Ben Rice: Pobby ja Dingan, suom. Tiina Ohinmaa,
WSOY
Kellyanne uskoo heihin. Ei pidä väittää hänelle, että ne eivät ole todellisia. Älä missään tapauksessa sano, että miksi sinä uskot joutavaan hölynpölyyn, heitä jo roskiin moiset olennot. Kellyannelle Pobbyn ja Dinganin elämä on elämän ja kuoleman kysymys. Hän haluaa seisoa ystäviensä rinnalla vaikka pimeässä kaivoskuilussa. Vähitellen kylän väki alkaa kunnioittaa tuon pienen tytön ystäviä. Raitilla näkyy hurahtaneen näköisiä tyyppejä, juttelemassa olemattomille hahmoille.
Kellyannen isä tekee työtä opaalikaivoksella. Hän on viinaan menevä mies, rakastavakin ja rehellinen, ei henno viedä tytöltä tämän kavereita, vaikka ne ovat raavaan miehen mittapuulla sairaita kuvitelmia. Niinpä isä ottaa Pobbyn ja Dinganin kaivokselle, mitä ei olisi pitänyt tehdä. Ne nimittäin katoavat sinne opaalikaivoksen sokkeloihin ja niille joudutaan jopa pitämään hautajaiset, ennen kuin Kellyanne on tyytyväinen.
Mielikuvitusystävä-teemaa on käsitelty monissa lastenkirjoissa. Muistan itsekin tehneeni kirjan Mika-pojan fantasioista, jotka liittyivät mystiseen huppumieheen. Rice yltää analyysissaan ja runollisessa tekstissään syvemmälle kuin moni muu. Tuntuu, että tarinan täytyy olla tosi aina traagiseen loppuunsa asti. Mukana on kosolti keijukaisefektejä, mystisiä astraalifantasioita. Tytön mielikuvituksen voima on niin suuri, että kietoo koko kylän yhteiseen salaisuuteen. Mukana kirjan rakenteissa häivähtää myös isän ja äidin todellisuus, kaivosmiehen karu arki ja äidin nuoruuden illuusiot. Kaunis kirja. En ole aikoihin herkistynyt lähes kyyneliin asti kirjaa lukiessa.
WSOY
Kellyanne uskoo heihin. Ei pidä väittää hänelle, että ne eivät ole todellisia. Älä missään tapauksessa sano, että miksi sinä uskot joutavaan hölynpölyyn, heitä jo roskiin moiset olennot. Kellyannelle Pobbyn ja Dinganin elämä on elämän ja kuoleman kysymys. Hän haluaa seisoa ystäviensä rinnalla vaikka pimeässä kaivoskuilussa. Vähitellen kylän väki alkaa kunnioittaa tuon pienen tytön ystäviä. Raitilla näkyy hurahtaneen näköisiä tyyppejä, juttelemassa olemattomille hahmoille.
Kellyannen isä tekee työtä opaalikaivoksella. Hän on viinaan menevä mies, rakastavakin ja rehellinen, ei henno viedä tytöltä tämän kavereita, vaikka ne ovat raavaan miehen mittapuulla sairaita kuvitelmia. Niinpä isä ottaa Pobbyn ja Dinganin kaivokselle, mitä ei olisi pitänyt tehdä. Ne nimittäin katoavat sinne opaalikaivoksen sokkeloihin ja niille joudutaan jopa pitämään hautajaiset, ennen kuin Kellyanne on tyytyväinen.
Mielikuvitusystävä-teemaa on käsitelty monissa lastenkirjoissa. Muistan itsekin tehneeni kirjan Mika-pojan fantasioista, jotka liittyivät mystiseen huppumieheen. Rice yltää analyysissaan ja runollisessa tekstissään syvemmälle kuin moni muu. Tuntuu, että tarinan täytyy olla tosi aina traagiseen loppuunsa asti. Mukana on kosolti keijukaisefektejä, mystisiä astraalifantasioita. Tytön mielikuvituksen voima on niin suuri, että kietoo koko kylän yhteiseen salaisuuteen. Mukana kirjan rakenteissa häivähtää myös isän ja äidin todellisuus, kaivosmiehen karu arki ja äidin nuoruuden illuusiot. Kaunis kirja. En ole aikoihin herkistynyt lähes kyyneliin asti kirjaa lukiessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.