Tyttöni oli minua pidempi. Hänen pituutensa oli 174 cm. Minä olin 171 cm. Raajat olivat pitkät ja lantio leveä. Kun makasin hänen takanaan sängyssä ja asettauduin hänen vierelleen niin huomasi miten leveä hänen lantionsa oli. Synnyttäjän lantio, joku oli sanonut.
Sain sormettaa häntä. Vein sormeni hänen sisäänsä ja yritin tunnustella, mitä sisässä oli. Mutta en tuntenut. Siinä oli käytävä, mutta minusta se jatkui. Työnsin sormea syvemmälle, mutta ei, mitään en tavoittanut. Kun työnnyin häneen, menin kokonaan sisälle. Usein hän työnsi lantiotaan niin että se meni jo ensityönnöllä loppuun asti.
Kysyin, tuntuiko hänestä, että hän sai sitä riittävästi vai tuntuiko, että olisi halunnut saada syvemmälle. Joka kerran hän kielsi, että olisi halunnut mitään sellaista.
Hänen Instaansa oli täynnä Lakersien pelaajien kuvia. Hän fanitti joukuetta sanoi kun kysyin asiasta. Oli hän itsekin pelannut vielä yläkoulussa, pari vuotta sitten. Kun katsoin noita suuria hikisiä järkäleitä, en voinut olla ajattelematta erästä asiaa.
Sitten se tapahtui, mitä olin pelännytkin monena iltana. Kokonainen joukkueellinen tulisi Helsinkiin. Olisi hyväntekeväisyysottelu ToPoa vastaan.
En aikonut jäädä tientukoksi. Laitoin huoneistoon kaksi kameraa. Toisen kirjahyllyyn ja toisen makuuhuoneen kaapin päälle. Sovin kaverien kanssa kalastusviikonlopun. Hän jäisi , yksin.
Kun arki tuli ja hän lähti yliopistolle, jäin kotia yksin. Kädet täristen laitoin muistikortin koneeseen ja kelasin nauhaa.
20.11. huoneistoon tuli kaksi hänen ystäväänsä. He lähtivät 21.07. Hänellä oli pahin pikkumusta yllään.
Sitten hiljaista, kello menee, menee. Kunnes, 4.11. ovi aukeaa. Eikä ole yksin. Pysäytän nauhan. No niin, huokaisen. Painan nauhan käyntiin.
Kun hän veti miehen boksereita ja se tuli esille hän laittoi kätensä suunsa eteen kuin peittääkseen jotain. Tyytyväisyyttään, mieleeni tuli.
Hän kääntelee sitä edessään silmät loistaen. Kunnes ottaa sen pään suuhunsa, joka täyttää suun jo kokonaan. Näen kuinka hänen silmänsä on luotu nöyränä miehen kasvoihin. En voinut olla ajattelematta, että minut hän pystyy ottamaan suuhunsa kokonaan.
Ei herranenaika, jos tuo menee hänen sisällensä niin se menee syvälle. Paratiisin portti, niinhän sitä sanotaan. Siitä olen minäkin mennyt, mutta nyt tajuan, että epäilykseni on ollut totta. Olen ollut vain porstuassa. Nyt mentäisiin saleihin ja kammereihin.
He suutelevat ja mies nostaa hänet syliinsä. He häviävät kamerasta.
Miehen paljaat jalat ilmestyvät kameraan. Jalat liikkuvat siten että voi päätellä hänen olevan miehen sylissä, kahareisin arvatenkin.
He ilmestyvät kameraan. Pysäytän kameran ja zoomaan. Kyllä, sisässä on.
Kelaan makuuhuonekameran kohtaan 4.35. Painan play. Hän on jalat harallaan ja mies pumppaa päällä. Näen kuinka tyttöni tarjoaa lanteitaaan, ja vavahtelee hänelle tehdyistä työnnöistä. Mies ei arastele. Arvatenkin tyttöni vain lenkki iltojen ketjussa. Vaikutti, että tämä oli sopiva meriitti molemmille osapuolille.
Sain sormettaa häntä. Vein sormeni hänen sisäänsä ja yritin tunnustella, mitä sisässä oli. Mutta en tuntenut. Siinä oli käytävä, mutta minusta se jatkui. Työnsin sormea syvemmälle, mutta ei, mitään en tavoittanut. Kun työnnyin häneen, menin kokonaan sisälle. Usein hän työnsi lantiotaan niin että se meni jo ensityönnöllä loppuun asti.
Kysyin, tuntuiko hänestä, että hän sai sitä riittävästi vai tuntuiko, että olisi halunnut saada syvemmälle. Joka kerran hän kielsi, että olisi halunnut mitään sellaista.
Hänen Instaansa oli täynnä Lakersien pelaajien kuvia. Hän fanitti joukuetta sanoi kun kysyin asiasta. Oli hän itsekin pelannut vielä yläkoulussa, pari vuotta sitten. Kun katsoin noita suuria hikisiä järkäleitä, en voinut olla ajattelematta erästä asiaa.
Sitten se tapahtui, mitä olin pelännytkin monena iltana. Kokonainen joukkueellinen tulisi Helsinkiin. Olisi hyväntekeväisyysottelu ToPoa vastaan.
En aikonut jäädä tientukoksi. Laitoin huoneistoon kaksi kameraa. Toisen kirjahyllyyn ja toisen makuuhuoneen kaapin päälle. Sovin kaverien kanssa kalastusviikonlopun. Hän jäisi , yksin.
Kun arki tuli ja hän lähti yliopistolle, jäin kotia yksin. Kädet täristen laitoin muistikortin koneeseen ja kelasin nauhaa.
20.11. huoneistoon tuli kaksi hänen ystäväänsä. He lähtivät 21.07. Hänellä oli pahin pikkumusta yllään.
Sitten hiljaista, kello menee, menee. Kunnes, 4.11. ovi aukeaa. Eikä ole yksin. Pysäytän nauhan. No niin, huokaisen. Painan nauhan käyntiin.
Kun hän veti miehen boksereita ja se tuli esille hän laittoi kätensä suunsa eteen kuin peittääkseen jotain. Tyytyväisyyttään, mieleeni tuli.
Hän kääntelee sitä edessään silmät loistaen. Kunnes ottaa sen pään suuhunsa, joka täyttää suun jo kokonaan. Näen kuinka hänen silmänsä on luotu nöyränä miehen kasvoihin. En voinut olla ajattelematta, että minut hän pystyy ottamaan suuhunsa kokonaan.
Ei herranenaika, jos tuo menee hänen sisällensä niin se menee syvälle. Paratiisin portti, niinhän sitä sanotaan. Siitä olen minäkin mennyt, mutta nyt tajuan, että epäilykseni on ollut totta. Olen ollut vain porstuassa. Nyt mentäisiin saleihin ja kammereihin.
He suutelevat ja mies nostaa hänet syliinsä. He häviävät kamerasta.
Miehen paljaat jalat ilmestyvät kameraan. Jalat liikkuvat siten että voi päätellä hänen olevan miehen sylissä, kahareisin arvatenkin.
He ilmestyvät kameraan. Pysäytän kameran ja zoomaan. Kyllä, sisässä on.
Kelaan makuuhuonekameran kohtaan 4.35. Painan play. Hän on jalat harallaan ja mies pumppaa päällä. Näen kuinka tyttöni tarjoaa lanteitaaan, ja vavahtelee hänelle tehdyistä työnnöistä. Mies ei arastele. Arvatenkin tyttöni vain lenkki iltojen ketjussa. Vaikutti, että tämä oli sopiva meriitti molemmille osapuolille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.