En pysty edes ihastumaan kehenkään toiseen. Elämänhalua ei tilanteen vuoksi juurikaan ole. Miksi et ole antanut arvoa uskolliselle rakkaudelleni, vaan ollut kohtaani töykeä ja ylimielinen? Anteeksi vaan että ruikutan, mutta tämä on kestänyt liian kauan. En jaksaisi. Olen ihan tosissani yrittänyt irti, mutta olet mielessäni jatkuvasti. Lähes ensihetkestä aloin rakastamaan sinua, eikä se ollut mikään tietoinen valinta.
En halua muita
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei ketään voi pakottaa rakastamaan.
Se pitää hyväksyä.
Tiedän että kirjoituksesi ei ole mulle, mutta vastasin kuitenkin.
Mitä aiot tehdä asialle?
Aloittaja en osaa tekstisi perusteella päätellä sukupuoltasi. Mutta samat koskee kumpaakin Rakkaus asioissa. Me emme voi pakottaa kenenkään Rakkautta itseemme, sillä se ei toimi niin. Aloittaja vaikka olisimme kuinka uskollisia tai mitä tahansa, ei kenenkään Rakkautta eikä tunne tiloja voi vangita. Itse olen sitä mieltä, kun Rakkaus kuolee ei sitä herätä henkiin enää mikään. Ei, auta parisuhde terapiat eikä jooga kurssit. Jotkut ihmiset luulee että Rakkauden voi vangita niinkuin pienoismalli laivan lasipulloon. Sehä olisi täysin älytön ajatus. Sama jos vangitaan villieläin häkkiin, ei se ole onnellinen, se kuuluu vapauteen. Sama on sydän joka ei tunne Rakkautta toista kohtaan, se pitää vapauttaa. Itse ajattelen aina näin, itse en olisi onnellinen kenenkään kanssa ilman syviä tunteita. Mielestäni Rakkauden pitää antaa mennä ja valita kohteensa tunteen mukaan.
Vastailet omiin aloituksiisi, ei oikein tervettä.
Nytkö vasta tajuat miehen tekevän niin ?
Uskaltakaa puhua asioista, siten vältätte pahimman toteutumista. Asiat kärjistyy, jollei ymmärrystä ole ja aletaan olettamaan asioita joko hyvässä tai pahassa? Pahinta on, et toinen ajattelee hyvällä asioita niin kuin aloittaja ja toinen sitten päinvastoin pahana, kun olettaa toisen jopa uhkana tai pelkona (haittana) itselle.
Tähän en tosin usko, jos aloittaja on todennäköisesti nainen, haittana tosin voi kokea, mut jos olisi mies niin pelot ja uhat mahdollisia. Näin voi tapahtua pahimmillaan, kun tilanteet kärjistyvät, kun näkemyserot on suuria ja halu ymmärtää toista puuttuu. Jos ymmärrys et saavuta toisessa puhumalla, ota etäisyyttä toiseen. Paras neuvo minusta
Etäisyyden ottaminen ei ole auttanut. Nytkin on puoli vuotta kulunut viime näkemästä. En taida olla hänen tyyppiään, koska emme onnistu keskenämme. Yrityksiä on ollut ja hän luovuttaa heti. Ehkä ne tunteet puuttuu häneltä sitten. Mutta jos ne puuttuu, miksi on yrittänyt uudelleen? Olen katsonut parhaaksi pysytellä kaukana, koska hän on onnistunut satuttamaan pahasti. Viimeisen riidan jälkeen hän esti minut fb:ssä, mikä oli mielestäni lapsellinen veto aikuiselta. Olisi sitten estänyt muuallakin?
En ole ihmistyyppiä joka jäisi vainoamaan, jollei sitten tänne avautuminen katsota sellaiseksi. Kun mitään kontaktia ei ole, luulisi tunteiden loppuvan. Luulisi hänen käytöksen ja elämäntapojenkin ne karistavan. Mutta minussa on jokin vika, kun vaan rakastan. Varmaan hautaan asti. Välillä toivon, ettei siihen menisi enää kauaa. Olen nähnyt tätä jo riittävästi.
Miten tunteista pääsee eroon? Keskeinen ajatus ja ongelma ollut jo todella pitkään.
Oh, lähettänisongelma laittoi tämän puolikkaan tekstin uudestaan.
Äh, sivusto ei toiminut ja tuli osin kahteen kertaan.