Nyt ko mie innostuin kertomaan teille mun talaven hommista, nii ottakaas ko mie kerron mun peräkärrystä.
Mulla nötköttää tossa pihalla vanaha navetta, mistä mie oon tehenynnä semmosen puuhapaikan kaikenlaiselle rassailulle. No sinnehän tietenki kertyy kaikellaista roinaa, varsinki ku mie ostelen kaikellaista, mitä halavalla saapii.
No yks talavi-ilta, ko mie istuskelin navetassa särpimässä kilijua, nii mie hunteerasin, jotta mitäs helevettiä sitä ruppeis puuhastelemaan. Oli semmonen projektin tarve, ko en mie ossaa istuskella tyhyjän panttina. No mie äkkäsin, jotta mullahan loijjuu sielä nurkasa se vanaha mottorikelekan mylly, jonka mie ostin Savosen Jukalta kerran parilla kalijalla paarissa.
Se on joku ookkelbon kone, viissattaa kuutionen tai jotaki. Ruottalainen. No siinähä oli tenkkapoo, jotta mitä siittä vässäis...
No Helevettiläinen! Motorisoitu peräkärry! Ett two, heti rupesin hommiin. Vettiin peräkärryn sisäle ja rupesin sovittelleen konetta kohilleen. Vetohommat pisti aluks mietityttää, mutta sehä hoitu näppärästi, ku mun peräkärrysä on semmonen pyörivä akseli, joka on päistä laakeroitu, nii siihe oli heleppo ympätä se vaihteisto kiini, ku vähä hitsipuikkoa ja rälläkkää näytti. Konekin oli nätti pultata kiini peräkärryn keskele ja reikä vaan variaattorile ja pakoputkelle. Hihina mun tartti hommata uus, vähän pitempi, mutta akrimarketista löyty sopiva. Tankiks mie pistin sen kymmenlitrasen kilijupänisterin, joka tietenki oli jo tyhyjä.
Helevetin pitkä kaasuvaijeri mun tartti vaan hommata, jonka mie yhistin pösön kaasuun, ja vettiin vielä sammutuspiuhan pössöön siläle.
Koko kommeuven mie piilotin risukasan alle, jotta polliisi ei äkkää sitä, jos vastaan tulloo.
Viikkohan siinä mukavasti vierähti, ja perijantaina mie menin hakkeen naapurin Niiloa, jotta eiköhä lähetä kalijakauppaa.
Niiloha oli heti valamis, niinku aina.
No pihala mie niilole, jotta heitetääs risukasa samala pois, ku raivasin vähän rantapöheikköä, ja mie menin muka tarkistaan naruja, nii olisittapa nähäny sen ilimeen, ko mie vetasin peräkärryn käyntii! Helevettiläinen!
Ettjugofem, muuta ko ajamaan. Hissunkissun lähimmä pihasta, ja siinä ko kohta suora aukiaa, nii mie painoin reilummin kaasua. Helevetti, se peräkärry pyrkii ohitte ja vettää linkkuun! Ja eiköhän se paina samala pösön perän irti tiestä ja penkkaan mentiin, jotta lumi vaan pöllys!
Onneks oli pehemiä hanki!
Helevettiläinen, kalijat piti hakkee iliman peräkärryä, ko me oli saatu pösö penkasta Niilon setorilla. Yhessä me Niilon kans hunteerasimma se ilta, jotta se on perkeleen vaikia saaha synkronoitua pösön kanssa kulukemaan sammaa tahtia; monta kertaa met yritimmä, mutta ei siittä helevettiläinen mittään tullu. Eikä siihen sitäpaitti mittään oikeen mahukkaan, ko siinä on se risukasa.
Sen verta mie hunteerasin, jotta siitä tekis pihakärryn: laittas kääntyvän renkaan aisan päähä, ja istumen keulale ja ohojaustangon siihe, nii se sais hoitaa kottikärryn virkaa.
Mulla nötköttää tossa pihalla vanaha navetta, mistä mie oon tehenynnä semmosen puuhapaikan kaikenlaiselle rassailulle. No sinnehän tietenki kertyy kaikellaista roinaa, varsinki ku mie ostelen kaikellaista, mitä halavalla saapii.
No yks talavi-ilta, ko mie istuskelin navetassa särpimässä kilijua, nii mie hunteerasin, jotta mitäs helevettiä sitä ruppeis puuhastelemaan. Oli semmonen projektin tarve, ko en mie ossaa istuskella tyhyjän panttina. No mie äkkäsin, jotta mullahan loijjuu sielä nurkasa se vanaha mottorikelekan mylly, jonka mie ostin Savosen Jukalta kerran parilla kalijalla paarissa.
Se on joku ookkelbon kone, viissattaa kuutionen tai jotaki. Ruottalainen. No siinähä oli tenkkapoo, jotta mitä siittä vässäis...
