Onko enää mitään ihanampaa kuin saada kasvattaa kissa sen syntymästä asti (tietysti emon hoidossa). Saada nähdä kun se syntyy, kasvaa, oppii kävelemään ja juoksemaan. Saada olla mukana tässä kaikessa, aivan kuin omaa lasta kasvattaisi. Pystyy kasvattamaan kissan jonka varmasti tuntee, ja joka varmasti tietää kuka on omistaja. Omani olen saanut syntymästään asti pitää, ihana tietää kaikki mahdollinen niiden lapsuudesta jossa on ollut mukana "äitinä" :)
Keskustelemaankin kissani ovat oppineet ;p Kissojeni kanssa pystyy käymään pitkiäkin keskusteluita, harmi vain ettei kissani ymmärrä mitä sanon eikä toisinpäin.. :) Tietysti oppii tietämään mitä ne tarkoittavat suurinpiirtein kun tuntee eleet ja äänensävyt.
Keskustelemaankin kissani ovat oppineet ;p Kissojeni kanssa pystyy käymään pitkiäkin keskusteluita, harmi vain ettei kissani ymmärrä mitä sanon eikä toisinpäin.. :) Tietysti oppii tietämään mitä ne tarkoittavat suurinpiirtein kun tuntee eleet ja äänensävyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minunkin kissani oli minulle kuin lapsi melkein 8-vuotta. Ikävä kyllä, lapsestaan joutuu aina luopumaan, joskus odotettua aikaisemmin=( Nyt on koti tyhjä kotiin tullessa, ei kuulu mau'untaa eikä kehräystä, vain suuri suru sydämessä =(
Meidän ensimmäinen tällainen aivan syntymästään asti kasvatettu kissa kuoli syöpään 11 vuotiaana vajaa kaksi vuotta sitten, kyllä edelleen tulee tyhjä tunne kun ajattelee että se on pois. =( Mutta se lohduttaa kun tietää että se oli kaikkien puolelta todella rakastettu ja tiesi sen aivan koko elämänsä.