Hei! Mä olen viiden lapsen äiti, toipumassa masennuksesta. Vanhin lapseni on 11 ja nuorin kohta 3. Asumme maaseudulla,omakotitalossa,iso asuntolaina päällä. Mieheni käy työssä ja minulta loppuu kohta kotihoidontuki kun nuorin täyttää kolme vuotta. Olen ottanut selvää että työttömyyspäivärahaa en saa koska en ole ollut työmarkkinoilla seitsämään vuoteen. Olen kilpailuttanut vakuutusyhtiön,laajakaistan,kännykän,asuntolainan,sähkön yms, autokin vaihdettiin pienempään kulutuksen vuoksi nyt ei liikuta enää koko porukalla. Talossamme on öljy/puulämmitys, olemme tehneet puuta niskalimassa kun öljyllä ei raski lämmittää. Haluaisin pysyä kotona koska olen erittäin työllistetty kotonakin. Eilenkin meni kaks ja puol tuntia koulutehtävien neuvomisessa ja rehellisesti sanottuna en jaksaisikaan lähteä vielä erikseen kodin ulkopuolelle töihin. Sukulaiset eivät ole koskaan 11 vuoden aikana tarjoutuneet apuun ns talkootöissä tai lastenhoidossa. Terapeuttini sanoi että minulla pitäsi olla omaa aikaa ja myöskin olisi hyvä olla aikaa hoitaa parisuhdetta esim käydä pari kertaa vuodessa olemassa viikonloppu kaksistaan! Lapset ovat kaikki olleet toivottuja. Olen taas väkisinki ollut itkuinen ja valvonut öitä kun kotihoidontuen loppuminen vaivaa, saan kh tukea n 350 käteen kuussa. Onko kellään samanlaisia murheita ja miten olette selvinneet. ps pyrin ostamaan kaiken ruuan tarjouksista ja suuria määriä kerrallaan. Ns hölynpölyyn ei rahaa mene,mutta kaikki hyödyllinen ja terveellinen,monipuolinen kotiruoka on. Eu ruokaa ei täällä meidän nurkilla jaeta eli ei siitäkään tulevaisuudessa apua.
Neuvoja kaivataan!!!!!!!!
5 lapsen äiti
589108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
kotiäidin työ on arvokasta ja vaatii omistautumisen. Mikä kuuluukin AIKUISTUMISEEN JA VASTUUN KANTAMISEEN.
Sinulla on muutama vaihtoehto.
1.Jäät kotirouvaksi jolloin tulette toimeen vain miehen palkalla.
2.Ilmoittaudut työttömäksi työnhakijaksi jolloin et saa mistään rahaa myöskään mutta tuppaavat sinut haistapaskakursseille parantaakseen työllisyyslukemia.
3.Etsit aktiivisesti töitä ja menet töihin.
4.Eroatte virallisesti,mies muuttaa muualle (näennäisesti) ja saat yksinhuoltajan edut.Se on rahallisesti kaikkein kannattavin vaihtoehto.
Jäi vaivaamaan tuo työttömyyspäiväraha-asia. Etkö voi saada työmarkkinatukea, jos et ole ollut töissä seitsemään vuoteen? Milloin tällainen säännös on tullut? Olisit tietysti työmarkkinoiden käytettävissä, jos tukea saisit. Itse sain toiseksi nuorimman lapsen kotihoidontuen loputtua työmarkkinatukea ennen kuin aloin hoitaa vieraita lapsia. Sain tukea huimat 40 markkaa päivässä miehen "suurten" ansioitten takia. Työmarkkinoilta olin ollut poissa silloin 12 vuotta, mutta tästä on nyt kuusi vuotta aikaa. Meidän nuorimmainen täyttää myös pian kolme vuotta, ja itse pohdin juuri keinoja, joilla voin olla hänen kanssaan kotona. Yksi vaihtoehto olisi taas hoitolasten saaminen, ja se on totisesti työ, jota haluan tehdä.
Pitkä aika olla rahatta.Lisäksi jos miehellä on yhtään tuloja,ei saa mitään.
Ei tule karensseja eikä mitään muitakaan odotusaikoja mikäli omaat ammatin tai olet joskus täyttänyt työssäoloehdon (noin 10kk työssä). Lasten hoitaminen kotona on hyväksyttävä syy olla poissa työmarkkinoilta seitsemänkin vuotta. mutta mikäli et peruspäivärahaan ole oikeutettu (työssäoloehto siis täyttynyt joskus ->oikeus ppr:an), miehesi tulot vaikuttavat tukeen.
mikäli tilanne on todellakin se, ettet rahaa valtiolta saa, mene johonkin "toimenpiteeseen" kuten työvoimakoulutukseen tai työ"harjoitteluun". näin saat tuen ja miehesi tulot eivät vaikuta. tosi asiahan on että työmarkkinatuki ei ole mikään kansalaispalkka joka maksetaan kaikille jonakin automaattisena oikeutena. sellaisena toimii sitten toimeentulotuki mikäli tulojen mukaan se katsotaan tarpeelliseksi.
mikäli et katso olevasi työkuntoinen, et siis myöskään ole työttömyysturvaan oikeutettu. hae sairaslomaa/kuntoutustukea. ->lääkärisi osaa neuvoa niistä tarkemmin.
Eihän elämä voi olla 350e/kk kiinni? Itse yh ja putosin sairaspäivärahalle jolloin tulot tippu 700e/kk, kyllä masensi kun autokin hajos samaan syssyyn eikä ollu heti rahaa laittaa 500e remontiin.
