Minne katosivat tiekarhut? Nyt olisi polanteiden murskaajille kysyntää
Suomen harventunut tiekarhukanta on paljolti iäkästä. (KUVA: TONI REPO )
Julkaistu: 13.3. 13:15
Mitäpä kaipasin Alpeilla, kun viime viikolla sujuttelin alas lumikissan pienille urille kampaamaa tasaista rinnettä? No, tiekarhua!
EN minä tiekarhua sinne aurinkoiseen alppimaisemaan kaivannut, lumikissan jättämät urat vain tempaisivat ajatukset keltaisten tiehöylien kulta-aikoihin.
Silloin keskitalven lumiset ja polanteille jäätyneet tiet oli jykevillä tiehöylän kynsillä jyrsitty koko Suomessa. Yhtä turvalliselta karhun astetta järeämmät urat tuntuivat renkaiden alla kuin tuoreet kissanjäljet suksia vasten.
Mutta se oli siis ainakin meillä, lounaissuomalaisessa pikkupitäjässä, muisto vain. Huono omatunto kissanjälkimietteistä vain tuli: miten perhe pärjää, kun siihen kotiristeykseen oli jo lähtiessäni jäätynyt polanteiden väliin lumimyrskyssä vain kasvava autontappolammikko. Tulisiko karhukuski ja jyystäisi jään pois ja tien ajokelpoiseksi?
Tiekarhun kuski oli yksi lapsuuden haaveammateista heti junankuljettajan ja palomiehen jälkeen. Sisu-aurakuormuri oli myös mahtava peli, mutta meni tienvarressa seisovien pikkupoikien ohi liian nopeasti, roiskautti vain lumisuihkun niskaan.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Keltainen tiekarhu, Caterpillar, Valmet, Vammas tai Lokomo, tuli hitaasti ja vastustamattomasti jyristen. Komeaa katseltavaa, pyörien välissä oleva ”höylänterä” raapi piikkeineen jääpinnan kerralla tasaiseksi, ja kuski nosti kättä, kun me vilkutimme. Liukashan se urille höylätty tie vielä oli, mutta hiekka-auto oli vielä tulossa.
Joku laittoi EU:n syyksi, että Suomen tiekarhukanta alkoi nopeasti huveta 1990-luvulla. Karhuja myytiin ulkomaille, vaikka niitä jäisten teiden kunnossapidon lisäksi tarvittiin myös tienrakennuksessa ja sorateiden kunnossapidossa.
Suomessa on nykyisin vain viitisenkymmentä karhua, kun Ruotsissa niitä on käytössä yli 600. Ruotsi onkin Pohjolan ainoan tiehöylien valmistajan, kiteeläisen Veekmas Oy:n päämarkkina-alue.
Lue lisää: Minne katosi Volga? – nopeusmittarikin kuin nykyaikainen hud-näyttö
Suomen harventunut tiekarhukanta on paljolti iäkästä. Länsisuomalainen tienhoitaja kertoo, että vanhimpien karhujen vahvat dieselit tupruttavat niin pahoja päästöjä, ettei niitä ole lupa käyttääkään kuin erityistilanteissa.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Nautinnollisen alppipäivän afterski-lattella sekä Helsingin keskustan että Savon sydämen matkatoveri yhtyivät tiekarhukaipuuseen: eihän se lähde kova jääpolanne karhutta!
Kotiristeyksessä jäälammikko avantoineen odotti varoitusmerkkien ja pakettiautossaan ihmettelevien työmiesten kera.
– Ei me tälle kyllä mitään voida tehdä, kun ei mistään saada paikalle tiekarhua.
Suomen harventunut tiekarhukanta on paljolti iäkästä. (KUVA: TONI REPO )
Julkaistu: 13.3. 13:15
Mitäpä kaipasin Alpeilla, kun viime viikolla sujuttelin alas lumikissan pienille urille kampaamaa tasaista rinnettä? No, tiekarhua!
EN minä tiekarhua sinne aurinkoiseen alppimaisemaan kaivannut, lumikissan jättämät urat vain tempaisivat ajatukset keltaisten tiehöylien kulta-aikoihin.
Silloin keskitalven lumiset ja polanteille jäätyneet tiet oli jykevillä tiehöylän kynsillä jyrsitty koko Suomessa. Yhtä turvalliselta karhun astetta järeämmät urat tuntuivat renkaiden alla kuin tuoreet kissanjäljet suksia vasten.
