kummiuteni, koska erosin poikaystävästäni, lapsen isän veljestä. Tai niin he ainakin sanoivat että, minulla ei ole mitään asiaa enää pitää yhteyttä kummilapseeni, enkä ole hänen kumminsa enään... Surullista, sillä olin sekä vanhempien, että etenkin kummilapseni kanssa erittäin läheisiä! Tästä erosta on aikaa jo muutama vuosi, olen lähetellyt lapselle syntymäpäivälahjat ja joululahjat, koska itse silti koen olevani kummi. Yhtään en tiedä mitä vanhemmat ovat selittäneet lapselleen, miksi yhtäkkiä "katosin" lapsen elämästä, kun ennen näimme päivittäin. Siksi yritän pitää lapseen yhteyttä että hän tietäisi että välitän ja jos hän haluaa joskus isona ottaa yhteyttä...Olenhan minä useassa valokuvassa, ehkä hän joskus kysyy kuka tuo on..
Voiko kummiutta poistaa, onko joillakin kokemusta siitä? Olen miettinyt tätä usein...
Voiko kummiutta poistaa, onko joillakin kokemusta siitä? Olen miettinyt tätä usein...
Vastaukset 28
Vanhimmat
miten tulit kummiksi? Kuka kysyi? Kenelle olet kummi? Eikös vaan syntyneen vauvan vanhemmat kysyneet sinua kummiksi? Eikös heillä ole päätäntävalta? Vai taivas vai jumalako sinut valtuutti kummiksi? Miksi luulet sinulla olevan jotain oikeuksia "vieraaseen" lapseen, yli vanhempien tahdon???
..onko sulla joitakin omakohtasia kokemuksia asiasta?...Niitähän minä pyysin... :D Ota ihan rauhassa kaveri :D
Lapsellakin on oikeiksia, eikä vain vanhemmilla. Joskus aikuiset sokaistuu omasta vallastaan niin, etteivät näe, että lapsi on erillinen oma ihmisensä, eikä heidän vallankäytön väline. Näinhän käy usein erotapauksissa.
Vaikka aikuiset kiukuttelee, ei heillä ole oikeutta siirtää kiukkuansa ja vihaansa lapseen, mikä tässäkin on käynyt, koska lapsi menettää yhden läheisen ihmisen, vaikka sen ei täytyisi mennä näin.
Koska kummiudella ei ole muuta merkitystä,kuin vanha tapa-miksi tehdä numero asiasta!Joko porukoilla synkkaa tai sitten ei.
Ja ne kummipennutkin voi olla tosi ärsyttäviä,sorry vaan! Vaikka olisi itellä lapsia, ei silti tarvitse tykätä kaikista lapsista! Monet ei ikinä ole nähny kummejaan!Kuin sillon pienenä, josta ei edes muista.
Asia on vain nimi paperissa, ei muuta.
Kummeja parempia ovat ystävät ja sukulaiset jotka pitää yhteyttä, ilman esim.kummiuden pakotetta.Ja sitä pakotetta ei oikeasti ole!
laista kokemusta asiasta. Minusta on erittäin korrektia ymmärtää, että jos eroaa kumppanista, niin tämän suvun puolelta tulevat jutut katkeavat myös. Esim. minusta on erittäin typerää roikkua ex-poikakaverin vanhemmissakin. Moni tekee näin. Tulee väkisinkin mieleen, että tämmöiset henkilöt haluaavat vain loppujen lopuksi tehdä kiusaa sille, josta on erottu. Ja sillä siisti. Ei siinä muuta ole takana. Sama kummiudessakin, varsinkin, jos on ollut vain muutaman vuoden kummina. Vanhemmat varmasti ilmaisevat, jos haluavat olla vielä tämän ex-sukulaisen kanssa tekemisissä. Olen kuullut monen sanovan että pitävät UHALLAKIN yhteyttä kummilapseen. Sieltä se totuus kuuluu!
hieman typerää sitten vanhemmilta jos he valitsevat lapselleen kummiksi sitten esim. näin kuin minulla, lapsen sedän tyttöystävän, kun koskaan ei voi tietää kuitenkaan kestääkö suhde! Mekään ei silloin oltu seurusteltu kuin noin vuoden verran kun kummilapsi syntyi ja muistan kun mietin että kietäydynkö, kun he pyysivät, mutta silloin keskutelut siitä vanhempien kanssa oli että "jos eroamme joskus, olen silti lapsen kummi" mutta kuinkas kävikään.Oli se minultakin tyhmää kun lupauduin ja uskoin mitä he sanoivat..Noh,kuka kääntäisikään kelloja taakse päin niin olisin kieltäytynyt ja ollut muuten vaan tärkeä ihminen kummilapseni elämässä, otan kummiuden vakavana tehtävänä. Eikä mieleeni tulisi missään tapauksessa olla "piinaamassa" exän perhettä yms.