Maalla asutaan kans omarissa lapset käy jos minkälaisissa terapauteissa, oikomishoidoissa, kuntoutusterapiassa,ym entisen raskaan elämän vuoksi, hiukan oli hankaluuksia järjestää lapset juttuihinsa kun ei ollu autoa ja bussi ei kovin usen kulkenu.
Itku oli herkässä, muutei auttanu ku eteen päin sano mummo lumessa :-)
Tajusin itsekkin et masennus oli jo kovaa vauhtia saamassa oteen, mut tappelin vastaan ja sain kuin sainkin itseni taas suhkot toiminta kykysex jua jaksan taas kotonakin siivota ja sillain.
Ota kuule vaan ittees niskasta kii ja töihin kyllä se siitä lutviutuu ja isommat lapset auttamaan pienempiä koulutehtävissä niin meilläkin tehdään, ei ole äidin velvollisuus revetä joka suuntaan varsinkaan jos työssä käy.
tosin meillä on vanhin jo 16 ja nuorin vauva.
Kyllä sää aikuisen ihmisenä saat teidän talouden toimiin sainhan määkin vaikka tulot laski huimasti ja autosta on velkaa ja työssä ollessa on tullu auto lyhennyski otettua sellanen reilu jolla saa sen äkkiä maksetuksi.
Suosittelen kyllä ensinmäisenä mene töihin, saat päivät olla "rauhassa" ja lapset saa kavereita hoidossa. Ruokaakaan ei tartte laittaa ku kerran väli ja iltapalat, kun syövät hoidossa/koulussa. Siinä on monta hyvää puolta kun työhön lähtee kaikkia ei vaan tuu ajatelleex ja rahatkin riittää paremmin.
Hei, minua kiinnosti että minkä ikäinen vauvasi on? Joo, töihin täällä ollaan menossa äitiysloman loputtua. Minulla vanhin 19v ja nuorin 7kk. Kyllähän sakki paapattaa että jäisin kotiin, olen vastannut että toki jään jos joku: maksaa vuokran (ei omakotitaloa) laskut, lapsien harrastukset,lasten vaatteet, itsekin haluis jotain uutta, nyt ties koska mitään ostanut itselleni, ruuat( tuntuu että jääkaappi on aina tyhjä vaikka kuinka käy kaupassa),ja ne muut menot, sähkölaskut, puhelinlaskut jne, kotiruokaa teen, en valmisruokia. Itse olen lapseni halunnut. Mutta varaa kotiin ei todellakaan ole varaa jäädä. Tällaista.
vaavi on vasta muutaman viikon ikäinen.
saikulla kerkisin oleen 4kk, jonka jälkeen kesäloma ja nyt siis äippälomalla.
Itse olen minäkin lapseni halunnut tosin tää viiminen on ylläri kaikille, mut yhtärakas silti.
Tosi on et vaikka kaupasta kuinka kantaa ruokaa mielettömät määrät on jääkaappi aina tyhjä :-(
Uteliaisuuttani kyselen nyt sulta, minkälainen sukupuoli jakauma sulla lapsissa? mulla 4 poikaa ja likka, viimonen ei kuitenkaan oo likka vaan likka on sielä jossain välissä :-)
No onnittelut sitten vauvelista. Tässä jakauma tyttö, tyttö, poika, poika, tyttö. Ja tämä viimeinen tytöntyllerö olikin aikas räväkkäinen noin viisi kuukautta, ei siinä muu auttanut kun vaunuja heilutella ja yöt valvoa, taisi olla koliikkia, cupletonia annoin ja annan vieläkin ennen yömaitoa. NYT 7 kk ikäisenä nukkuu yöt tosi hyvin (taivaalle kiitos). Toki vipinää riittää kun edellinen on 2,5 kk ja on niin touhukas pojanviikari että! Nyt olen sinut itseni kanssa ettei enää enempiä vauveleita. Tällaista.
ongelmia ei tosiaankaan ole :)Nuorimmat 6v ja 4v.
Mulla poika, tyttö ja 3 poikaa, vielä yhden ehkä.
Yhdenkään mukulan kans en ikinä oo öitäni joutunu valvoon joskus huonommin nukkunu kyll.
Korvakierre on ollu kolmannex ja toka nuorimmalla, mut itkut itketty aina päivällä samoin ku kolmas poti koliikkia, huudettiin päivät aamusta iltaan ja vaan vaunujen liikkuessa oltiin hiljaa, mut luojalle kiitos yöt nukuttiin aina.
Sen verran itsekäs ihminen olen et olen aina kerran vuodessa ottanu viikon loman ja käyny etelän auringossa viikon yksin tai mieheni kanssa, nyt olin viimeex tammikuus ja hyvää teki sielulle :)
Mitä, mitä :) etelässä, YKSIN????????? Sitten ymmärrän, että jaksat, ja sittenkin jos vauvelisi eivät ole valvottaneet sinua. Itse olen mennyt "seiniä pitkin". Mutta en oikein osaisi etelässä kyllä ilman miestäni olla. Kävimme myös vuosi sitten Kreikassa mieheni kanssa etelässä, todella ihanaa. EHKÄ joskus sitten uudemman kerran, kunhan saa rahat koottua. Todellakin, ei se elämä lopu lastentekoon. Oletko käynyt Tallinnassa miehesi kanssa? Ajattelimme tehdä kaksinhetkisen matkan sinne kesällä, tuntuu kuin olis "ulkomailla". Yksi yö jopa hotelissa. Yes.
