Jotka ette vihan tunteista huolinatta tee kellekään porukassa tahallista ilkeyttä, ette teeskentele lavasta värvää manipuloi rekrytoi usuta yms
Elätte suoraselköisenä
Länsi on saanut porukkapahuuden normasliksi
Suosittuja eivät ole lajit joissa kamppaillaan itseä vastaan vaan ainakorkeasti palkatun jengin kanssa toisia jengejä vastaan
Meidän elämän jatkuminen on kyseenalaiata kum sosiaalisuutta ja ihnisten rikkomista hyväksytään, eikö ihailla sitä että jättää muut rauhaan jos tietää että esim rikkoo toisen kotirauhaa.
Elätte suoraselköisenä
Länsi on saanut porukkapahuuden normasliksi
Suosittuja eivät ole lajit joissa kamppaillaan itseä vastaan vaan ainakorkeasti palkatun jengin kanssa toisia jengejä vastaan
Meidän elämän jatkuminen on kyseenalaiata kum sosiaalisuutta ja ihnisten rikkomista hyväksytään, eikö ihailla sitä että jättää muut rauhaan jos tietää että esim rikkoo toisen kotirauhaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sinä olet ihan sekaisin!
Hyvä jos et ole kokenut pahuutta
Toivottavasti et ole itse kietsoja
Pahantekijöillä on itsellään äärimmäisen paha olla.
Ihminen, joka ei tee pahojaan, on hyvä ihminen ja arvostaa itseään ja muita.
Itse olen kokenut suurinta pahuutta jouduttuani tekemisiin psykiatrian kanssa. Nuoruudessani läpi käymäni vaikeudet eivät yllä lähellekään sitä, mitä psykiatrinen hoito on minulle aiheuttanut.
Kirjoitat, että psykiatrinen hoito on aiheuttanut, mutta aiheuttaako se edelleen ?
Minullakin nuoruudessa oli jos vaikka mitä ja pyörin psykiatrian rattaissa.
Onnekseni olen siitä päässyt irti ja elämäni on nyt parempaa.
Tulihan sitä koettua vääryyksiä, pakottamisia ym., mutta ajattelen, että ne ovat nyt taakse jäänyttä, eivät haittaa enää tätä päivää.
Miksi pilata tämä ja huominen päivä eilisellä ?
Ei siinä ole mitään järkeä.
Jos asiat ovat nykyään paremmin kuin ennen, niin ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Hyvä ja paha ovat sinun subjektiivisia kokemuksiasi. Ne voivat vaihdella eri henkilöillä, joten ei ole olemassa mitään absoluuttista hyvää ja pahaa.
Pelkästään tuomitsevia ja määritteleviä ihmisiä on.
En voi puhua kuin omasta puolestani, mutta olin itse niin sekaisin, että en ymmärtänyt mitä, tai miksi tapahtui, kun jouduin psykiatrian rattaisiin. Siksi se trauman oli niin aito, ja siihen vääryyden kokemukseen oli helppo jäädä jumittamaan.
Onko siihen pakko jäädä jumittamaan ?
Oon usein ihmetellyt, miksi pitäisi jäädä kiinni johonkin, joka on tapahtunut aiemmin.
Jos tai kun, nyt on paremmin, niin eikö olisi helpompaa keskittyä oikeasti tähän hetkeen.
Menneet asiat eivät toki unohdu, mutta niiden kanssa on mahdollista oppia elämään.
Jokaisella on kertynyt vuosien varrella myös ikäviä muistoja, ja seuraavathan ne mukana koko loppuiän.
Helpottaa jonkin verran, kun ajattelee, että ne ovat osa juuri minun elämää, ja koska niistä ei pääse eroon, niin on opeteltava oma tapa pärjätä niiden kanssa.
Tietenkin ihmiset ovat erilaisia, ja asiat vaikuttavat jokaiseen eri tavoin. Toiset ovat herkempiä kuin toiset, sekin on hyvä ymmärtää, ja jos näin on, sekin on muiden hyväksyttävä.
Kenenkään kokemuksia ja tuntemuksia ei saisi vähätellä eikä muutenkaan arvostella juurikin sen takia, kun koemme kaiken omalla tavallamme.
Minulla meni parikymmentä vuotta elämästäni sekaisin ollessa, pitkälti psykiatrian toimesta, toki oli omaakin osuutta asiaan.
Muistan paljon niiltä ajoilta, myös tosi ikäviä juttuja, mutta itse ajattelen, että ne ovat takanapäin, keskityn nyt tähän aikaan.
Koko loppuelämäni olisi pilalla, jos olisin jäänyt vatvomaan menneitä.
Aloituksessa kyseltiin miten kestää pahuutta. Sitäkin on olemassa niin monenlaista, jos laajemmin asiaa ajattelee.
Jokaisella on myös oma näkemyksensä, mitä pitää pahuutena ja missä mittakaavassa.
Pahuutta on aina ollut, ja varmaan tulee olemaankin, valitettavasti.
On hyvä ajatella, että itse on kuitenkin hyvä, ei ole mitään tarvetta olla paha.
Mitä pahempi vaikka joku ihminen on, sehän kuvastaa, että hänellä on itsellään paha olla.
