Olen ollut jo pitkään hoidossa. Hoitoni alkoi edesmenneestä äidistä. Sitten tuli sekaan se pakollinen armeija.
Armeijan jälkeen jäin töihin siihen pakolliseen. Ei ollut kivaa, koska piti vetää lippaan kaluunat kaulassa silloinkin, josko saisi ikioman runkkausluvan.
Ei ollut se minun työtäni ja häippäsin taas maailmalle katselemaan ihmisiä. Samalla tavalla tuntuivat sielläkin ihmiset vittuilevan toisilleeen.
Oli mukava palata takaisin Suomeen, sillä suomalainen on kuin silli purkissa. jota saa maistella joulun alla .
Odottelin jo pentuna silliä tulevan. Sokerisuolattua aitoa norjalaista. Hyvää oli.
Samoihin aikoihin taisin sanoa äidille, etten kuole koskaan. Olen samaa mieltä vieläkin, vaikka olen nyt vasta 68vee.
En halua kasviksi johonkin hoitolaitokseen joita on useampi tarjolla. Elämä kuitenkin vie eteenpäin, ja nyt olen löytänyt suomalaisen uhomiehen. (kirjoitus aiempana)
Muuten mukavaa porukkaa, mutta aseista en pidä. Ne eivät pysy minulla hallinnassa, mutta eivät ole kullinjatkeena myöskään.
Omasta työstäni muistan sen alituisen pottuilun. Kuulema en aina olllut aamurapsalla.
En todellakaan ollut sen yhden ainoan kerran. Menin suoraan "ukkojen huoneeseen" vain siksi, että omapotilaani oli vielä nähtävä. Moneen paikkaan levinneen munuaissyövän vuoksi olin itse pilaamassa työpäiväni
Hoitaja ei saa elää hoidettavan elämää. Kuulemma. Minä tein ehkä väärin monta ja elin, mutta "akkaporukka" vain kyseli minulta kuinka tein.
Samanlainen olin silloin, eli menin ilman mitään toisen ihmisen eteen ja annoin toisen päättää..
Nyt ollessani vain se 68vee muistelen mennyttä, mutta myös sitä että minullekin löytyi kunnon ammatti. Ja se onni akkalaumojen keskellä. Juoksemaan jouduin monta kertaa, edessä yleenä minua nopeampi nainen. Huusi mennesään, jottako minulla on kalut mukana.
Kalut oli mukana ja niin saatiin takaisin ihminen, jota äkkinäinen olisi voinut sanoa kuolleeksi.
Mukavaa päivää kaikille ja seuraavaa yötä. Minun kirjoituksistani ei kannata uniaan menettää, mutta ensin kannattaa ajatella.
Perukan ukkeli
Oli ja löytyi silloin.
Armeijan jälkeen jäin töihin siihen pakolliseen. Ei ollut kivaa, koska piti vetää lippaan kaluunat kaulassa silloinkin, josko saisi ikioman runkkausluvan.
Ei ollut se minun työtäni ja häippäsin taas maailmalle katselemaan ihmisiä. Samalla tavalla tuntuivat sielläkin ihmiset vittuilevan toisilleeen.
Oli mukava palata takaisin Suomeen, sillä suomalainen on kuin silli purkissa. jota saa maistella joulun alla .
Odottelin jo pentuna silliä tulevan. Sokerisuolattua aitoa norjalaista. Hyvää oli.
Samoihin aikoihin taisin sanoa äidille, etten kuole koskaan. Olen samaa mieltä vieläkin, vaikka olen nyt vasta 68vee.
En halua kasviksi johonkin hoitolaitokseen joita on useampi tarjolla. Elämä kuitenkin vie eteenpäin, ja nyt olen löytänyt suomalaisen uhomiehen. (kirjoitus aiempana)
Muuten mukavaa porukkaa, mutta aseista en pidä. Ne eivät pysy minulla hallinnassa, mutta eivät ole kullinjatkeena myöskään.
Omasta työstäni muistan sen alituisen pottuilun. Kuulema en aina olllut aamurapsalla.
En todellakaan ollut sen yhden ainoan kerran. Menin suoraan "ukkojen huoneeseen" vain siksi, että omapotilaani oli vielä nähtävä. Moneen paikkaan levinneen munuaissyövän vuoksi olin itse pilaamassa työpäiväni
Hoitaja ei saa elää hoidettavan elämää. Kuulemma. Minä tein ehkä väärin monta ja elin, mutta "akkaporukka" vain kyseli minulta kuinka tein.
Samanlainen olin silloin, eli menin ilman mitään toisen ihmisen eteen ja annoin toisen päättää..
Nyt ollessani vain se 68vee muistelen mennyttä, mutta myös sitä että minullekin löytyi kunnon ammatti. Ja se onni akkalaumojen keskellä. Juoksemaan jouduin monta kertaa, edessä yleenä minua nopeampi nainen. Huusi mennesään, jottako minulla on kalut mukana.
Kalut oli mukana ja niin saatiin takaisin ihminen, jota äkkinäinen olisi voinut sanoa kuolleeksi.
Mukavaa päivää kaikille ja seuraavaa yötä. Minun kirjoituksistani ei kannata uniaan menettää, mutta ensin kannattaa ajatella.
Perukan ukkeli
Oli ja löytyi silloin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.