Tosin en mieheni kanssa vaan hyvän ystävän, hieno reissu oli sekin. Tallinna on hieno paikka ainakin kesällä.
Meillä on jatkuva saastö projekti menossa( suoraan menee joka kk toiselle tilille rahaa)
ja ollaankin kerran vuodessa käyty etelän auringossa viimeex kanarialla
No hyvä sitten, mutta ens kerralla oma mies mukaan :) Me täällä grillataan, ja kohta saunomaan, pikkuinenkin tykkä niin olla saunassa ja nukkuu yönsäkin paremmin, vaikkakin 2,5v menee ees taas saunan/kylppärin oven välillä että löylyt taitaa suurimmaksi osaksi mennä harakoille. jatkot.
et päästäs pitennetylle viikonloppu matkalle kaksin ku toi vaavi vähän tosta vielä kasvaa, ehkä ens talvena sit.
Kyl se matkustaminen oman rakkaan kanssa on sitä parasta, mut aina ei vaan oo mahkuja siihen ollu ja isäntä on auliisti kotiin jääny. Sanoo et mulla on oikeus välillä levätä kunnolla kun vastuuta on niin paljon, vaikka kantaahan se saman vastuun itsekkin. Seuraavalla kerralla kyllä oma kulta mukaan :-)
Me ei olla vielä krilli kautta alotettu, nyt on kyl ollu muutama hieno päivä et kai krilli pitäis talviteloilta kaivaa ja kausi alottaa :)
No hei. Ihan ok että pääset yksinäsi välillä jonnekkin. Itse olen vaan sellainen että en oikein osaa olla ilman miestäni :) olen niin tuplarakastanut vieläkin, ja ihan levoton mikäli mies on jossain ja minä kotona eli kaipa sitten mustasukkainen miehestäni vaikkakin hän ei niin minusta, on sanonut, no siihen minä että "en ole ollut yksinäni missään et tiedä sitä tunnetta miltä se tuntuu kun toinen on ulkona ja toinen ei". Tunnustan että olen mustasukkainen. No grillailemisiin :) :)
täytyy itsekkin tunnustaa , että kyl se välillä levottomax tekee, jos isäntä vaikka kavereittensa kanssa baarissa rentoutuu ja menee vielä yleensä yö kylään kaverille(asutaan maalla ja taxi maksais hunajaa, muulla ei pääse) koska se on järkevintä, saa aamullakin vielä levätä hetken. Olen kuitenkin asian ajatellu niin et kun pääsen minäkin on isännänkin päästävä tasapuolisuuden vuoksi :)vaikka kuinka mustasukkasuus meinaa joskus mieltäni kiusata :)
Jaksamme kumpikin paremmin kun välillä käy tuulettumassa :)
No hei. Joo on se ihmeellinen toi ihmismieli kun mielikuvitus kertakaikkiaan rupee mielessä keksimään kaikanlaisia ajatuksia. Tottakai se on niin että jos toinen menee niin toinenkin saa mennä. Ja kyllä koetan järkevästi ajatella että jos paremman löytää niin löytäköön sitten, ei ollut minulle tarkoitettu, (vaikkakin kynsin hampain niin ajattelen). Kiva kun olet vastaillut. Ollaan varmaan samalla aallonpituudella kun noita lapsosiakin silleen saman verran. Mitenkäs vauvan kanssa on ruvennut sujumaan? Itselläni jo tavallaan helpottanut kun vauveli nyt 7kk nukkuu yöt tosi hyvin, oli kyllä nuhassa ja yskässä tuossa aiemmin, SILLOIN EI NUKUTTU JUURIKAAN :)Itse asumme kerrostalossa, 3 krs, ei hissiä, kiva raahata muksuja alas vaunusuojaan, ja takas ylös tietty. No kaikkeen tottuu, tällaista tällä kertaa. PS: itse olen Turusta :)
Mukava on ollu vastailla,ja vastauksia lukea :)
Hyvin on lähteny menemään vauva on kiltti niin kuin sisruksensakkin, nukkuu yöllä jopa n5h ihan putkeen joka on musta tosi kivasti.
Mekin asuttiin joskus kun oli nuorimmat pieniä, saman lailla 3 kerros ja ei hissiä siinä joskus Meinas äitiä tulla ikävä kun toinen oli 1v 10kk ja vauva muutaman viikon kumpikin piti kantaa ylös ja vielä monesti kauppa kassit ja yleensä ainakin toinen huusi nälkäänsä tai väsymystään oli se aikaa, ja tietysti olin aina yksin silloin tavaroita ja lapsia raijaamassa.
Nyt asutaankin (aikasemmin olen jo tainnu kertoa) omarissa, hienoa kun voi omalla takapihalla grillata ja touhuta muutenkin kaikenlaista.
Me asustellaan Tamereen seudulla.