Itse kun valitsimme kummeja mieheni kanssa esikoisellemme,puhuimme paljon siitä että ne kummit ovat meidän lapselle, oli meidän ja kummien välit millaiset vain. Ja juuri tästä tapahtuneesta asiasta mitä minulle kävi, myös kummit ja me, vanhemmat tiedämme ettemme ikinä tule itse tekemään samoin heille tai lapsellemme, emme ole sen luonteisia ihmisiä.Vaikka aikuisten väliset kemiat ei natsaisivatkaan jossain vaiheessa, lapsi ei saa tulla siihen väliin! Miettikää hyvät ihmiset kun kummeja valitsette...se on eriasia sitten jos kummi käyttäytyy toisin (ei pidä yhteyttä jne.), se se vasta on surullista.
Minut ja silloinen avomieheni pyydettiin kummiksi lapsuudenystäväni esikoiselle. Pari vuotta myöhemmin avomies petti ja jätti minut. Siitä huolimatta ikinä ei tullut mieleeni, että minulla olisi jotain sitä vastaan, että mies pitää yhteyttä kummilapseensa, päin vastoin, kehotin oikein sekä häntä että lapsen vanhempia jatkamaan normaalisti. Ekaan vuoteen en tosain itse mennyt synttäreille yms. samaan aikaan miehen kanssa, koska erokipu oli sen verran suuri vielä.
Nyt on tuosta kulunut jo 6 vuotta ja onneksi lapsella on meidät kummatkin kummeina yhä! Tavallaan useampikin, koska minula on nykyään rakas mies, joka toimii tavallaan myös lapsen kummina, samoin entisellä avomiehelläni uusi avokki, joka myös tapaa lasta!
Lapselle ne kummit on, ei vanhemmille! Asia on mielestäni eri, jos puhutaan esim. entisissä appivanhemmissa roikkumisesta yms.
ei kaikki suhteet katkea, vaikka erotaan... jos suhde o ollut pitkä, ja puolin ja toisin on tutustuttu hyvin, niin miksei voi olla ystäviä.. nykyaikana monet ihmiset eroavat, mutta ystävyyssuhteet säilyvät, jopa eroavan parinkin osalta. Ja kummiksi pyytämiseen pitäisi olla muukin peruste, kuin että sattuu olemaan esim veljen tyttöystävä.. väkisin on ehkä turha kuitenkaan pitää yhteyttä, oletko varma että kummilapsesi saa lähettämäsi lahjat ja muut?
niin totta, ei kaikilla näin kurjasti olekkaan, kerroinkin vain että minulle on näin käynyt.Se on hyvä jos kummi saa eronkin jälkeen olla yhteydessä lapseen, tosiaan lapsellehan ne kummit valitaan, ei aikuiselle.
Mulla ei oo mitään tietoa että saako lapsi sen mitä lähetän sinne. Sama kai tuo, ehkä vain se on sitä että JOS JOSKUS kummilapseni tapaakin minut tms. niin voin ainakin sanoa että yritin pitää yhteyttä/muistaa häntä, etteivät "vanhemmat voi" sanoa että hylkäsin/jätin hänet...monimutkainen juttu...joidenkin mielestä hyvä juttu ja joidenkin mielestä turha,mutta omapahan on valintani. =)
Monen vuoden takaa on valokuviakin, ajattelin jos joskus kun hän on iso ja vielä tiedän osoitteen tms. voisin lähettää kaikki kuvat kansiossa, tai sitten en.
Noh, mutta nyt loppuu minun tämän asian purkaminen tähän. Hyvää jatkoa kaikille! Ja kiitokset mielippiteistä ja tsemppiä kohtalotovereille ja niille jotka saa pitää yhteyttä kummilapseen tavalla tai toisella :D
Kummius ei oikeuta sinua kävelemään vanhempien tahdon yli. Miksi edes yrität?
Elä elämääsi ja anna toistenkin elää omaansa.
kokemusta on! Avioero 17 v. liiton jälkeen, ja miehen puoleinen suku lakkasi kaiken yhteydenpidon! Mulla siellä kaksi kummilasta, läheistä ja rakkaaksi tullutta. Olen jatkanut yhteydenpitoa nyt viisi vuotta, tosin vain lähettänyt synttäri ja joululahjat, aina olen laittanut pienen kirjeen mukaan ja kysynyt kuulumisia sekä voisinko saada vaikka koulukuvan?
no, yhtä kertaa lukuunottamatta ei edes kiitosta ole kuulunut.
Ja toisen kummilapsen rippijuhliin ei tullut kutsua, lähetin kuitenkin rippilahjan ja neutraalin saatteen "valitettavasti en päässyt tulemaan" tyyliin.