Mutta se oli siis ainakin meillä, lounaissuomalaisessa pikkupitäjässä, muisto vain. Huono omatunto kissanjälkimietteistä vain tuli: miten perhe pärjää, kun siihen kotiristeykseen oli jo lähtiessäni jäätynyt polanteiden väliin lumimyrskyssä vain kasvava autontappolammikko. Tulisiko karhukuski ja jyystäisi jään pois ja tien ajokelpoiseksi?
Tiekarhun kuski oli yksi lapsuuden haaveammateista heti junankuljettajan ja palomiehen jälkeen. Sisu-aurakuormuri oli myös mahtava peli, mutta meni tienvarressa seisovien pikkupoikien ohi liian nopeasti, roiskautti vain lumisuihkun niskaan.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Keltainen tiekarhu, Caterpillar, Valmet, Vammas tai Lokomo, tuli hitaasti ja vastustamattomasti jyristen. Komeaa katseltavaa, pyörien välissä oleva ”höylänterä” raapi piikkeineen jääpinnan kerralla tasaiseksi, ja kuski nosti kättä, kun me vilkutimme. Liukashan se urille höylätty tie vielä oli, mutta hiekka-auto oli vielä tulossa.
Joku laittoi EU:n syyksi, että Suomen tiekarhukanta alkoi nopeasti huveta 1990-luvulla. Karhuja myytiin ulkomaille, vaikka niitä jäisten teiden kunnossapidon lisäksi tarvittiin myös tienrakennuksessa ja sorateiden kunnossapidossa.
Suomessa on nykyisin vain viitisenkymmentä karhua, kun Ruotsissa niitä on käytössä yli 600. Ruotsi onkin Pohjolan ainoan tiehöylien valmistajan, kiteeläisen Veekmas Oy:n päämarkkina-alue.
Lue lisää: Minne katosi Volga? – nopeusmittarikin kuin nykyaikainen hud-näyttö
Suomen harventunut tiekarhukanta on paljolti iäkästä. Länsisuomalainen tienhoitaja kertoo, että vanhimpien karhujen vahvat dieselit tupruttavat niin pahoja päästöjä, ettei niitä ole lupa käyttääkään kuin erityistilanteissa.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Nautinnollisen alppipäivän afterski-lattella sekä Helsingin keskustan että Savon sydämen matkatoveri yhtyivät tiekarhukaipuuseen: eihän se lähde kova jääpolanne karhutta!
Kotiristeyksessä jäälammikko avantoineen odotti varoitusmerkkien ja pakettiautossaan ihmettelevien työmiesten kera.
– Ei me tälle kyllä mitään voida tehdä, kun ei mistään saada paikalle tiekarhua.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Rahat on Luigilla, ne tarvii siellä niitä enemmän.
Sanna
Ei me tarvita enää tiekarhuja, kun on tämä ilmaston lämpeneminen
Ei me tarvita keskustelua.
Piti tulla ilmastoinnin muutos ja lumettomat talvet joten karhut myytiin tai lahjoitettiin pois !
Karhut tiellä voivat olla vaarallisia. Tiehöyliä tarvittaisiin mutta niitä ei enää juuri ole.
Mihin aloittaja unohti nostokurjet, leipäsudet ja muut eläimet?
Vihreät ehdotti aikoinaan myös armeijan lakkauttamista. Olisihan se tietysti helpottanut asioita.
No kuten tiedetään uudet hävittäjät maksoivat 15 vuoden toimeentulotuet.
Kävelytiet voisi aurata suojailmassa vähän tasaisemmiksi.
Siihen ei tarvita edes vihreässä siirtymässä kadonneita jääkarhuja.
Tiekarhut myytiin Irakiin
Kuulin saman uutisen, tiekarhut myytiin Irakiin miinanraivaajiksi
Tilalle saatiin Miinanraiskaajia.
Karhut nukkuu tähän aikaan vuodesta ℤℤℤ
Hämeenlinnassa on kuulemma kolme tiekarhua , niiden liikkeiden seuranta pitäisi laittaa nettisovellukseen samalla lailla kuin voitte seurata kaupungin sivuilla eri rakentamiskohteita ?
Turku taisi myydä vajaa parikymmentä tiehöylää jollekkin yksityiselle kun talvisin ei ole enään lunta. (yksityinen taisi ollakin ulkomaille). Suomessa nää pisenekset osataan.