No moi, ei ole totta, nukkuu niinki pitkään...olen kateellinen...mutta tiedän Tampereelta jotain, tai en ihan, Pälkäneeltä ainakin, sen Aapiskukon, joku hotelli/ravintola. Siskoni mies OLI sielä, erosivat, toki lapset käyvät siellä vieläkin, siskoni asuu Turussa. Pälkäneellä on joku "Purkupojat" mahtaneeko miehesi tietää, en tiedä, purkaa traktoreita ja myy osia jotain sellaista, siis sen siskoni mies. No olkoon, kuitenkin Pälkäne on tuttu paikka, olin lapsenpiikana kun siskoni vihittiin, silloin, no nyt uusi ero menossa, tosi vaikeeta, siis siskollani. Mutta, tosi hienoa että vauvasi nukkuu niin hyvin, olen kyllä kuullut juttua että jotkut vauvat nukkuu niinkin hyvin, minun ei todellakaan, hyvä että ollaan yleensä jaksett. No kiva että vastasit. T mä Turust :)
Eikö miehesi osallistu mihinkään kustannuksiin? Tuntuu oudolta että äidin palkkana pidetään vain kotihoidontukea. Onhan siitä hyötyä myös miehelle, jos vaimo on kotona. Ei tarvi huolehtia voiko mennä töihin, kun lapset ovat sairaana. Ei myöskään tarvi huolehtia siitä, onko joku kotona, kun lapset tulevat koulusta.
...no mihin sinä katosit :)
Kuulostaa kovin tutulta. Itselläni oli vähän samanlainen tilanne tuossa taannoin. Olin viidennen ja kuudennen lapsen jälkeen hoitovapaalla kunnes lapsi täytti 3v. Meinas loppua omat ja varastetut ja lainatut rahat. Viimeinen vaavi oli meilläkin ylläri,mutta RAKAS sellainen. Nyt jälkikäteen ajatellessani tajuan olleeni todella masentunut. En kertonut kenellekään sitä silloin. Yritin vaan päästä päivästä toiseen mustassa tunnelissa "tukehtumaisillani" ja silti niin onnellisena perheestäni. Halu´sin antaa peheelleni kodin, jossa äiti on paikalla, se on ollut ikuinen haaveeni. Siinä vaiheessa heräsin, kun eräänä syksyisenä yönä tajusin, että päässäni liikkuu aivan kauheita ajatuksia. Yllätin itseni miettimästä, että miten pystyn TAPPAMAAN koko perheeni, että pääsisimme pois kaikesta. Hirveää, miten pelästyin itseäni. Koko ajan tiesin, että en sitä voisi tehdä, kiitos elämänkatsomukseni. Otinkin yhteyttä netissä toimivaan sielunhoitajaan. Hänen kanssaan keskustelin ja sain apua. Nyt kun ajattelen taaksepäin, ymmärrän, että epävarmuus taloudellisesta pärjäämisestä oli suurin syy tuohon synkkään mieleeni. Mekin teimme kaiken halvimman mukaan, vaatteet sukulaisilta ja kirppareilta. Ruoka tarjouksista ja kasvimaalta, eimitään maksullista harrastusta. Auton käyttö mietittiin tarkkaan.Talo lämmitettiin jätepuilla jne. Tuo kotihoidon tuki on VITSI, eikä mikään vaihtoehto. varsinkin kun osa lapsista on kouluikäisiä, heitä ei edes lasketa perhelukuun lisäosaa laskettaessa. Voimia sinulle, muista että aurinko paistaa risukasaankin ja kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.
Niinpä taloudellinen epävarmuus syö kovasti ihmistä. Kävin irtisanomassa pari vakuutusta, muita säästökohteita en keksinyt. Ois kyl kamalaa joutua myymään talo ja muuttaa seitsämän henkinen perhe kerrostaloon vuokralle, täällä ei edes ole juuri kolmioita isompia vuokrattavana. Epäreilua on myös että lähin eu ruuan jakopaikka lienee helsingissä. Jos suinkaan kukaan tämän lukijoista keksii jotain säästökohteita niin kirjoittakaa tänne, kaveripiirini ei ymmärrä kun olen niin tarkka joka sentin päälle,pakko olla!!!! Kamala päänsärky, mieheni sanoi että ei asiat parane murehtimalla, mutta minkäs teet kun 2kk aikaa ja kh tuki loppuu.
erityinen taito, jota voisit hyödyntää? Kirjoittaminen, maalaaminen (siis rakennusten ym)kutominen,ompeleminen siis oletko taitava käsistäsi. Voiko siellä kerätä marjoja, sieniä jne, voitko ottaa pari lasta hoitoon,tai jonkun mummun/vaarin päivähoitoon.Pystytkö itse työllistämään itsesi, siis onko kylällä vanhuksia, jotka tarvii apua, kouluun apua jne. Käy siellä työkkärissä juttelemassa.
Koeta keksiä olisiko teillä jotakin kirpparilla myytäväksi. Meillä tehtiin silloin täydellinen huushollin puhdistus. Myimme kaikenlista turhaa tavaraa ja vaatetta kodistamme. Kuitenkin niin ettei mitään tunnearvoista kadotettu. Myyntituloilla sai maksettua monet laskut. Ja samalla tuli siivottua perusteellisesti nurkat ja komerot.
Raha rauhoittaa,ei tee onnelliseksi. Kauhulla odotan miten pärjätään tuosta heinäkuusta eteenpäin kun tuo kh-tuki loppuu. On niin voimaton olo kun on tehnyt jo kaikkensa menojen supistamisen suhteen ja aika juoksee kovaa vauhtia eteenpäin Tunnen olevani luuseri,mitätön kun en pysty parempaan ja taikomaan tuota puuttuvaa 350euroa,joistakin teistä varmaan tuntuu ns naurettavalta että eihän se elämä voi olla ko rahasta kiinni,mutta näin on. Lopetin vajaa 2 vkoa sitten masennuslääkkeet ehkä osa itkuisuudestani on siitä kiinni, mutta kyllä raha-asiat ja niiden miettiminen syö ihmistä.
pidentää asuntolainan maksusuunnitelmaa? Kk-erä olisi silloin pienempi. Korkoa tosin menisi silloin enempi. Entäs toimeentulotuki?