Enkä tänäpäivänäkään tiedä miksi olen ei-toivottu.
Näiden vanhempien kanssa tulin aina ennen eroa hyvin toimeen ja olimme paljon tekemisissä toistemme kanssa.
Vanhemmat eivät kuitenkaan voi sinua erottaa kummiudesta, tällainen sanominen vanhemmilta osoittaa vain ja ainoastaan heidän tasonsa ja lapsellisuutensa käsitellä asioita, ei aikuismaista käytöstä.
Ole kummi, vaikka etä-kummi, jos jaksat olla.
Itse olen nyt luovuttamassa näiden kummilasten osalta, toivotan heille onnea elämään ja ehkä heitä joskus kiinnostaa kuulla mihin kummitäti hävitettiin.
Jospa exälläsi on uusi, eivätkä sukulaiset halua tätä uutta loukata exän(sinun) pitämisellä kuvioissa.
Mun appikin sanoi että exien kanssa ei pidä olla tekoa eron jälkeen.Mun miehen exä nimittäin vannoi roikkuvansa minun kiusakseni, mieheni perheen tietoisuudessa...joo,eksyi aiheesta...
Onhan sillä ex:llä uusi, en ees oo pysynyt laskuissa mukana, että monesko, kun EVVK! Elämme molemmat tahoillaa "uutta" elämää, toisella puolella Suomea, eli tarpeeksi on välimatkaakin.
Ymmärrän myös olla niin korrekti, että en tuppaisi sukujuhliin samaan aikaan, itseänihän siinä kiusaisin, kun tuntisin kaikkien katseet itsessäni - todennäköisesti.
Myös minulla on uusi parisuhde, mutta eihän meidän uudet suhteet liity mitenkään aiheena olevaan kummiuteen! Kummi - lapsi -suhde on oma asiansa, eikä tätä yhteyttä pitäsi erojen takia katkaista. Lapsellista!
Lapsellista käyttäytymistä tosiaan!Esikoiseni joka nyt 15 vuotias,kummit ovat veljeni ja hänen silloinen tyttöystävänsä,erosivat 1991.Ei olisi tullut mieleenkään "hylätä"kummia sen vuoksi kun ei ole enää veljeni kanssa,eikä siksikään ettei vaan törmää veljen uuteen!Emme ole nykyisin kovin tiiviisti yhteydessä,mutta emme ole riidoissakaan ja hän on aina muistanut kummilastansa ja on aina ollut myös tervetullut meille.
Minun kummini ovat syyllistyneet rikolliseen toimintaan minua vastaan. Ovat viemässä osani perinnöstä ulkopuoliselle henkilölle - sopien, että saavat tämän kautta enemmän, kun minulta osuus saadaan pois. - Käräjöinti kuluja on riittänyt, eikä jutusta pääse edes eroon.
Sanoisitteko kummius-merkinnän irti ja toivoisitteko, että seurakunnasta ilmoitetaan tälle pariskunnalle asia. Tai pitäisikö asia käsitellä peräti käräjillä.
Tuo se on just ihmeellistä, kun kummit luulevat kuuluvansa lapsen elämään tiukemmin, kuin lapsen omat vanhemmatkin!! Kummi-asia pitäisi lailla kieltää!
..Ja nuorimmaiseni yksi kummi on toisen veljeni exä,olivat jo eronneet 6vuotta ennen kuin hänet kummiksi valitsin!Että näin meillä...Aikuisiahan tässä ollaan kun lapsiakin on,pitäisi myös nuo kummiasiat miettiä vähän viisaammin,eikä niin että kummi potkaistaan lapsen elämästä pois jos kummi-pariskunta eroaa!
kummi on lapselle valittu ja tavallaan kirkon asettamassa hommassa. ei kummia voi erottaa tms mutta toisaalta kuinka monelle kummius ja kummien valinta on kristillisellä perustalla? ei meillä ainakaan.. nythän on aloitettu keskustelua voiko jälkeenpäin kummeja lisätä jos alkuperäiset kuolee tms ajautuu erilleen. siihen yhtenä näkökulmana se että nykyäänhän kummit siunaa kummilapsen ripille päästessä ja on nuorelle aika noloa jos siellä ei ketään ole.. meillä ehkä tulee tällainen tilanne siksi että kummi on sukulainen puolisoineen ja hän on suuttunut perimisasioiden takia (normaali perinnönjako ilman ihmeellisyyksiä ja suuria omaisuuksia..) vaikka asialle me eikä varsinkaan lapsi voi mitään! selitä siinä sitten miksi kummit joita ennen näki lähes viikottain ei enää edes jouluna ja synttärinä poikkeamassa näy.. jotenkin kun asian raadollisuus saattaisi pilata välit lapsen puolelta kun oivaltaa rahan olevan tärkeintä kummeilleen. toisaalta myös on tullut mietittyä että tällaisetkö kummit lapselleni olen halunnut? nyt ainakin valitsisin enemmän kuin kaksi..
kummia erottaa, koska avioliitonkin voi purkaa, vaikka on kirkossa kuuluutettu?
