itseni hyvin jo kauan, jo parisuhteen viimeisinä vuosina. Ajattelen niin, että minulle riittää pelkkä ihastuminen silloin tällöin, mutta en jaksa ruveta tutustumaan enää keneenkään. Se liittyy varmaankin erityispiirteisyyteeni ja siksi en koe yksin olemisessa mitään ongelmaa. Se ongelma on ollut muiden päässä ja siksi he eivät ymmärrä minun tapaani elää. Siksi myös aloitettiin sellainen laajaa-alainen ns. auttaminen, joka on aiheuttanut pelkästään pahaa oloa monella tapaa. On tuntunut todella ahdistavalta kaikki se, mitä on joutunut kokemaan muiden ymmärtämättömyyden takia ja omat haaveeni oman näköisestä elämästäni sivuutettiin kokonaan. Pitää ymmärtää se että on ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä ilman parisuhdetta ja ilman uusia ystäviä ja heille riittää vain ne kaikkein läheisimmät ihmiset, lähisukulaiset.
Olen tuntenut
Anonyymi
0102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.