Asuntolainoja muuteltiin pari viikkoa sitten ja kahtena viime kesänä pidimme kirpparia,hyväl menestyksel.enää myytävää ei löydy.
toimeentulotuki? Onko sellaista enää? Meille tuli n. 10 vuotta sitten tiukkapaikka, kun jäin työttömäksi, niin saatiin pahimpaan hätiin toimeentulotukea. Sossutoimistosta. Äläkä häpeä mennä sinne, verorahoilla ne pyöritetään, ja veroa maksatte tekin.
Täytyy selvittää. Tulin taas lääkäristä olen ollut 3kk poskiontelontulehdukses ja lääkkeitä jos jonkinlaisia syöny ei yhtään kuumeetonta pv 3 kk aikana niin aika loppu olo. Voimavaroja kans tarvis kovasti lisää.
Oletko muuten ollut seurakunnan diakoniatyöhön yhteydessä. Kyllä sieltäkin tiukan paikan tullen saa sekä ruokaa, että vaatetta ym. Rohkeasti vaan, ja kaiken kukkuraksi siellä saa keskustella luottamuksella diakonissan/diakonin kanssa. Suosittelen lämmöllä!
Meilläkin tällähetkellä tiukkaa. Itse äippälomalla kuopuksesta, esikoinen myös kotihoidossa. Mies jäi työttömäksi... Jotenkin pärjäillään ainakin toistasex, mut jotain pitää tehdä, et jatkossakin pärjättäis. Kovasti työtä etsitään miehelle, et itse saisin olla kotona lasten kanssa. Vieläpä kun haaveena olisi lisää lapsia...
Jotakin työtä jos jaksaisit tehdä, puhelin myyntiä tai kaupunkilehtien jakoa. Myy jotain kirpparilla... Toimeentulotukea ei saa jos asuu omassa. Joitakin lainoja kyllä huomioidaan. Kannattaa ottaa selvää.
omassa (pankin) talossa silloin, kun saatiin n.2-3 kk toimeentulotukea, tosin siitä on yli 10 v aikaa, liekö muuttuneet asiat. Tuki loppui, kun sain työpaikan.
Asumme vuokratalossa, ja kuten nyt niitä lapsia on siunaantunut, niin isompaan muutimme. Itse olen äitiyslomalla ja olen äitiysrahalla, mieheni on osa-aikatyökyvyttömyyseläkkeellä. Koetimme että saisimme asumislisää, mutta ei herunut. Eli pärjättävä on lasten kanssa näin. Olemme tulleetkin siihen tulokseen, että meidän pitäisi olla pakolaisia jostain toisesta maasta, niin sitten toki saisimme kaikenmaailman tuet. Olen jopa kuullut tapauksesta, jossa eräs maahanmuuttaja ei huolinut vaunuja lapselleen koska ne eivät olleet uutta muotia, odotteli että uusin muoti ensin tuli ja sitten vaan vaunuja hakemaan. Kyllä tässä katkeraksi tulee väkisinkin.
Kuten sanottu asumme maaseudulla,mieheni ajaa yöt rekkaa. Olen jättänyt nyt ilmoituksia että voisimme pe-la la-su ja su-ma öinä käydä jossain siivoustyössä,ravintolat yms Helsinki-Hanko alueella.Me olemme väliinputoajia asumistuen kanssa saatiin päätös ja oli tosi pienestä kiinni etteikö tukea olisi saatu, mutta MEIDÄN TUURILLA EI. Tuo eu ruoka asia harmittaa kun sitä ei täällä jaeta.
No hei, sullekkin. Joo mekin koettiin että saatais asumistukea, ni ei ja ei. Ollaan katsos väärän värisiä :) ymmärtänet. Aattele, ei mitään tukia vaikka lapsia viisi. Niin se vaan menee suomenmaassa. Kumpa voisin auttaa sua...t:itsekin viiden äiti.
Kiva että kirjoitit, jotenkin tuntuu että on varmaan ainoa tässä pennin venytys helvetissä. Tänään keuhkoni ja poskiontelot kuvattiin kun tätä sairastamista on jatkunut niin kauan, sanoin juuri yhdelle tutulle että ylläpidän paikallista apteekkia,on tullut eräskin antibiotti,penisiliinikuuri ja masennuslääke paketti ostettua. Jätin tänään tietoni muutamaan suureen siivousfirmaan josko ns sivutyötä löytyis, en todellakaan jaksa pyörittää mökkiä,ruokasouvia,vaaterumbaa yms ja käydä 8 tuntia päivätyössä,liekö olen huonoa tekoa. Useana päivänä vanhimman tytön matikan neuvomisessa on mennyt useampi tunti ja toiseksi vanhemman lapsen englannin tenttaamisessa menee oma aikansa. Olisi ihanaa päästä joskus ruokakauppaan ja saada ostaa vaik kaks kärryllistä mitä ikinä mieli tekee ja laskun hoitais joku muu,toivossa on hyvä elää,mutta meidän tuurilla sitä ei koskaan tapahdu. Jotkut sanoo että olen tosikko mutta kun on ainaisia rahahuolia ja yrittää ja taas yrittää selvitä niin ei se paljon naurata. Mutta taistellaan lastemme vuoksi että heillä olisi kaikki tarvittava.