Se, mitä kymmenien vuosien lääkitys sai aikaan, aiheuttaa kyllä. Tähän päälle vielä vieroituksessa tehty hoitovirhe. Mieleni ja kehoni eivät unohda koskaan. Anteeksi en pysty antamaan. Äläkä jumalauta ala vähättelemään ongelmiani!
Pahoittelut kiroilustani ja ääneni korottamisesta. Kärsin impulsiivisuudesta, eikä tuo ollut minun tapaistani. Yritän aina noudattaa periaatetta, että antaa asioiden riidellä, eikä ihmisten. Pyydän syvästi anteeksi.
-18.03.2022 00:07
Ei sillä ole väliä, anteeksipyyntö hyväksytty.
On ihan ymmärrettävää, että jotkut asiat voi käydä hermon päälle.
Otit kenties vain turhankin henkilökohtaisesti tekstini, ei ole ollut tarkoitus vähätellä sua, eikä ketään muutakaan, tai kenenkään kokemuksia.
Oon itse pyörinyt psykiatrian rattaissa kolmisenkymmentä vuotta, voin sanoa, että on tullut nähtyä ja koettua aika lailla psyykkeeseen liittyviä juttuja, ja tavattua ihmisiä, jotka kärsivät mt-ongelmista.
Mulla ei ole varaa arvostella ketään, koska itselläkin on ongelmia riittänyt vuosikaudet, nyt onneksi jo muutamia vuosia ollut helpompaa.
On omasta mielentilasta kiinni miten näkee ihmiset. Siis aivan että mikä ne näyttää jopa. Se on kuin magiaa tai jotain...
Mutta pahoja ja kieroja ihmisiä on myös.
Yleensä on paras antaa samalla mitalla takaisin tai nauraa haukuille.
Toisaalta on hyvä pitää tämä asenne: se mitä muut ajattelevat sinusta ovat täysin heidän omia asioitaan. Se ei kuulu sinulle mitä muut ajattelevat sinusta. Äläkä tee muille mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.
Toki kannattaa korjata jos joku väittää jotain valetta, koska vaikeneminen voidaan tulkita syyllisyydeksi. Tyhmä tietysti tulkitsee väärin kaiken, ja kiero taas tahallaan tulkitsee väärin. Sellaisista pitää pyrkiä kauas pois.
Idiootteja tulee joskus vastaan joilla voi olla jokin ilme joka suututtaa. Mutta et tiedä mistä se johtuu. Mene pois ja raivoa itseksesi. Tee ilmanyrkkeilyä ja mieti miten hakkaat niillä hampaat sisään. Suuttumusta katoaa nopeasti. Viimeistään parissa päivässä. Idiootteja löytyy, ja moni on näinä päivinä sekaisin, ja olisi ilman koronaa ja sotaakin.
me ainakin teemme parhaamme lisätäksemme pahuutta maailmaan
Sanoma oy
En lue uutisia, koska sieltä se kaikki pahuus lopulta kumpuaa.
Aina muka pitäisi olla huolissaan ja peloissaan, mutta kun mietit rationaalisesti, kuinka moni niistä uhista konkretisoituu, vastaus aika lailla alle 1 prosentti kaikista niistä negailuista.
Tavoitteena medioilla on siis vain ja ainoastaan pitää kansaa pelossa, jotta he eivät menisi ja eläisi tuolla ulkona vaan eläisivät pelossa netin ääressä ahmien lisää uutispaskaa sisuksiinsa.
Olen aina ihmetellyt, kun monet ihmiset, jotka uutisointia seuratessaan ahdistuvat ja tuntevat henkistä pahaa oloa, niin miksi niitä täytyy seurata.
Sehän on tahallista itsensä kiusaamista, jos katsoo tai tekee asioita, jotka aihettavat pahaa mieltä, ahdistusta tai masennusta.
Ja tottahan se on, että maailmassa on kaikenkaikkiaan varmasti enemmän hyvää kuin pahaa.
Pahat asiat kai " myyvät " paremmin ( kuka nyt hyviä uutisia lukisi tai seuraisi ? ).
Itse kyllä haluaisin enemmän uutisointia hyvistäkin asioista.
Itseasiassa negatiiviset asiat ja negatiivinen minäkuva vahvistavat valheellista egoa yhtä lailla kuin positiivisetkin. Tämä ainoastaan mielessämme ja henkilökortissa ajoittain esiin tuleva "minä" on ohjelmoitu kimppu toimintatapoja joka aktivoidaan aina kun syntymän jälkeen ulkoapäin annettu nimi lausutaan. Ja sen sisältö voi muuttua ja muuttuu koko ajan. Kuten kaikkien muidenkin sanojen sisältö. Voisi kysyä kuka olit ennenkuin sait nimesi? Jotain pysyvämpää, aidompaa ja todellisempaa, kuin puhe ja ajatukset. Kaikki hengellisyys tähtää tuon tilan uudelleenlöytämiseen ja harhojen verkosta vapautumiseen, jonka perupilarina on minä-ajatus.
Nekin jotka kuulevat ääniä, hyötyvät siitä kun näkevät selvästi sen, että ne äänet hyökkäävät juurikin sitä valheellista minää kohtaan, eli ei todellista itseäsi kohtaan, joka on kaikkien asioiden todistaja ja näkijä, muttei itse muutu miksikään ja on ajan ja paikan tuolla puolen.