Eräs sukulaispoika oli pääsemässä ripille pari vuotta sitten ja kun hänen molemmat kummit olivat jo kuolleet,pyysi hän isääni kummikseen.
siunata kuka tahansa läheinen, esim. isovanhempi, jos kummeja ei ole paikalla.
Meilläpäin oli vanhemmat siunaamassa.Myös vanhemmat voi kasteessa pitää lasta, ei välttämättä kummi.
virallisesti kasteessa pitää olla kaksi kummia. kuka vaan voi pitää lasta ja tapoja on monia kukin tyylillään. toistaiseksi virallisesti kummeja ei voi lisätä mutta siitä on viisaat pappismiehet keskustelleet josko se olisi tarpeen. SIIS OIKEESTI JA VIRALLISESTI NÄIN!!
Kyllä kummeja voi lisätä jälkeenpäin. Ihan vaan tiedoksi...
Vanhemmat päättävät kuka heidän lapsiinsa saa pitää yhteyttä, ja siihen sinun on tyytyminen. Mitä vanhempien pitäisi tehdä, että uskoisit, jos kerran selvä sanominen ei ole auttanut? Iljettää ajatellakin, että suunnittelet änkeäväsi lapsen elämään sitten kun puolustus pettää...
Miksi sinä lapsen varjolla itseäsi tyrkytät perheeseen, jossa sinulla ei selvästikään ole enää paikkaa?
Sinä et oikeastikaan päätä oletko kummi vai et. Vanhemmat voivat hyvin perua kummiutesi, ja silloin sinä lakkaat olemasta kummi. Se on tosiaan mahdollista ja vieläpä loogista; jos sinut otettiin kummiksi vain siksi, että olit lapsen isän veljen tyttöystävä, niin eihän sitä syytä enää ole - vai toivoisitko että olisi, ja siksi roikut kiinni lapsessa.
Niinpä, jos lapsi sitten joskus kyselee, kuka kuvissa on, niin olet se exä, et kummi. Tosin epäilenpä, että niitä kuvia ei enää ole.
Yritä nyt mennä elämässä oikeastikin eteen päin, äläkä jää roikkumaan exäsi sukulaisiin. Itse ainakin poistaisin kummiuden, koska puistattaa ajatuskin, että joku ei-toivottu henkilö hyörii lapsen ympärillä.
OTTAMATTAKANTAAITSEASIAAN ETTEKSTENYT SAATANA TAJUUET KUMMI EI VOI EROTA JA KUMMIA EI VOI EROTTAA
Oikeassa olet, kiitos, että oikaisit. Mistähän lienen tuon tiedon sitten saanutkin? Olen siis pahoillani väärän tiedon antamisesta, tähän asti olen todellakin luullut tietäväni asian.
Siitä kai olemme kuitenkin samaa mieltä, ettei kummilla ole mitään juridisia oikeuksia eikä sen puoleen velvollisuuksia.
Ja aikaa myöten inhottavaksi muuttuneen kummin voi joka tapauksessa unohtaa. Perusasetelma siis sama, nojaan nyt vain eri faktoihin.
Kun minua pyydettiin kummiksi kävimme samalla keskustelua muista kummeista.. Kummilapseni äiti sanoi minulle, että olisi halunnut pyytää kummiksi myös poikaystäväni, sillä haluaa että myös hän on isossa osassa kummilapseni elämää. Hän ei sitä kuitenkaan tehnyt koska mahdollisessa erotilanteessa saattaisi tulla ongelmia, sillä hän ei haluaisi kumpaakaan kieltää tapaamasta kummilastaan. Ja esim. syntymäpäivillä tai muilla vastaavilla juhlilla saattaisi olla joillakin tukalat oltavat..
Hän ei siis pyytänyt poikaystävääni kummiksi, sillä suvussamme on paljon tällaisia tilanteita, että on sitten erottu ja kummius on jäänyt siihen, mutta monissa tapauksissa vanhemmat eivät ole kieltäneet kummien silti osallistumasta lapsen elämään vaan KUMMIT ovat lopettaneet yhteydenpidon itse.
Itse tuskin pyytäisin kummiksi "jotain ulkopuolista" juuri ristiriitojen välttämiseksi.
Tavallaan tuollainen kieltäminen on kuitenkin väärin sillä kummius kulkee mukana kuitenkin koko elämän ajan... aika kurjaa tuollainen..