Hei, ihan vaan tässä kyselen ettei kait mitään allergiaa olis? no kaipa se on jo tsekattu? Itse olen ollut "muuten" terve, mutta toiseksi viimeisen lapsen synnyttyä puhkes kilpirauhasen vajaatoiminta (kaipa se siellä oli piilevänä), hiukset rupes lähtemään, sain lääkityksen, auttoi, no nyt viimeisen lapsen synnyttyä rupes taas lähtemään ja lähtee vieläkin, vauva nyt 7kk. Lääkitys ei vaan osu kohdalleen, ke kun pesin hiukset lähti kaksi kourallista hiuksia, kaipa kaljuksi tulen. Mutta siis muuten olen ollut terve. Joo kyllä minulle tämä viides sitten jo riittänee, katsos tulee jo ikäkin vastaan. Olen kyllä töihin menossa elokuussa. Että ehkä sitten jää käteenkin jotain. Tänäänkin vauveli herätti 6.00, ihan voisin töihin lähteä, miehen matkassa. No hei.
Minulla oli kakkosen nelosen ja viidennen kanssa sama vika että hiukset lähti tsekattiin kilpirauhanen mutta arvot olivat ok. Jouduin ottamaan lattiakaivon ritilän pois kun hiuksia lähti tukko tolkulla pestessä, itkua väänsin kun hiukset piti pestä,aloin käyttämään huiveja kun hiuskato oli kova, ikävä kyllä se kestää oman aikansa!! Uskallanko kysyä minkä ikäinen olet? Itse olen 33v ja minullehan tuli viime elokuussa keskenmeno joka laukaisi pahan masennuksen,olin sitä mieltä että parempi että luonto karsii sairaan sikiön? pois,mutta elämäni ei ole ollut kovin ns helppo ja keskenmeno laukaisi vuosikymmenien paineet. Inhoan epäoikeudenmukaisuutta yli kaiken. Soittelin isoimpiin siivousfirmoihin eilen ja jätin tietoni siltä varalta että vkonlopputyötä löytyis.
Hei. Joo tiedän tunteesi keskenmenosta, itselläni ollut kaksi kertaa, itkin vaan ja olin todella masentunut, mutta "aika parantaa haavat". Olen onneksi saanut viisi ihanaa lasta (no toki teinit ovat olleet välillä tosi vitt...maisia) minua kohtaan. Vanhin on 19v, muutti marraskuussa omaan asuntoon, nyt meillä menee paremmin, ymmärtää rahan arvon ja muutenkin elämisen että ei se raha kasva puussa. Ai ikäni...olen PALJON vanhempi sinua :) rullaattorilla taitanen hakea viimeisen hoidosta. Sain viimeiseni "viime tinkaan". Todellakin sain viimeiseni aikas iäkkäänä. Moni ei uskokaan että minulla on niinkin monta lasta, näytän niin nuorelta kuulemma. Alle 45 kuitenkin :) Mitä tarkoitat vuosikymmenien paineella? No hyvä tietää että toisillakin lähtee hiuksia, se tuntuu vaan niin pelottavalta. No jatkot.
Vuosikymmenten paineet= olen itse vahinko lapsi, ja se on minulle useampaan kertaan kerrottu,olen ainoa lapsi,joka on saanut hoitaa itse itsensä maailmaan. Ei ole ollut isovanhempia yms tukihenkilöitä. Nyt aikuisenakaan en ole mahtunut niihin kriteereihin jotka vanhempani ovat minulle ajatelleet, sanoivat toisen lapsen jälkeen että meneppä sterilisaatioon ja minä en mennyt. Lapsenlapsia he eivät kovasti noteeraa. Itsetuntoani ovat jatkuvalla jyrkällä ohjeistuksella murentaneet. Nyt heillä tosi rankka vuosia kestävä avioero prosessi ja olen ollut pahassa välikädessä, naista on syöty ja voimia viety. Jokunen vuosi sitten otettiin asuntolaina ja nyt kun kh-tuki loppuu niin jotain täytys keksiä niin tuo taloudellinen puoli rassaa ja tietty tämä minun sairastelu. Toivottavasti jotain fiksua keksitään. Itse leikkaututin hiukset ns poikamaisen lyhkäseksi kun oli raju hiuskato,irtoava määrä ei tunnu silloin niin suurelta. Kaikki lapseni ovat tarkkaan harkittuja!!!
