ei tätä nyt oikein voi runoksi sanoa mutta halusin vaan kirjottaa tänne muiden arvosteltavaksi.
"Äiti, äiti!" kuului sen pienen pojen huuto, mutta nainen vai jatkoi matkaansa ja ei ollut kuulevinaan
"Oota nyt mä tahon sun mukaan, äiti" poika jatkoi ja tuska lisääntyi sen äänessä, silmät alkoivat jo kostua kyynelistä.
Mun sisältä raapaisi. Se tuska oli aitoa, ikävä oli totta, rakkaus todellista.
"äiti mä tahdon sun mukaan!!" pojan äänessä korostui tuska yhä voimakkaammin ja voimakkaammin, ensimmäinen kyynel vierähti hänen silmissään.
Mun sisällä tuntui jotain, jotain jota mä en ollut kuvitellut koskaan tuntevani vierasta ihmistä kohtaan, se ei ollut sääliä vaan aivan jotain uutaa. Sellaista mä en ollut ennen kokenut. Mä astuin pienen askeleen eteenpäin halatakseni poikaa. Pikku hiljaa mä lähestyin aivan vierasta lasta. Pojan katse oli lasittunut,siitä ei voinut vaistota mitään, aivan kuin hän olisit kuollut ja elänyt yhtä aikaa. Kaksi metriä ja voisin koskettaa tuota pientä hentoa olentoa.
"tulehan nyt" kuului ääni kauempaa.
mä pysähdyin kuin naulittu siihen paikkaan. joku puhui pojalle, joku jolla oli lempeä ääni. mä katsahdin eteenpäin ja näin miehen, joka luultavasti oli pojan isä. Isoin askelin mies harppoi poikaa kohti ja kaappasi tämän syliinsä nauraen iloisesti, aivan kuin äskeinen olisi leikattu pois kuin filmissä.
Mä katsoin isää ja lasta niin kauan kuin vain näin heidät. Lopulta käänsin selkäni ja palasin kotiin...
"Äiti, äiti!" kuului sen pienen pojen huuto, mutta nainen vai jatkoi matkaansa ja ei ollut kuulevinaan
"Oota nyt mä tahon sun mukaan, äiti" poika jatkoi ja tuska lisääntyi sen äänessä, silmät alkoivat jo kostua kyynelistä.
Mun sisältä raapaisi. Se tuska oli aitoa, ikävä oli totta, rakkaus todellista.
"äiti mä tahdon sun mukaan!!" pojan äänessä korostui tuska yhä voimakkaammin ja voimakkaammin, ensimmäinen kyynel vierähti hänen silmissään.
Mun sisällä tuntui jotain, jotain jota mä en ollut kuvitellut koskaan tuntevani vierasta ihmistä kohtaan, se ei ollut sääliä vaan aivan jotain uutaa. Sellaista mä en ollut ennen kokenut. Mä astuin pienen askeleen eteenpäin halatakseni poikaa. Pikku hiljaa mä lähestyin aivan vierasta lasta. Pojan katse oli lasittunut,siitä ei voinut vaistota mitään, aivan kuin hän olisit kuollut ja elänyt yhtä aikaa. Kaksi metriä ja voisin koskettaa tuota pientä hentoa olentoa.
"tulehan nyt" kuului ääni kauempaa.
mä pysähdyin kuin naulittu siihen paikkaan. joku puhui pojalle, joku jolla oli lempeä ääni. mä katsahdin eteenpäin ja näin miehen, joka luultavasti oli pojan isä. Isoin askelin mies harppoi poikaa kohti ja kaappasi tämän syliinsä nauraen iloisesti, aivan kuin äskeinen olisi leikattu pois kuin filmissä.
Mä katsoin isää ja lasta niin kauan kuin vain näin heidät. Lopulta käänsin selkäni ja palasin kotiin...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.