No Helevettiläinen! Motorisoitu peräkärry! Ett two, heti rupesin hommiin. Vettiin peräkärryn sisäle ja rupesin sovittelleen konetta kohilleen. Vetohommat pisti aluks mietityttää, mutta sehä hoitu näppärästi, ku mun peräkärrysä on semmonen pyörivä akseli, joka on päistä laakeroitu, nii siihe oli heleppo ympätä se vaihteisto kiini, ku vähä hitsipuikkoa ja rälläkkää näytti. Konekin oli nätti pultata kiini peräkärryn keskele ja reikä vaan variaattorile ja pakoputkelle. Hihina mun tartti hommata uus, vähän pitempi, mutta akrimarketista löyty sopiva. Tankiks mie pistin sen kymmenlitrasen kilijupänisterin, joka tietenki oli jo tyhyjä.
Helevetin pitkä kaasuvaijeri mun tartti vaan hommata, jonka mie yhistin pösön kaasuun, ja vettiin vielä sammutuspiuhan pössöön siläle.
Koko kommeuven mie piilotin risukasan alle, jotta polliisi ei äkkää sitä, jos vastaan tulloo.
Viikkohan siinä mukavasti vierähti, ja perijantaina mie menin hakkeen naapurin Niiloa, jotta eiköhä lähetä kalijakauppaa.
Niiloha oli heti valamis, niinku aina.
No pihala mie niilole, jotta heitetääs risukasa samala pois, ku raivasin vähän rantapöheikköä, ja mie menin muka tarkistaan naruja, nii olisittapa nähäny sen ilimeen, ko mie vetasin peräkärryn käyntii! Helevettiläinen!
Ettjugofem, muuta ko ajamaan. Hissunkissun lähimmä pihasta, ja siinä ko kohta suora aukiaa, nii mie painoin reilummin kaasua. Helevetti, se peräkärry pyrkii ohitte ja vettää linkkuun! Ja eiköhän se paina samala pösön perän irti tiestä ja penkkaan mentiin, jotta lumi vaan pöllys!
Onneks oli pehemiä hanki!
Helevettiläinen, kalijat piti hakkee iliman peräkärryä, ko me oli saatu pösö penkasta Niilon setorilla. Yhessä me Niilon kans hunteerasimma se ilta, jotta se on perkeleen vaikia saaha synkronoitua pösön kanssa kulukemaan sammaa tahtia; monta kertaa met yritimmä, mutta ei siittä helevettiläinen mittään tullu. Eikä siihen sitäpaitti mittään oikeen mahukkaan, ko siinä on se risukasa.
Sen verta mie hunteerasin, jotta siitä tekis pihakärryn: laittas kääntyvän renkaan aisan päähä, ja istumen keulale ja ohojaustangon siihe, nii se sais hoitaa kottikärryn virkaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
helevata sentää, oisit kysynnä sitä Niilon järävenranta lavossa olevaa harttopparivenhon kapiinia. Sen kun passuutat siihe kärryn piäle nii ei rospuuttokelilläkkää räntä rotkase turpavärkkii. Ja siinähä ol ne sajevesj vinkkarikki et näkköö ettei eksynnä paanalta. Oot sie pelin kehittännä, sillä varmaa ol lystikäst piästellä mennee. Otaha joskus miukkii kyytiläiseks.
Sitähän met hunteerasimma kans, jotta jos siitä olis teheny sen jääsahan: Helevetinmoinen sirkkelinterä vaan siihen ookkelbon myllyyn kiinni, ja eiku ajeleen ympäri järveä. Sukset jos laittas vielä kärryn renkaitten tilalle, nii sitä vois vejellä menemään kelekalla, vaikka vähän luntaki olis.
Mutta ensten meinattiin kokkeilla tuolla pösöllä ja moottorisahalla, ku tuo mun pösö on automaatti, nii se vetelee ittestään menemään hissun kissun, ja met voimma keskittyä hauskanpittoon pösön kapiinisa, josa vinkkaritki toimii sähköllä.
notta jääsahan, siehä se pellepeloton oot. Tul vaa mielee et voisha siinä huntramenttinä käyttää sitä venhoa itessää. Siinä kuule menis kurvikkii komiasti ku siinä ol sellane veepohja jok kallistelis vauhissa, siinähä se jää vaa rohistelis alla ku antais okkelpuulle usvaa. Avannokkaa ei haittas ko kelluva ois, yli menis nii et hörpättävä lentäs. Oot sie Paavo aika veijari, otaha onkees tosta venhosesta nii voitais josku käydä naapuripitäjän essolla jären toisella puolella särpäsemässä oluset. Ja sit et kylä helekutissa ehottele mittää hauskanpittoo, etkaitte Niilon kansa ootte sellasii veikkossii? No, käpälä pystyy ku kylillä törmätää.
Ehämmie semmosta hauskanpittoo tarkota, vaan methän lyömä korttia ja hörppäämä keppanaa.
Sinne ku sais takapenkile vielä pari kaveria, nii sais tuppiköörin pystyy! Siinä nimittäi tullee muuten aika pitkäks, jos pitempää roolausrailoa vettääpi.
Mutta morjestetaan ku nähhää, vaikkapa paarisa sitte, voisit liittyä tuppikööriin, jos täälä Varpaisjärvelä asustelet.