No jopas. Ainut lapsi jo tuollainen kohtelu. Ihmetyttää todella. Mulla taas toisinpäin, meitä on ollut alunperin yhdeksän. Siis äidilläni, pari kuollut nuorena, en ole heitä edes nähnyt enkä pahemmin äidiltäni kysellyt, etteivät ikävät muistot palaisi. Äitini jo toki aikas iäkäs 85v. Dementoitunutkin. Odottaa hoivapaikkaa sairaalassa, ollut siellä jo tammikuusta alkaen. Kyllä hän toisinaan muistaa kun menee toisinaan taas on aivan ihmeissään kuka olen. Mutta kyllä sinun nyt pitäisi ottaa itseäsi niskasta kiinni ja aloitat vaikka siitä sanomalla itsellesi että olet tärkeä, päivittäin, onhan sinulla ne lapsetkin ja olet heille tärkeä ja miehellesikin. Sinulla on nyt oma elämäsi, anna vanhempasi elää omaa elämäänsä, älä ota itseesi heidän sanomisiaan, tekemisiään, et ole niistä vastuussa. Toki se näin minun helppoa täällä kirjoitella, no on täällä meidänkin suvussa kaikkea koettu ja nähty. Minusta tunnut ainakin ihan hyvältä ihmiseltä, aloita vaikka siitä :) ja voinen nyt sinullekkin kertoa, tiedän eroprosessin, miten se vie henkisesti kaiken, olen itse eronnut noin neljä vuotta sitten, elämäni rankein kokemus, vieläkin sielussa jäytää, näen ex:ää aikas useinkin, asuu tässä lähistössä. Nyt meillä on jo paremmat välit mutta alku oli tosi vihamielistä. Toki uskon että lapsesi ovat sinulle tärkeitä ja haluttuja, kyllä itsekin muistan kun ototti että olis raskaana ja kuukautisethan sieltä alkoivat, voi sitäkin itkua ja murhetta. Mutta jatkot. Voimia nyt.
Liikutun aina kun joku mainitsee että olet hyvä tai tärkeä se ei ole kuulunut vanhempieni kasvatus ohjelmaan. Olen käynyt pitkään terapiassa kun pelkillä masennuslääkkeillä ei tautia kumota. Viime kerralla terapeuttini sanoi että pidetään pitempi tauko tapaamisessa kun olen edistynyt hyvin. Minulle sanottiin että olen herkkä pyrin aina miellyttämään muita että sopu säilyisi ja kiltti ja LIIAN TUNNOLLINEN ei kait kovin hyviä luonteenpiirteitä. Itse olen tehnyt ensimmäisen lapsen synnyttyä kaiken eri tavoin kun vanhempani olen ollut kotona ja lapseni saavat positiivista palautetta,toivon että he joskus antavat arvoa sille että heillä on toisensa eli monta sisarusta se on tosi suuri rikkaus niin ainakin minä ajattelen. Nyt todellakin tämä taloudellinen epävarmuus kalvaa hermoja. Olen vielä aika herkkä lukiessani sinun kirjoitusta taas kyynel vierähti silmästä. Mukavaa kun kirjoitat. Asustelemme länsi-uusimaalla. Meillä on kaksi mäyräkoiraa ne ovat koko perheen lellivauvoja,lapset nauttivat kovasti niiden kanssa touhuamisesta.
>Jos saan sanoa. Katsos kun on jonkun trakedian kokenut elämässään osaa arvostaa muitakin, itse olen. En olisi kuunaan päivänä eronnut aiemmasta miehestäni kuten olin papille luvannut, mutta kun se ei mene niin. Minulla ei ole myöskään ollut äiti-lapsi suhdetta, koskaan. En tiedä miksi, olen jäänyt jotenkin ulkopuolelle kaikesta siitä, ja osa toisistakin sisaruksistani on niin kertonut. En tiedä mikä tätä elämää oiken vaivaa. Äitini on karjalainen, kuka vaan voi tulla oven taa ja tulla sisään siitä vaan...itse en ole samanlainen, toivon että minulle ilmoitetaan koska tulaan kylään, haluan tietää. Ei tosta vaan. On minullakin ollut tai meillä, irlannin"sättäri"..kaunis kuin mikä, ja cocespanieli, musta, aivan ihana, mutta yhdellä lapsellani todettiin astma. Eläimet pois. Nyt koetan nauttia elämästäni, kaikin tavoin, ei minulla monta ystävää ole, mutta pärjään. Koeta sinäkin. Ja olenhan minä täällä.´Voimia.
Kiva kun jaksoit taas kirjoittaa. Minäkään en voi sietää yllätysvieraita, ja viime kuukausina kun on ollut masennus päällä niin en ois jaksanut todellakaan ylläreitä. Tänään taas koko päivän ollut lämpöä 37,3 kun norm n 36,3 niin vie mehut tosissaan, viimeksi helmikuussa olen ollut ilman lämpöä. No keskiviikona saan röntgen tulokset josko tulehduksen syy löytyy poskionteloista. Inhottavaa kun autoverolappukin tuli, täällä ns metsässä ei kuitenkaan ilman autoa pärjää. Kaunista on sään puolesta ollut. Ei oo viikonlopputyötä löytynyt,nyyh. Kun nyt 350-400 sais kehitetty jostain kasaan kuussa. Mistään ei ole enää tinkimisen varaa. Jotkut on sanoneet et voisin perustaa nuukuusnurkan jossa kerrottais säästökohteita,ois varmaan monelle neuvot tarpeen. Ai niin meille ei koskaan ole tullut itse tilattuja aikakauslehtiä niistä en pysty säästämään, mutta vinkkejä otetaan vastaan!
No jo on ihme kuume. Itelläni en ees muista koska kuumetta viimeksi ollut. Oltiin tossa lauantaina hautajaisissa, no kyllä sinä tiedät millaista se on kun on pieniä mukana, vauva oli ihan ok, mutta 2v ei oikein pysynyt paikallaan. Yksi miehen sukulaisista. Jahas mitä vinkkejä sitä sitten oikein keksis, itse teen useamman päivän ruuan kerralla, ei mitään valmisruokaa, no tuskin säkään teet. Ja käsienpesuainetta ostan sellaisen ison kannun ja sitten lisään sieltä niihin pienempiin. No ei taida vinkit auttaa. Mutta tähän hätiin en nyt muuta keksi. Kyllä niitä laskuja kummsti tippuu postiluukusta, just tuli tv maksu,ja akuankan maksu. Kyllä mä koetan aina välillä jotain riipustaa. No heips.
