään tyhmää ja ennenkaikkea vain satuttaa lisää, kunn tiedän tilanteen muutenkin olevan hänelle aivan hirveä. (Oma tälläinen pieni ongelma muiden ongelmiin verrattuna...) Tämä kai on vähän huijausta, mutta jos joku täällä on menettänyt rintansa, voisitko antaa vihjettä, mitä sellaista oli jota olisit toivonut toisten sanovan? Onko jotain sellaista mistä et halunnut kuulla? Implantin laitto ei ilmeisesti onnistunut, joten ei voi silläkään lohdutella... Tämä ihminen on sellainen, että esittää vahvempaa kuin on ja puhuminen välillä tökkii. Olisi kiva tietää mitä ihmisen päässä oikeasti voi tapahtua tälläisen toimenpiteen jälkeen. Jos sinulla on rohkaisevia selviytymistarinoita olisi kiva kuulla...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni on ollut ihan sama tilanne kuin ystävälläsi. Ensin tehtiin osapoisto ja sitten muutaman vuoden kuluttua lähti loputkin. Korjausleikkaus tehtiin vasta paljon myöhemmin (ja tiedoksesi: ei siihen mitään implantteja yleensä laiteta vaan uusi rinta tehdään omasta kudoksesta).
Ja voin kertoa vain, miltä itsestäni tuntui.
Olin siinä vaiheessa elänyt syövän kanssa jo niin kauan että koko juttu alkoi olla yhtä arkipäiväistä kuin kaurapuuro. MIKÄÄN ei voi satuttaa lisää: kaikki ne kauhuskenaariot on käyty läpi jo silloin ensimmäisessä shokkivaiheessa.
Toivoisi että ihmiset kysyisivät suoraan jos on jotain kysyttävää. Usean vuoden sairastaneelle syöpä ei todellakaan ole mitenkään tabu, vaan osa jokapäiväistä elämää. Ei siinä mitään lohdutteluja tarvitse, surut on jo surtu.
Mitä toivoisi toisten sanovan? No vaikka: "Olet voittanut lotossa!" Ei syöpä ihmistä miksikään muuta, olen edelleen se ihan sama tyyppi, tykkään samoista asioista ja inhoan samoja juttuja kuin ennenkin.
Jokainenhan kokee tälläiset asiat ihan yksilöllisesti, mutta omalta kohdaltani olen toivonut, että minua kohtaan käyttäydyttäisiin täsmälleen samoin kuin ennen sairastumista. Olen ihan sama tytteli kuin aina ennenkin. Osaan jopa vielä nauraakin.
En loukkaannu, jos sairaudesta kysellään. Kerron mielelläni, vaikka en itse välttämättä ala asiasta puhua, jollei joku ota puheeksi, koska en halua ikävystyttää ihmisiä sairaskertomuksilla.
Kaikki pahinta on, jos ei uskalleta enää ottaa yhteyttä ollenkaan.
Siis ihan normaali suhtautuminen.
leikkaus myös,että käytetään impalttia se on niin sanottu LD kieleke leikkaus osa omaa kudosta ja pohjalle silikooni
Olen huono tälläisessä ikävien asioiden puhumisessa. Olen ehkä yli herkkä tai jotain, enkä pysty puhumaan mistään tälläisestä asiasta itkemättä. Siksi on ikävä myöntää, että minä olisin sellaien joka jättäisin yhteyttä ottamatta ihmiseen, en nyt ehkä kokonaan, kortilla tai viestillä muistaisin, mutta välttäisin näkemistä, ainakin kriittisimmän ajan yli. En usko, että kukaan hyötyy itkuistani.. Kuitenkin nyt on kyseessä anoppini, joten en voi välttää kohtaamisia. En tiedä onko siis fiksua vältellä myöskään puheenaihetta, kuten tähän asti on menty. Tuntuu tyhmältä höpötellä turhan päiväisyyksiä, kun tietää olevan muutakin. Ehkä odotan, että hän tekee aloitteen jos haluaa asiasta jutella, olen perhe piirissä ainut ihminen kuka on terveydenhoitoalalla ja olemme aina jutelleet asioista, heidän perheensä miehet eivät ole mitenkään hyvää juttuseuraa, eikä varmasti kannustavia (mieheni ja appeni). Lisäksi olen käsityksessä että appeni vähän niinkuin vaatii pitämään asian perhepiirissä, ei halua että kylillä tiedetään, joten pelkään, ettei voi jutella kenenkään kanssa.
Voihan olla, että asia on jo käyty läpi. Kuitenkin kun ensimmäisen ja nyt tämän kokonaan poisto leikkauksen välillä oli seitsemän "tervettä" vuotta. Luulen, että hän elää jälleen sellaista sokkivaihetta, asia järkytti uudestaan. Tietenkin ei niin kovasti kuin varmaan alkuperäinen diagnoosi on ollut.
Rintaan on tässä vuosien varella tehty korjausleikkaus (ulkonäöllinen), jolloin siihen on siirretty jo elimistön omaa kudosta. Sitä ei kuulema enää toiste tehdä, joten vaihtoehdoksi jää implantti ja se onnistuu mikäli sädehoidettu iho ei mene kuolioon vaan joustaa.
Olisi ollut kiva jos olisi ollut joku "kaava", mitä voisin sanoa ja valaa uskoa toiseen. Esim; olen kuullut ihmisestä, joka samanlaisen leikkauksen jälkeen.... (teki jotain aivan uskomatonta ja voi erittäin hienosti tai jotain...)
Kiitos kuitenkin vastanneille!
Muuten et voi auttaa kuin olemalla lähellä. Ei syöpäpotilas kaipaa mitään vahvistavia sanoja vaan sitä että on jku joka vaikka vie hieman ulos lenkille, kauppoihin yms tuulettumaan ja saa ajatukset pois sairaudesta.
Mielummin minä olen ilman rintaa kun kuitenkin saan olla hengissä. Ei se rinta ole enää niin suuri juttu siinä vaiheessa.
Anneli