Moi, olen 15 vuotias ja olen miettinyt pääni puhki mitä haluaisin tehdä isona. Sen tiedän että pidän lapsista ja haluaisin työskennellä ehkäpä lasten parissa, olen miettinyt sosiaalityöntekijän ammattia mutta en tiedä pystynkö ihan siihen. Eli minulla on lukivaikeus ja minulla se vaikuttaa erityisesti kielien opiskeluun ja kun nään pitkän tekstin tulee epätoivo jo ennen kuin edes aloitan lukemaan. Kielten opiskeluun se vaikuttaa siten että jos en tiedä ennestään jotain sanaa niin en osaa lukea sitä heti, minun pitää kirjain kerrallaan ymmärtää mitä siinä lukee. Ongelmia tulee myös sanojen lausumisessa, jos opettelen kirjoittamaan sanat en osaa lausua niitä, jos opettelen lausumaan sanat niin en osaa kirjoittaa niitä, ja tietenkin koulussa pitää osata ensisijaisesti kirjoittaa sanat koska kokeet... Ja tuon takia en pärjää englannissa ja ruotsissa. Myös jotkut suomenkieliset sanat tuottavat ongelmia. Eli yhteishaussa mietin haenko sosiaali- ja terveysalalle (lähihoitaja) vai kasvatus- ja ohjausalalle(lastenohjaaja), ja päädyin kasvatus ja ohjausalaan koska lähihoitaja tutkinnossa oli niin paljon "ylimääräistä" mikä ei kiinnostanut. Vanhempien mielestä lähihoitajan tutkinto olisi ollut parempi koska se on monipuolisempi ja paremmat mahdollisuudet jatkokouluttautua. Mutta en jaksa yhtään mitään ylimääräistä mikä ei kiinnosta joten tässä asiassa en kuunnellut vanhempiani. Sen tiedän että ammattikoulusta pääsee yliopistoon mutta en tiedä pärjäisinkö siellä.
Tästä tuli nyt vähän pitkä mutta jokatapauksessa, olisiko kenelläkään kokemuksia lukivaikeudesta yliopistossa tai muuten kuinka raskasta opiskelu on tai olisi lukivaikeuden kanssa.
Tästä tuli nyt vähän pitkä mutta jokatapauksessa, olisiko kenelläkään kokemuksia lukivaikeudesta yliopistossa tai muuten kuinka raskasta opiskelu on tai olisi lukivaikeuden kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei sinun kannata nyt yliopistoa ajatella. Hyvin harva lähihoitaja päätyy yliopistoon missään vaiheessa.
Pienoinen luki- ja kirjoitusvaikeus sinulla näyttää olevan, vaikka juttua tuleekin. Se ei lähihoitajaopinnoissa varmasti haittaisi, ei se niin kovin lukemis- ja kirjoittamiskeskeistä ole. Olen vanhempiesi kanssa samaa mieltä, lähihoitajan koulutus olisi parempi. Mutta itsehän tiedät parhaiten ja itse sitten vastaat valinnoistasi.
Yliopisto ei nyt ole sinulle ajankohtainen.
vaikea nyt sanoa onko sinulla kovinkaan paha lukivaikeus. Kirjoittamasi kertomus
on ihan hyvin kirjoitettu, lauseet ja sanat järjestyksessä. Enempikin vaikuttaa siltä että
että lukeminen ei ole sinun juttusi, Kielten opiskelussa on tietenkin niin että puhe perustuu äänteisiin ja teksti toteutetaan kirjaimilla. Kirjaimet eivät ole äänteitä. Jokaisella joka opettelee kieliä on siinä haastetta. Toisilla isompia ja toisilla pienempiä. Moni on menestynyt yliopistossakin huolimatta lukivaikeuksista. Kyse on siitä saako opiskeluun kipinää. Jos saa kipinää niin näkö, kuulo, terveys tai lukivaikeudet eivät pysäytä etenemistä.
Säveltäjämestari Ludwig van Beethoven oli huånokuuloinen ja lopulta umpikuuro. Ei se kuurous hänen menestymisensä esteenä ollut.
Olen aina ollut ihan hyvä kirjoittamaan mutta lukeminen on ollut se mikä on tuonut haasteita. Jos kirjoitan paperille niin saatan kirjoittaa kaksi kirjainta yhteen kirjaimeen... eli yhdistän sanasta peräkkäin olevia kirjaimia xd. Mä kyllä huomaan sen kun oon kirjoittanut sen mutta vaivalloista aina korjailla. Mutta joo, onhan tässä aikaa vielä miettiä ja saattaahan ne suunnitelmat vielä muuttua.
Myös varhaiskasvatuksen 3-vuotisesta tutkinnosta on oikeus hakea ammattikorkeakouluun ja yliopistoon.
Opiskeluun yliopistossa sisältyy paljon lukemista ja kirjoittamista, joten lukivaikeus on haitta. Englannin osaaminen on välttämätöntä. Ruotsia on osattava enemmän kuin peruskoulun ruotsi.
Jos perimmäisenä tavoitteena on yliopisto, paras tie sinne kulkee lukion kautta, ei ammattikoulusta, vaikka ammattikoulukin antaa kelpoisuuden hakea yliopistoon. Ammattikoulu ei kuitenkaan anna valmiuksia yliopisto-opiskeluun samalla tavalla kuin lukio.
Arvioisin että sinulla on yhtä paha lukihäiriö kuin minulla. Lukion pääsin läpi, mutten ollut tyytyväinen arvosanoihini, etenkään kielten osalta. Huomasin myös, että ihan vain suomenkieliset uudet termit olivat hankalia oppia ja erottaa toisistaan, mutta se kuulemma kuuluu tähän kun lukihäiriö on pahimmillaan kielten osalta. Yliopisto ei ole paikka minulle, enkä kertomasi perusteella suosittele sitä sinullekaan. Ehdottaisin, että suoritat hyvän pohjan sille että pääsisit lukioon, yrittäisit suorittaa sen ja haet AMK:n sote-alalle. Ehkä johonkin erikoistunut hoitaja lastensairaalassa. Lähi- eli perushoitajan opinnot ottaisin vasta sitten B vaihtoehdoksi jos tajuat että lukio ei ole sinua varten.