No moi taas! Tänään kävin punkteerauksessa ja sain lääkekuurin, toivottavasti auttaa!!! Joo teen ruuan aina 2-3 päiväksi esim makkarakastike sit vain eri päivinä eri lisuke esim peruna tai riisi tai makaroni. Ostan kans käsisaippuaa aina 3 litran kannun ja siitä täyttelen aina pumppupulloa. On muuten varsin outoa että esim jauhot saattavat tulla kg hinnaltaan edullisemmaksi pienessä pussissa. Seuraan tosi tarkkaan kg hintoja. Taas meni apteekkiin 35 euroa,sil ois saanut pari kassia sapuskaa voi voi. Onneksi meil on omenapuita ja marjapensaita niin saa syksyl satoa. Minulla on muutama sydänystävä en tykkää lavertaa asioitani koko läänin tietoon.
No moi. Sittenhän sun asiat on jotenkuten hyvin, kun sulla on niitä sydänystäviä. En tiedä, oli minullakin silloin kouluaikoinani, mihin lie kadonneet, enimmäkseen lasten kanssa oleskelen ja mieheni. Ja työkaverien, aattele. Silloin tällöin käyn työporukan kanssa jossain, kun kutsuvat. Ei siis ole ketään sydänystävää. Olishan se hienoa lähteä jonkun tyttökaverin kaa "vähän oluelle" TAI YLEENSÄ JOHONKIN. Aattele, olenkin haaveillut sellaisesta tilanteesta että olen kotosalla mieheni kanssa ja JOKU soittaa ja kysyy minulta "lähdetkö vähän tuulettumaan". Aattele kuin pienestä se haaveileminen voi olla kiinni. Ystävästä. Nyyh kanssa. No se siitä. Ei se puhelin kuitenkaan soi :) Miten olis jos kokeilisit höyryhengitystä siihen nenukkaasi? Laitat vettä kattilaan ja nuuhkit sitä höyryä parikin kertaa päivässä, kunhan nyt et neääsi ihan siihen veteen iske :) Koeta, niin teen välillä vauvelille kun on nuhassa. No jatkot taas. Ja puuroa taaaaaaaaaaaaaas keittämään. Heips.
Mihinköhän tämä viesti tulee näkyviin,kun herjasi et viesti hierarkia on liian syvä?
Hei, aikas hyvä. En tie kellekkö koetit kirjoittaa mutta tosta kohdasta näköjään alko. Pitäiskö meidän vaihtaa joku muu systeemi että kirjoiteltais. T: se kenen kanssa nyt olet kirjoitellut :) siis jos nyt yleensä mulle olisit vastannut.
Luin tossa viestin miten ihmiset suhtautuu kun on enemmän kuin standardi kaksi lasta. Minulta on kanssa ihmiset kysyneet että missä uskon lahkossa olemme ja kun on kolmatta ja jne odottanut niin ihmiset ovat katsoneet säälivästi eivät ole enää onnitelleet tulevan vauvan johosta ja se on tuntunut loukkaavalta. Jos luoja suo niin kuudes laitetaan alulle kunhan saan lääkekuurini popsittua. Joo olisi kiva kirjoitella sinun kanssasi jolla on se 7kk vauva? ja olet säästövinkkejä minulle antanut. Onko sulla s-posti osoitetta?
No moi :) joo vauveli on jo ensi viikolla 8kk aattele niin se aika rientää. Joo sama juttu, kun kerroin viidettä odottavani niin eräs sanoi "että jo viiden ja mulla ei ole yhtäkään" no eihän se minun vikani ole. Jotenkin todella ihmettelevät että niin monta. Omalla äidilläni oli ne yhdeksän lasta. Kaipa olen sitten tullut äitiini. Ja siskoni saa viidennen syksyllä, muilla sisaruksilla on kolme lasta. No se siitä. Itsehän me lapset hoidamme, vitsailinkin että kun kauhistelivat viidettämme, "ai jaa, tuletko sinä meille asumaan ja hoidat vauvaa?, en tiennytkään" kun olivat niin kauhuissan kun vauva herää yöllä. Joo on minulla sähköpostiosoite mutta en halua sitä tänne laittaa kaikille tiedoksi. Ties vaikka joku komea mies rupeaa meilailemaan ja siinä on sitten selittelemistä omalle rakkaalle :)
Tee uusi osoite, jonka annat tänne jos haluat jonkun kanssa privaatisti keskustella. Sitten vasta annat "oikean" osoitteesi.
Itse olen tehnyt niin, ja hyvin on toiminut.
Mieheni sähköp.osoite joka ei oon juuri käytössä on [email protected] vaihdetaan siel sit osoitteita
Kiitos neuvosta, olet kultainen :)
Ok. Meiliä tulossa :)
Oletko lasketuttanut sosiaalityöntekijällä, jos saisitte tässä tilanteessa jonkun kympin/satasen sieltä. Se hoituu tulo- ja menotiedot sinne toimittamalla.
Pitää kai varata aika puhelimella ja sitten mennä lappusten kanssa. Se ei ole häpeä, vaan veronmaksájan sponsoroima systeemi.